Mammailu 2.0

[par-sky]

^Se liikunta piätisi lopettaa pari tuntia ennen nukkumaan menoa että kroppa ehtii rauhottua. Eihän se nyt mitään auta että hilluu siihen asti kun pitäs petiin kaatua.

Huom. pussikaljan juominen ei ole liikuntaa ja "ulkoilua" vaikka siinä ulkona ollaankin.

[Lapitii]

^ Oh, niinkö?! Mä kun just tarkotin pussikaljotteluu! Pahus. =/

No, rankkaa liikuntaa ei tuu harrastettua enää kasin jälkeen koska salin aikataulut (eikä muutenkaan enää sitä myöhemmin nappaisi). Jotain pikku köpöttelyä ulkosalla enää sen jälkeen.

[exsu]

Se, että se ei auta Lapitiillä ei tarkoita etteikö siitä voisi olla apua Ninnille. Lapitiillä vois nenänvalkaisu tehdä hyvää unenlaadulle.

[Lapitii]

Joo ihan vain omasta puolestani puhuin (tuskin kuitenkaan olen ainoa tota laatua). Toki ulkoilua kannattaa kokeilla jos on ihan vieras ajatus ollut aiemmin.

Nii ois kai pitäny nenua valkasta jo ihan sieltä lapsuudesta asti kun oon ko. vaivasta kärsiny. Muistaakseni en tosin sillon pahemmin dokannu. Ja raitisteluahan on ollut ihan aikuisiälläkin, sen enempiä nukkumisen parantumatta. Itse asiassa just hönöttelyn jälkeen kyllä uni maistuu kohtis hyvin et siltä pohjalta sitä vissiin pitäis ennemminkin lisätä. =P
Mut joo, eipä tästä kai järkeä jatkaa, tuskin tulee sellaista "neuvoa" jota en olis jo noin miljoonaan kertaan kuullu (ja kokeillukin).

[exsu]

Unenlaatu ja nukahtamisen helppous/vaikeus ovat eri asioita.

[Lapitii]

Ooo taas uutta tietoa!
Joo siis tarkotin sitä että jos on nukkunu pienessä sievässä => unenlaatu on sinä yönä huono, seuraavina öinä nukahtaminen on hieman helpompaa ja nukkuminen tasaisempaa. (Meinasin kyllä äskösestä poistaa ton yhden alkoon liittyvän lauseen ettei tarvis jankkaa eikä se sinänsä ollu oleellinenkaan, mut tuli nyt jätettyä. My bad.)

[NuoriDaavid]

Mulla on sattuneista syistä aikamoinen litanja muutakin lääkettä...mutta kai se lekuri tietää paremmin....

No sitä ei aina tiedä. Muista että ND:kin on lääkäri.

[RP]

Tytsä on tullut äitiinsä, vähän liian vahvaluontoinen tapaus kun sille päälle sattuu. Eilen oli hiekkalaatikolla sellaista draamaa, että kuulin sisälle asti. Taisi olla klassiset tasajalkaa hyppelyt säestettynä "ei käy, ei halua, ei sovi" kiljunnalla. Pieni taidonnäyte isälle. Sisälle tultiin isän kainalossa, tikkusuorana.

[Elppis]

Mä taidan olla liian lepsu.

3v pelleilee ruokapöydässä ja ojennan, että jos ei pelleily lopu, ruoka lähtee eikä sitä saa kun vasta välipalalla päikkäreiden jälkeen. Poika tokaisee mulle että "mikset sinä suutu äiti?". Jahas, kysyin että miksi haluaa äidin suuttuvan? "Koska se on hauskaa."

Tän sitä saa kun ei anna selkäsaunoja tai karju, kun "rankaistaan". Toki nurkassa sitten aina itketään pitkän kaavan mukaan jne.

[Elppis]

^Sama juttu.. huomasin äsken keittiön ovessa kynällä tehtyjä mörköpiirustuksia Enpä taida jättää yksin sinne helvata!

[Ylermi Ylihankala]

Mä taidan olla liian lepsu.

3v pelleilee ruokapöydässä ja ojennan, että jos ei pelleily lopu, ruoka lähtee eikä sitä saa kun vasta välipalalla päikkäreiden jälkeen. Poika tokaisee mulle että "mikset sinä suutu äiti?". Jahas, kysyin että miksi haluaa äidin suuttuvan? "Koska se on hauskaa."

Tän sitä saa kun ei anna selkäsaunoja tai karju, kun "rankaistaan". Toki nurkassa sitten aina itketään pitkän kaavan mukaan jne.

Kuin meiltä, paitsi ettei jäsen M vielä kysele miksi en suutu. Jäähypenkittelin viikonloppuna urakalla, kun siippa oli pitkät päivät töissä, eikä M osannut kokea jäähypenkkiä edes rangaistuksena, vaikka kuinka perustelin. Pyysi sentään anteeksi, kun olin häntä sitä ennen käskynyt pyytää.

