Crimson Tide
"Kapina Laivalla" vietynä amerikkalaiseen SSBN:een (ballistisia ohjuksia kuljettava ydinsukellusvene). Gene Hackmanin jääräpäinen kippari ja Denzel Washingtonin ensimmäinen upseeri puskusilla siitä, nuketetaanko neukut vaiko eikö.
Jerry Bruckheimerin luotto-ohjaaja Tony Scott käyttää kaikki temppunsa (puolifilttereitä ulkokuvissa, kamera-ajoja huoneen laidalta toiseen, voimakkaita värivaloja). Lopputulos on sujuva jännitysviihdyke - eniten pääparin ammattitaidon ansiosta. Knoppitietoa sen verran, että käsistä oli vääntämässä eräskin Quentin Tarantino. Kredoja ei herunut, mutta ukon kädenjälki näkyy selvästi useammassakin kohdassa (upseerikunta jauhamassa sukellusvene-elokuvista, "Von Clausevitz"-keskustelu upseerimessissä sekä päähenkilöiden väittely lipitzan-hevosten alkuperäisestä kotimaasta.
Muutamia ihan hirveitä asiavirheitä toki mukana. Pelotepartioon lähtevä boomer tuskin ajaa pinnalla vain siksi, että kippari saa polttaa sikarin ja nauttia auringonlaskusta. Tehostekohtauksissa nauratti "USS Alabaman" potkuri joka pyöri kuin viimeistä päivää. Ohjusveneissä on vitun isot potkurit mm. siksi, ettei kierroksia tarvita niin paljoa. Mitä nopeammin propu jauhaa vedessä, sen todennäköisemmin tulee kavitaatiota > pieniä kuplia jotka vastapuoli kuulee. Piilossapysyminen on sukellusveneasellajille kunnia-asia ja jos delfiini-merkkiä uniformunsa rinnassa kantava jotain vihaa, niin omasta paatista kuuluvaa ääntä.
"Punaisen Lokakuun Metsästyksen" elokuvaversiossa oli samanlainen ääliömäisyys. Kun Sean Conneryn esittämä kippari kytkee uuden hienon ohjusveneensä lähes äänettömän voimansiirron päälle livahtaakseen varjostajaltaan, miehistö puhkeaa spontaanisti laulamaan "Suuri Ja Mahtava Neuvostoliitto". Vitusti järkeä rakennuttaa kallis ohjusvene ja sitten ajaa sillä "hiljaa" samalla kun sata ukkoa veisaa kansallislaulua. Tosi hiljaista