Mammailu 2.0

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Tää on ainoa paikka missä voin valittaa niin että sielu sietää, siksi oli ihan luonnollista tulla takaisin. Niin, olen taas paksuna. Vahinko taas. Pitkä tarina, kerron myöhemmin. Joo, vituttaa. Joo, on saman miehen kuin ekakin. Ihan alussa vasta. Whatever, palaan tähän koska teitä varmaan niin vitturaisesti kiinnostaa.
fa-q.
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5039
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

^Oho, en nyt sitten onnittele. Mutta tervetuloa takas. Ei täältä (Kitinästä) kukaan yleensä lopullisesti pääse pois muuta kuin jalat edellä.
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Päänsärky.

Taisin joskus menneisyydessä mainita, että meillä oli ongelmia tytsän hoitajan kanssa. No jonkun aikaa oli aika hiljaista ja asiat sujui tarpeeksi mallikkaasti kunnes.

Yksi ilta tytsä alkoi itkemään kesken leikkiensä, että häntä kiusataan hoidossa. Hänen kanssaan ei leikitä, hänelle ei anneta leluja yms eikä hän haluaisi mennä sinne vaikka sitten aamuisin oli jälleen kohtuullisen hyvillä mielin. Itsellä leikkasi hetken tyhjää, kyselin enemmän asiasta ja hän rauhottui. Ajattelin, että ehkä haluaa olla kotona kun molemmat vanhemmatkin ovat (meillä oli koko perheellä pitkä monen flunssan kierre tuohon aikaan, joten kotona oltiin pitkiä aikoja ja useasti). Tämä sama kuitenkin toistui ilta toisensa jälkeen, johdonmukaisilla kertomuksilla.

Sovittiin sitten miehen kanssa, että otan asian puheeksi hoitopaikkassa. Olin aika diplomaattinen asian suhteen, koska en suinkaan hyökännyt vaan ystävällisesti kerroin mitä tytsä on iltaisin meille kertonut ja että todellakin on pahoilla mielin. Olisiko hoitajalla ajatuksia asiasta, että mikä hänen mielestään kaiken tämän takana on. Seuraavat kymmenen minuuttia kuuntelin erittäin kiihtyneitä lausuntoja "ei lasta kannata aina uskoa, lapset valehtelee", "mitä jos se onkin oma lapsesi joka kiusaa", "mitä minun pitäisi asialle tehdä" jne.

Itselläni ei toki ollut mitään epäselvyyksiä asian suhteen vaan totesin, että siksi minä kysynkin, että mikä tämän takana on. Narraako tytsä, tapahtuuko kiusaamista yms. koska sehän mun velvollisuus vanhempana on, ottaa selvää. Ja jos meidän tytsä on se joka kiusaa, siitä pitää toki meitä informoida että myös me voimme siihen puuttua. Ja mitä tulee tekemiseen, niin toki siihen hoitajana puututaan joka ikinen kerta vaikka se olisi sitten 100 kertaa päivässä. Ei tässä mitään epäselvyyksiä tai vaikeuksia pitäisi olla.

Ei siitä seurannut kuin huutosota (hoitajan puolelta) ja lopulta myös omalta puoleltani. Ja hyvin selväksi se lopulta kävi, että tytsää ilmeisestikin kiusattiin. Nuorena ne oppii. Seuraavana päivänä mies otti asian puheeksi uudemman kerran, meni huomattavasti paremmin, sano.

Nyt tytsä on ollut uudessa hoitopaikassa noin kaksi kuukautta. On paljon iloisempi, sosiaalisempi, rohkeampi ja nauttii hoidossa käynnistä. Hoitaja on erittäin ammattitaitoinen ja koulutettu mikä varmastikin on tehnyt kommunikoinnin helpommaksi vanhempien kanssa. Ongelmilta on vältytty, eikä kiusausta ole ilmennyt siirroksen jälkeen. Jälkiviisaana, vaihdos olisi pitänyt tehdä jo ensimmäisen ongelmatilanteen jälkeen koska eihän siitä tullut lasta eikä paskaa. Kyllä pitää olla luottoa paikkaan johon lapsesi 8h viet.

