Minua terapeuteissa epäilyttää, että olisi turhan oloista selittää asioitaan ulkopuoliselle ihmiselle, joka on ihan eri maailmanselityksestä kumminkin. Ei ystävä muuten kuin viran puolesta. Lisäksi tiedänhän minä ne kaikki jo itse ja henkilöhistoriani lapsuudesta asti. Sitten terapeutti ehkä repisi jonkun oman suuntauksensa mukaisen tulkinnan. Joka muka olisi oivallus jota en itsekin ole valmiiksi tajunnut. En usko toimivan paitsi horoskooppityyliiin nille, jotka eivät ole itsestään kovinkaaan tietoisia. MItä tarvitsisin olisi oikean ystävä ihan paikalla, tukemassa arjessa. Kaveruutta, fyysistä aoua ja ihan muidenkin kuin masennuksen miettimistä vaan käytännön asioideen. sitä ei terapeutti tee. Vaan kun minulla ei niitä ole, mitkä olivat jäivät ajan ja välimatkan takia. Juhaniturbohaltijakaaan ei kesällä edes vastannut kesällä meiliiin, jossa kerroin tilanteen ja paruin yksinäisyyttäni. Aika karua.
Kun minun maailmani olivat omien teoreettisten kiinnostusten lisäksi konkreettisesti vanhempani, se perhe. Jo tämän yksinäisyyden orpous maaailmassa on kuluttavaa. Tämä asefarssi ei minua auta, pahentaa tilanteen aivan kestämättömäksi.
Toki joku masennuslääke saattaisi ola avuksi alkon korvikkeena. Alkoa kun ei sisukumini kohta kestä enää ollenkaan. Viime yökin oli aivan hirveä, luulin taas delaavani ihan luonnostaan. Ja ne pahat jurrit akuutisti tämän poliisiasian takia! Oksetusreflekseihini aamulla ei sitten auta kuin taas olut tai muutama jne...