Katsoin leffan

[So Hard]

^ koita nyt tajuta, että yliarvostaminen ja tämän hetken parhaimpiin kuuluva ohjaaja-käsikirjoittaja ovat eri asioita.

Sanoin, että mielestäni "Nolan ja Tarantino ovat yliarvostettuja". Vastasit siihen, että "nimeä parempi ohjaaja/käsikirjoittaja 2000-luvulta", ihan niinkuin perusteluksi tuolle lausumalleni vaatisit tuohon omaan kysymykseesi vastauksen ja annoit täten ITSE ymmärtää että sun mielestä noi ovat samaa asiaa. Itsepä olet siis täysin tästä jankkauksesta vastuussa

Kyllä mä vähän vierittäisin siitä vastuuta sulle, kun koko keskustelun aihe oli se, että kuka on 2000-luvun kova jätkä. Jos sua ei kiinnostanut osallistua ko. keskusteluun vaan tulla vaan kertomaan, että kaikki 2000-luvulla tehty on ihan sekundaa verrattuna Predatoriin ja Commandoon (mikä sinänsä on ihan järkipositio!) niin selkeämminhän sen olisi voinut sanoa.

[disasterpiece]

Dracula: Prince of Darkness (BD) **1/2

Jostain syystä Hammerilta kesti 8 vuotta tehdä ensimmäiselle Draculalle jatkoa, vaikka se olikin ollut jättimenestys. Valitettavasti Peter Cushingia ei tähän saatu, mutta Christopher Lee onneksi kuitenkin toistamaan nimikkoroolinsa. Terence Fisherin ohjaama jatko-osa on hitaasti etenevän alkupuolikkaan ajan selkeästi parempaa ja tyylikkäämpää tekemistä kuin ensimmäinen leffa, mutta hieman nurinkurisesti ote alkaa lipsua siinä kohtaa kun iso-D herätetään henkiin. Ekan leffan mahtava ja lähes voittamaton pimeyden valtias onkin tässä leffassa kömpelys, jolle pistää kuka tahansa hanttiin. Kaiken lisäksi hän on myös mykkä, Lee oli pitänyt vuorosanojaan niin dorkina, että vaati saada olla puhumatta koko leffan aikana. Ajatuksena ei huono ratkaisu, mutta kreivistä annetaan leffassa tarpeettoman hölmö kuva.

Elokuvan loppu myös ihmetyttää, elokuva etenee hitaasti ja käy välillä tyhjäkäyntiäkin, mutta loppu (matka Draculan linnaan, taistelu, kreivin kukistaminen ja lopputekstit) tapahtuu 3-4 minuutissa kaikkineen. Eiks tohon olisi voinut käyttää vähän enemmän elokuvan kestosta? Ja se millä tavalla tuo tapahtuu...

Kyllä mä vähän vierittäisin siitä vastuuta sulle, kun koko keskustelun aihe oli se, että kuka on 2000-luvun kova jätkä. Jos sua ei kiinnostanut osallistua ko. keskusteluun vaan tulla vaan kertomaan, että kaikki 2000-luvulla tehty on ihan sekundaa verrattuna Predatoriin ja Commandoon (mikä sinänsä on ihan järkipositio!) niin selkeämminhän sen olisi voinut sanoa.

OK!

E: Ei siitä ole edes kauaa kun palasin pitkän tauon jälkeen tänne ja ihmettelin kun täällä kaikki keskustelut kääntyvät epäolennaisuuksista kinaamiseen ja jaaritteluun ja nyt jo itse syyllistyin samaan...

[KKK]

Sean Connery-bion innoittamana kaivelin ukon vähemmän tunnettuja tekeleitä katsottavaksi.

METEOR (1979)
http://imdb.com/rg/an_share/title/title/tt0079550/

Kohtuullisen kalkkuna edeltäjä Deep Impactille ja Armageddonille kylmän sodan mausteilla. Perkeleellinen kivimöhkäle syöksyy kohti terra firmaa ja pakottaa suurvallat yhteistyöhön. Seamus heiluu eronneena NASA-tiedemiehenä, Natalie Wood tämän venäläisvastineen tulkkina. Ottaen huomioon että Star Wars julkaistiin pari vuotta aikaisemmin, tehosteet ovat suorastaan hämmäsvituttavan noloja. Kyllä tän kuriositeettinä kerran katsoo.

Aina sitä oppii uutta. En tiennytkään et Natsku-vainaa on venakko syntyjään. Pajattaa ryssää ilman minkäänlaista aksenttia.