Raskaus taas on edennyt ok. Viikkoja on mukavasti, en nyt muista kuinka monta, probably 17 ja jotain. Vikkelä kaveri, veikkaan poikaa. Raskausaika on täysin erilainen verrattuna ensimmäiseen. Voisin nukkua 24/7. Verenpaineet on alhaalla. Vessassa saa rampata jatkuvasti. Kohtu pullistelee ja maha pömppää. Painoa ei ole tullut yhtään. Neuvolakäyntejä on vähemmän, mutta ovat pidempiä (boring). Paska hoitaa paikassa, jossa on palvelut levitetty ympäri kaupunkia ja lääkäripula on järkyttävä ongelma. Pelkoklinikka aika on varattu, koska synnytys... Mikä helvetti odottaa tulevaisuudessa, yök.
fa-q.
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Oli ihan kunnan osoittama perhepäivähoitaja. Ongelmat alkoivat suhteellisen pian. Ihan ihmeellisistä asioista aina pärähti. Jos mainitsin, että tytsä on syönyt kotona huonosti muutaman päivän ettei tarvitse ihmetellä jos syö myös hoidossa huonosti. Tämänkin oletti olevan hyökkäys häntä kohtaan. Kaikkea vastaavaa pientä tuli eteen jatkuvasti, mutta se oli todella perseestä silloin kun oikea ongelmatilanne (joita ei usein) kyseessä.

Tämä uusi hoitaja sanoi, että muut tutut hoitajat (näkevät kerhoissa yms. koska ne eivät tietenkään muuttuneet) ovat sanoneet tytsän muuttuneen todella paljon parin kuukauden sisällä, ja nimenomaan positiivisessa mielessä. Rohkeampi, sosiaalisempi ja itsenäisempi.
fa-q.
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Nykyiseen hoitajaan olen enemmän kuin tyytyväinen. Alusta pitäen täysin eri lähestymistapa. Tuli meille käymään ennen hoidon alkamista jotta tytsä saa tutustua tutussa ympäristössä. Ja myöhemmin sitten vierailtiin hänen luonaan. Tytsä oli myös kuukauden päiväkodissa, mikä toimi mainiosti. Joten kokonaisuutena ei ole valittamista. Tällä kaupungilla on hoitajapula, tämä uusikin vasta aloitti työssään päivähoitajana, tosin vietti vuosia työskennellen ongelmaperheiden luona, mikä varmasti selittää hyvän ammattitaitonsa. Se työ jos mikä opettaa.
fa-q.
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Raskausviikkoja nyt takana 22+2.

Täysin erilainen raskaus kuin ensimmäinen. On pahoinvointia, on väsyä, on närästystä, kivuttomia supistuksia, jatkuvaa maha kipua kiitos järkyttävien liitoskipujen. Vaapun kuin ankka ja maha on valtava. Painoa ei kuitenkaan ole tullut lisää juuri lainkaan.

Tällä viikolla olimme rakenneultrassa, siellä näkyi kiveksen alut ja pippeli. Poikaa siis pukkaa. Tytsä toivoi pikkusiskoa mutta on jo aika innoissaan pikkuveljestä.

Tänään kävin yksityisellä tarkistuttamassa kohdunkaulan tilanteen jatkuvien mahakipujen vuoksi, kaikki normaalisti ja kivut tosiaan liitoksista johtuvaa. Kunnalliselta sain ajan kahden viikon päähän, en kertakaikkiaan kyennyt odottamaan joten 85 euroa oli sen 10 minuuttisen arvoista. Niin, erittäin kiva asua paikkakunnalla jossa on lääkäripula. Ultraaja käskee tarkistamaan kohdunkaulan nopeasti ja täällä se nopea on sitten 2 viikkoa kera kauhean narinan kun aikoja ei olisi antaa. Neuvolalääkäri on myös joku alaan erikoistumaton, tympeä eikä suostu kirjoittamaan allergialääkitystä. Ilmeisesti tulevat antibioottikuurit on parempi ratkaisu, ja parempi vauvalle. Not. Pitänee taas maksaa 85 euroa reseptistä.

