Mammailu

[irmelianneli]

Mida, voi ei!! Voimia jostain ihmeestä teille toivon sydämestäni. Ja ihmeitä.

Miks kaikki on niin epäreilua täällä??????

[prosessi]

Minäkin olen taas sanaton. Voimia Midalle perheineen.

[Elppis]

Midalle ja pikkuiselle jaksamisia, toivotaan korkeampia voimia kehiin

[Gat]

En tarkoita, että uusi lapsi korvaisi vanhan. Eikä tämä poista kipua ja tulevaa raskasta aikaa Midalla ja sairaalla lapsellaan. Mutta jos Mida on raskaana kuten tekstistään vaikutti, kaiken jälkeenkin Midalla on sentään syy elää ja jaksaa ja onnen hetkiä.

[Mida]

Kiitos kaikille.

On meilla viela yksi 1v10kk ikainen tassa myos. Eli elama jatkuu vakisinkin koko ajan tassa sivussa, vaikka oma aikansa menee suruun ja asioiden kasittelyyn.

Pojasta huomaa kylla paalta nyt kun osaa katsoa, etta sairaus etenee. Silti tuollainen kolmevuotias on ihana siita, etta se elaa niin taysilla kuin se kykenee, jos vaan ei liian huonosti voi. Eika se murehdi, eika se onneksi viela tajua, vaikka kuvista yhdessa laakarin kanssa katsottiinkin missa kaikkialla on uusia kasvaimia.

[Leila]

Tässä ketjussa on viime aikoina kirjoitettu niin isoista ja surullisista asioista, että minä itkin. Oli muuten ensimmäinen Kitinää lukiessa... Tunteen puolelle heittää nämä loppuraskauden hormonihuurut.

Lämpimiä ajatuksia kaikille teille, jotka olette kohdanneet isoja ongelmia elämässä. Huolta on ollut omankin jälkikasvun sairastelusta, mutta jos tällä kertaa selvitään ilman sairaalakäyntiä niin olen tyytyväinen. Mutta tätä kai tämä äitiys on, jatkuvaa huolehtimista ja hätäilyä. Tästä ei kyllä kerrota yhtään mitään missään lastenkasvatusoppaissa.

[Zeb]

Me ollaan oltu juuri sairaalassa poikasen allergian tiimoilta. Todella raskasta katsoa oman lapsen kipuja ja minä sentään voin lohduttautua sillä että tämä menee varmasti joskus ohi. En pysty edes kuvittelemaan mitä sinä, Mida, joudut käymään läpi. Valtavasti voimia ja jaksuja teille!

[Stadinarska]

Minulta myös syvä osanotto, Mida. Sanattomuus tässä on sikäli olotila minullakin. Sinulla varmasti nousee kysymys, "miksi" , esiin. Onko tällaisellekin tarkoitus? Sitä on kovin kovin vaikea tai mahdoton ymmärtää.

Paljon voimia sinulle ja pienelle ja valoisampaa tulevaisuutta. Toivottavasti saat läheisiltäsi paljon tukea.

[syttiK]

Tässä ketjussa on viime aikoina kirjoitettu niin isoista ja surullisista asioista, että minä itkin. Oli muuten ensimmäinen Kitinää lukiessa... Tunteen puolelle heittää nämä loppuraskauden hormonihuurut.

Lämpimiä ajatuksia kaikille teille, jotka olette kohdanneet isoja ongelmia elämässä.

Ei vois asiaa osuvammin enää sanoa, komppailen täältä taustalta jokaista lausetta..Surullisia asioita tosiaan.

Elämä jatkuu aina, sen on vaan jatkuttava..vaikkakin hieman erilaisena jokaisen menetyksen jälkeen. Ja niiden huonojen päivien tilalle tulee myös hyviä päiviä, ajan kanssa - vaikkei se aina siltä tuntuisikaan.