[disasterpiece]

^ just lueskelin Starburst-lehtiä tuolta aikakaudelta ja kuinka tuota hehkutettiin ennakkoon ja haukuttiin sitten lyttyyn ilmestyttyään. Pitäis kyllä tsekata. Tossa oli kai ohitettu aika oleellisia asioita, niinkuin esim. törmäyksen laskemisessa se seikka tyystin, että maapallo liikkuu radallaan eikä suinkaan seiso paikallaan

Vanhoja elokuvalehtiä on kyllä hauska selailla. Samaisessa lehdessä käsiteltiin myöhemmin useaan kertaan sitä, että miksi Kubrickin Hohto olikin niin täysin epäonnistunut tekele!

[KKK]

^ Tai se, että ballistisia ohjuksia tuskin voisi lennättää noin lähellä toisiaan ilman että ne häiritsevät toisiaan. Tai mikä tahansa muu leffassa esiintyneestä 1001:stä järjettömyydestä.

Hiljainen päivystysvuoro ja perhe reissussa, joten ehtii kamojen pakkaamisen ohella katsella leffoja:
The Bone Collector

Vanha suosikkini serialkiller-hunting-genren leffoista. Denzel Washington neliraajahalvautuneena forensics-maestrona juoksuttaa Angelina Jolieta retrokillerin jäljillä Nyrokcityn viemäreissä, teurastamoilla ja ratapihoilla. Loppu snadi antikliimaksi, mutta roolitus hyvä ja yleensä varsin valjuja tekeleitä pyöritellyt Phillip Noyce repii kalliista pääkaksikosta verta, hikeä ja kyyneleitä kiitettävällä pieteetillä. "Tuhrilampaiden" ohella genren parhaimmistoa.

[Lolita]

^ suosittelen kirjaa, sikahyvä.

[KKK]

miksi Kubrickin Hohto olikin niin täysin epäonnistunut tekele!

Tätä en kyllä osta. Onhan se ihan erilainen luenta kuin Kinkun alkuperäisromaani, mutta molemmat ovat hyviä. Kub-setä kaivoi tarinasta sen minusta olennaisimman osan - kauhun joka sekoava perheenjäsen voi herättää.

"Shiningistä" on kai tehty joku aika sitten alkuperäisteokselle uskollisempi tulkinta, onko kukaan nähnyt sitä? Liikkuvia pensaseläimiä, jee.

[NuoriDaavid]

^Sulta meni pointti ohi. disasterpiece naureskeli sitä, miten vanhassa elokuvalehdessä teilattiin leffa, jota nykyään pidetään mestariteoksena.

[disasterpiece]

Joo, tuota tarkoitin. Noista ajan lehdistä käy selkeästi ilmi, että suurin osa porukasta piti Kubrickin elokuvasovitusta epäonnistuneena ja mm. lehtien lukijaosiot olivat täynnä närkästyneitä kommentteja siitä kuinka Kubrick oli raiskannut hienon kirjan. Olen koettanut keräillä noita vanhempia elokuvalehtiä, niistä löytyy paljon muitakin esimerkkejä leffoista, jotka teilattiin ilmestyessään mutta jotka saavuttivat arvostusta vasta paljon myöhemmin. Esim. Carpenterin The Thing oli kai jonkinsortin floppi ilmestyessään.

Tuo uudempi TV-versio tuli katsottua joskus 90-luvun lopulla telkkarista ja itse tykkäsin siitä, että päähenkilön sekoamiselle annettiin paljon enemmän aikaa. Nicholsonin hahmohan näyttää täyskahjolta jo alun haastattelussa. Pitäisi tsekata joskus uudestaan tuo toinenkin versio.

[Ylermi Ylihankala]

The Sessions

Erilainen ja vakavuudestaan huolimatta ajoittain hauska. Helen Huntilla oli roppa kuosissa.

3,5/5

[disasterpiece]

Black Death (BD) ***

Mustan surman ja noitavainojen aikoihin sijoittuva synkkä trilleri, jossa Sean Beanin johtama sotilasjoukko on matkalla selvittämään huhuja, joiden mukaan matkan päässä sijaitseva kylä on välttynyt jostain syystä täysin koko rutolta. Joukkio hakee luostarista mukaansa nuoren munkin matkaoppaaksi. Tässä elokuvassa kaikki ei tosiaan ole sitä miltä näyttää. Alkupuoli oli todella mukaansatempaava, mutta aivan lopussa ote hieman herpaantui ja epilogi oli minusta täysin turha. Silti, komea leffa kaikessa karuudessaan, tulee varmaan vilkaistua toistamiseenkin. Mustan Kyyn Percyä näytellyt Tim McInnerny hetkeksi katkaisi leffan tunnelman, en muista nähneeni näyttelijää missään muualla ja pelkkä miehen naaman näkeminen herätti hetkeksi huvitusta.

