Shrink

[Homeboy65]

Olen tapaillut yhtä naista noin 6 vuotta. Platoninen suhde. Sänkypuuhatkin on alkaneet kiinnostaa mutta miten tuota ehdottaisi? Hei, ollaan nyt tutustuttu mitä jos antaisit pillua?

Kuulostaa siltä että toinen osapuoli ajattelee teidän olevan kavereita. Siinä käy helposti niin, että kun alkaa touhuja ehdottelemaan niin sitten ei enää olla kavereita.

Saattaa pitää paikkansa.

[sivustahuutaja]

^^ onko toi vaihtoehto 2 sekään yhtään realistinen? Eikös nää fuck buddy jutut ole enemmän miesten juttu ja harva nainen noista innostuu?

Siis miesten keskenäinen vai? Mulle se on kyllä sinkkuna toiminut hyvin silloin, kun vastapuoli ei ole ihan elämänkumppaniksi saakka kiinnostava, mutta jotain vetovoimaa kuitenkin on. Paljon turvallisempi ja vaivattomampi väylä satunnaiseen seksiin kuin joku yhden illan säätäminen.

Tarkoitin, että löytyy pilvin pimein miehiä, joille 'nussitaan, mutta ei oikeesti olla parisuhteessa' on toivottu tilanne. Naisten puolelta tuo käsittääkseni on huomattavasti harvinaisempaa.

[Kreitsu]

^ Kyllä se masentuneen perheettömän keski-ikäisen miehen paras lääke on tavoitella perhettä. Miksi nokkis muuten lopettaisi läträämisen? Eihän tulevaisuudessa näy muuta kuin samaa grindaamista ja sitten hauta.

Ai siitä huolimatta, ettei lapset noin yleisesti ottaen kiinnosta. Kyllähän noita juoppoja vanhempia on, joita edes lapset eivät "parantaneet". Ei se masennus (eivätkä päihderiippuvuudet) parane "hommaamalla" jotain, mikä ei edes alun perin kiinnosta. Nokkiksen kannattaisi oikeasti mennä terapiaan.

Nokkikselle, olen itse känyt kaksi kertaa pitkäkestoisessa terapiassa moninaisten psyykkisten häiriöiden takia. En uskonut, että terapioista on apua, mutta minulle ne olivat viimeisiä oljenkorsia. Eli jos vain mahdollista, niin anna mahdollisuus. Kyllä siellä saa hiljaakin olla ja ne ensimmäiset tapaamiskerrat ovat nimenomaan tutustumista ja luottamuksen synnyttämistä: ei kukaan oleta, että pitää heti mennä asiaan sikäli kuin edes mitään yhtä asiaa on. Tsemppiä! Minusta ei koskaan tullut täysin ehjää ja lääkitys on edelleen ja yhä on päiviä kun ei kiinnosta elää, mutta nyt on kuitenkin tyäkaluja elää itsensä kanssa

[sivustahuutaja]

^ Kyllä se masentuneen perheettömän keski-ikäisen miehen paras lääke on tavoitella perhettä. Miksi nokkis muuten lopettaisi läträämisen? Eihän tulevaisuudessa näy muuta kuin samaa grindaamista ja sitten hauta.

Ai siitä huolimatta, ettei lapset noin yleisesti ottaen kiinnosta.

Ei miehiä kiinnosta lapset ennen kuin niitä tulee.

[Ylermi Ylihankala]

^ Kyllä se masentuneen perheettömän keski-ikäisen miehen paras lääke on tavoitella perhettä. Miksi nokkis muuten lopettaisi läträämisen? Eihän tulevaisuudessa näy muuta kuin samaa grindaamista ja sitten hauta.

Ai siitä huolimatta, ettei lapset noin yleisesti ottaen kiinnosta.

Ei miehiä kiinnosta lapset ennen kuin niitä tulee.

Minua kiinnostaa ja on kiinnostanut muutkin kuin omat lapset.

