Avioliittoajatuksia

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
gullible

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja gullible »

Eikös jossain kilpailevalla hääfoorumilla ole joku vakkari(nainen), joka aina postaa unelmahäädetaljejaan kaikkiin säikeisiin? Ko. naisella ei ole miestä eikä siis häitä lähimaillakaan.

En ymmärrä millä tavoin avioliitto sitoo ihmistä suhteeseen (no, mahdollisen omaisuuden jaossa voi olla enemmän hommaa). Antaako avioliitto jotain takeita siihen, että tässä tosiaan ollaan loppuelämä yhdessä? Minusta ei. Semminkin, kun tässä nyt minusta mennään perse edellä puuhun tyyliin: tahdon naimisiin, joten tahdon kumppanin, joka tahtoo kanssani naimisiin ja elämme elämämme onnelisna loppuun asti.

Itse pidän naimisiin menemistä kuitenkin verraten pienenä diilinä, enkä uskoisi sen vaikuttavan elämääni mitenkään.
Leilah

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja Leilah »

Näin naimisissa olevana (kröhöm, toistaiseksi) voisin sanoa, ettei se ole niin kamalaa kuin luulisi. Oma tila parisuhteessa on mielestäni järjestelykysymys. Omat harrastukset ja kaverit kannattaa säilyttää ja mahdollisuuksien mukaan uusiakin hankkia. Pitkäaikainen kumppani on kuitenkin uskomaton tuki ja turva elämän aallokossa, jossa vastoinkäymiset välillä potkivat teräskärkisillä turvasaappailla päähän.

Avoliitossakin olen ollut, mutta minun kohdallani vasta avioliitto toi mukanaan sellaisen varmuuden, että tässä ollaan nyt tosissaan yhdessä ja tulevaisuuskin on yhteinen. Tämä on varmasti täysin henkilökohtaista, joillekin avoliitto tuo saman tunteen. Kummalista kyllä, tuttavistani miehet tuntuvat naisia enemmän kaipaavan vakituista parisuhdetta ja jopa perhettä. Tämä on selkeästi ristiriidassa sen yleisen olettaman kanssa, että miehet haluavat vain loputtomasti pörrätä pöksyistä seuraaviin ja karttavat kaikin keinoin tasaista elämää.
Avatar
martza
Kitisijä
Viestit: 1488
Liittynyt: 15.08.2005 8:37
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja martza »

FatLeilah kirjoitti: Pitkäaikainen kumppani on kuitenkin uskomaton tuki ja turva elämän aallokossa, jossa vastoinkäymiset välillä potkivat teräskärkisillä turvasaappailla päähän.

Avoliitossakin olen ollut, mutta minun kohdallani vasta avioliitto toi mukanaan sellaisen varmuuden, että tässä ollaan nyt tosissaan yhdessä ja tulevaisuuskin on yhteinen
Veit jalat suustani, sanoakseni. Ilmaisit hyvin avioliiton olemuksen. Olen samaa mieltä kanssasi. Avioliitossa/avoliitossa surut puolitetaan ja ilot tuplataan. :wink: Yleisesti ottaen, toisille vaan ei sovi avioliitto, avolitto tai seurustelu ollenkaan ja toiset ovat taasen luotu elämään parisuhteessa. Se on vain hiukkasen vaikeaa todellisessa elämässä, että löytää juuri sen oikena kumppanin niin, että kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Todella täydellisiä pareja varmaan on harvassa, joten aina joutuu kumppanit tekemään kompromissejä parisuhteessa, yhteisen onnen saavuttamiseksi. Jos kummatkin rakastavat aidosti toisiaan ja haluavat viettää elämänsä toistensa kanssa niin se on kompromissien tekoa yhdessä, rakkaudella.
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
Avatar
Tätsy
Kitisijä
Viestit: 23
Liittynyt: 24.08.2005 11:31

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja Tätsy »

ninnithequeen kirjoitti:En usko avioliiton muuttavan yhtään mitään omalla kohdallani. On jo lapsi, yhteinen asunto, yhteinen omaisuus, yhteinen elämä. Kihloissa oltu neljä vuotta. Erottukin, mutta palattu yhteen.
Arvaa muuttaisiko meillä :D . Yhdessä 22 vuotta, josta kihloissa marraskuussa 20 vuotta (pitkä ja perusteellinen harkinta-aika :rofl: )
kaikkimulleheti
HoundDog

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja HoundDog »

gullible kirjoitti:verraten pienenä diilinä
Ja näin siihen tulisi toki myös suhtautua. Miksi ihmeessä sitten tämän diilin purkuun on liitetty puolen vuoden karenssi? Harkinta-aika?

