Kiitos!Kreitsu kirjoitti: ↑07.04.2019 10:51 Ai siitä huolimatta, ettei lapset noin yleisesti ottaen kiinnosta. Kyllähän noita juoppoja vanhempia on, joita edes lapset eivät "parantaneet". Ei se masennus (eivätkä päihderiippuvuudet) parane "hommaamalla" jotain, mikä ei edes alun perin kiinnosta. Nokkiksen kannattaisi oikeasti mennä terapiaan.
Nokkikselle, olen itse känyt kaksi kertaa pitkäkestoisessa terapiassa moninaisten psyykkisten häiriöiden takia. En uskonut, että terapioista on apua, mutta minulle ne olivat viimeisiä oljenkorsia. Eli jos vain mahdollista, niin anna mahdollisuus. Kyllä siellä saa hiljaakin olla ja ne ensimmäiset tapaamiskerrat ovat nimenomaan tutustumista ja luottamuksen synnyttämistä: ei kukaan oleta, että pitää heti mennä asiaan sikäli kuin edes mitään yhtä asiaa on. Tsemppiä! Minusta ei koskaan tullut täysin ehjää ja lääkitys on edelleen ja yhä on päiviä kun ei kiinnosta elää, mutta nyt on kuitenkin tyäkaluja elää itsensä kanssa
En itse asiassa ole tällä hetkellä erityisen masentunut (kun vertaa aiempaan, ja kaveripiirissä olen nähnyt aivan kertaluokkaa pahempia tapauksia, jotka ovat parantuneet masennuksesta. Paras kaverinikin kävi vuosia kestävässä terapiassa.)
Pääongelmahan oli psykiatrinkin mukaan yleistynyt ahdistuneisuus. Ennen lääkkeen aloitusta joka paikkaan sattui ja oli huimausta jonka takia esim. töissä syömään mennessä jouduin ottamaan välillä tukea seinästä.
Tällä kertaa tuo alkoi työpaikan sekoiluista (ja ei siellä tahallaan aiheuteta mitään, yritetään olla reiluja kaikille.) Moni oli aika kovilla.
Esim. 10 vuoden koulukiusaamisesta olen keskustellut eri tahojen kanssa melkein jo kyllästymiseen asti. Melkein alkaa jo tulla vaivaantunut olo, jos toinen suhtautuu empaattisesti ja itsestä juttu ei tunu miltään.
Esim. joustavampaa suhtautumista asioihin voisi yrittää saada. Isommista virheistä elämässä en niin stressaa, mutta mieleen voi pulpahtaa vaikka se kun olen vuosia sitten saninut jotain tyhmää.