The game made me do it

Tietokonejutut, pelit ja muu nörtismi; autot, kaasupullot ja muut lelut
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Hebuli kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Tokihan joka pelissä pitää ensin oppia miten homma toimii, mutta ymmärtääkseni kaikissa väkivaltapeleissä ideana on tuon opitun mahdollisimman impulsiivinen soveltaminen. Pelejä, joissa joutuu oikeasti harkitsemaan omaa toimintaansa, ei luokitella väkivaltapeleiksi vaikka niissä ihmisiä tapettaisiinkin.
Unohdit lopusta kysymysmerkin. GTA3:n kaiketi luetaan väkivaltapeliksi, erityisesti sen uusin versio on viime aikoina ollut uutisissa, tosin seksin takia. Siltikin, kyseisessä pelissä joutuu miettimään syy-seuraussuhteita, eikä pärjääminen perustu impulsiiviseen silmittömään tappamiseen. Monesti parasta on lähteä karkuun, tai edetä varovaisesti, tai monia muita vaihtoehtoja kuin silmitön väkivalta.
..Tai esitin asian liian mustavalkoisesti. Korjaus: vain sellaisia pelejä kutsutaan väkivaltapeleiksi, joissa silmitöntä väkivaltaa on runsaasti ja joissa se on pelaamisen kannalta olennaisessa roolissa. Tjsp.
Hebuli kirjoitti:Kun satuit aiemmin ottamaan esimerkiksi virkavallan tappamisen pelimaailmassa (ja kuinka tämä peilautuu tosielämään), kyseisessä pelissä erityisesti se aiheuttaa vaikeuksia. Jos tapat poliisin edes vahingossa, sinut etsintäkuulutetaan ja saat perääsi yhä enemmän poliiseja. Jos jatkat samaa rataa, saat yhä vaikuttavamman virkajoukon perääsi, poliisihelikoptereita, SWAT-joukot, FBI:n iskujoukot ja lopulta armeijan. Pelaaminen muuttuu käytännössä mahdottomaksi ilman että kuolet samantien.
Tiedän, kas kun olen pelannut sitä myös itse (ja myös katsonut kun sitä pelataan). Kuoleminen pelissä ei kuitenkaan ole verrattavissa kuolemiseen IRL, kuten itsekin totesit. Näen mainitun pelin ennemmin väkivaltaisuuteen kannustavana. Eikö teidänkin mielestänne ole lähinnä siistiä kun se helikopteri tulee, ja vielä siistimpää päästä siitäkin tilanteesta kuiville? Ja, jos en muista aivan väärin: myös tarpeettomasta väkivallasta saa pelissä pisteitä.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

gullible kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:
Jos tiedettäisiin täysin varmasti, että yksi tuhannesta väkivaltapeliaddiktista ryhtyy pelaamisen seurauksena uhkaavassa tilanteessa soveltamaan pelatessa alitajuntaan iskostuneita malleja, olisiko ihmisille edelleen aivan sama mitä heidän lapsensa pelaavat?
Ei varmaankaan. Kun näin ei vaan taida olla. Väkivaltapeliaddikteja ja entisiä sellaisia on Suomessa varovaisen hatusta vedetyn arvion mukaan kuusinumeroinen luku. Tuohon joukkoon mahtuu varmasti kaikenmoista hiihtäjää ihmeellisine psyykkisine onglemineen, mutta ei tietääkseni ole tieteellisesti osoitettu, että pelit liipaisisivat psykoottista käytöstä?
Ei niin. Vielä. Maailma ei ole valmis. 1930-luvulla ei ollut tieteellistä näyttöä tupakan haitallisuudesta, eikä 1960-luvulla huumeiden. Näytön puuttuminen ei ole todiste siitä ettei mitään haittavaikutuksia ole.

Koska tiedän itsestäni millainen vaikutus pelaamisella voi joihinkin aikuisiinkin olla, katson toki myös mahdollisen tulevan lapseni perään (niin tässä kuin muissakin asioissa). Ei minun sitä varten mitään tutkimustuloksia tarvitse odotella.
gullible kirjoitti:Jos teini harrastaa itsepuolustuslajia, jousiammuntaa, miekkailua tai ammuntaa ja päättää soveltaa oppejaan koulunsa rehtoriin niin onko vika harrastuksessa?
Olenko jossakin vaiheessa yrittänyt väittää vian olevan peleissä?
Avatar
aasi
Kitisijä
Viestit: 6685
Liittynyt: 01.07.2005 21:12
Paikkakunta: Uleåborg

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja aasi »