Heppoisin perustein sitä diiliä ei kannata allekirjoittaa, joten tuskimpa sen purkukaan tapahtuu heppoisin perustein. Harkinta-aika? Vähän niin kuin irtisanomisaikako? Ei sovellu, ei.

Ymmärrän toki että moisen karenssin purkaminen lisäisi avioliiton kertakäyttöisyyttä, mutta eikös se ole sitä suurimmassa määrin jo nyt. Eikö?

Minen enää nai paperilla! Tämän kakslahkeisen kynästä on muste loppu.
PerttiMakimaa

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja PerttiMakimaa »

Geetzu kirjoitti:
Tix kirjoitti:-- olen melko pahasti :pikkugee:-allerginen
Törkeetä. Et oo ees tavannu Häntä ja sanot noin.
Ihmisen mieli on muuttuvainen. Kohta hän voi olla ihan eri mieltä asioista. Olen huomannut jatkojalostaneeni viime aikoina useitakin ajatuksiani. :)

"Ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen".

Se täytyy sanoa, että itse olen aina ollut avioliittomyönteinen. Hämmästyttävää onkin, että kun nyt olen mielestäni todella onnellinen en yllättäen kaipaakaan avioliittoa. Ehkä ensimmäistä kertaa todella luotan niin paljon kumppaniini, että en kaipaa mitään instituutioiden vakuutteluja yhteiselämämme kestosta?
killkill

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja killkill »

gullible kirjoitti:Eikös jossain kilpailevalla hääfoorumilla ole joku vakkari(nainen), joka aina postaa unelmahäädetaljejaan kaikkiin säikeisiin?
Tuttavapiirissä on mimmi, joka meni naimisiin viime kesänä. Häistä puhuminen alkoi vuotta ennen ja jatkui vuoden häiden jälkeen. Loppuajasta teki mieli tunkea Juhana Helmenkalastaja ämmän kurkkuun poikittain ;)
gullible

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja gullible »

Joskus olen kuullut myös ajatuksia, jossa kolhuja saanutta suhdetta yritetään paikkailla avioliitolla: "kyllä se siitä paranee, kun mennään naikkariin". Vielä typerryttävämpi on ajatuskulku, että hulivili kumppani tmv suhdeongelmat saadaan ojennukseen, kun tehdään lapsi!

Ei voi muuta kuin nauraa.
Exsat

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja Exsat »

gullible kirjoitti:Joskus olen kuullut myös ajatuksia, jossa kolhuja saanutta suhdetta yritetään paikkailla avioliitolla: "kyllä se siitä paranee, kun mennään naikkariin". Vielä typerryttävämpi on ajatuskulku, että hulivili kumppani tmv suhdeongelmat saadaan ojennukseen, kun tehdään lapsi!

Ei voi muuta kuin nauraa.
Mä luulen, että kyseessä on juurikin sama ilmiö, mitä kuvailin aikaisemmin. Järki sanoo, että erota pitäisi, mutta tunnepuoli jarruttelee päätöstä epätoivoisilla paniikkiratkaisuilla.
pertzi

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja pertzi »

Camilla kirjoitti: Mun rakas äitini on muuten päättänyt jo missä mä menen naimisiin, sillä on varmaan jo menut ja vieraslistatkin valmiina :roll: Miehestä ei tosin ole tietoakaan.. Äidin mielestä paras sulho olisi myös ehdottomasti se viiden vuoden takainen eksä.
Noin myös mun äiti ajattelee exästäni, ja toisen exän äiti ajatteli exäni edellisestä poikaystävästä. Ilmeisesti kun ensimmäinen kunnollinen ehdokas tulee kohdalle, niin äidit antavat hänelle lähes samaa rakkautta kuin omalle lapselle. Sitten jos ero tulee, niin äitien on vaikea ymmärtää syitä, kun he eivät yleensä näe suhteesta kuin parhaat puolet.

