Kottarainen kirjoitti:Tytölle nousi edellispäivänä korkea kuume ilman paikallisoireita. Eilen oli vain lämpöä, mutta oli illalla tosi itkuinen eikä meinannut millään nukahtaa. Kelasin jo illalla että täytyy olla korvatulehdus tai jotain kun huusi ja huusi. Yön nukkui kuitenkin hyvin kun viimein nukahti. Ja nukkuu edelleen.
Mä inhoan noita "näin se toimii"-tapoja. Muistan kun päiväkodissa painelivat korvan takaa, koska ei sattunut niin ei toki voinut olla korvatulehdusta. Aika hyvin muistan vaikka ikää oli se viisi vuotta, mutta sen ikäiselle 8h kovassa korvasäryssä on ikuisuus.
Näin aikuisena korvatulehdukseni ei ole enää kivulias, toisin kuin pienenä oli. Niitä tosiaan on erilaisia, ja ne oireilevat eri tavoin.
exPertti kirjoitti:^ Olen pudonnut kärryiltä. Onko tämä se sama lapsi, jonka parantumiselle ei aiemmin annettu mitään toivoa?
On sama, ja ennuste siis on huono. Selviamiseksi on arvioitu alle 5% todennakoisyys. Kantasolusiirto on viimeinen oljenkorsi, eika sekaan mitenkaan tukeva. Itse ajattelen, etta jospa silla kohtuu hyvavointista elinaikaa saataisiin lisaa.
Tosin tyyppi on talla hetkella oikein hyvavointinen. Ei valilla meinaa muistaa, etta on niin pahasti sairas.
Kantasolusiirto tehdaan omista soluista. Ei ole tehty aiemmin.
Yksi mulle vaikeimmista asioista on oman jaksamisen vahyys kokonaistilanteen ja 3 pienen lapsen kanssa, mika vaikeuttaa erittain paljon sita, etta pystyisi nauttimaan tasta ajasta kun lapsi on viela taalla. Mielialalaakityksen kylla aloitin. Jospa siita kavelykeppia.
Eika sekaan kylla helpota, kun poika tanaankin suunnitteli, etta hankin menee sitten isompana kouluun. Tyyppi ei tajua kuolemasta mitaan eika sairautensa vakavuudesta ja jos tuo ei asiaa ota puheeksi, niin ei oteta mekaan.
Tuli itselle(kin) oikein raskas olo lukiessa. Piti lopettaa siihen, kun totesi mielessään, että millähän ihmeellä sitä itse jaksaisi tsempata vastaavassa tilanteessa.
Hurjasti tsemiä vaan Mida-äitille!
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
5-vuotias Kasperi oli ruokaostoksilla kanssani. Jouduin muutaman kerran kulkemaan edestakaisin, kun muistin unohtamani tavaran. Lopulta perässä kävellyt Kasperi sanoi: ”Multa palaa kohta käpy!” Kyllä kaupassaolijoita nauratti.
ELLU-MUMMO
Mummu ja pappa hoitivat lapsenlapsiaan, kun äiti ja isä olivat matkoilla. Pyry, 4, oli vessassa ja huuteli pappaa pyyhkimään. Pappa ei kuitenkaan ollut hommaan kovin innokas. Mummu kysyi Pyryltä, saako mummu pyyhkiä. Vastaus oli: ”Ei.” Mummi sanoi siihen, ettei pappa osaa pyyhkiä. Tuli hetken hiljaisuus, ja Pyry kysyi: ”Pyyhitkö sinä mummu papankin pyllyn?”
MUMMU
Kolmevuotias Olli oli saanut sukset. Olli seisoi suksien päällä sauvat kädessä, katsoi isäänsä ja kysyi: ”Koska nämä lähtee?”
VANHA MUISTO
Eino, 4, oli mummolan ruokapöydässä syömässä lihakääryleitä. Koska Einon isä oli innokas metsästäjä, Einon kotona syötiin usein hirvenlihaa. Kun pappa kysyi, miltä naudanpaisti maistuu, Eino totesi: ”Ai, te olette ampuneet lehmän.”
PENTTI-PAPPA
Helmi, 3, asuu äidin kanssa kahden. Äiti oli kipeänä ja Helmi huolissaan hänestä. Helmi peitteli äitiä ja sanoi topakasti: ”Äiti, ota lääkettä ja eti ittelles mies.”
MUMMI
10-vuotiaalla tyttärelläni oli ollut vatsatauti. 6-vuotias poikani totesi: ”En mene vessaan, ennen kuin olet tariffioinut sen.” Tarkoitti varmaan desinfiointia.