[So Hard]

^ Kyllä se masentuneen perheettömän keski-ikäisen miehen paras lääke on tavoitella perhettä. Miksi nokkis muuten lopettaisi läträämisen? Eihän tulevaisuudessa näy muuta kuin samaa grindaamista ja sitten hauta.

Ai siitä huolimatta, ettei lapset noin yleisesti ottaen kiinnosta.

Ei miehiä kiinnosta lapset ennen kuin niitä tulee.

On aika monta joita ei kiinnosta vaikka tuleekin. Mutta ei ne lapset mikään lääke ole. Joitakin joiden keskeinen ongelma on se, että viina maistuu ja biletys houkuttaa saattavat saada ryhdistäytymään. Mutta noin yleisesti ottaen erityisesti pienet lapset imevät valtavat määrät voimavaroja ja sekä henkisen hyvinvoinnin kuin parisuhteenkin tilan olisi hyvä olla ylimääräisen rasituksen kestävää laatua kun niitä aletaan tekemään. Vaikea niistä lapsista on nauttia jos ei nauti itsenään olemisesta muutenkaan.

Se, että naimisissa olevat isät ovat keskimäärin harvemmin alkoholisteja kuin naimattomat miehet ei osoita syy-seuraussuhdetta lasten hankinnan ja hyvinvoinnin nousun välillä vaan pikemminkin uskoisin kanan olevan muna. Hyvinvoivat miehet päätyvät helpommin parisuhteisiin ja isäksi.

[sivustahuutaja]

^ Pitää kai selventää, että tähän lasten hankintaan liittyy nämä jutut:
- duuni jolla elättää perhe
- ei addiktioita
- nuppi kuntoon, jotta niillä lapsilla on joku kasvattaja
- jne.

Sori vaan, mutta en nyt keksi miksi nokkis tekisi tuon kaiken, jos mitään tavoitetta ei ole. Perhe on aika hyvä tavoite. En ole kovin vakuuttunut, että meidän evoluutio aivokemian tasolla suosisi muunlaista elämän kaarta.

Vaikka teoriassa mies voi perustaa uuden perheen vaikka 70v presidenttinä, niin ani harvalle nykyiselle ongelmamiehelle löytyy naista kun ikää kertyy. Nokkiksen 42 on just siinä ylärajalla kun mätsätään akateemisten ensisynnyttäjien vanhin neljännes ja naisten tyypilliset preferenssit miehen iän suhteen. Naisten pitää tehdä päätös perheestä tiukemmissa raameissa. Nokkiksen pitäs tehdä päätös kutakuinkin nyt.

Toki sitä voi mennä terapiaan, kirkkoon tai minne vaan. Veikkaan vaan, että se motivaation tuova tavoite jää löytymättä.

[Kreitsu]

^Ööh, elämässä voi ihan oikeasti olla muutakin tavoitetta kuin lisääntyä. Niitä intressejä voisi siellä terapiassa löytyä erityisesti jos masennus helpottaa ja musta verho avautuu. Silloin alkaa näkyä sitä elämän mielekkyyttäkin, johon ei mitään lapsia välttis tarvita. Yhä useampi valitsee nykyään olla lapseton, koska elämässä on muutakin. Terapiasta voi lisäksi olla apua esim. sen parisuhteen muodostamisessa (kun oma olo ja itsetunto kohenee jne. pystyy taas toimimaankin järkevämmin), jos sellainen kiinnostaa. Parisuhde itsessään voi olla tavoite – ei siihen mitään kersoja tarvita.

Se ettet juuri sinä näe elämällesi muuta tavoitetta kuin lisääntyä ei tarkoita että niin on kaikilla.

