Eipäs nyt offtopicoida Narniaketjua!
Lyhyyteen pyrkien:
EveryWoman kirjoitti:Gattaca kirjoitti:Ihan varmasti maailmassa on ihan vitusti ilmiöitä, joita pidät perseestäolevina, eikä sinullekaan ratkaisu olisi "ymmärtää" niitä.
Tähän saakka minulle on käynyt poikkeuksetta niin, että viha, katkeruus ja inho asian kuin asian suhteen on laantunut sillä hetkellä kun olen oppinut ymmärtämään sen asian paremmin. Poikkeuksetta. Tilalle tulee surua, myötätuntoa ja rakkautta. Miltä kuulostaa?.
Kuulostaa epärehelliseltä, itserakkaalta ja alentuvalta. Ainakin "suru, myötätunto ja rakkaus" tuossa antaa vaikutelman, että "ymmärrettyäsi" niitä vastakkaisesti ajattelevia myötätunnolla SÄÄLIT niitä rassukoita kun niin poloisia ajatuksineen ovat. Edit: ok et "sääli" vaan tunnet SURUA siitä miten ajattelevat, kuin se olisi SURETTAVA asia jostain ylemmästä, siis sinun "OIKEASTA" varmuudestasi lähtien. Sori jos tulkitsen väärin.
En usko, että silloin olet vielä oikeasti samaistunut ja ymmärtänyt, jos polleasti kuitenkin koet oman kantasi vahvempana. Minulla on niin, että ihan oikeasti ymmärrän vaikka fundamentalistikristityn kehäpäätelmän aukottoman oikeassaolon, uusoikeistolaisten kovuuden, maatilatalouden alasajon kannattajien, turkistarhaajien, ristiinnussijoiden, geelihipsijöiden ja kenkämääräilijöiden maailmankuvien OIKEUTUKSEN ja PÄTEVYYDEN yhtä vahvana kuin omien asenteideni. Ainoa mitä voin tehdä on katsoa mitä faktavirheitä he tekevät ja sitten vittuilla yleisasenteelleen.
Se ei ole vaihtoehto, että samaistuttuani ja ymmärrettyäni olisin niin varmana omassa asemassani, että voisin kuin ylhäältä lempeästi kokea "surua, myötätuntoa ja rakkautta", suunnilleen että joo tuo on nyt vaan tuota .
En tiedä miten kenellekään se on mahdollista, ellei sitten ole sokea uskossaan kuin joku PetriFB.
Itsevarmana omaan asenteeseen luottava "suru ymmärrys ja myötätunto"
olisi epärehellistä ja loukkaavaakin, vaikka sitä en sanoisi ääneen. Oikeassahan heistä on jokainen, en mahda heidän asenteilleen mitään, kohteliaampi vittuilla kuin ns "surren ymmärtää". Vittuilu ei ole hyvä strategia toisten vakuuttamiseen, mutta useimmiten yritykset sellaiseen vakuuttamiseen ovat turhia ja Kityn tasolla merkityksetöntä vaikka onnistuisivatkin.
Mutta jos oikeasti samaistuu ja ymmärtää, ymmärtää että ihan jokainen, faktavirheitä lukuun ottamatta on OIKEASSA, ja siihenhän helposti itse hukkuu ja tukahtuu. Voihan sitä itsellä olla mikä asenne hyvänsä, mutta kun maailma on muitten ihmisten päissä, minä yksin kannan sitä omaani. Vaikeaa varsinkin, jos tulee toisesta kulttuurista tai on kasvanut eroon tästä kulttuuurista ja ei ketään samolla linjoilla olevaa löydä kuin, vittu kirjoista, sielläkin sirpaleina..
Täysi ymmärrys muitten asenteista vie siihen, että ajattelee niinkuin se ymmärtämänsä ja seuraava ymmärtämänsä ja seuraava... kuin skitsofreniaa herkkyydestä johtuen?
Mutta milläs ufovaltuudella sitä sitten omaansa tyytyväisenä uskoisi? Kun ymmärtää muutkin ajatukset juuria myöten ja ne oikeutetuiksi tietää?