Pelkoklinikalle en ole edelleenkään saanut aikaa vaikka se tilattiin jo alkuraskaudessa. Kuvittelin, että synnytyspelot sen kuin kasvaa, mutta yllätyksekseni ei voisi vähempää kiinnostaa. Mun pelot ja stressit on puhtaasti koskien ennenaikaisuutta, kuten tytön kohdalla tapahtui. Henkisesti raskasta, joten toivon että aika menee super nopeasti ja saan pienen terveenä ja täysiaikaisena syliin.
fa-q.
Avatar
elco
Kitisijä
Viestit: 6253
Liittynyt: 17.02.2011 13:04

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja elco »

^ Kolmatta sitten uuniin vaan kun tuosta selvitään.
Masturbation is for the poor.
-Atticus Fetch, Californication
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

:lol: Sterilisaatio on vastaus. Toisaalta, kun katsoo meidän hedelmöitystapahtumia, todennäköisesti sen tekee joku epäpätevä juippi ja huomaan odottavani numero kolmosta.
fa-q.
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25471
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

RouvaPupu kirjoitti:Tää on ainoa paikka missä voin valittaa niin että sielu sietää, siksi oli ihan luonnollista tulla takaisin. Niin, olen taas paksuna. Vahinko taas. Pitkä tarina, kerron myöhemmin. Joo, vituttaa. Joo, on saman miehen kuin ekakin. Ihan alussa vasta. Whatever, palaan tähän koska teitä varmaan niin vitturaisesti kiinnostaa.
Oletteko miehesi kanssa lintsanneet peruskoulun terveystiedon tunnilta?
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

James Potkukelkka kirjoitti:
RouvaPupu kirjoitti:Tää on ainoa paikka missä voin valittaa niin että sielu sietää, siksi oli ihan luonnollista tulla takaisin. Niin, olen taas paksuna. Vahinko taas. Pitkä tarina, kerron myöhemmin. Joo, vituttaa. Joo, on saman miehen kuin ekakin. Ihan alussa vasta. Whatever, palaan tähän koska teitä varmaan niin vitturaisesti kiinnostaa.
Oletteko miehesi kanssa lintsanneet peruskoulun terveystiedon tunnilta?
Awww, tämä on aika söpö kommentti. Peruskoulun terveystiedon ammattilaisena varmaankin sitten tiedät mitä seuraa kun pariskunta on terveydellisistä että ehkäisyn toimimattomuudesta johtuvista syistä pakotettu luopumaan niistä yleisimmistä (ja useimmilla toimivista) ehkäisymuodoista? No jos et tiedä niin vastaus on että kyseinen pariskunta saa enemmän ehkäisyneuvontaa, jossa ammattilaisten (niin, ammattilaisten ei keskustelupalstalaisten) kanssa yhdessä valitaan toimivin ja turvallisin ehkäisymenetelmä mitä tarjolla on, ennen kuin esim. sterilisaatio on mahdollista (kriteerit täyttyvät ja terveydentila sallii). Terveystiedon ammattilaisena varmastikin tiedät että kun varmimmat ja toimivimmat ruksataan yli, ei jää muita kuin epävarmoja vaihtoehtoja.

Meillä toimi valittu ja turvallisin tapa 5 vuotta, eikä se lopulta tarvinnut kun yhden inhimillisen virheen, jota ei tapahtumahetkellä ollut mahdollista edes huomata. Mä olen kyllä ihan valmis elämään tämän kanssa, ja aionkin ignoreta kommentit jotka perustuvat... No, tietämättömyyteen.
fa-q.
Avatar
James Potkukelkka
Kitisijä
Viestit: 25471
Liittynyt: 23.01.2014 9:59

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja James Potkukelkka »

^joo. Pahoittelut. Välillä pääsee aivopieruja.
olen voimakas oikeudenmukaisuuden kannattaja
Avatar
Stadinarska
Kitisijä
Viestit: 9034
Liittynyt: 30.10.2006 19:18
Paikkakunta: Aina Stadi

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja Stadinarska »

Kottarainen kirjoitti:Suvinen, niinhän toi menee että jokaisella on oma osuutensa ja hyvä niin. Vähän rasittavaa olisi sekin jos jokainen pyrkisi koko ajan keskipisteeksi.
Ai vain vähän rasittavaa. Sehän olisi kaaos. Onneksi olemme kaikki erilaisia! Kumpihan meistä laittaisi toisen ruotuun, Zephyr vai minä?
Suvinen varmaan lanaisi minut, mutta se ajatus tuntuisi ihanalta! Pusut teille lintu ja kissa!(Mussukka on aina mun kisutisumisu kun hänellä oli alussa se söpö kissa-avatar) :h:

Toivoo Stadilainen tuttunne!
Stadinarska. Kussakin kuussa eriniminen.
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6023
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

Suvinen kirjoitti:^Muksun paras kaveri on myös tuollainen ujopiimä, mutta kun sille juttelee aikansa niin rohkaistuu juttelemaan ja on lopulta hyvinkin reipas. Musta ne vaan on niin mukava parivaljakko kun selkeästi meidän muksu on se joka menee edeltä, kyselee ja liidaa, toinen tulee perässä. Ovat löytäneet toisensa ihan omkin päin, eli luultavasti tasapainottavat kivasti toistensa luonteita ja ovat muutenkin toimiva pari.
Parisuhteessa myös sama? Mies maksaa tossun alla naisen laskut, ja nainen miettii samaan aikaan eroa.
Paras päivä ikinä.
Avatar
Stadinarska
Kitisijä
Viestit: 9034
Liittynyt: 30.10.2006 19:18
Paikkakunta: Aina Stadi

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja Stadinarska »

Onko jossakin muuten "varastossa" vaimoa, joka haluaisi oman lapsen.
Mulla olisi nyt aika.
:on: On very tropic, eikun topic.

Siis tää on kyllä (nyt) ihan tosissaan.

SA
Stadinarska. Kussakin kuussa eriniminen.
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Viikkoja tällä hetkellä 32+4 (33+4).

Olen syönyt kuin mikäkin ravinto asiantuntija koko raskausajan joten paino on pysynyt aisoissa paremmin kuin hyvin, mutta pahasta närästyksestä johtuen (lääkityksen sain vasta viime viikolla) on ravinnon saanti ja sisällä pito tuottanut sen verran vaikeuksia että tänään aloitan yöinsuliinin. Sokerit huitelee miten sattuu, erityisesti aamuarvot.

Pojalla on myös sen verran kokoa, että jos ihmeen kaupalla pääsisin kohtuullisille viikoille, käynnistys on edessä noin viikolla 37. Koko arvio viikolle 40 olisi huimat 4.5kg. Joo ei. Tällä hetkellä kokoa yli 2400g (ultra arvio) mikä on vain hieman vähemmän jos vertaa tytsän syntymäpainoon, hieman yli 2600g (34+6).

Olisin varmaan tarvinnut insuliinin jo aikaisemmin mutta täällä pistivät seurantaan vasta pari viikkoa sitten vaikka ihmettelin miksi niin kun edellisessä raskaudessakin diabetes oli. Se sentään hoitui pelkällä ravinnolla.

Maha on valtava! Sen verran valtava että taksi sedät suosiolla siirtävät etupenkkiä pyytämättä. :/

Liitoskivut ja iskias? Löytyy, check and check. Olen melko kykenemätön liikkumaan, olen ollut sitä jo useamman kuukauden.
fa-q.
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Kiitos, Kottarainen.

Ihan tosissani yritän olla valittamatta koska monella on paljon vaikeampia raskauksia, ja toisaalta takaraivossa on se tosiasia että mieluummin kärsin kuin että tulisi maailmaan ennenaikaisesti. Kunhan kaikki menee hyvin niin on sen arvoista.

Ensimmäisessä raskaudessa varmasti valittelin jotakin, ja muistan että närästystä oli aika paljon mutta muuten taisi olla aika auvoinen odotus vaikka sitten päättyikin ennakoitua aikaisemmin. Raskausdiabeteskin hoitui syömällä ja liikkumalla säännöllisesti ilman sen kummallisempia pohtimisia ja mittailuja.

Tässä raskaudessa:

- alusta alkaen vatsakipuja, liitoskipuja ja lopulta iskias tyyppinen kipu,e nnakoivia supistuksia, kivuliaita supistuksia. Äityivät niin pahoiksi että varmaan viikoilta 14-15 piti jättää kävelyt sun muut pois. Ihan normi kotiaskareetkin on kovan työn takana ja vaatii muutaman lepopäivän.

- jatkuvat seuranta, neuvola yms. käynnit pitää hoitaa takseilla (kallista!). Niitä on usein ja olen niin helvetin kivulias muutaman päivän jälkikäteen että olen alkanut toden teolla inhoamaan niitä vaikka tiedän että on vaan hyväksi. Mihinkään ei tietystikään saa ottaa lasta mukaan joten tytsän hoidon järjestäminen on aina kovan työn takana.