Dirty Mary Crazy Larry (BD) **

Rallikaksikko Peter Fonda ja Adam Roarke ryöstävät supermarketin saadakseen rahaa uuteen kilpa-autoon. Matkaan lyöttäytyy väkisin nuori nainen, josta kaksikko ei pääse eroon yrityksistä huolimatta. Kaahauskohtaukset toimivat hemmetin hyvin ja lopun taistelu helikopteria vastaan on ollut oikeasti ihan järjettömän vaarallinen stuntti. Valitettavasti leffa jankkaa yli puolet paikallaan ja yrittää kaivaa jotain parisuhdedraamaa Maryn ja Larryn välille. Elokuvan loppu oli kuitenkin melkoinen shokki. Roddy McDowall omituisen pienessä roolissa.

The Blood on Satan's Claw (BD) ****

Viime aikoina katottujen vanhojen Hammer-lemppareiden jälkeen tämä kilpailevan brittiläisen Tigon-lafkan kauhistelu vuodelta 1971 teki melkoisen säväyksen. Olin nähnyt tämän aiemminkin ja tykännyt silloinkin kovasti, mutta jotenkin noiden Hammer-leffojen jälkeen tämä iski vielä kovempaa. Juoni voisi periaatteessa olla puhdasta Hammeria; 1600-luvun syrjäisessä englantilaisessa kylässä pellon laidalta löytyy epämääräinen pääkallo. Pian kylän nuoret alkavat surmata toisiaan rituaalinomaisesti manatakseen paholaisen henkiin. Elokuvan tunnelmassa on paljon samaa kuin The Wicker Manissa ja Witchfinder Generalissa. Leffassa tapahtuu kaiken aikaa jotain mikä pitää jännitettä yllä, samoin jotkut kohtaukset ovat nykysilminkin vielä melko shokeeraavia. 17-vuotias Linda Hayden alastomana viettelemässä pastoria kirkossa, on raiskausta ja verisiä murhia. Silti kyseessä ei missään nimessä ole puhdas eksploitaatio, vaan nuo kohtaukset istuvat elokuvan kontekstiin. Toki alastomuus varsinkin oli tuon hetken "juttu", sensuurin hölläännyttyä muutamassa vuodessa rajusti kaikki odottivat näkevänsä kauhuelokuvissa nakuilua. Leffan kruunaa Marc Wilkinsonin mainion häiriintynyt musiikki. BD:llä loistavat ekstrat ja hyvä kuva.

The Brood (BD) ****

Tää leffa on tainnut parantua joka katselulla. Oliver Reedin esittämä psykiatri on keksinyt menetelmän, jolla ihmisten viha saadaan purettua fyysisiksi ilmentymiksi ja konkreettisesti ulos kehosta. Tärkeimpänä tutkimuskohteena hänellä on Samantha Eggarin esittämä Nola, joka on eristetty täysin muista potilaista. Nolan ex-mies havaitsee tyttärensä selässä mustelmia ja koettaa kieltää Nolaa tapaamasta enää lastaan. Kohta perheen ympäriltä alkaa kuolla porukkaa omituisten olentojen toimesta. Cronenberg pohjasi elokuvan omiin kokemuksiinsa avioerosta ja lasten huoltajuuskiistoista. Ohjaajan alkuaikojen "body-horror" kulminoituu loppukohtauksessa, joka on genren pysäyttävimpiä. Loistoleffa. Harmi vain, että brittikiekosta puuttuu se pitkä ohjaajan uraa käsittelevä dokkari, joka löytyy aussi-levyltä. Pitikö tästä tuplakappale ostaa ihan sen takia, kiinnostaisi kyllä...

[NuoriDaavid]

Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa

Katsoin kaasussa ja samalla jutellen vaimon kanssa. Vaimo ei katsonut leffaa. Keskustelu ei liittynyt elokuvaan.

Vaikutti ihan OK:lta. Samaan hengenvetoon todettava, että ehkä selvinpäin molemmilla silmillä katsottuna olisi pitkästyttävä.

Hunter S Thompson ja Dr. Gonzo olisivat varmaankin olleet mielenkiintoisia ryyppykavereita..

