En valinnut asiaa (2CD)
Poliittisten laulujen parhaat (2CD)
Kaj Chydenius - Kauneimmat rakkauslaulut
Tulipa sitten hankittua hyllyyn pari tuplaseedeellistä "taistolaislauluja". Ehdinpähän hyvin opettelemaan laulujen sanat ennen seuraavaa vappua, tavoitteena vallankumous laulun voimalla.
Poliittinen laululiike sai alkunsa 60-luvun puolivälissä Ylioppilasteatterin näyttämöllä (Lapualaisooppera) ja 70-luvun vaihteessa laulut saivat uutta potkua nuorison käsittelyssä. Liikkeen huippukausi kulki käsikädessä vasemmiston äärilaidan, taistolaisuuden, elinkaaren kanssa, joten siksi näitä usein taistolaislauluiksikin kutsutaan. Lauluissa korostettiin yhteiskunnan luokkaluonnetta. Maailmassa oli karkeasti ottaen vain hyviä ja pahoja asioita; ystäviä ja vihollisia. Osassa lauluista tavoiteltiin solidaarisuutta ja maailmanrauhaa, osassa taas ihannoitiin Neuvostoliittoa ja kommunistista järjestelmää. Liikkeen piirissä syntyi myös suuri määrä rakkauslauluja.
Oli "kommaripaskaa" eli ei, minulle tämän musiikin aatteellinen sanoma ei merkitse mitään. Minä olen porvari ja nukun laulujen mukaan huonosti. Sen sijaan kappaleista löytyy runsaasti musiikillista osaamista ja erinomaisia sävellyksiä, joista vastaa mm. Kaj Chydenius. Lauluista välittyy vilpitön ja palava usko omaan aatteeseen. Vaikka sanoma ei kosketakaan, on tätä paatosta hauska kuunnella. Ja viimeistään tätä levyä kuuntelemalla voi todentaa sen, missä Ultra Bran juuret ovat, kyllä ne tästä musiikista löytyvät. Alkuaikojen UB oli nykyaikaistettu ja vähemmän poliittinen versio Agit Propista. Ja kukapa muu onkaan tuon ensimmäisen ceedeen kappaleet valinnut kuin Kerkko Koskinen.
Viimeinen levy, Kaj Chydeniuksen "Kauneimmat rakkauslaulut" -cd on niin ikään kokoelma eri esiintyjien tulkitsemia Chydeniuksen kirjoittamia lauluja. Jos korvat eivät kestä "kommaripaskaa", suosittelen ainakin tähän levyyn tutustumaan. Tämä cd ei sisällä voimakasta aatteen paloa, vaan nimensä mukaisesti ainutlaatuisen kauniita lauluja rakkaudesta ja rakastamisesta.