EveryWoman kirjoitti: *huokaus* Näissä keskusteluissa ärsyttää edelleen eniten se, että jos esitän mielipiteen joka ei ole musta eikä valkoinen vaan suunnilleen keskiharmaa, mustan kannalla olevat käsittelevät sitä valkoisena ja valkoisen kannalla olevat taas mustana.
Ja keskiharmaan kannalla olevat kääntävät nuppinsa jompaan kumpaan suuntaan ja laittavat sopivan väriset lasit päähänsä saadakseen vähän vääntää ja kinata. Mukavaa, eikö totta!
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

aasi kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti: *huokaus* Näissä keskusteluissa ärsyttää edelleen eniten se, että jos esitän mielipiteen joka ei ole musta eikä valkoinen vaan suunnilleen keskiharmaa, mustan kannalla olevat käsittelevät sitä valkoisena ja valkoisen kannalla olevat taas mustana.
Ja keskiharmaan kannalla olevat kääntävät nuppinsa jompaan kumpaan suuntaan ja laittavat sopivan väriset lasit päähänsä saadakseen vähän vääntää ja kinata. Mukavaa, eikö totta!
*ei tunnusta*

Jos keskustelussa on kolme mielipidettä (Pelaaminen ei vaikuta yhtään mitenkään / Pelaaminen vaikuttaa jollakin tavalla mutta pelejä ei voi syyttää väkivallanteoista / The game made me do it), toki keskimmäisen mielipiteen edustajalla on sanottavaa niille, jotka ovat jotakin toista mieltä. Ilman prillejäkin. Vääntämistä ja kinaamista pyrin parhaani mukaan välttämään.
Avatar
aasi
Kitisijä
Viestit: 6685
Liittynyt: 01.07.2005 21:12
Paikkakunta: Uleåborg

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja aasi »

EveryWoman kirjoitti: *ei tunnusta*
Se olikin oma tunnustukseni!
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

aasi kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti: *ei tunnusta*
Se olikin oma tunnustukseni!
Kah! Itsekeskeisyyttäni olin varma että tokihan tässä taas puhutaan juuri minusta. Älykääpiön perusvirhe numero yksi, esiintyy kaikessa ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Hyvähän se on välillä saada muistutus, että en ole kaikkien muidenkin ihmisten maailmojen napa. :mrgreen:

Jatkakaa!
Avatar
aasi
Kitisijä
Viestit: 6685
Liittynyt: 01.07.2005 21:12
Paikkakunta: Uleåborg

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja aasi »

Nämä tulikin just sopivasti toisaalla esille, ei ammattilaisetkaan ole asiasta kovin yksimielisiä:

No strong link seen between violent video games and aggression

ja toisaalta

Psychologists call for reduction of game violence
Tix

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja Tix »

Viimeksi tänään MikroPC julkaisi tämmöistä:

Väkivaltapelit voivat kasvattaa lasten ja nuorten aggressiivisuutta, kertoo uusi tutkimus.

Tulokset perustuvat viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tehdyn tutkimustiedon uudelleenarviointiin. Saint Leo Universityn tutkijoiden mukaan väkivaltaisten pelien pelaaminen jopa vain vähän aikaa saattaa lisätä aggressiivista käyttäytymistä.

Tutkimus osoitti muun muassa, että väkivaltapelejä pelaavat lapset ovat opettajiensa silmissä vihamielisempiä ja todennäköisempiä tappelupukareita. Lapset jäljittelevät usein peleissä oppimiaan liikkeitä.

Väkivaltapelejä pelaavat pääasiassa pojat, mutta tutkijoiden mukaan myös tyttöjen aggressiivisuus lisääntyy pelaamisen seurauksena.

---

Sinänsä kumma. Musta kun tuntuu että niitä pelejä pelaavat enemmän ne kiltit nörtit kuin ne isot pukarit.
Hebuli

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Tix kirjoitti:Viimeksi tänään MikroPC julkaisi tämmöistä:
...
Saint Leo Universityn tutkijoiden mukaan väkivaltaisten pelien pelaaminen jopa vain vähän aikaa saattaa lisätä aggressiivista käyttäytymistä.

Tutkimus osoitti muun muassa, että väkivaltapelejä pelaavat lapset ovat opettajiensa silmissä vihamielisempiä ja todennäköisempiä tappelupukareita. Lapset jäljittelevät usein peleissä oppimiaan liikkeitä.
Kuulostipa asiantuntevalta "tutkimukselta". Opettajienko mukaan lapset jäljittelevät peleissä oppimiaan liikkeitä? Tuntuvat opettajatkin tuntevan videopelit läpikotaisin, jos osaavat sanoa "Hei, eikös tuo lanteenkeikutus ole Tekken 5:sta, ja tuo polven nosto taasen GTA: San Andreaksesta?"

Ja mikä se tuollainen tutkimus on jonka johtopäätöksessä joudutaan sanomaan "saattaa lisätä"? Eli edelleenkö asiasta ei ole minkäänlaista varmuutta? Todellinen nollatutkimus, tuon olisi voinut sanoa ilman tutkimistakin.