Vaikka en naimisissa olekaan, niin mulla on jo kokemusta tilaisuudesta, missä olen pukeutunut frakkiin, ollut tilaisuuden jakamaton keskipiste, joutunut vastaamaan inhottaviin kysymyksiin, hengähtänyt helpotuksesta kun tilaisuus on ollut ohi, tutustuttanut kahden eri suvun jäseniä toisilleen ja tarjonnut isot juhlat. Tuskin häät sen kauheammat voisi olla, kalliimmat kyllä. Näin väitöstilaisuudesta painajaisia ainakin viikon verran jälkikäteen.

p.
Exsat

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja Exsat »

pertzi kirjoitti:Ilmeisesti kun ensimmäinen kunnollinen ehdokas tulee kohdalle, niin äidit antavat hänelle lähes samaa rakkautta kuin omalle lapselle. Sitten jos ero tulee, niin äitien on vaikea ymmärtää syitä, kun he eivät yleensä näe suhteesta kuin parhaat puolet.
Mun äiti vikisi silloin eron aikaan jotain vähän, mutta sanoin, että menköön itse sen ukon kanssa naimisiin jos haluaa sen sukuun. Minä en uhraudu. Siihen loppui kitinät!
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

Mua taas äiti ei millään olis päästäny naimisiin, mutta kun pää on niin kova, ja kaikki paska on oman kantapään kautta koettava, ja sitä kun on nuorena yleensä aina oikeassa :roll: (Oikeesti äiti on aina oikeassa)
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Tix kirjoitti:Käykö kellää muulla niin? Vai onko kyseessä vain ikäkriisi-ilmiö?
Näh, miekin olen vasta 25 ja olen kyllä aina ollut sillä kannalla että naimisiin menen. Ja edelleen samaa mieltä.
Toki siihen saattaisi vaikuttaa rajoittavasti toinenkin osapuoli, mutta nyt ei vaikuta joten pidättäydyn mielipiteessäni.
Saa nyt nähdä että koska sitä sitten oikeasti naimisiin menee, mutta kuitenkin.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
tonttu8

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja tonttu8 »

Tulevaisuuden suunnitelmissa mennä naimisiin. Eikä minulla mielestäni ole mitään ikäkriisiä (24v.), aina olen sitä mieltä ollut.
Se vaan kyllä tuntuu totta tosiaan olevan jotenkin epämuodikasta, vaikka tilastot muuta puhuisi.
Noo, vielä se minunkin aikani tulee. :D
Geetzu

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

PerttiMakimaa kirjoitti:Ihmisen mieli on muuttuvainen.
Sinäpä sen taas sanoit Pertti. Itse huomannut niiiiin monessa, että nyt en uskalla mistään sanoa "ei koskaan". :]

[päiväkirja-avautuminen] Aiemmin en oo ollu erityisen avioliittomyönteinen. Ehkä avioliittoneutraali? Ajatellut, ettei se muuta suhdetta mitenkään, joten miksi hinkua naimisiin. Jos taas toinen sitä mielestäni hyvistä syistä (ja nehän tajuaa kun oppii tuntemaan toisen ajatusmaailmaa) todella haluaa, miksi en sitä hänelle soisi? Tylsästi noin kelailin.

Tämä vuosi on ollut kyllä jännä ja muuttanut mua paljon avioliittomyönteisemmäksi. Omat vanhemmat erosivat ja se saikin mut kuukausiks hokemaan, etten kyllä koskaan, ei toivoakaan, jos ne kaksi epäonnistuivat niin en tosiaan usko itse onnistuvani. Samaan aikaan ympärillä muutkin parit voivat huonosti, telkkarista sen sijaan näytetään kolmea-neljää eri hääohjelmaa... Tosiaan: vastasinpa myöntävästi kosintaan. Kaverit ihmeissään, nyt ne luulevat ja toivovat, että muutun sekopäiseks ja häistä tulee vuoden suunnittelun jälkeen jotkut upeat kalliit kemut. Höp, ei toivoakaan. Jos me kirkkoon kävellään, itse juhlat saa suunnitella joku ammattilainen (joka tajuaa pukea mut kirkkaanpunaiseen).