[Ylermi Ylihankala]

^ Meillä juniorilla on kamala huomionhaku päällä usein syödessä. En ole oikein keksinyt kunnon lääkkeitä sen suhteen. Välillä koetan olla huomaamatta, välillä koetan keskustella järkevästi, joskus laitan pois vähäksi aikaa keittiöstä. Mikään ei oikein toimi.

Sama vene.

[Elppis]

Mua on neuvottu ottamaan ruoka pois ja antamaan seuraavan kerran ruokaa vasta seuraavalla ruoka-ajalla. Alex voisi mennä viikonkin syömättä, jos sille päälle sattuu Eli itkuhan siitä tietty tulee jos lautasen edestä vien ja passitan pois keittiöstä - seuraavana ruoka-aikana kertoo että on nälkä (nytkin PYYSI ruokaa, on nälkä), ja taas sama stanan ruljanssi. Hoidossa syö hyvin kun on kolme muuta 3v jäpikkää samassa pöydässä. Mistä näitä kersoja sais vuokralle aina ruoka-aikaan?

[Vesper]

^ Meillä juniorilla on kamala huomionhaku päällä usein syödessä. En ole oikein keksinyt kunnon lääkkeitä sen suhteen. Välillä koetan olla huomaamatta, välillä koetan keskustella järkevästi, joskus laitan pois vähäksi aikaa keittiöstä. Mikään ei oikein toimi.

Sama vene.

Kannattaisko kokeilla vaan yhtä tapaa? Johdonmukaisuus vois toimia pidemmällä aikavälillä.

[Ylermi Ylihankala]

Kannattaisko kokeilla vaan yhtä tapaa? Johdonmukaisuus vois toimia pidemmällä aikavälillä.

Itsekin pidän tästä periaatteesta paljon, mutta välillä paras vaihtoehto on räätälöity kombinaatio kaikkea luovaa ja wanhaa opittua.

[Mida]

Huomionhaku tarkoittaa sitä, että lapsi ei ole saanut tarpeeksi huomiota. Ennen iltapalaa siis oikein kunnon panostus yhteiseen touhuun lapsen kanssa, oli se sitten painiottelu tai mitä vaan muuta yhdessä tekemistä niin, että vanhempi on läsnä ja kiinnostunut lapsen tekemisistä.

Tai voihan se liittyä siihenkin jos ruokailuun on tehty syömispakkoja. Silloin on lapselta hienoa, että uskaltaa reagoida asiaan.

Eikä nyt kannata kuvitella, että minusta lasta ei saa koskaan pakottaa mihinkään. Meidän esikoinen olisi vainaa, jos hän olisi saanut hoidoistaan päättää. Ruokailujen suhteen mä olen siinä mielessä vähän natsi, että hyväksyn syömispakot vain ääritilanteissa. Kuten esim. lääkkeet on saatava napaan. Ruokavalion monipuolistamiseen on kokeiltavissa muitakin keinoja kuin pakotus.

Että hernettä nekkuun olkaatten hyvät taas.

[Mida]

Ja se nauru, voi olla hämmennystä, oikeaa hyvittuneisuutta, koska perusturvallisuus on kunnossa, eikä käsitä että vihainen aikuinen voi joskus olla vaarallinen tai sitten meillä on joskus ilmennyt sitäkin, että naurulla yritetään saada vanhempikin nauramaan.

Viimeisin ei ole meillä oikein toiminut.

Meillä on levoton pöydässäistuja, jolle tarvis varmaan investoida tasapainotyyny takapuolen alle. Sille on nyt vajaa 2v hoettu joka ruokailulla, että istu. Mut ei tee tahallaan, onpahan vaan levoton kroppa. Sen on muutenkin vaikea pysyä paikoillaan yhtään missään. Ei sitä voi sylissäkään kauaa pitää, kun pyörii niin paljon, että tuottaa mustelmia.

[ninnithequeen]

Onneks mein poika syö ihan mitä tahansa - paitsi kirsikkatomaatteja. Kala ovat suurinta herkkua, kaikki kotiruoat on herkkua. Hyvä niin.

[Mida]

No, mulla nää asiat on usein mielessä, koska itse olen makuyliherkkä ja esikoinen on erittäin todennäköisesti myös. Kaksi muuta muksua syövät paljon monipuolisemmin erilaisia ruokia. Esikoisella on toki nuo syöpähoidot vaikuttaneet suuntaan ja toiseen tässä vuosien mittaan ruokahaluun todella paljon, mutta makurajoittuneisuus säilyy. Koska mä olen itse saman kokenut, niin en halua lasta pakottaa monipuolisempaan syömiseen kuin mihin hän pystyy. Vähän se periaate, että jos ruokavalioon kuuluu joku maitotuote, joku proteiininlähde ja joku rehu, niin relaan. Vehnä on aina uponnut. Nykyään ruokavalio on melko pitkälti pasta, mozzarella, paistettu kananmuna, lihapullat, porkkana ja maissi. Siis ne, mitä oikeasti syö. Muutakin saattaa närppiä.