Sinänsä en yhtään ihmettele vaikka lapset matkisivatkin pelejä, aivan kuten tehdään elokuvienkin kanssa. Lapsilla on tapana leikkiä, ja leikkeihin otetaan mukaan asioita itse koetuista asioista, vaikka sitten videopeleissä nähdyissä. Muistan leikkineeni leikkikoulussa ja ekoilla luokilla ala-asteellakin eri variaatioita rosvo & poliisi/cowboyt ja inkkarit-leikeistä, veikkaan että jostain elokuvista ammensimme niihin mallit. Ai niin ja joka kesä oli pakko kiinnittää "liaaneita" lähimetsän puihin kun telkkarista tuli Tarzan (Johnny Weismüller). Rocky III:n nähtyäni tunsin valtavaa tarvetta mennä potkunyrkkeilytreeneihin. En kuitenkaan usko että olisin leikkinyt nukeilla ja kotia vaikka en olisi mitään elokuvia nähnytkään.

Kaikenikäisille ei tule kaikkea näyttää, mutta toisaalta olen sitä mieltä että joskus ihmiselle voi olla terveellistä oppia käsittelemään myös negatiivisia tunteitaan (pelko, aggressiivisuus jne.). Pelkästään Muumia katselemalla se ei välttämättä onnistu, tai no onhan siellä ne hattivatit ja muita mörköjä.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Hebuli kirjoitti:
Tix kirjoitti:Viimeksi tänään MikroPC julkaisi tämmöistä:
...
Saint Leo Universityn tutkijoiden mukaan väkivaltaisten pelien pelaaminen jopa vain vähän aikaa saattaa lisätä aggressiivista käyttäytymistä.

Tutkimus osoitti muun muassa, että väkivaltapelejä pelaavat lapset ovat opettajiensa silmissä vihamielisempiä ja todennäköisempiä tappelupukareita. Lapset jäljittelevät usein peleissä oppimiaan liikkeitä.
Kuulostipa asiantuntevalta "tutkimukselta".
Hebuli Hätähousu. Tuon Tixin parin rivin referaatin mukaan en sanoisi vielä mitään arviota ko. tutkmuksen asiantuntevuudesta. Siis suuntaan tai toiseen. Jaksatko paneutua asiaan enemmän, Tix?

Mutta entäpäs tämä sitten:
No strong link seen between violent video games and aggression
No, itse tutkimus saattaa olla ihan ok (ainakin nopealla silmäilyllä vaikuttaa siltä), mutta sitä koskeva uutisointi - otsikkoa myöten - on kyllä yhtä huttua.
linkin artikkeli kirjoitti:According to Williams, researchers have suspected a strong linkage between games and aggression “but, with the exception of relatively short-term effects on young adults and children, they have yet to demonstrate this link.”
Toisin sanoen: lyhyen aikavälin vaikutuksia lapsiin ja nuoriin siis on tieteellisesti todettu. Muutenkin virkkeessä on käytetty jännän diplomaattista muotoilua. Aivan kuin sanoja haluaisi välttyä joutumasta I told you so -ihmisten targetoitavaksi, ja vihjaa siksi epäsuorasti että tieteellisten todisteiden löytyminen väkivaltapelien laajemmastakin vaikutuksesta on vain ajan kysymys.
artikkeli kirjoitti:The results of the new study, Williams said, support the contention of those who suggest that some violent games do not necessarily lead to increased real-world aggression.
Eli tämän tutkimuksen valossa jotkut väkivaltapelit eivät välttämättä lisää väkivaltaista käytöstä IRL. Ainoa tutkimuksessa pelattu peli oli MMRPG, jotka eivät oman kokemukseni mukaan edes yleensä edusta sellaista silmitöntä ja tarpeetonta väkivallan ihannointia, johon itse olen tässä ketjussa viitannut. En tosin tunne kyseistä Asheron’s Call 2 -peliä, joten voin olla sen kohdalla väärässäkin.
artikkeli kirjoitti:This game featured fantasy violence, while others featuring outer space or even everyday urban violence may yield different outcomes.”
No shit, Sherlock? Olisi kiva tietää, millä perusteella juuri mainittu peli valittiin tutkimukseen. Lopuksi artikkeli yrittää lobata pelejä kertomalla niiden hyvistä puolista:
artikkeli kirjoitti:“Based on my research, some of the potential gains are in meeting a lot of new people and crossing social boundaries. That’s important in a society where we are increasingly insulated from one another.”

Some game researchers believe that video-gaming leads to substantial gains in learning teamwork, managing groups and most important, Williams said, problem solving.

“How often can someone direct and coordinate a group of eight or 40 real people to accomplish a complex task, as they do in these role-playing games? That’s a real skill.