[NuoriDaavid]

Tix ja KKK ainakin ovat näköjään lukeneet alkuperäisen kirjan.

http://kitina.net/viewtopic.php?p=287115

Pitääpäs mennä kirjastoon katsomaan, jos löytyisi.

[elco]

Tix ja KKK ainakin ovat näköjään lukeneet alkuperäisen kirjan.

http://kitina.net/viewtopic.php?p=287115

Pitääpäs mennä kirjastoon katsomaan, jos löytyisi.

On tod vahva. Sekä leffa että kaikki muu HST:n kirjallinen tuotanto ovat olleet pettymyksiä tuon jälkeen.

[Bhven]

Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa

Katsoin kaasussa ja samalla jutellen vaimon kanssa.

Tuli tästä mieleen josko muistakin taidemuodoista voisi nautiskella muiden aktiviteettien ohella. Eli esim Mona Lisan voisi aina silloin tällöin siirtää pariksi viikoksi Louvren vessaan, niin siinä voisi sitten välillä vilkuilla Lissua samalla kun istuu paskalla ja lukee lehteä.

[RolloTomasi]

Pitääpäs mennä kirjastoon katsomaan, jos löytyisi.

Eikö se ole toi?

[NuoriDaavid]

^kiitos

[Vagabondo]

On tullu katseltua tässä useampi leffa, kun on vaihteeksi ollut yksin kotona, jolloin äänentoiston on voinut kääntää elokuvateatterivahvuuksille.

Django unchained: Pidin. Aika takuuvarmaa Tarantinoa. Vahvoja henkilöhahmoja, kauniita kuvakulmia ja aivan loistava soundtrack. Kaikenkaikkiaan nautittava kokemus. Myönnettäköön, että Tarantino on tehnyt vastaavalla reseptillä useammankin leffan, joten ei tässä enää oikein paljon uutta ollut.

Hobitti: Tuli nyt tämäkin katsottua, mutta en oikein tiedä miksi. TSH leffoissa kiinnosti miten Tolkienin maailma on toteutettu elokuvamaailmaana, mutta se on jo nähty ja Hobitti jatkaa tutuissa maisemissa. Hyvää verrattuna TSH:n oli, että nyt elokuvan etenemistahti oli järkevämpi ja periaatteessa oli aikaa rakentaa henkilöhahmoja ja juonikuvioita. Sääli vain, että pinnalliset ja nykyään jo kovin kliseiset henkilöhahmot ja D&D henkiset juonikuviot ei vaan jaksa enää innostaa. Tuskin katson jatko-osia.

Sin City: Piti tarkistaa kertojaäänen ärsyttävyys aikaisemman keskustelun pohjalta, kun en ollut useampaan vuoteen leffaa katsonut; Ei edelleenkään ärsyttänyt.

Che Sankari ja Che kapinallinen: Vallankin Che Sankari oli hyvin documenttimainen. Sisälsi myös paljon vanhaa aitoa kuvamateriaalia. Ihan mielenkiintoinen, kun en ole aikaisemmin ko herran elämäntarinaan tutustunut. Jos ensimmäinen osa rakensi sankari myyttiä, niin toinen vastaavasti romuttaa sitä. Sen verran säälittäväksi yritelmäksi Chen johtama bolivian kapina jää. Elokuvakokemuksena parempaakin katsottavaa löytyy, mutta documenttina ihan mielenkiintoisia.

[KKK]

The Prestige pyörii just. Genren ykkössuosikkini The Illusionistin ohella. Vaikea sanoa kumpi parempi, kun ovat kuitenkin juoneltaan ja tunnelmaltaan aika erilaisia. Molemmista löytyy kuitenkin twisti jota en ekalla katsomiskerralla hoksannut. Mikä sinänsä ei vaadi paljoa

[MrM]

hyvin documenttimainen, mutta documenttina ihan mielenkiintoisia.

FINNISH, motherfucker, DO YOU SPEAK IT?

[Vagabondo]

hyvin documenttimainen, mutta documenttina ihan mielenkiintoisia.

FINNISH, motherfucker, DO YOU SPEAK IT?

Heikosti. Se oli aina mun heikoimpia aineita koulussa. Bonuksena vielä lievä lukihäiriö

[NuoriDaavid]

^ tästä tuli mieleen se kuitti jostakin suomalaisesta kulttuurivaikuttajasta (en muista kuka), että puhuu sujuvasti seitsemää kieltä, valitettavasti suomi ei kuulu niihin (heitti kai jotakin "kansainvälistä vaikutelmaa" aina väliin korostaakseen matkustaneisuuttaan).