- veritulppa epäily jalassa (iskiakseni taisi alkaa pohjekipuna ennen kuin siirtyi parin viikon päästä tunnistettavaksi pakara-reisi-pohje helvetiksi)

- kunnon refluksi joihin sain lääkityksen vasta kun olin kärsinyt kovista poltteista, oksennuksista yms. kolme kuukautta. Popsin Rennietä kuin karkkia, ilman vaikutusta toki.

- allergia oireet. Neuvolalekuri ei suostu määräämään mitään allergialääkitystä.

- hemoglobiini ongelmat.

- tilasin raskauspaperit edellisestä sairaalasta kun raskaus varmistui kuukausia sitten, sain (tai sairaala sai, itse en edes tiedä mitä kaikkea siellä lukee) ne noin kaksi viikkoa sitten. Sitä ennen piti soitella 100 eri paikkaan, tehdä 100 erilaista kirjallista hakemusta, sairaalan ja neuvolan kautta ei onnistunut ja kaikki oli suu auki siitä miten voi olla niin vaikeaa. Hyvä että sain koska nuo tiedot joita ehdin näkemään oli TÄYNNÄ virheitä. Esimerkiksi oli merkitty että ennakoivia, kivuliaita supistuksia edellisessä raskaudessa joka ennakoi ennenaikaista synnytystä. Ei pidä paikkaansa! Ensimmäinen kipu jonka koin oli kun olin jo synnyttämässä. Mitään viitteitä ennenaikaisuuteen ei todellakaan ollut.

- kaikki mahdolliset (ja ikävät) hormonien aiheuttamat muutokset näkyy ja tuntuu.

- pahinta on varmaan tämä raskausdiabetes. Osasin odottaa sitä mutta en osannut odottaa etten näemmä pysty hallitsemaan sitä mitenkään päin. Pääsin sokerirasitukseen vasta hiukan ennen viikkoa 30. Se toki epäonnistui koska närästys. Olen alusta alkaen noudattanut tarkkaa dieettiä, en ole varmaan koskaan syönyt niin hyvin, monipuolisesti ja terveellisesti kuin tämän raskauden aikana. En edes muista mitä sana herkuttelu tarkoittaa. Ei vaikutusta. Mikä toimii tänään, ei toimi huomenna. Joka ikinen päivä on pohtimista ja muuntelemista. Tänään pitäisi olla todella vähillä hiilihydraateilla, huomenna taas tankata hyviä itsensä täyteen. Mikä toimii tai ei toimi, muuttuu viikottain. Ilmeisesti pitäisi olla syömättä kokonaan. Ravintopäiväkirjat sun muut on ollut käytössä ja niissä ei mitään moittimista ole ollut vaan enemmänkin kehuja mutta silti törmää ajoittain tähän "syömisellä hoituu" asenteeseen missä oletetaan että istun kotona ahtamassa pullaa naamaan (ugh, mulla ei edes ole haluja herkkuihin kun tiedän mikä sokerihelvetti yhden karkin syömisestä seuraa). Kymmenet mittaukset päivässä, jatkuva syömisen seuraaminen ja muuttaminen, oikein ajoittaminen, kipeät sormet, insuliinin säätely yms. ilman mainittavia muutoksia parempaan on itselleni ollut semmonen turhautumisen ja stressin paikka, että lopetin mittaamisen eilen ja otan vaan aamun kahdet arvot. Josko edes saisi nukuttua kun en ole jatkuvasti a) mittaamassa b) syömässä. En edes viitsi mennä siihen kuinka paljon ramppaamista, soittelua ja mokia oli ennen kuin sain vaadittavat laitteet hoitaa sokereitani. Uh huh.

- käytin kuukautisten seuraamiseen kännykkäsovellusta joka sekosi sitten kun sille oli tarvetta. Kuukautispäivä päätettiin perstuntumalla (on väärä) joten kukaan ei oikein tiedä millä viikoilla olen (todennäköisesti viikon edellä) mutta niillä vähäisimmillä viikoilla mennään ja se yllättäen tuottaakin kaikenlaista kummallisuutta ja toki vaikuttaa arvioihin sun muihin. Eihän se vauva vielä sinänsä iso ole jos mennään sillä viikon etuajalla, mutta on iso jos mennään tällä väärällä viikko tiedolla. Ah.