“Games are about solving problems, and it should tell us something that kids race home from school where they are often bored to get on games and solve problems. Clearly we need to capture that lightning in a bottle.”
Ihan hyviä pointteja, mutta yllättäen tässä unohdetaan mainita että ko. myönteiset vaikutukset voi saada osakseen myös väkivallattomia pelejä pelamalla. En näe tuolla sepustuksella hirveästi yhteyttä artikkelin otsikkoon eli aiheeseen.
Hebuli kirjoitti:Kaikenikäisille ei tule kaikkea näyttää, mutta toisaalta olen sitä mieltä että joskus ihmiselle voi olla terveellistä oppia käsittelemään myös negatiivisia tunteitaan (pelko, aggressiivisuus jne.). Pelkästään Muumia katselemalla se ei välttämättä onnistu, tai no onhan siellä ne hattivatit ja muita mörköjä.
Saanen huomauttaa, että väkivaltapeleihin uppoutuminen nimenomaan hankaloittaa niitä prosesseja, joiden seurauksena ihminen oppii käsittelemään omaa aggressiotaan. Väkivaltapelit eivät kannusta tähän, vaan juuri päinvastaiseen. Oman aggressiivisuutensa kohtaamiseen ne ovat varmasti oiva apuväline, mutta toisaalta siihen ei monta pelikertaa tarvita.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Varaan oikeuden saada pelata halutessani peliä, jossa saan ampua poliiseja, pappeja, sairaanhoitajia tai ajaa autolla kovaa. Jos niitä pisteitä sitten saa pappien ampumisesta niin vot.
Uusliberalistinen mielenterveysviihdekulttuurifasismi ajaa melkein terveysfasismin ohi inhokkilistallani. Juuri kun päästiin elokuvien saksimisesta niin nyt sitten ruvetaan saksimaan pelejä.
Ohhoi, jos vaikka vanhemmat tekisivät jotain lapsilleen? Kun ei kaikesta aina voi syyttää yhteiskuntaa.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Quarter

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja Quarter »

Jos ei osaa erottaa pelin ja oikean maailman rajaa niin ei pitäisi koskea peleihin ollenkaan. Pelit on viihdettä ja siksi ne pitää jättääkkin. En ymmärrä miten joku jaksaa hakata samaa peliä 20h päivässä vaan jotta olisi jonkun nettitilaston ykkönen. Siis mitä helvettiä?!? Se on VAAN peli. Joskus tuli itsekin pelattua tosi paljon erästä fps-ammuskelua ja välillä siitä näki uniakin. Nauratti vain, että pitäisiköhän vähentää.
Kaahailupelit eivät saa minua ajamaan holtittomasti oikeassa liikenteessä. Ammuskelipelit eivät saa minua lahtaamaan ihmisiä kaduilla. Ja GTA ei saa minua ryhtymään ghetto-neekeriksi. Aika hälyttävää jos alkaa käyttäytymään pelihahmon tavoin.
Jos ei psyyke kestä tämän sortin viihdettä niin jättäkää sikseen.
Avatar
pikkuego
Kitinän uhri
Viestit: 909
Liittynyt: 15.08.2005 8:20
Paikkakunta: Shalla-Bal
Viesti:

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja pikkuego »

QuarterDot kirjoitti: Jos ei psyyke kestä tämän sortin viihdettä niin jättäkää sikseen.
Jos psyyke olis niin fiksu, että tajuais olevansa liian heikko johonkin ärsykkeeseen, vaikka tällaiseen viihteeseen, niin jopa olis tällä pallolla monta ongelmaa vähemmän. Vaan kun ei ole fiksu psyyke kaikilla.
Avatar
aasi
Kitisijä
Viestit: 6685
Liittynyt: 01.07.2005 21:12
Paikkakunta: Uleåborg

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja aasi »

Must... resist... temptation.. uuaah..

Jos ei osaa erottaa foorumin ja oikean maailman rajaa niin ei pitäisi koskea foorumeihin ollenkaan. Foorumit on viihdettä ja siksi ne pitää jättääkkin. En ymmärrä miten joku jaksaa lukea samaa foorumia 20h päivässä vaan jotta olisi jonkun foorumilutkan ykkönen. Siis mitä helvettiä?!? Se on VAAN foorumi. Joskus tuli itsekin luettua tosi paljon erästä foorumia ja välillä siitä näki uniakin. Nauratti vain, että pitäisiköhän vähentää.

