ninnithequeen kirjoitti:Ennen rakastin juhlapyhiä, nykyään vihaan niitä
Kukaan ei kutsu mihinkään ku on nuo kersat, tai no tuo pieni, sehän pilaa kaikkien juhlat, hautajaisiinkaan ei saatu mennä sen kans, jne. Murjotan mielummin yksin kun kutsun ketään kylään vaikka, kas kun kaikilla muilla on elämä ja menoja aina pyhinä.
No Joulu oli kiva ku UK tuli syömään ja availee paketteja ja pitämään seuraa. Se tietää kuin rakastan Joulua ja oisin varmaan hypänny partsilta jos ei seuraa ois ollu...oli kiva tehä iso hieno jouluateria ja olla perheen (ja ison mahan) kans
Siis mitä vittua, yksinhuoltaja ei saa ottaa lapsiaan mukaan .. hautajaisiin? Ja silti odotetaan että pitää osallistua?
Imekööt parsaa. Lapset itkevät joskus, sitä tapahtuu.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
^Hautajaisissa ei saa kuulua ymmärtämättömien lapsien kiljahduksi saati rääkymistä näin mun annettiin ymmärtää, varsinkin koska Miska ei ole koskaan tavannut ko. kummitätiäni, Nita (joka nyt olis saanu varmaan tulla kun on isompi) niin ehkä kahdesti. Töitähän me mutsila tehtiin kummitädin kans molemmat. Eli nähtiin aikanaan lähes päivittäin. Mut lapset ei ole läheisiä. "ja kun hällä on itellä kuus lasta ja muutenkin pienet hautajaiset jne"
Mennään miehen kaverin sukutilalle. Jätkä juoksee pitkin pihoja joten pitää olla silmät selässä. Miehet tekee pihatöitä ja saunoo, ottavat pari kaljaa päivän aikana ja minä teen ruokaa. Perussettiä. Ehkä yhden saunaoluen voisin illalla pojan nukahdettua ottaa, mutta ei sen kummempaa juhlimista.
Sormet ristiin että aamulla sais nukkua edes 7 asti
Ihan vain se, että tän kauhean työrupeaman ja stressin jälkeen pääsee POIS kaupungista (ja vieläpä karseasta helsingin slummista) keskelle peltoa, saa tän eukon pikkuhousut tutisemaan.
The great club outshines the individual, always and forever.