Minua kiinnostaa tämä nouseva työtaisteluinto sekä ay-liikken ja hallituksen vastakkainasettelu siltäkin kannalta, että nostaa esiin jonkinlaista perinteistä vasemmisto-oikeisto-erottelua.
Sen jälkeen, kun demarien aatteellisesta perustasta on poistettu sosialismin vaatiminen, ja sosiaalipolitiikka on ymmärretty investointina taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen hyvinvointiin (eikä esim. tulonjaollisena oikeudenmukaisuusasiana), niin laajalti on ajateltu vasemmisto-oikeisto-jaon menettäneen merkitystään. Mutta tällaisissa tilanteissa perinteinen jako nousee hyvinkin voimakkaana esiin, pitkälti tietysti demarien mutta myös kokkarien vaalitaktisista syistä. Tämähän on hyvin vaikea kiista yhdeksi vaalien pääaiheista uudemmille puolueille, ja ne jäävät helposti sivuosaan.
Esim. vihreäthän kipuilevat tässä selvästi aivan aidosti. Soininvaara on tykännyt ajatella vihreitä vasemmistopuolueena ilman ay-liikettä, hänellehän ay-liike on perinteisesti yksi päävihollisista. Ajattelisin, että soininvaaralaiset vihreät ovat tässä varmaan aika lailla hallituksen linjoilla, mutta sitten taas toiselle siivelle puolueessa luontevampaa olisi liittoutua ay-liikkeen kanssa asiassa. Olen taipuvainen ajattelemaan, että kyvyttömyys joko asettua selkeästi puolelle tai toiselle tähän demarien virittelemään asetelmaan, tai sitten purkaa koko asetelma, selittää vihreiden ajautumista politiikan sivuraiteelle vähintään yhtä paljon kuin puheenjohtajan sekoilut. Hyvin pelattu demareilta.
Mutta on tämä vaikeaa myös konservatiivinationalisteille. Soinin persut olivat talouspolitiikassa kuitenkin vasemmistopuolue, ja kerkesivät nousta suurtekijäksi ay-liikkeen sisältä. Ja kyllä jytkynkin kannatus lainattiin nimenomaan demariäijiltä. Nyt Terho haluaa selvästi olla jonkinlainen menneen maailman konservatiivipatruuna, ja
hyökkää suoraan demareita vastaan.
Toki on yksinomaan naurettavaa, kun 1,2 prosentin kannatuksellaan Siniset uhkailevat, että eivät lähde demarien kanssa hallitukseen, jos ääni ei kellossa muutu. Mutta kiinnostavaa asiassa on tosiaan tämä vaaliasetelman muotoutuminen. Terho hylkää duunarikontekstin ja haluaa asettua konservatiiviseksi porvariksi. Sellaiselle olisi tosiaan varmasti yli 1,2 prosentin kannatus mahdollinen, kun kepu on liian aluepoliittinen kuppaaja ja muut porvaripuolueet liberaalehkoja. Sinisillä olisi profiloitumisen paikka tässä, koska kukaan muu ei pyri samaan lokeroon (persut ovat yhden asian natsikylähulluja, ei heitä kiinnosta mikään muu poliittinen positioituminen). Epäilen kuitenkin, voiko Siniset olla uskottava kandidaatti tämän lokeron täyttäjäksi. Vaaliasetelmien ensimmäisiä kiinnostavia yrityksiä kuitenkin - ja varmaan aika vaikea esim. Jari Lindströmille.
Eiran tohtori Halla-aho on varmaan taipuvainen myös olemaan hallituksen puolella tässä asiassa, mutta kun kukaan kannattajista ei ymmärrä mistään mitään, kunhan vastustavat ulkomaalaisia, naisia, homoja ja kaikkia vähemmistöjä (paitsi itseään, koska jotekin edustavat 10 % kannatuksellaan kato kansaa), asialla ei ole niin väliä.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."