Aika hälyttävää jos alkaa käyttäytymään foorumiroolinsa tavoin.
Jos ei psyyke kestä tämän sortin viihdettä niin jättäkää sikseen.
Hebuli

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

EveryWoman kirjoitti:Saanen huomauttaa, että väkivaltapeleihin uppoutuminen nimenomaan hankaloittaa niitä prosesseja, joiden seurauksena ihminen oppii käsittelemään omaa aggressiotaan. Väkivaltapelit eivät kannusta tähän, vaan juuri päinvastaiseen.
Onko tuo muuta kuin vain oma mielipiteesi asiasta?
Oman aggressiivisuutensa kohtaamiseen ne ovat varmasti oiva apuväline, mutta toisaalta siihen ei monta pelikertaa tarvita.
Negatiivisia tunteitaan tulee kohdata (kokea) jotta niitä voisi käsitellä.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Hebuli kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Saanen huomauttaa, että väkivaltapeleihin uppoutuminen nimenomaan hankaloittaa niitä prosesseja, joiden seurauksena ihminen oppii käsittelemään omaa aggressiotaan. Väkivaltapelit eivät kannusta tähän, vaan juuri päinvastaiseen.
Onko tuo muuta kuin vain oma mielipiteesi asiasta?
Se on käsitteellinen itsestäänselvyys (ainakin sillä merkityksellä, minkä minä ko. termille miellän).
Hebuli kirjoitti:
Oman aggressiivisuutensa kohtaamiseen ne ovat varmasti oiva apuväline, mutta toisaalta siihen ei monta pelikertaa tarvita.
Negatiivisia tunteitaan tulee kohdata (kokea) jotta niitä voisi käsitellä.
Oikein.

Ja Mylle & QD: lukekaa ketju ennen osallistumista tai provoilkaa paremmin.
Hebuli

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

EveryWoman kirjoitti:Se on käsitteellinen itsestäänselvyys (ainakin sillä merkityksellä, minkä minä ko. termille miellän).
Jos olet samaa mieltä että negatiivisia tunteitaan pitää pystyä kohtaamaan jotta niitä pystyy käsittelemään, miksi näet pelit (joissa näitä kohdataan) tätä prosessia vastaan taistelevina asioina?

Mitä tulee pelien aggressiota lisääviin ominaisuuksiin, omasta aikaisemmasta kokemuksesta olen sitä mieltä että kyllä, aggressiotaso voi kovinkin nousta pelejä pelaamalla. Mutta tämä ei juurikaan liity pelin väkivaltaisuuteen, vaan kuinka vaikea ja "ärsyttävä" peli on. Verrattavissa ärsytyksen nousuun jos yrität korjata rannekelloasi etkä millään saa nakkisormiasi tottelemaan, kyllähän siinä alkaa isompikin mies itkeä. Veikkaan että varsin monet (muutkin) ovat aikoinaan heittäneet ärräpäitä Tetriksen tai Lemmingsin parissa (jokseenkin väkivallattomia pelejä, lukuunottamatta että pikku-Lemmingsit saattavat kuolla tapaturmaisesti), kun se ennätys tai vaikean tason läpäiseminen on jäänyt millimetrin päähän.

Tämän vuoksi en näkisi että nimenomaan väkivaltaisia pelejä voidaan syyttää pelaajien aggressiotason noususta. Sinänsä ei edes pelejä, koska sama toistunee yleensäkin kaikessa suorituspainotteisessa toiminnassa jossa voi epäonnistua. Menkää katsomaan junnujen jalkapallo-otteluita kun tulee omia maaleja tai muita mokia. Naisten genitaalit mainitaan moneen otteeseen.

Eri asia sitten on epäilläänkö väkivaltaisten pelien turruttavan ihmisiä väkivallan suhteen, eli olisimme välinpitämättömämpiä nähdessämme esim. kuolleeksi ammutun miehen, koska näemme ampumista videopeleissä, elokuvissa, TV-uutisissa jne.

Ovatko ensiavussa toimivat lääkärit ja sairaanhoitajat turtuneet väkivallalle, kun näkevät ehkä päivittäinkin väkivallan seurauksia eikä ilmekään enää värähdä? Ovatko he menettäneet inhimillisyytensä? Entä neurokirurgi joka pystyy ilmeettömänä sahaamaan ihmisen kallon auki ja leikkelemään elävän ihmisen aivoja? Sairasta sakkia?
Quarter

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja Quarter »

aasi kirjoitti:Must... resist... temptation.. uuaah..

Jos ei osaa erottaa foorumin ja oikean maailman rajaa niin ei pitäisi koskea foorumeihin ollenkaan. Foorumit on viihdettä ja siksi ne pitää jättääkkin. En ymmärrä miten joku jaksaa lukea samaa foorumia 20h päivässä vaan jotta olisi jonkun foorumilutkan ykkönen. Siis mitä helvettiä?!? Se on VAAN foorumi. Joskus tuli itsekin luettua tosi paljon erästä foorumia ja välillä siitä näki uniakin. Nauratti vain, että pitäisiköhän vähentää.