Kun itsevarma ihminen itsevarmasti puhuu jotain minulle vierasta tai vastenmielistä asennetta, minusta tuntuu kuin koko maailma vaihtuisi toiseksi. Minun maailmankäsitykseni katoaa silloin. Vastaan sanominen on silloin minulta ei omaa absoluuttisen oikeassaolon todistelua, vaan vittu henkiinjääntikysymys!
Usein vastakkaisuudet ovat niin suuria, että kumpaankaan suuntaan ei ole mahdollista tykätä toisen asenteesta. Ja mikäs ratkaisu se joku kompromissi aina olisi? Samalla lailla siinä itsensä hukkaa ja aina tulisi uuden kompromissin tarve uuden mielipiteilijän kanssa. Lopulta mikkään ei olisi mittään. Joku keskiarvo, jota voisi sosiaalisesti hymistellä muttei oikeasti tykätä.
Isäni kerran sanoi: "Sinähän olet ihan nahaton" kun tätä selitin. Mistä muilla se "nahka"? Luuloteltu oma oikeassaolo? Zen-tasoinen mielentyyneys? Ei näyttäis ainakaan jälkimmäiseltä. Eka HELPPO jos se oma asenne on sama kuin enemmistön asenne.
EveryWoman kirjoitti:
En tiedä oletko huomannut, mutta minun lisäkseni muutama muukin täällä tuntuu ajattelevan, että sinä et monissakaan asioissa ole itsellesi rehellinen (= et käytä kuin osaa siitä älyllisestä kapasiteetista, mikä sinulla on, etkä käytä sitä johdonmukaisesti vaikka osaisit). Se estää sinua ymmärtämästä itseäsi ja sitä kautta myös muita. Jäljelle jää hallitsematon viha, katkeruus, ja kuten sanoit: raivo. Hallitsemattomia nuo ovat niin kauan kunnes ihminen itse ymmärtää niiden takana olevan pelon, ja oppii suhtautumaan siihen.?
Olenko huomannut?
Jo vain!
Mutta huomaatkos, että noin minusta sanotaan niissä kohdin, kun kiivaasti lähden jotain melko yleisesti hyväksyttyä tapaa tai asennetta vastaan? Jos taas joku muu täällä heittää vaikka kuinka karkeita one-linereita asiasta, josta on laajempi yksimielisyys, vaikka (tyyliä) "George W. Bush on vitun tyhmä kusipää!" tai "Uskikset on idiootteja!" "Ei maanviljelystä tarvitse niin hulehtia. Vitun talikkojuntit!" tai "On se ihan hirveetä kun jotkut ei ajele puskaansa!" Niin heistä ei sanota että heillä on hallitsematon viha ja katkeruus!
Vasta minulle sanotaan noin KUN esitän jotain palstan KONSENSUKSEN vastaista! Kyll vaan se on se "toisinajattelijan täytyy olla sairas" -juttu.. minkä minulle sanominen (no ei tietenkään noin suoraan mutta antaen ymmärtää) tietysti provosoi minua lisää
No joo.. ja kun monissa asioissa olen huomannut Kityläisten olevan kuin yhtä ja samaa kulttuuria. Sen kulttuurin sisällä olijat näkevät sen monivivahteisena, ulkopuoliselle ne variaatiot ovat aika pieniä. Kyllä sinäkin ahdistuisit jos maailma olisi (leikki-esimerkki, analogia olooni) pelkkiä fundamentalistikristittyjä, ja se "rikkaus" oppinsa pikku variaatioissa.
Mitä älylliseen keskusteluun tulee, niin tiedäthän sinä, että sitä olen paljon tehnyt. Mutta on aiheita, joissa etukäteen näen ettei se tälle yleisölle onnistu. Ne heille liian itsestäänselvät asenteet. Silloin mielelläni huvikseni provoilen. Tai sanon asiani, poistun ketjusta enkä jaksa kuluttaa päiviäni loputtomaan virtuaali-inttämiseen. Sitäpaitsi tämä on yksi pieni nettipalsta. Ei kannata työkseen ottaa, ei se asioita muuta.