En valita oli näemmä vali vali ja varmaan unohdin aika monta muuta asiaa joita en koe mainitsemisen arvoiseksi.
fa-q.
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Tuota sanoin miehellekin, että ei käy kateeksi insuliinidiabeetikoita, ei sitten ollenkaan. Ja toisaalta, pitää kai totutella tähän koska ikää alkaa olla ja näyttää siltä että kyllä se 2.tyypin diabetes tähänkin talouteen jossain vaiheessa saapuu. Periaatteessa olen tehnyt kaikkeni ettei tulisi, mutta sukurasitus on kyllä niin valtava (äiti, isä, veli = diabeetikoita) että siksi kai tämä rd:kin on. Omassa perheessä vain yksi on selkeästi saanut tautinsa elämäntapojen seurauksena kun kaksi muuta on vähän niin ettei uskoisi heillä sitä olevan ellei tietäisi. Eipä taida tätä vasten itselläkään paljon toivoa olla etteikö tulisi, riski on ainakin tosi korkea nyt kun meni insuliinille.

Ei se itsestä niin väliä, lähinnä lasta ajattelee, eikä sitä kyllä anneta unohtaakaan. Monta kertaa viikossa saarnat kuullaan jostain suunnalta; ajattele vauvaa ja kiinnitä huomiota syömisiin, herkut pois. Asenne on toki ymmärrettävä koska usein takana on ylipaino/huonohkot elämäntavat ylipäätänsä mutta kun sinne joukkoon mahtuu meitä muitakin. Onneksi ei enää montaa viikkoa, ja toivon että saan sokerit kohdilleen joten kuten nostelemalla insuliini annosta.
fa-q.
prosessi
Kitinän uhri
Viestit: 716
Liittynyt: 13.11.2010 14:05

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Vaikka diabetes jäisikin päälle myös synnytyksen jälkeen, helpottuu tasapainon ylläpitäminen varmasti huomattavasti, kun kyseessä kuitenkin on 2-tyyppi ja resistenssin hormonaalinen muuttuminen lakkaa. Ja se kannattaa pitää mielessä, että stressaaminen itsessään pahentaa resistenssiä, minkä toki voi kertoa myös syyttelevälle ja painostavalle hoitohenkilökunnalle... Itsellenihän tuli tämän viimeisimmän raskauden kylkiäisenä 1-tyypin diabeteksen päälle myös holtiton 2-tyyppi noin kuukautta ennen synnytystä (vko 31), ja sen seurauksena sikiö kasvoi viikkojen 33-34 aikana 1,2 kiloa. Päättivät kokoarvion yhteydessä ottaa sen välittömästi ulos, kun verensokereita ei ollut mahdollista saada hallintaan edes jatkuvalla verensokerin sensoroinnilla, eikä tuollainen kasvu saanut jatkua. Voin vain kuvitella millaista kritiikkiä olisin saanut siitä, etten saanut verensokereita hallintaan edes laitteella, joka piipittää 20 minuutin välein niin kauan kuin verensokerit ovat ylhäällä, ja silti "annoin" sokereiden nousta yli 30, eli laitteen mitta-asteikon yli, ellen olisi pystynyt todistamaan insuliinipumpun avulla, että noissa tilanteissa olin pumpannut elimistööni kymmeniä yksikköjä insuliinia ilman minkäänlaista vaikutusta verensokereihin. Mutta vaikka sain estettyä muiden kritiikin, tunnen edelleen syyllisyyttä siitä, että minun takiani vauvani täytyi syntyä keskosena viikolla 35. Siinä sopassa sitten piti kypsyttää sikiön keuhkojakin kortisonilla, minkä aiheuttamasta insuliiniresistenssistä toipumiseen minulla meni vielä viikkoja synnytyksen jälkeen.
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Todella ikävä kuulla, prosessi :(

Onneksi kaikki lopulta meni hyvin vaikka varmasti aivan kamalalta tuntui tuo tilanne ja huoli oli suuri vauvan puolesta. Syyllisyys on kauhea tunne vaikka terve järki sanoo että kaikkensa teki.