Itseä jotenkin taas jo valmiiksi ahdistaa ja osaksi pelottaa huominen synnärivierailu. Viimeksi siellä on asioitu surullisissa merkeissä, nyt on kaikki hyvin. Tosin senkin iloisuuden suitsuttaminen tuntuu jotenkin "pelottavalta"..ainakin silloin, kun muistaa kaiken mitä on jo takana.
Itseasiassa mua kammottaa koko sairaala paikkana. Se pelkkä haju saa tunteet pintaan viimekesältä, kun siellä viereillessa tajusi, että pienen ajan sisällä joutuu luopumaan yhdestä läheisestä, perheenjäsenestä..ja ihan liian aikaisin. Ja kun se päivä tuli, elämä tuntui niin väärälle ja epäoikeudenmukaiselle, kun niin heikko ja väsynyt, silloin jo varjo vaan, joutui antamaan periksi syövälle. Eikä se suru lopu (koskaan), ajan kanssa se helpottaa ja antaa tilaa niille kaikille muille hyville asioille..joista täytyy osata nauttia ja vaalia niitä kaikkia yhteisiä muistoja ja hetkiä.
Ja aina noustaan sieltä pohjaltakin, taas entistä ehompina ja ehkä taas hivenen enempi niitä pieniä ja tärkeitä asioita arvostavana - mitään ei pidä itsestäänselvyytenä ja kaikesta pyrkii nauttimaan. Ite en päivääkään enkä niitä miljoonaa tunnettakaan vaihtais pois, ne oli viimestään paikkoja, joissa tuli ite kasvettua ihmisenä.

[ninnithequeen]

Mä en nyt tiedä onko tää oikea ketju laittaa tätä, mutta kun on muutenkin niin surullisia juttuja...ajatelkaa että Suomessa tapahtuu tällaista.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010030 ... 4_uu.shtml

[Elppis]

Tässä ketjussa on viime aikoina kirjoitettu niin isoista ja surullisista asioista, että minä itkin. Oli muuten ensimmäinen Kitinää lukiessa... Tunteen puolelle heittää nämä loppuraskauden hormonihuurut.

Itkin minäkin, kaikki empatiani Midalle, ja ennen kaikkea lapselle.

[sipsi]

Itkin kanssa viikonloppuna..Midan vuoksi. Ei löydy sanoja. Äiti on aina sanonut, että kaikkein kauheinta ihmiselle on menettää oma lapsi. Jaksamista. Myös Ninnille ja Irmelille.
Tää on niin surullinen ketju nykyään.

[bedlam]

Voi ei, enpä tätä ketjua tule lukeneeksi tavallisesti (jostain ihmeen syystä). Voimia ja jaksamisia Midalle ja perheelle. Ja uskoa ja toivoa sylillinen.

[ninnithequeen]

Tuli kutsu sydänlääkäriin torstaina. Silloin selviää leikataanko heti avosydänleikkauksella vai vasta myöhemmin "helpommalla ja turvallisemmalla" tavalla. Peukut pystyyn, kiitos.

Poika itse on niin autuaan tietämätön ja tyytyväinen kyllä. Ja varsinainen puklumaster. Mä luulin tietäväni pyykkäyksestä kaiken. Wrong!

[Elppis]

Tuli kutsu sydänlääkäriin torstaina. Silloin selviää leikataanko heti avosydänleikkauksella vai vasta myöhemmin "helpommalla ja turvallisemmalla" tavalla. Peukut pystyyn, kiitos.

Tsemppiä Ninni ja pikkumies! Mä menisin luottavaisin mielin, toipuminen noin pienenä on niin paljon helpompaa, ja tosiaan kun tietäisit ettette ole ainoita samassa tilanteessa, ehkä olo helpottuisi. Tällä mun duunissa tosiaan tehdään noita leikkauksia useita päivittäin, ja hyvä että tekee, tarkoittaa vaan sitä että mahdollisesti myöhemmin vaivaava asia on löydetty jo näin varhain

Onkos pojalla ASD secundum? vai...?