Aika hälyttävää jos alkaa käyttäytymään foorumiroolinsa tavoin.
Jos ei psyyke kestä tämän sortin viihdettä niin jättäkää sikseen.
Aika huono.. :grr:
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja Ann »

QuarterDot kirjoitti:
aasi kirjoitti:Must... resist... temptation.. uuaah..
Aika huono.. :grr:
Hyväpäs.

Niissä peleissä on ne ikärajat, eikä niitä pidä syytää keskenkasvuisten näppeihin vain siksi, että juhaeerik pysyisi poissa pahanteosta. Pätee myös leffoihin.

Terve aikuinen ei tapa ketään eikä mitään muusta kuin omasta halustaan ja omin avuin.

(en ossoo tänäänkään kirjoittaa, joka stnnn viestiä pääsen muokkaamaan)
Rotan aivot valtasivat pääni.
ManZel

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja ManZel »

Sorry everywoman, En huomannut postaustasi aiemmin ja jo näin etukäteen sanon, etten ole tällä hetkellä täysin selvissä järjissäni, enkä sen lisäksi pysty mahdollisiin vastaväitteisiisi vastaamaan useampaa päivään. Sen lisäksi muut ovatkin jo asiotuneella tavalla vastanneet viesteihin.
EveryWoman kirjoitti: Joo, ja minunkin kumminkaimani on pelannut GTA:ta vaikka kuinka paljon, eikä vaikuta yhtään väkivaltaiselta. :doh:

Tämä ei ole osoitettu pelkästään ManZelille... ja niin edespäin...
Tuo *ei pelkästään yhdellä ihmisellä* -juttu on sinulta täyttä faktaa. Kirjoitukseni oli tarkoituksella kieli poskella, lähestulkoon pyllyssä heitetty kevytkenkäinen esimerkki. En ajatellut syventyä asiaan sen tarkemmin.

Kyllä. Mielestäni pelit saattavat altistaa väkivallalle, samoin elokuvat, vanhempien esimerkki, yleisesti elety ja koettu elämä jne, mutta en näe sitä hyvänä kehityksenä että valtio tai mikään muukaan taho stasimaisesti valvoisi ja rajoittaisi liiaksi ihmisten jokapäiväistä elämää. Se valvominen ja huolehtiminen kuuluvat nuoruusiässä mielestäni vanhemmille ja lapsen kasvettua täysi-ikäiseksi joko hänelle itselleen, hänen vanhemmille tai Rinnekodin tapaiselle säätiölle. Hemmetti, jättäisivät lapsensa tekemättä, jos eivät koe olevansa kyvykkäitä / eivät vain halua olla osallisena siihen.

Sanoit että itseesi ja muihin nämä pelit ovat vaikuttaneet jollain tasolla. Mielestäni siitä vakiutuksesta on terveellä ihmisellä melko pitkä matka tekoihin. Itselleni piikkauskoneen ääni - joka alkoi eräänä aamuna kello seitsemältä, juuri käydessäni nukkumaan - aiheutti mieleeni meiningillä seuraavanlaisen ajatuksen: jospa törkkäisin sen koneen työmiehen hanuriin ja huutaisin "nyt se loppuu, hemmetti, olen saanut tarpeekseni".. Jos olisin otanut edes ensimmäisenkin askeleen työmiestä kohti, olisin hakeutunut välittmästi hoitoon.


EveryWoman kirjoitti: Miksi sinun tarvitsee edes miettiä, jos kerran pelaaminen on mielestäsi kaikilta osin täysin turvallista? Mikset sano vain suoraan (niin kuin Snapa teki), että et tietenkään kiellä?
Ensinnäkin en tiedä (jos sellaista on edes tulossa) tulevan lapseni persoonasta, tavoista, jne vielä mitään. Toiseksi en pysty ennustamaan millaisiksi pelit muuttuvat seuraavan 10 vuoden sisällä. Ja kolmanneksi jotuisin kelaamaan, missä iässä hän mahdollisesti alkaisi pelaamaan tämän tyylisiä pelejä. Ja viimeiseksi, en todellakaan tiedä, minne suuntaan ajatukseni kehittyvät tulevaisuudessa. Tässä muutama,.

Voisin hyvin kuvitella antavani yli 15 kesäisen henkisesti terveen lapseni pelata Vice Cityn kaltaista sarjakuvamaista mättöpeliä, mutta jos huomaisin hänen käyttäytymisessään jotain vähemmän terveitä muutoksia pelaamisen jälkeen, kieltäisin häneltä sen ilman muuta.

Kuvitellaan sellainen peli, joka aitoudessaan lähentelee videokuvaa ja jossa sahataan ihmistä kahtia säädellen vatkausnopeutta ympyrää ja neliötä vemputtamalla… Niin, tämä ei ole mielestäni tervettä. En sulattaisi tätä edes täysi-ikäiseltä jälkikasvultani.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Hebuli kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Se on käsitteellinen itsestäänselvyys (ainakin sillä merkityksellä, minkä minä ko. termille miellän).
Jos olet samaa mieltä että negatiivisia tunteitaan pitää pystyä kohtaamaan jotta niitä pystyy käsittelemään, miksi näet pelit (joissa näitä kohdataan) tätä prosessia vastaan taistelevina asioina?
Koska pelatessa tapahtuu muutakin kuin sitä kohtaamista.