Tuon stressin takia itsekin lopetin jatkuvan mittaamisen ja tarkkailemisen, olen huomannut että sokerit ovat parantuneet huomattavasti. Syön hieman vapaammin (eli en kello kädessä) ja mittaan vain aamun paastoarvon, yöarvon sekä yhden arvon randomisti keskellä päivää. Otan sitten paremman ja tarkemman mittauksen muutamaksi päiväksi takaisin ensi viikolla ennen soittoaikaa.

Pääsin eroon synnytyspelosta, kiitos erinomaisen ja ihanan kätilön, joka kävi edellisen ja tulevan synnytykseni läpi sairaalakäynnillä. Esitteli paikkoja, tapoja ja kipuasioita. On tosin tullut takaisin tämän diabeteksen myötä. On pakko välillä ihmetellä mitä se hyödyttää että viikottain muistutetaan miten on suurempi riski saada raskausmyrkytys, kokea kohtukuolema, miten vauvan koko voi vaikuttaa synnytykseen, miten vauva voi joutua sokeritippaan, miten vauvan hengitys voi vaikeutua, miten voi syntyä keskosena jne. Mielestäni nuo on hyvä käydä ensimmäisellä kerralla läpi ja sitten antaa olla. Ei mainita viikottain perusteluina miksi pitää jättää herkut pois (tämä on joku pakkomielle jokaiselle vaikka kuten sanoin, täällä ei mitään herkutella).

Taitaa nämä viikot muutenkin olla pahimmat sokereiden kannalta jos olen oikein kokemuksia lukenut ja ymmärtänyt. Toinen kokoarvio on viikolla 36+ joten saa nähdä jäädäänkö sinne heti vai että mitä. Jotain sanoi että viikolla 37 saisi tulla itsekseen taikka käynnistyksellä.
fa-q.
Avatar
RouvaPupu
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 157
Liittynyt: 12.07.2012 22:02
Paikkakunta: f00k land

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja RouvaPupu »

Poitsu syntyi 24.7 aamu yöllä spontaanisti ja nopeasti viikolla 35+6 (3300g ja 49cm). Käynnistyi yllättävällä lapsiveden menolla kuten tytsäkin, siitä kolme tuntia ja supistukset taivaissa, alle kuudessa tunnissa oli ulkona maailmassa. Kaikki meni alright, tänään kotiuduttu normaalilla aikataululla. Tytsä nähnyt broidinsa Skypen kautta koska on mummolassa (juuri sopivasti koska mies vei sen sinne tiistaina ja keskiviikkona oltiin jo sairaalassa), ei vielä hokannut että poitsu syntyi hänen nimipäivänään ja että molemmat syntyneet 24. päivä, tosin eri kuukausina. Kaveri synnytti muutama tunti itseni jälkeen, hauska sattuma.

Hyvä näin, oli pukkaamassa raskausmyrkytystäkin.

Niin, ja tosiaan suosittelen sitä pelkoklinikkaa kaikille jos tarvetta. Välillä pelko lamautti ja laittoi hysteeriseksi, mutta tunne välineillä sain itseni napsautettua takaisin. Se pelko lamaantuminen teki siitä vaan kipeämpää ja musta kykenemättömän synnyttämään. Mies oli hyvä tsemppi, veti takaisin aina kun näki että mun pää menee sille "mä en kestä, tää kipu ei koskaan lopu, mitä jos tää kestää tunteja"-moodille.
Viimeksi muokannut RouvaPupu, 26.07.2014 23:32. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
fa-q.
Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 14886
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja So Hard »

Onnittelut!
Universaali disclaimer.
Avatar
Dynamo
Kitinän uhri
Viestit: 918
Liittynyt: 23.06.2013 0:05
Paikkakunta: Haarukka

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja Dynamo »

Onnea RP:lle perheineen!
Tanssilattioiden Timanttipora.
Nussittuna nukut paremmin.
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5039
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Onnea Pupulle!
"I've learned so much from my mistakes...
I'm thinking of making a few more."
Avatar
Vesper
Kitisijä
Viestit: 11447
Liittynyt: 08.01.2009 22:53

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja Vesper »

Onnea Pupu ja könsikäs! :h:
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3388
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Re: Mammailu 2.0

Viesti Kirjoittaja saira »

Paljon onnea!!! :h:
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
Vastaa Viestiin