[ninnithequeen]

Tuli kutsu sydänlääkäriin torstaina. Silloin selviää leikataanko heti avosydänleikkauksella vai vasta myöhemmin "helpommalla ja turvallisemmalla" tavalla. Peukut pystyyn, kiitos.

Tsemppiä Ninni ja pikkumies! Mä menisin luottavaisin mielin, toipuminen noin pienenä on niin paljon helpompaa, ja tosiaan kun tietäisit ettette ole ainoita samassa tilanteessa, ehkä olo helpottuisi. Tällä mun duunissa tosiaan tehdään noita leikkauksia useita päivittäin, ja hyvä että tekee, tarkoittaa vaan sitä että mahdollisesti myöhemmin vaivaava asia on löydetty jo näin varhain

Onkos pojalla ASD secundum? vai...?

Joku beneductus (???) juttu oli mutta meni umpeen itekseen, veri virtasi siis väärään suuntaan (???) samoin yksi läppä liian vähän (???) mutta nyt huomasivatkin että aorttakin on kaventunut (???)

Luuletko että tajusin yhtään mitään niistä lääketieteen termeistä...yrittivät selittää niin että talipää taviskin tajuaisi mutta eihän talipää tavis tajua.

[Elppis]

bi-/trikuspidaali? Aortaläppä? Toivotaan että hoitavat homman kunnolla ja nopeasti ettei teidän tarttis sitä ressata.

[ninnithequeen]

Akvaductus? Aortaläppä? Toivotaan että hoitavat homman kunnolla ja nopeasti ettei teidän tarttis sitä ressata.

Juu, ja se fiksu lekuri sanoi vielä siellä näin: "Toivottavasti saadaan se edes puolivuotiaaksi..." Mulla pimeni päässä täysin sillä hetkellä. Niin, se tarkoitti siis sitä että se ei lähde kaventumaan enemmän että pitäisi heti leikata avoleikkauksella, vaan sitten vasta yli puolivuotiaana. Hyvin sanottu, doctor.

EDIT: enkä mä nyt löydä mistään niitä papereita joissa ne hienot termit oli, oli useampiakin. Netistä kävin aikasemmin kurkkimassa niitä mutta en mie enää niitä ulkoa muista (saati ymmärtänyt sanaakaan mitä siellä luki)

[Jenny Daa-aah! ling]

Tsemppiä.

Moneen suuntaan, joka suuntaan...

[ninnithequeen]

Vaihteeksi hyviä uutisia tähänkin ketjuun, jos sopii.

Tultiin Jorvista ja kaikki ultrassa näytti paljon paremmalta kuin viikko sitten. Eli se kaventuma ei ole enää niin kapea, seuraavaksi kontrolli kuukauden päästä vasta ja veitsen alle ei vielä jouduta.



BTW: poika ei kärsi yhtään paskan vertaa ja on autuaan tietämätön tilanteesta ja erittäin tyytyväinen lapsi. Tiedoksi rienaajille että MINÄ itken surujani täällä. Poikaparka ei tiedä asiasta mittään saati kärsi.

[ninnithequeen]

4650 g

[mustaenkeli]

Kylläpä elämä monia koettelee. Huh...

Midan perheelle toivon ihmeitä, jos sellaisia olemassa olisi.

[ninnithequeen]

http://www.facebook.com/video/video.php ... 729&ref=mf

Näkyyköhän tää teille?

[ninnithequeen]

Paskamutsi.com vei pojan paariin kaffelle tänään. Vaan olipa kiva nähdä tuttuja pitkästä aikaa. Pikkumies se vaan veteli sikeitä tyytyväisenä eikä välittäny yhtään mistään. Ja ei, ei mikään kamala räkälä, vaan ihan tuo mein Sportti-baari.

[Manaaja]

Ja ei, ei mikään kamala räkälä, vaan ihan tuo mein Sportti-baari.

Oliskohan mahdollista että käsityksemme kamalasta räkälästä kenties eroaisivat toisistaan?