Naimisiin meno on muuten jotenkin kiihottava ajatus. Tästä jauhettiinkin joku aika sit chatin puolella... Pitäis kai vuokrata hääpuvut ja sviitti, vähän leikkiä. Avioehtoon vois raapustaa jonkun vaatimuksen seksin määrästä ja laadusta. Pohdintaan tämä... [/päiväkirja-avautuminen]
tonyjl

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja tonyjl »

Taidan mäkin olla romantikko. Jonain päivänä toivon löytäväni itselleni lentokapteenin vaimon jonka eteen on taas kiva nähdä vaivaa. Tehdä ihan mitä tahansa. Ostaa hänelle haluamansa auto ja antaa rajaton luottokortti :wink:

Harvassa ovat..

Edellinen ehdokas toivoi että hänen miehensä hommaisi hänelle uuden minin. Sanoin että heti kun on tilaisuus niin hankin sen. Mutta ei tullut hänestä vaimoa. Sääli. Tykkäsin ihan hulluna.. :?

Ihan oikeesti, jos täältä haluaa vaimon joka osaa käyttäytyä, on fiksu, mukava ja kivan näköinen niin parempi kun ei toivo liikaa. :roll:

Saas näkee
Aito_Johanna

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

pertzi kirjoitti:Näin väitöstilaisuudesta painajaisia ainakin viikon verran jälkikäteen.
Mistä lähtien olet ollut tohtori? Tai siis onko se ihan vanha juttu, joka ei ole vain tullut puheeksi, vai uusi juttu, jolloin meillä olisi syytä onnitella sinua?
Edith

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja Edith »

Aito_Johanna kirjoitti:
pertzi kirjoitti:Näin väitöstilaisuudesta painajaisia ainakin viikon verran jälkikäteen.
Mistä lähtien olet ollut tohtori? Tai siis onko se ihan vanha juttu, joka ei ole vain tullut puheeksi, vai uusi juttu, jolloin meillä olisi syytä onnitella sinua?
Miten sulta on voinut mennä ohi?
Aito_Johanna

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

Edith kirjoitti:
Aito_Johanna kirjoitti:
pertzi kirjoitti:Näin väitöstilaisuudesta painajaisia ainakin viikon verran jälkikäteen.
Mistä lähtien olet ollut tohtori? Tai siis onko se ihan vanha juttu, joka ei ole vain tullut puheeksi, vai uusi juttu, jolloin meillä olisi syytä onnitella sinua?
Miten sulta on voinut mennä ohi?
Olen elänyt viime kuukaudet lähes kitytöntä elämää.
pertzi

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja pertzi »

Aito_Johanna kirjoitti:
pertzi kirjoitti:Näin väitöstilaisuudesta painajaisia ainakin viikon verran jälkikäteen.
Mistä lähtien olet ollut tohtori? Tai siis onko se ihan vanha juttu, joka ei ole vain tullut puheeksi, vai uusi juttu, jolloin meillä olisi syytä onnitella sinua?
Kesästä 2003. Arvaa mitä tein ekaksi tohtorina, kun olin taas sinkku? Laitoin tietenkin deitti-ilmon missä kerroin olevani FT. Ei se kyllä mitenkään erityisen hyvin vedonnut naisiin. Yhden tohtorin kanssa vaihdoin muutaman mailin ja yhden tohtoriksi lukevalle tarjosin pizzan. Siihen jutut sitten lopahtivat.

p.
Aito_Johanna

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

pertzi kirjoitti: Kesästä 2003. Arvaa mitä tein ekaksi tohtorina, kun olin taas sinkku? Laitoin tietenkin deitti-ilmon missä kerroin olevani FT. Ei se kyllä mitenkään erityisen hyvin vedonnut naisiin. Yhden tohtorin kanssa vaihdoin muutaman mailin ja yhden tohtoriksi lukevalle tarjosin pizzan. Siihen jutut sitten lopahtivat.
Joo ei. Tohtorissa on jotain vähän epäilyttävää, sillä se saattaa olla oman alansa fakki-idiootti tai muissa maailmoissa haahuava no life -tapaus. Maisteri on turvallisempi valinta. Tämä niin kuin objektiivisena analyysinä; itse tietenkin arvioin yksilöt tapauskohtaisesti enkä ole yhtään ennakkoluuloinen :wink:
pertzi

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja pertzi »