EILA-ÄITI
Isosiskot Aino, Roosa ja Ella suunnittelivat roolejaan kotileikissä. ”Mä olen äiti.” ”Mä olen isosisko.” ”Mä oon pikkusisko.” Pikkuveli Heikki, 3, tuli vakavana mukaan: ”Mä oon shisihilishko.”
MUMMU
2,5-vuotias Atte oli kokenut, että häntä syytettiin aina, jos jotain pahantekoa oli tapahtunut. Aten isä oli laittanut mökin terassille kahden suoran tukipuun seuraksi kolmannen, hauskasti ”vänkyrään”. Vieraiden ihmetellessä puuta poika sopersi itkien:” Aivan varmasti se oli tuollainen jo aamulla, kun minä tulin tänne. ”
VOI ITKU
Ainon, 4, kotona oli kaksi isoa koiraa. Hän näki tädin ulkoilutavan pikkukoiraa ja totesi: ”Katso, täti ulkoiluttaa oravaa.”
ÄITI
Anton 3v oli Oopperassa katsomassa Madama Butterflytä ja totesi esityksen jälkeen "Cio-Cio-Sanin ylärekisteri oli hiukan tukkoinen, mutta B.F. Pinkerton oli perinteinen italaistyyppinen dramaattinen tenori."
Onko kellään kokemusta äitiysjoogasta? Missähän vaiheessa raskautta semmoseen kannattais mennä (jos on mennäkseen?) Tai onko ihan turvallista mennä ihan loppuraskaudessa?
Koitan juuri sumplia aikatauluja, että pääsisin semmoseen.
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta tee se vasta ihmeitä tekee.
Ma ehdin muutaman kerran kayda aitiysjoogassa ennen kuin lapsen syovan todettiin uusineen. Kylla se sopii oikeastaan missa vaiheessa raskautta tahansa. Mulla oli alkuraskaus menossa. Tosin jos on kovasti liitoskipuja, niin voi olla etteivat kaikki liikkeet oikein onnistu.
RP kirjoitti:Tytsä alkaa olemaan jo niin iso ettei sitä oikein pysty huijaamaan, tekemään taktisia harhautuksia. Vaatinee uudenlaisen sotasuunnitelman.
Siirryt seuraavaan vaiheeseen eri uhkaus, lahjonta, kiristys -metodiin. Tuolla onkin tultava toimeen sitten hautaan asti.
Meillä on viime aikoina toiminut "laskeeko isi kolmeen?" -metodi. Tarvittaessa jatketaan lausetta "... ja kolmen kohdalla telkkari ja pikkukakkonen menee kiinni". Viimeistään 2.75:n kohdalla tulee liikettä.
RP kirjoitti:Tytsä alkaa olemaan jo niin iso ettei sitä oikein pysty huijaamaan, tekemään taktisia harhautuksia. Vaatinee uudenlaisen sotasuunnitelman.
Siirryt seuraavaan vaiheeseen eri uhkaus, lahjonta, kiristys -metodiin. Tuolla onkin tultava toimeen sitten hautaan asti.
Kottarainen kirjoitti:Huhhuh, soitettiin töistä koska ne tarvitsisikin minut sinne jo viimeistään kuukauden sisään. Iski heti valmiiksi eroahdistus tuosta pienestä. Miten sitä enää ehtii lapsen kanssa olla sitten juuri ollenkaan. En toisaalta oikein voi kieltäytyäkään sillä nyt on tilaisuus päästä siihen paikkaan minne haluan, eikä taloudellisesti ole mahdollisuutta muutenkaan enää monta kuukautta kotona olla.
Mut ahistaa silti vähän vaikka osa minusta onkin innostunut. Kamalan ristiriitaista.
Eräs naiskollega kertoi, että oli ihana palata töihin, kun sai olla rauhassa.
Pihapiirin 8v. jäbä, hyväkäytöksinen Robin on paraikaa kylässä, tunnin leikkimässä äitinsäluvalla.
Ei siinä mitään, kiva että jäbällä on seuraa MUTTA.. tää ko. pikkunilkki kysyy joka toinen sekunti "saanko vanukasta?" - "onko teillä jätskiä?" - "saisko yhden nakin?" - "onko teillä suklaata?". Mitä helvettiä. Tylysti sanoin että kotona saat syödä ruuan, pojat sai yhdet konvehtisuklaat.
Olinkohan liian töykeä..? Jätkä asuu kuitenkin tossa viereisessä rapussa ja äitinsä kanssa sovittiin että menee kotio viimeistään klo 18.
The great club outshines the individual, always and forever.
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