Minä ymmärrän aggression käsittelemisellä mm. sitä, että opettelee kontrolloimaan sitä niissä tilanteissa joissa se syttyy ja kanavoimaan sitä rakentavaan toimintaan. Väkivaltapelit eivät kannusta tähän, vaan päin vastoin aggression mahdollisimman suoraviivaiseen, refleksinomaiseen hyödyntämiseen. Siis: aggression kohtaamisen mahdollistaminen = hyvä, kannustaminen epärakentavaan toimintaan = paha. Lisäksi perstuntumalta sanoisin, että ne pelaajat, joille väkivaltapelaamisesta on eniten haittavaikutuksia, ovat jo kohdanneet aggressionsa moninkertaisesti toisaalla.
Hebuli kirjoitti:Mitä tulee pelien aggressiota lisääviin ominaisuuksiin, omasta aikaisemmasta kokemuksesta olen sitä mieltä että kyllä, aggressiotaso voi kovinkin nousta pelejä pelaamalla. Mutta tämä ei juurikaan liity pelin väkivaltaisuuteen, vaan kuinka vaikea ja "ärsyttävä" peli on. Verrattavissa ärsytyksen nousuun jos yrität korjata rannekelloasi etkä millään saa nakkisormiasi tottelemaan, kyllähän siinä alkaa isompikin mies itkeä.
Tunnen ilmiön, josta puhut, mutta itse olen tässä ketjussa puhunut eri asiasta - refleksinomaiseen toimintaan tottumisesta pelaamisen kautta ja sen alitajuisesta yhdistymisestä väkivaltaisiin toimintamalleihin.
Hebuli kirjoitti:Eri asia sitten on epäilläänkö väkivaltaisten pelien turruttavan ihmisiä väkivallan suhteen, eli olisimme välinpitämättömämpiä nähdessämme esim. kuolleeksi ammutun miehen, koska näemme ampumista videopeleissä, elokuvissa, TV-uutisissa jne.
Turruttavuus voi olla ja on yksi lisävaikutus. Olennaisinta mielestäni on kuitenkin väkivaltaisten toimintamallien omaksuminen (tuon mainitun refleksiivisyyteen tottumisen lisäksi). Otetaan ääriesimerkki. Jos on kaksi rikolliselle uralle lähtenyttä kaveria (voisivat vaikka olla samoissa olosuhteissa kasvaneet kaksoset niin saadaan persoonallisuuteen liittyviä vaikutuksia minimoitua), joista toinen on tappanut ihmisen ja toinen ei ole, onko heillä todennäköisesti samanlainen kynnys tappamiseen? Oma MuTuni (ja monen muunkin) on, että kerran tappaneen on selvästi helpompi tappaa uudelleen.

No, miten realistinen tuon tappamiskokemuksen sitten tulee olla, että sillä on vaikutusta tappamiskynnykseen? Missä kohtaa menee se raja, jonka jälkeen kerta kaikkiaan mitään vaikutuksia ei ole? Entäpä "vähäisemmissä" väkivallanteoissa? Mitä realistisemmiksi väkivaltapelit muuttuvat (siis henkilökohtaisen kokemisen suhteen, ei tapahtumien etc. suhteen), sitä todennäköisempää on että tuo raja on jo ylitetty.
Hebuli kirjoitti:Ovatko ensiavussa toimivat lääkärit ja sairaanhoitajat turtuneet väkivallalle, kun näkevät ehkä päivittäinkin väkivallan seurauksia eikä ilmekään enää värähdä? Ovatko he menettäneet inhimillisyytensä? Entä neurokirurgi joka pystyy ilmeettömänä sahaamaan ihmisen kallon auki ja leikkelemään elävän ihmisen aivoja? Sairasta sakkia?
Ihan ok kysymys, mutta kyllä näissä esimerkeissä ihminen tietää olevansa tekemässä toiselle ihmiselle hyvää, ja sillä tiedolla on oma vaikutuksensa. Voi ehkä ajatella mainittujen ammattien edustajien olevan väkivallalle turtuneita (heidän varmaan täytyykin olla sitä voidakseen tehdä työnsä hyvin), mutta tämä ei vielä riitä tekemään heistä epäinhimillisiä tai sairaita.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

ManZel kirjoitti:en näe sitä hyvänä kehityksenä että valtio tai mikään muukaan taho stasimaisesti valvoisi ja rajoittaisi liiaksi ihmisten jokapäiväistä elämää.
Tästä ja kaikesta muustakin olemme enimmäkseen samaa mieltä. :)
Hebuli