Aito_Johanna kirjoitti:
pertzi kirjoitti: Kesästä 2003. Arvaa mitä tein ekaksi tohtorina, kun olin taas sinkku? Laitoin tietenkin deitti-ilmon missä kerroin olevani FT. Ei se kyllä mitenkään erityisen hyvin vedonnut naisiin. Yhden tohtorin kanssa vaihdoin muutaman mailin ja yhden tohtoriksi lukevalle tarjosin pizzan. Siihen jutut sitten lopahtivat.
Joo ei. Tohtorissa on jotain vähän epäilyttävää, sillä se saattaa olla oman alansa fakki-idiootti tai muissa maailmoissa haahuava no life -tapaus. Maisteri on turvallisempi valinta. Tämä niin kuin objektiivisena analyysinä; itse tietenkin arvioin yksilöt tapauskohtaisesti enkä ole yhtään ennakkoluuloinen :wink:
Sama pätee muuten työhakemuksiin. Moni pitää tohtoria ylikoulutettuna eristäytyneenä tutkijatyyppinä, jotka sopivat vain tiettyihin erityistehtäviin. Parhaiten menestyvät lisensiaatit.

Kieltämättä aika iso osa meidän tohtoreistamme on sellaisia, joiden kanssa eläminen voisi olla aika hankalaa. Kunnon tohtori on ennen kaikkea tutkija, joka elää tutkimukselleen - ja elää vieläpä pienillä ja kehnosti saatavilla olevilla apurahoilla. Mutta sitten on näitä kaltaisiani laiskoja pakon kanssa tohtoriksi lukeneita tyyppejä, joita ei erota muista retkuista kuin vapaammat työajat.

p.
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Tix kirjoitti:Jostain syystä olen kaiken aikaa vakuuttunut siitä, että menen naimisiin - siitä huolimatta, että se ei ole in, muotia, järkevää eikä tarpeellista. Siitä aiheutuu kuitenkin sellainen sivuvaikutus, etten vaivaudu edes yrittämään seurustelua ihmisen kanssa, joka ei istu tähän tulevaisuudenkuvaan. Ts. jos joku haluaa erilaisia asioita, esim. töitä ulkomailla jne, dissaan heti. Avioliitto on itseisarvo tulevaisuudessa, mutta sanelee sitä kautta nykyisyyden kulkua. Käykö kellää muulla niin? Vai onko kyseessä vain ikäkriisi-ilmiö?

Pistää miettimään, että miksi? Loppujen lopuksihan onnistunut avioliitto on sellainen instituutio, jossa kaksi ihmistä selviää ongelmista, joita heille ei alunperin olisi tullutkaan, jos eivät olisi menneet naimisiin 8)

Kyllä kai sitä oikean ihmisen kanssa voisi naikkariin mennäkin. Mutta joskus huomaa, että ihmiset menevät naimisiin ihmisen kanssa, jonka kuvittelevat jotenkin sopivat niihin avioliittofantasioihin ja vaimon ja miehen rooleihin sen sijaan että ajattelisivat ensin viihtyvätkö ihmisen kanssa ja onko avioliittofantasia jonkun ihmisen kohdalla jotain ylimääräistä, jolla yritetään peittää sitä, että tuon ihmisen kanssa ei oikeastaan ole niin sykähdyttävää ja mielenkiintoista olla. Mäkin välillä huomaan fantasioivani avioliitosta ties kenen kanssa ja sitten tajuan, että ei helkkarissa.

Minua ei potentiaalisessa miehessä haittaisi se esimerkiksi se, että se haluaisi ulkomaille töihin.
Viimeksi muokannut Keikaus, 10.04.2006 15:27. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kikkelis kokkelis.
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Mut sit toisaalta, vanhanpiian elämä voi olla sangen rikasta ja mielenkiintoista. Ei siis hätää, kun kaikki käy.
Kikkelis kokkelis.
Aito_Johanna

Re: Avioliittoajatuksia

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

pertzi kirjoitti:
Kieltämättä aika iso osa meidän tohtoreistamme on sellaisia, joiden kanssa eläminen voisi olla aika hankalaa. Kunnon tohtori on ennen kaikkea tutkija, joka elää tutkimukselleen - ja elää vieläpä pienillä ja kehnosti saatavilla olevilla apurahoilla. Mutta sitten on näitä kaltaisiani laiskoja pakon kanssa tohtoriksi lukeneita tyyppejä, joita ei erota muista retkuista kuin vapaammat työajat.

p.
Jos vielä joudut joskus laatimaan deitti-ilmon, laita tuo siihen. Vapaammat työajat saattaisivat olla meriitti (helpompi kiireisenkin järjestää yhteistä aikaa).
Vastaa Viestiin