[Kreitsu]

On aika monta joita ei kiinnosta vaikka tuleekin. Mutta ei ne lapset mikään lääke ole. Joitakin joiden keskeinen ongelma on se, että viina maistuu ja biletys houkuttaa saattavat saada ryhdistäytymään. Mutta noin yleisesti ottaen erityisesti pienet lapset imevät valtavat määrät voimavaroja ja sekä henkisen hyvinvoinnin kuin parisuhteenkin tilan olisi hyvä olla ylimääräisen rasituksen kestävää laatua kun niitä aletaan tekemään. Vaikea niistä lapsista on nauttia jos ei nauti itsenään olemisesta muutenkaan.

Se, että naimisissa olevat isät ovat keskimäärin harvemmin alkoholisteja kuin naimattomat miehet ei osoita syy-seuraussuhdetta lasten hankinnan ja hyvinvoinnin nousun välillä vaan pikemminkin uskoisin kanan olevan muna. Hyvinvoivat miehet päätyvät helpommin parisuhteisiin ja isäksi.

[sivustahuutaja]

^^ Ei se ole minun päätökseni mitä kemikaaleja aivoissani liikkuu. Ei tässä ole kyse mistään life style valinnasta.

[So Hard]

En ymmärrä miksi abstrakti ajatus perheestä olisi motivaattori henkilölle joka kokee lapset ahdistavina. Jotenkin mä päädyin akateemiseen kovapalkkaiseen ammattiin vaikka hyvin pitkään ajattelin etten koskaan halua lapsia. Vetovoimaa nostavat seikat kuten tulotaso ja henkinen tasapaino lisäävät edellytyksiä päätyä perheelliseksi, mutta ei se mekanismi toisin päin toimi.

Tyypillisiä syitä aikuisiän huonoon vointiin ovat joko hoitamaton aivokemian häiriö tai käsittelemätön lapsuuden shitti. Joillakin ongelma on vain addiktiotaipumus ilman sen kummempia taustasyitä. Kyllä niihin voi ihan oikeasti apua saada lääkäriltä ja terapeutilta ilman sen kummempaa abstraktia tavoitetta kuin halu olla onnellisempi.

Olen itse seurannut yhden masentuneen ja heikkoitsetuntoisen ihmisen kehityskaarta. Kun lapsuuden shitt käsiteltiin kunnolla terapiassa, kaikki muuttui. Itsetunto koheni. Uskalsi vihdoin hakeutua unelma-ammattiinsa josta oli puhunut 20 vuotta, uskalsi luoda pysyvän parisuhteen ja perustaa perheen.

[Kreitsu]

^^Ei niin, kyse on omista intresseistä, jotka ovat ihmisillä erilaiset. Kaikki nyt ei vaan halua lapsia eikä se ole mitenkään "luonnotonta". En minäkään voi vaikuttaa siihen, ettei vaan kiinnosta lisääntyä. Sen sijaan kyllä voin ymmärtää, että moni haluaa lapsia, vaikka en itse haluakaan.

[Homeboy65]

Rääkykakarat ovat kyllä arkielämän sietämättömin juttu.

[So Hard]

Rääkykakarat ovat kyllä arkielämän sietämättömin juttu.

Arvaa kumman ottaisin mielummin viereen junassa - paska puntissa olevan hygieniarajoitteisen aikuisen vai täyttä kurkkua huutavan lapsen?

[sivustahuutaja]

Se, että naimisissa olevat isät ovat keskimäärin harvemmin alkoholisteja kuin naimattomat miehet ei osoita syy-seuraussuhdetta lasten hankinnan ja hyvinvoinnin nousun välillä vaan pikemminkin uskoisin kanan olevan muna. Hyvinvoivat miehet päätyvät helpommin parisuhteisiin ja isäksi.

Pointtini olikin motivaation löytyminen elämän muutokseen.

Mutta oma päätöshän se on, haluaako olla hoidettava potilas vai oman elämänsä suuntaa hallitseva yksilö.

[sivustahuutaja]

^^Ei niin, kyse on omista intresseistä, jotka ovat ihmisillä erilaiset. Kaikki nyt ei vaan halua lapsia eikä se ole mitenkään "luonnotonta". En minäkään voi vaikuttaa siihen, ettei vaan kiinnosta lisääntyä. Sen sijaan kyllä voin ymmärtää, että moni haluaa lapsia, vaikka en itse haluakaan.