Tää ruuan laadun ja määrän lapselle pakottaminen on kovin yleistä ja mulle tulee siitä aina fyysisesti paha olo oman taustani takia. Oma isäni on vasta nyt alkanut hyväksyä, että mulla tosiaan on makunystyröitä supremaistajuuteen riittävä määrä ja että kyse ei ole mistään "nirsoilusta".

Eli älkäätten ottako henkilökohtaisesti, jos tulee avauduttua aiheesta.

[saira]

Meillä kyllä tytöstä erottaa selvästi milloin ei oikeasti jostain pidä, ja milloin ei yksinketaisesti malttaisi olla paikoillaan, koska kaverit pihalla tms. Näihin tilanteisiin reagoidaan ihan eri tavoilla. Meillä ei ole pakko syödä jos jostain ei pidä, maistamispakko kylläkin on. Mutta jos välillä malttamattomuus on syynä ettei ruoka maistuisi, vaikka nälkäkin olisi, niin silloin laitan istumaan alas ja syömään, pienellä uhkailullakin tarvittaessa. Enkä tätä esim näe haitallisena pakottamisena, vaikka syömään pakotankin. Eli siis tilanteitakin on monia, eikä sama ratkaisu sovi kaikkiin tilanteisiin.

Lisäys: Tai no, tuo pakottaminen tuossa tilanteessa on vahva sana, ehkä useimmiten käytän sitä "vapaata kasvatusta". Eli annan tytölle kaksi vaihtoehtoa, joko syö tai ei, ja selitän niistä tulevat seuraukset, eli jos ei syö, niin ei jaksa kasvaa ja lopulta leikkiä, ja voi tulla kipeäksikin kun ei saa kaikkia hyviä juttuja ruoasta. Ja jos syöminen ei onnistu, täytyy keskustella siitä, jaksaako sit mennä ulos leikkiin. Jos taas syö nätisti ja nopeasti, pääsee nopeammin ulos kavereiden luo. Itse yleensä päättää syödä.

[par-sky]

Ruoan pakottamisesta: Mä olen pienenä inhonnut aprikoosipuuroa ja pinaattia (keittona, lettuina, miten vaan). Esikoulussa sitten on pakotettu syömään niitä. Ja isoina määrinä. Eli jos olen ottanut puuroa vain pienen nokareen niin hoitaja on tullut laittamaan enemmän (jolloin sitä on usein ollut enemmän kuin muilla).

Tällä on saatu aikaiseksi se, etten voi vieläkään sietää kummankaan näistä ruoista hajua ja lasse meinaa lentää jo siitä että näen jonkun muun syövän ko. ruokia. Tervettä, eh?

[saira]

^Meillä mies kans "näitä lapsia", eli meillä ei syödä sikaa, paitsi jauhelihassa, ja erittäin pienissä paloissa ja rapeaksi paistettuna pekonia, muun ruoan seassa mausteena. Eli sianlihan rakenne tökkii.

[Elppis]

En ota hernettä nekkuun.

Omalta osalta se, että lapsi itse sanoo että on nälkä, ja on sopivasti ruoka-aika, ihmetyttää kun ruuan kanssa leikitään. Istumme kaikki syömään pöytään ja lapsi maistaa ruokaa ja sanoo "nam". Sen jälkeen alkaa pelleily, ihan sama onko kyseessä lempiruoka vai mitä lautasella on.

Ainut, minkä poika syö mukisematta AINA, on puurot. Riisipuuro on suurinta herkkua. Söisi sitä vaikka kokoajan. Yks päivä vitsailin miehellä että meillä on kohta riisipuuroa jauhelihakastikkeella.

Aktiviteetin määrä lapsen kanssa ei kerro meillä ainakaan siitä ruuan kanssa leikkimisestä mitään - vaikka kuinka oltais rakennettu tunti legoja ja siitä syömään, ei mitään eroa sen kanssa että olis itse vaikka katsonut Muumeja.

[par-sky]

Oon muuten huomannu semmosen että meillä istutaan ja syödään nätisti jos pöydässä on muitakin syömässä. Muuten ruvetaan yleensä jossain vaiheessa pyörimään väkkäränä.

[Georgina]

Ainut, minkä poika syö mukisematta AINA, on puurot. Riisipuuro on suurinta herkkua. Söisi sitä vaikka kokoajan. Yks päivä vitsailin miehellä että meillä on kohta riisipuuroa jauhelihakastikkeella.

Siis ihan mistään yhtään ymmärtämättä niin tuommosessa tilanteessa hevoselta tarkastettais hampaat Entä jos pureksittavia ruokia on jotenkin hankala syödä, ei osaa oikein ilmaista asiaa niin ilmenee huonona käytöksenä?