Haluan korostaa, että Love-Shyness-nynnyille ei se pillu ole tärkein asia, vaan sen ilmaiseksi saanti keneltä vaan olisi sinetti kelpaavuudelle ja että kuuluu muuhun Saavaan ihmiskuntaan. Muutenhan se on pitkälti romanttista haaveilua. Minäkin olen katsonut vaikka kuinka paljon romanttisia elokuvia ja myötäelänyt ja samaistunut niihin kohtaloihin. Nyttemmin olen sitten käsittänyt, että sellainen vastaa minulla Science Fictionin katsomista! Ne tilanteet ovat minulle yhtä utopistisia kuin lento Marsiin. Eli siis minun näkökulmastani lähes kaikki muut ihmiset ovat niitä ylivertaisia avaruuslentäjiä.
Homiesta kyllä, että selvästi hän sittenkin haluaa seksiä, vaikka puutteensa merkitystä vähättelee. Minkäs muun takia Homie siis seksuaalisesti kiihoittuen ja laueten runkuttelisi lehdistä leikkaamilleen kuville, ellei kuvitellen sukupuoliyhdyntää ja simuloiden sellaista. Se on sitten karua kun tajuaa, että se on ollut vain turhaa haaveilua ja simulaatiota, joka ei koskaan toteudu oikeasti.
sivustahuutaja kirjoitti: ↑03.08.2019 22:28
^ Oletko tullut ajatelleeksi, että myös naiset voivat olla ujoja? Mitä jos menette treffeille ja olette alkuun aika lailla hiljaa? Jos homma on molemmille o, niin toiset treffit seurannee. Jos taas hiljaisuutesi on liikaa, niin eihän homma olisi mitenkään toiminut pitemmässä parisuhteessa.
No tuossa on taas pykälää yli minun tasoni. Jo tuo "
jos menette treffeille " Siis se
JOS.
Kyse on siitä että miten, siis MITEN sinne treffeille. Siinähän pitäisi jo pyytää jotakuta treffeille, jolloin ainakin itse tietää, että siinä haetaan sitä romanttis-seksuaalista kumppania. Joka jo sinällään on sen ylittämättömän muurini ulkopuolella moinen törkeä kuvitelma. Tai ei siitä haaveilu, vaan siihen aktiivisesti pyrkiminen eleelläkään. Ihan ilman välitöntä panemistakin. se on nainen ja pyrit sen kanssa treffeille! En minä voi.
Ensimmäinen vakava ihastukseni oli jo biologian eläinfysiologian harjoitustöissä. Sain työparikseni söpön misun Marjan (ja tiedätte mun ideaalispeksit) Yhteistyö sujui erinomaisesti, sain huippupisteet kurssista, sen verran endorfiineissa olin. Päässäni pyörivät romanttiset elokuvat ja -biisit. Mutta uskalsinko pyytää treffeille.. en... uskalsinko edes sen kahvilassa bongattuani istua samaan pöytään misupuolisen työparini kanssa... en. Koska ITSE tiesin oman kiinnostukseni.
Paitsi tietenkin harrastamissani nettitreffeissä tapaaminen oli jo sovittu kirjallisesti. Niilläkin keikoilla kuitenkin koin olevani kuin joku nolo sijasnäyttelijä. Ja vaikka jotain neljä niistä kutsui minut kotiinsa öitsimään kukin kahdeksi yöksi.. enhän minä voinut olla varma onko se kiinnostusta vai yleistä sosiaalisuutta. Miespuolisia kavereitahan niillä on vaikka kuinka.
Yöpymistarjouksiin vaikutti myös pitkämatkalaisuuteni. Paitsi että olin niin helekutan liian korrekti ja miellyttävä, tulin aina kaukaa. Siis Varkaudessa ei ollut nettipalstasivustoilta sitten niin ketään. Muualta sitten profiileista kuviakin näkemättä bongailein niitä joille kirjoitella. Ja siinä olin etevä. Sitten ajoin niitä treffaamaan lähimpänä Varkaudesta Pieksämäelle (no joo, siellä nuolin pillun, tylsä akka muuten), sitten Jyväskylään kahdesti, Helsinkiin, Espooseen kahdesti, Tampereelle ja kauimpana Ouluun.
Siis nettideitit ovat kuin työpaikkahastaeelu ja kaukomatkalaisen pitäisi tehdä vaikutus heti. koska niillähän oli jonossa muita deitattavia. Eikä kaukomatkailijana voinut sitten ikäänkuin sattumalta kävellä kadulla vastaan. Toivotonta.
Jos joku sanoo "baarit", niin olenhan joskus yrittänyt kerran joa drikkejä tarjoten jollekin junttimisulle, sitten tulee naiselle jo tuttu Rekka-Rane tai kerran sliipatumpi kaupungin sonni Jaska ja sitten ne menee panemaan. Inhoan niitä paikkoja ja ilmeisesti koko ihmiskuntaa. Niin ja Helsingissä kymmenen vuotta asuessani minulle ja kavereilleni ei siinä poikuudessa tullut mieleenkään, että baareista on tarkoitus pokata naisa. Kunhan filosofoitiin perimmäisessä nurkkapöydässä.
Ainoa livetapaus Helsingistä oli sitten YO:ssa peräti yhden ainoan kerran luennoituani (kiitetty juttu eläinälystä) tavallaan fanityttö Anne joka tuli itse puhuttelemaan. (asuin kuitenkin jo Varkaudessa). Ihmeolento, täytti fyysiset speksini, kämpillään samoja kirjoja ja levyjä kuin minulla, kiinnostunut sci-fistä ja avaruuslennoista, eläinsuojelija, kuunteli Kate Bushia. Kahdet treffit oli, kolmannet sopi itse vapuksi, mutta tietenkin uusi samaan aikaan hankkimansa poikaystävänsä suuttui joten se siitä. Sinkkunainenkaan ei ole vapaana kuin korkeintaan pari viikkoa tai kuukauden kerrallaan, joku ehtii kuitenkin "allokoimaan". Minulla lähinnä paria öitsimistä lukuunottamatta kaukokontskti puhelimitse ja meilitse. Se jätkä oli insinööri samalla työpaiklla, TKK:lla. Huonostihan siinäkin siis kävi ja sitten olin kaksi vuotta kanttuvei ihan juopottelemattakin. Ensimmäinen ja viimeine kerta, kun kuvittelin kelpaavani naiselle, josta jopa pidin.
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB