Mammailu 2.0

[masa]

^ Mä olen nähnyt IT-urani aikana kymmeniä ja satoja jannuja jotka on painaneet niska limassa talolle duunia ylitöiden kera ja niin ne on samoilla lähtöviivoilla rötvien kanssa kun verokortteja jaetaan yt-neuvotteluiden tuloksena. Mitään ne ei saa siitä että on tehneet duunia perse verillä.

Mut IT-ala onkin nyt mitä on.

[Kiukkutipu]

Mun pikkuveljeni paahtoi 50-60-tuntista työviikkoa ja se maksoi perheen verran.

[urpiainen]

Mä pyrin käyttämään töihin vähemmän aikaa kuin Dave kitinöintiin.

Onko par-skyn ja sen miehen työmatkat samaan suuntaan (tai siis voiko niitä muuttamalla lyhentää)? Elämä on liian lyhyt siihen, että töiden lisäksi vielä harrastaa töihin/töistä matkustamista ylimääräisen työpäivän verran viikossa.

[Riemumieli]

Tää on tätä, kun pitäisi saada kaikki. Molemmat tekevät uraa, mutta kuka hoitaa arjen? Uraa tekevä mies olettaa automaagisesti, että nainen. Hän haluaisi (totta kai) olla kotona, mutta kun ura, massia ja muuta. Näin tekisin toki itsekin, jos en olisi ohjautunut väärille teille jo aikaa sitten.

Pitäisi tehdä jo alussa päätös, että sinä (nainen) olet kotona ja minä (mies) teen uraa. Näin suuret suomalaiset yritysjohtajat ovat menetelleet. Uralla eteneminen ei onnaa, jos akka kitisee jostain omasta ajasta ja vastaavasta joutavasta. Johtaminen vaatii psykopaatin ominaisuuksia, joten olisi outoa, että he olisivat hoitaneet lapsiaan. Edustusrouva kotona mukuloineen, huora joka kaupungissa ja koivuhalkoa perseeseen. Niin se maailma makaa.

[par-sky]

Työmatkat on meillä tietenkin ihan päinvastasiin suuntiin. Eli se mitä sen työmatkasta vähenee tulee mulle lisää ja päinvastoin. Muuttamalla on siis vaikea asiaa lähteä ratkaisemaan, ellei muuteta eri osotteisiin. Uudet työpaikatkaan ei ole järin hyvä ratkaisu, sillä molemmat pitävät nykyisestä työstään/työpaikastaan.

Mutta niin, jos tällä työnteon määrällä ei ole varaa palkata kotiin apua niin sitten on jo rahankäytössä ongelmia.

[NuoriDaavid]

Kotitalousvähennys käyttöön, niin saatte vähän verorahoja takaisin, eikä kaikki mene Jutan solidaarisuuteen!

[MrM]

Sopiva määrä töitä ihmiselle on 6 tuntia neljä kertaa viikossa.

[Ylermi Ylihankala]

Sopiva määrä töitä ihmiselle on 6 tuntia neljä kertaa viikossa.

+1 Elämässä on paljon mukavampaakin hommaa.

[huima]

^ Mä olen nähnyt IT-urani aikana kymmeniä ja satoja jannuja jotka on painaneet niska limassa talolle duunia ylitöiden kera ja niin ne on samoilla lähtöviivoilla rötvien kanssa kun verokortteja jaetaan yt-neuvotteluiden tuloksena. Mitään ne ei saa siitä että on tehneet duunia perse verillä.

Mut IT-ala onkin nyt mitä on.

Pfft. Work smarter, not harder.

On järkevää tehdä juttuja, jotka kehittävät kompetenssia - ei välttämättä paiskoa niska limassa vain bulkkihomman kanssa. Yksittäinen firma voi irtisanoa tekijöitä, mutta markkinoilla usein kompetenssin tarve pysyy -- ellei tule isoja epäjatkuvuuskohtia, kuten Symbian.

Mutta siis silti work / life balance kannattaa pitää hyvänä.

[masa]

On järkevää tehdä juttuja, jotka kehittävät kompetenssia.

Tämä nyt lienee selvää jokaiselle. Tosin en siltikään ole valmis tekemään sitä ylitöinä.

[Vesper]

Voi nyt saatana mitä nillitystä siitä, että joku haluaa palkata nannyn pariksi tunniksi viikossa. Joo, kyllä on elämänhallinta ihan perseellään, kyllä äitien ja isien pitää vaan uhrautua pikku herranterttujen eteen. Mitäs läksitte, niin! Nipistätte vaan kato vähän sieltä ja tuolta, traumatisoituu pian jos ette 24/7 hyysää. Ja sitten vielä fiftari-pertti, kyllä näin on! Naiset kotiin ja mielellään vielä pitsimekossa hellan ja isännän viskilasin väliin. Muuten menis ehkä läpi, mutta kun ollaan muuten niin vikisevää sorttia etten vaan voi ostaa.

Joojoo, väärä dosetti.

[nowaysis]

Musta tuntuis käsittämättömältä tehdä sellasta työtä, jota ei koe äärimmäisen kiinnostavaksi. Siis toki on satunnaisia päiviä, jolloin aattelen että vittujakaan kiinnosta, mutta saahan tästä rahhoo. Mutta noin niinku yleisesti. Mutta ehkä se on ihan normaalia, että työmotivaatiota ja intoa uran luomiseen on ehtinyt kehittyä näinä vuosina, joina olen panostanut muihin asioihin

Itsekin mietin jotain babysitteriä männävuosina kun oli paljon iltaluentoja ja aina hirveä stressi(mulla, ei muksulla) siitä mihin lapsen saa niiden ajaksi, ja sitten kuskataan julkisilla ympäri stadia, huh huh. Asia jäi toteentumatta kun palasin päiväopintoihin. Tuntuu onnelliselta, ettei enää ole tuollaista, ja ihan hullulta että sitä kesti silloin. Toisaalta, koskaan ei ole ollut tilannetta, jossa olisi ollut joku tasapuolisesti jakamassa hoitovastuuta lapsellisina viikkoina, joten vaikea kuvitella. Elämä ois varmaan ollu niin paljon helpompaa.

Lapsiparkillinen jumppasali oli kyllä aikanaan yks pelastus.

Parskylle tsemiä hoitotädin/sedän hankkimiseen Onko sulla muuten kavereita, joilla ois suht saman ikäisiä lapsia?

[masa]

Voi nyt saatana mitä nillitystä siitä, että joku haluaa palkata nannyn pariksi tunniksi viikossa. Joo, kyllä on elämänhallinta ihan perseellään, kyllä äitien ja isien pitää vaan uhrautua pikku herranterttujen eteen. Mitäs läksitte, niin! Nipistätte vaan kato vähän sieltä ja tuolta, traumatisoituu pian jos ette 24/7 hyysää. Ja sitten vielä fiftari-pertti, kyllä näin on! Naiset kotiin ja mielellään vielä pitsimekossa hellan ja isännän viskilasin väliin. Muuten menis ehkä läpi, mutta kun ollaan muuten niin vikisevää sorttia etten vaan voi ostaa.

Joojoo, väärä dosetti.

Kuka täällä on nillittänyt?

[nowaysis]

"koska on niin raskasta lasten kanssa ja tarvii omaa aikaa, joten hoida sinä lapsia niin minä lähden kaupungille."

Tämän verran voin tätä kommentoida, että tämä on aina juuri niin tätä naisten kanssa. On muuten helvetin raskasta peräti ruokkia lapset pari kertaa päivässä ja nauttia niitten kasvamisesta. Ja ennen kuin huomaatkaan se on ohi, että nauttii kun vielä pystyy.

Turha sitä on yleistää kaikkiin naisiin. Minusta nuo on enempi persoonasta kuin sukupuolesta riippuvia. Plus että riippuu ihan älyttömästi siitäkin, millaisia ne lapset on ja mikä on puolison kontribuutio muissa asioissa. Liikaa muuttuvia tekijöitä, jotta voisi tuomita toisen perheen spekseillä olevan taatusti helppoa/ vaikeaa.

[masa]

Turha sitä on yleistää kaikkiin naisiin. Minusta nuo on enempi persoonasta kuin sukupuolesta riippuvia. Plus että riippuu ihan älyttömästi siitäkin, millaisia ne lapset on ja mikä on puolison kontribuutio muissa asioissa. Liikaa muuttuvia tekijöitä, jotta voisi tuomita toisen perheen spekseillä olevan taatusti helppoa/ vaikeaa.

Minusta tuon voi yleistää kaikkiin ihmisiin. Ei kukaan täysipäiväinen ja täysipäinen jaksa olla kotona koko aikaa pienten lasten kanssa. Kaipaahan sitä nyt muutakin hiljaisuutta ja rauhaa kuin nukkumista ja sukeltamista.

[nowaysis]

Kyllä jotkut jaksaa. Joku voi olla 10 vuotta kotona ja nauttia siitä. Tehdä käsitöitä, pihatöitä ja muita kotosalla suoritettavia puuhasteluja lastenhoidon ja kodinpyörityksen lomassa, ja saada iltaisin omaa aikaa kaakattamalla naiskavereitten kans lenkkipolulla. Mitä sitä kukaan sanomaan mikä on toiselle kivaa ja mikä ei.

[masa]

Kyllä jotkut jaksaa. Joku voi olla 10 vuotta kotona ja nauttia siitä. Tehdä käsitöitä, pihatöitä ja muita kotosalla suoritettavia puuhasteluja lastenhoidon ja kodinpyörityksen lomassa, ja saada iltaisin omaa aikaa kaakattamalla naiskavereitten kans lenkkipolulla. Mitä sitä kukaan sanomaan mikä on toiselle kivaa ja mikä ei.

Niin, eikös tuo ole juuri se tilanne jossa ukko saa lastenhoitovastuun kyllästyneen mutsin häivyttyä lenkille?

Tuo on juuri se skenaario johon en halua joutua.

[exsu]

^ Siis et halua hoitaa lapsia n. tunnin ajan iltaisin? Vai siis mitä et halua?

[masa]

En halua joutua tilanteeseen jossa kotona lasten kanssa oleva on kyrpä otsassa iltapäivällä kotiuduttuani ja lykkää hoitovuoron minulle häipyäkseeen itse kaupoille tai tyttöjen kanssa juoruamaan.

[saira]

^Niinno, vaikka muksut olis päivähoidossa, ni se ei välttis auta esim siihen tarpeeseen sosiaaliseen elämään. Kuitenkin suurin osa aikuisista ihmisistä päivät töissä, eli ei niitä ystäviä ennen neljää näe todennäköisesti kuitenkaan.

[masa]

Öö, etkö masa siis ollenkaan hoida muksuja iltaisin, niinku never?

En mäkään innostu ajatuksesta, että mies juoksisi kaikki illat riennoissaan, mutta vaikka nyt pari menoa viikossa on ok jos ei kestä edes koko iltaa.

Totta kai mä hoidan.

Rautalangasta. Jos kotona oleva ei nauti hommastaan, niin miksi ihmeessä yrittää väkisin. Lapset tarhaan, kotoa töihin, lapsenhoitaja paikalle jne.

Paksummasta rautalangasta. En halua että tilanne menee siihen, että kotona oleva hajoaa hommaansa ja puoliso joutuu ottamaan vastaan sen hajoamisen.

[Melnais]

Hihi, kastepappi kehotti soittamaan kirkkoherralle, sillä lapselle ei ole tulossa kuin yksi kirkkoon kuuluva kummi ja tarvitaan ylemmän tahon virallinen hyväksyntä. Soittelin paikalliselle uskonherralle, joka ensitöikseen sanoi hyväksyvänsä asian ja kahden lauseen jälkeen toivottelikin jo "Menestystäsiunaustaonneakiitoshei!" lopettaen puhelun. Että se muodollisuuksista.

[Riemumieli]

Hihi, kastepappi kehotti soittamaan kirkkoherralle, sillä lapselle ei ole tulossa kuin yksi kirkkoon kuuluva kummi ja tarvitaan ylemmän tahon virallinen hyväksyntä. Soittelin paikalliselle uskonherralle, joka ensitöikseen sanoi hyväksyvänsä asian ja kahden lauseen jälkeen toivottelikin jo "Menestystäsiunaustaonneakiitoshei!" lopettaen puhelun. Että se muodollisuuksista.

Muut kummit (tai siis epäviralliset) siis jumalattomia?

[So Hard]

Hihi, kastepappi kehotti soittamaan kirkkoherralle, sillä lapselle ei ole tulossa kuin yksi kirkkoon kuuluva kummi ja tarvitaan ylemmän tahon virallinen hyväksyntä. Soittelin paikalliselle uskonherralle, joka ensitöikseen sanoi hyväksyvänsä asian ja kahden lauseen jälkeen toivottelikin jo "Menestystäsiunaustaonneakiitoshei!" lopettaen puhelun. Että se muodollisuuksista.

Muut kummit (tai siis epäviralliset) siis jumalattomia?

Kirkollisveron maksamisella ja henkilökohtaisella suhteella mielikuvitusolentoon ei välttämättä ole yhteyttä kumpaankaan suuntaan.

[Melnais]

Hihi, kastepappi kehotti soittamaan kirkkoherralle, sillä lapselle ei ole tulossa kuin yksi kirkkoon kuuluva kummi ja tarvitaan ylemmän tahon virallinen hyväksyntä. Soittelin paikalliselle uskonherralle, joka ensitöikseen sanoi hyväksyvänsä asian ja kahden lauseen jälkeen toivottelikin jo "Menestystäsiunaustaonneakiitoshei!" lopettaen puhelun. Että se muodollisuuksista.

Muut kummit (tai siis epäviralliset) siis jumalattomia?

Yksi kirkkoon kuuluva ja yksi kuulumaton. Kaukaisemmista sukulaisista tai tuttavista olisi tietty löytynyt kirkkoon kuuluvia, en vain välitä lapsen elämään paperilla liittää ihmisiä jotka eivät siinä todellisuudessa mukana ole. Koko kasteasia on seurausta parisuhdekompromissista. Mies halusi kastaa esikoisen ja siihen myönnyin kun en muuta jaksanut, nyt ei ole oikein perusteluita miksi pikkusiskoa ei kastettaisi. Pattitilanne, kirkko voittaa.