Mutta kun se ei ole halusta tai intresseista kiinni mitä kemikaaleja aivoissa kiertää ja miten nuo kemikaalit reagoivat erilaisiin tilanteisiin. Jos mies ei pärjää yhteiskunnassa, niin aivot rankaisevat, oli halu mitä vaan.

[sivustahuutaja]

Rääkykakarat ovat kyllä arkielämän sietämättömin juttu.

Oletko koskaan miettinyt miksi nuo kasvavat ihmisyksilöt rääkyvät eri tilanteissa? Onko sinulla mitään käsitystä mistä on kyse?

[Homeboy65]

Rääkykakarat ovat kyllä arkielämän sietämättömin juttu.

Arvaa kumman ottaisin mielummin viereen junassa - paska puntissa olevan hygieniarajoitteisen aikuisen vai täyttä kurkkua huutavan lapsen?

Siteeraan taas: "Yksi suomalaisen keskustelun hienouksista on että ei puhuta asiasta vaan yritetään leimata asian esittäjä." - Jaakko Okker
Ja näin v a r s i n k i n Kitinässä.

[Homeboy65]

Rääkykakarat ovat kyllä arkielämän sietämättömin juttu.

Oletko koskaan miettinyt miksi nuo kasvavat ihmisyksilöt rääkyvät eri tilanteissa? Onko sinulla mitään käsitystä mistä on kyse?

Siihen on syynsä. Se on silti vastenmielistä.

[Ylermi Ylihankala]

On selvää, että suurin osa ihmisistä "perustaa perheen", jotta oma onnellisuus lisääntyisi. Tässä ei tietenkään ole mitään väärää. Sekin on selvää, että on yhtä luonnollista haluta omia lapsia kuin ettei halua. Haluavia on enemmän, mutta kumpikin on täysin luonnollisia valintoja tai mielentiloja.

Kokonaan toinen asia on se, että yksilön tulee olla riittävän hyvässä henkisessä/mielenterveydellisessä tilanteessa lapsia hankkiessaan/saadessaan. Pitää ennen kaikkea olla vastuuntuntoinen, paskaa ei saisi laittaa kiertämään, sehän valuu alaspäin.

Mielipideasia on tässä se, mikä on riittävä mielenterveyden taso vanhemmuuteen, huomioitavaksi myös kaikki muut sitä tukevat tai sitä hajottavat tekijät.

[So Hard]

Se, että naimisissa olevat isät ovat keskimäärin harvemmin alkoholisteja kuin naimattomat miehet ei osoita syy-seuraussuhdetta lasten hankinnan ja hyvinvoinnin nousun välillä vaan pikemminkin uskoisin kanan olevan muna. Hyvinvoivat miehet päätyvät helpommin parisuhteisiin ja isäksi.

Pointtini olikin motivaation löytyminen elämän muutokseen.

Mutta oma päätöshän se on, haluaako olla hoidettava potilas vai oman elämänsä suuntaa hallitseva yksilö.

Oman elämän suunnan hallinta tulee sitten kun on sellainen olo, että osaa, pystyy, jaksaa ja kelpaa. Vain hyvin pieni osa ihmisistä toimii niin, että päättää että haluanpas nyt perheen ja katsoo että mitä kaikkea minun pitää muuttaa saadakseni sen. Useimmilla se tulee ihan luonnostaan niin että tehdään asioita joista tulee tyytyväiseksi.

Nokkaeläinkin on selvästi älykäs kaveri jolla olisi paljon realisoitumatonta potentiaalia monella elämänalueilla. Sen näkee helposti ulkopuolelta. Jos sisäinen kokemus on siitä ettei pysty saamaan tai ansaitse esim. hyvää kumppania niin silloin pitää fiksata se sisäinen kokemus. Loppu tulee sitten itsestään.