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

EveryWoman kirjoitti:Minä ymmärrän aggression käsittelemisellä mm. sitä, että opettelee kontrolloimaan sitä niissä tilanteissa joissa se syttyy ja kanavoimaan sitä rakentavaan toimintaan. Väkivaltapelit eivät kannusta tähän, vaan päin vastoin aggression mahdollisimman suoraviivaiseen, refleksinomaiseen hyödyntämiseen.
Joku taisi jo aikaisemmin todeta että ns. väkivaltapelit harvemmin suosivat mahdollisimman suoraviivaista, refleksinomaista ja yksinkertaista ratkaisua. Pelien haastavuutta kaiketi lisätään sillä että joutuu suunnittelemaan tekemisiään ennalta eikä edetä vain refleksiensä avulla.
Tunnen ilmiön, josta puhut, mutta itse olen tässä ketjussa puhunut eri asiasta - refleksinomaiseen toimintaan tottumisesta pelaamisen kautta ja sen alitajuisesta yhdistymisestä väkivaltaisiin toimintamalleihin.
Minä viittasin lähinnä noihin kahteen aikaisemmin esitettyyn "tutkimukseen", varsinkin jälkimmäiseen jonka perusväite nimenomaan oli: Väkivaltapelit saattavat lisätä pelaajien aggressiota. Väite saattaa sinänsä pitää paikkansa, mutta on mielestäni silti harhaanjohtava ja tarkoitushakuinen, koska sama vaikutus on useilla muunkin tyyppisillä peleillä täysin riippumatta niiden väkivaltaisuudesta.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Hebuli kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Minä ymmärrän aggression käsittelemisellä mm. sitä, että opettelee kontrolloimaan sitä niissä tilanteissa joissa se syttyy ja kanavoimaan sitä rakentavaan toimintaan. Väkivaltapelit eivät kannusta tähän, vaan päin vastoin aggression mahdollisimman suoraviivaiseen, refleksinomaiseen hyödyntämiseen.
Joku taisi jo aikaisemmin todeta että ns. väkivaltapelit harvemmin suosivat mahdollisimman suoraviivaista, refleksinomaista ja yksinkertaista ratkaisua. Pelien haastavuutta kaiketi lisätään sillä että joutuu suunnittelemaan tekemisiään ennalta eikä edetä vain refleksiensä avulla.
Ei, vaan Aasi totesi aiemmin, että väkivaltapeleissä ei pärjää impulsiivisuudella. Refleksiivisyyden hän sen sijaan hyväksyi. Sitten jatkoimme keskustelua. Kertaus: kaikissa peleissä joutuu ensin opettelemaan millä mekanismeilla niissä pärjää, mutta väkivaltapeleissä on olennaista tuon opitun refleksiivinen soveltaminen väkivaltaisissa kohtauksissa (suoraviivaisuuden olisin voinut jättää tuosta poiskin, sen oli tarkoitus toimia lähinnä refleksiivisyyden synonyymina). Oletko eri mieltä?
Hebuli kirjoitti:
Tunnen ilmiön, josta puhut, mutta itse olen tässä ketjussa puhunut eri asiasta - refleksinomaiseen toimintaan tottumisesta pelaamisen kautta ja sen alitajuisesta yhdistymisestä väkivaltaisiin toimintamalleihin.
Minä viittasin lähinnä noihin kahteen aikaisemmin esitettyyn "tutkimukseen", varsinkin jälkimmäiseen jonka perusväite nimenomaan oli: Väkivaltapelit saattavat lisätä pelaajien aggressiota. Väite saattaa sinänsä pitää paikkansa, mutta on mielestäni silti harhaanjohtava ja tarkoitushakuinen, koska sama vaikutus on useilla muunkin tyyppisillä peleillä täysin riippumatta niiden väkivaltaisuudesta.
Riippuu näkökulmasta. Tämän keskustelun näkökulma oli Antaisitko lapsesi pelata mitä tahansa pelejä. Vastasin että ainakin tarkkailisin väkivaltapeleistä kiinnostuneen lapseni käyttäytymisen muutoksia ja keskustelisin pelaamisesta hänen kanssaan. Ei minun kantani tähän muutu siitä, että jotkin muutkin pelit saattavat lisätä aggressiota, enkä jaksa uskoa että sinäkään olisit tästä ylenmäärin eri mieltä.
Feiz

Re: The game made me do it

Viesti Kirjoittaja Feiz »

Vähän offtopic, MUTTA
http://www.iltalehti.fi/2005/09/01/2005 ... 7_uu.shtml

Jeppandeer kyllähän itse tiedän kuinka pahasti peleihin voi koukkuun jäädä, mutta aina jotkut vetää NIIN överiksi.
Vastaa Viestiin