Andy McCoy?

[exsu]

Parin päivän saldo:

Madagascar 3

Levyltä löytyi valitettavasti dubattu versio, eli sillä mentiin. Yllättävän hauskan pätkän oli tämänkin tarinan venytyksestä saanut aikaiseksi. Venäläisten sirkuseläinten kohdalla tuli jossain kohtaa sellainen fiilis, että onkohan tämä jo hieman rasistista, mutta päädyin hyväksymään kärjistykset tehokeinona. Osa läpistä tuntui avautuvan vain aikuiselle ja merkittävä osa vain lapsille, eli samalla kaavalla kuin aikaisemmatkin. Tykkäsin siitä, miten joukkoon oli kivasti ujutettu vähän yleistietoa lapsosille.

Kolme tähteä viidestä.


Frankenweenie

Burtonin nukkeanimaatio pikkupojasta, joka herättää kuolleesta rakkaan lemmikkikoiransa. Toteutettu mustavalkoisena. Ihan käsittämättömän kaunis ja visuaalisesti kiehtova elokuva, jonka näyttävyys jotenkin vielä syveni ja korostui kun katsoi bonusmateriaaleista filminpätkiä valmistusvaiheista. Tässä pysyi aikuisen mieli melkein paremmin mukana kuin lasten (9 ja 11), mutta tenavatkin kyllä kiittelivät Burtonin tarinankerrontaa. Eniten lapsia tuntui riemastuttavan bonusmateriaaleista löytyvä v. 1984 Burtonin Disneylle ohjaama Frankenweenien näytelty lyhytelokuvaversio.

Neljä tähteä viidestä, joista puolikas tulee bonusmatskun erinomaisuudesta.

[KKK]

The Limey

Steven Soderberghin arthouse-kostoraina. Vankilasta juuri vapautunut ikääntynyt brittikonna lentää rapakon taa setvimään tyttärensä kuolemaa. Käsivarakuvausta, väreillä pelaamista, kronologisesti hyppelehtivä leikkausrytmi. Maestro käytti samoja keinoja oikeastaan kaikissa myöhemmissäkin töissään. Tässä ne vielä tuntuvat tuoreilta eikä itsetarkoitukselliselta kikkailulta. Pääosassa pajatson tyhjentää Terence Stamp, pahiksena Peter Fonda.

Neljä sitruunaa viidestä

[NuoriDaavid]

World War Z

(ja ihan elokuvissa, ettäs tiedätte)

Brad Pitt pelastamassa maailmaa zombipandemialta. Veri ja gore oli siivottu kokonaan pois - ilmeisesti alemman ikärajan ja laajemman yleisöpohjan toivossa. CGI-zombit olivat lopulta hypernopeudessaan ja megaparveilussaan aika epäuskottavia, vaikka jerikon muureilla ja helikoptereihin loikkivia elokuolleita oli tavallaan viihdyttävää katsella. Jossain arvostelussa hehkutettiin ensimmäisen puolituntisen intensiivisyyttä. Paaskat. "Dawn Of The Deadin" uusioversion alkukohtaus tykitti ihan eri skitsolevelit kuin Pittin perheen pakoilu Phillyn keskustassa.

"28 Days Later" onnistui aikanaan luomaan kokonaan uuden sprintterizombi-genren ja olemaan tätä tekelettä huomattavasti säpsympi. Parhaat zombileffat onnistuvat kehittelemään uskottavia survival-skenaarioita ja päähenkilöillä on - paremman ilmaisun puutteessa - kunnolla lihaa luiden ympärillä. WWZ:n hahmot olivat paperinohuita ja juonikin "vähän sinne päin".

Jos tämän katsoi pelkkänä kesäleffana, niin kolme tähteä. Zombigenren mittapuulla mitattuna vain kaksi.



"Tyynenmeren Perseennuolennan" eli "Pacific Rimin" trailerin näkeminen varmisti sen, että tuo tekele saa jäädä näkemättä. Voi ziisus mitä shaissea.

Zombiegenre alkaa olla aika lailla loppuun kaluttu (hih hih). Tykkäsin 2/5. Muutama visuaalisesti hieno kohtaus kuten toistensa päälle kiipeilevät zombit ja käsikranaatin räjäytys lentokoneessa.

Harmittaa taas typeryys: kyllä isralilaiset irl varmasti suojelisivat Jerusalemia paremmin. Rypälepommeja, tankkeja ja napalmia eikä pelkkä muuri.