Ei mielen sairaudet juuri eroa kehon sairauksista siinä, että toisinaan vaan tarvitaan hoitoa parantamaan tilanne. Ontumisen aiheuttavan vaivaisenluun voi leikata ja voimavaroja syövät traumat ja aivokemian häiriöt voidaan usein hoitaa.

[sivustahuutaja]

^ Iso osa noista jaksamisen, pystymisen ja kelpaamisen tunteista tulee tekemisen kautta. Jos ihminen ei jaksa viedä roskia, niin on ihan fiksua miettiä olisiko oma elämä parempaa jos saisi roskat vietyä. Sitten kun roskat on onnistuneesti viety, niin voi todeta jaksaneensa ja pystyneensä viemään roskat. Tuon kun tekee, niin aivoissa tapahtuu asioita, joita ei voi vain life stylettää itselleen mieluisaksi pelkästään päättämällä ilman tekemistä. Loputtomista iteraatioista sitten tulee se jaksamisen, pystymisen ja kelpaamisen tunne.

Voihan sitä tietty ajatella hakevansa apua siihen, että jaksaa, pystyy ja kelpaa nykyisenä läträävänä itsenäänkin, mutta onko tuo nyt niin fiksu linja.

[So Hard]

Jos löytää siksi että on huono olla, niin sanoisin että se läträämien ei ole syy vaan oire. Jäätävän iso osa masemmuspotilaista ryyppää. Yleensä alko ei ole se alkuperäinen syy siihen masennukseen, mutta pahentaa sitä.

[James Potkukelkka]

^Äärimmäisen epätodennäköistä, että siitä terapiasta sulle ainakaan haittaa olisi.

Täydensin just ylle meinaten, että terapeutti ei auttaisi käytännön asioissa, siis ei käytännön asioissa eikä olisi henkinen koti kuten vanhempani olivat ja kaverit osin muinoin ennen. Nyt ei ole ketään yhteisen historian ja yhteisten asioiden kanssa, minun maailmani on enää vain minä ja ulkoa youtubet, nyt avaruuslennoista. Mikään täällä ei merkitse kenellekään muulle yhtään mitään. Siinähän mietittäisiin, miksi olen surkea ja lamaantunut, ja kyllä minä syyt ja seuraukset jo itsekin tiedän ilman lanttumaakarin koulutusta. Mitähän tuo neuvoisi? Mene ihmisten pariin? No minne muka? Keidän ihmisten? Reseptin saisi toki kirjoittaa.

Paradoksaalisesti olin vältellyt niitäkin, koska mahdollisesti aselupia voisi haitata masennuslääkäriresepti, alunperin serotoniinilääkkeet kun kuulemma joillakin aiheuttivat erikoista käyttäytymistä. Nyt selvisi, että eihän ne mun luvat olleet rinnakkaislupina edes voimassa. Että sellainen rikos. Vaan ei mun surkeuden poliisille laulaminen auta, vielä synkeämpi olen sen takia, lisää lisää ongelmia vain, väärästä huolestumisesta. Jos itsemurhaa ajattelette, niin kai sitä olisi muitakin keinoja. Ja nyt ei siis taas kyttiä tänne, pitäisi maksaa vuokra, muita laskuja ja lopultakin peseytyä!

Homielle että puhelimeni ei tosiaan lataudu ja jäi uusi piuha taas ostamatta.

Mitä haittaa siitä voisi olla, jos hakisit apua? Jos ei toimi, niin sitten ei toimi. En ole koskaan tajunnut, miksi et voi edes kokeilla. Kuten jo aiemmin sanoin, ei sun tilanne siitä ainakaan huonommaksi menisi.

[Kreitsu]

Mutta oma päätöshän se on, haluaako olla hoidettava potilas vai oman elämänsä suuntaa hallitseva yksilö.

Ei terapia sulje pois halua hallita elämäänsä - päinvastoin terapian avulla moni saavuttaa sen hallinnan, jonka on menettänyt.