sivustahuutaja kirjoitti: ↑12.08.2019 15:24
^ harrastajat löytyvät harrastajien parista. Muuten jonkin kapean yhteisen kiinnostuksen kohteen löytäminen on epätodennäköistä ja vaatii isoa sosiaalista verkostoa, jota sinulla ei ole.
Kahvi on yleisempi kiinnostuksen aihe kuin kuulennot. Silti en ole törmännyt esim. duunissa yhteenkään semivakavaan kahviharrastajaan. Duunipiirini ovat kuitenkin paljon suuremmat kuin sinun verkostosi.
Tuo on itsestäänselvää. Netissä on se hyvä puoli, että mistä vain kiinnostuksenaiheestaan löytää tietoa ja kokonaisia keskustelusivustoja. Tosin se on sirpaleina maailmalla, ja ei heitä sun muut omat asiat luultavasti kiinnosta.
Vaan vertauskohta sinun kahviesimerkiisi olisi, jos yllättäen huomaisit ettei kukaan tavan tallaaja olisi koskaan kuullutkaan kahvista.
Ei mun vanhempienkaan kanssa ihan yhteistä kiinnostusmaailmaa ollut. Yhdellä jotain, toisella toista, joskus paljonkin leikkauspintaa. Minulla omani ja sukupolvikuilu tietysti, kuitenkin periaatteessa samanmielisten aika modernien ihmisten perheessä. Tärkeämpää se yhteinen koti, yhteinen historia, yhteiset perinteet, yhteiset tutut arkiasiat. Niiden merkitys katosi sen siliän tien heidän kuollessaaan.
Karkeana tahallani yksinkertaistettuna esimerkkinä vaikka että mitä laatikoita täällä on. No suvun antiikkiarkkuja perkele. Tai kun serkkuni vaimo kävi siellä maalla ja katseli pihalle, kysyi: "Mikä talo se tuussa on? " Ei ilmeisesti ollut aittaa nähnytkään.
Tai kun meillä oli koira, äitini kirjastonhoitajatoveri ihmetteli vieläkö haluamme sitä pitää ja miksi se pissatessaan nostelee koipea eikä tee kerralla.
Ja nuo vain simppeleitä selkoesimerkkejä siitä yksinkertaisemmasta päästä asioiden kirjosta.
Baareissa kun kuuntelen ukkojen turinaa siihen osallistumatta, niin onpa minusta niin tylsää, ettei jää edes mieleen. Enkä osallistu, todennäköisesti saisin turpiini. He taas ovat valmiiksi niin samaa heimoa, että ei varmaan tule mieleenkään kiinnostavatko juttunsa piirinsä ulkopuolisia.
Siis sitä maailman kokonaisuutta ja merkityksiä ei enää ole vanhempienikin kuoltua eikä minulla sukua eikä vanhoja ystäviäkään enää ole. Tässä loppuikäni istun netin ja telkkarin välissä.
urpiainen kirjoitti: ↑12.08.2019 16:45
Kirjoitustensa perusteella Gat edellyttää toimivalta sosiaaliselta ystävyyssuhteelta toiseen ihmiseen lähinnä kolmea asiaa:
(i) Potentiaalisen ystävän on oltava valmis pyyteettömästi auttamaan gatia hänen arkipäivänsä ongelmissa. Erityisesti ystävän tulee olla valmis auttamaan Gatia siivoamisessa, vaatteiden pesussa, ostosten teossa, henkilökohtaisen hygienan hoidossa ja ruoan valmistamisessa. Toisin sanoen, ystävän tulee olla valmis huolehtimaan Gatin puolesta, että Gatin arki sujuisi normaalisti eikä Gatin tarvitse itse omaksua vastuullisen aikuisen asemaa.
Ei ihan noin. Sitäpaitsi vanhempieni loppuvuosina minähän se hoidin heitä. Ei minua muuten tarvitse paapoa, kunhan suurimmassa hädässäni ja yksinäisyydessäni olisi ystäviä, jotka tulisivat joskus vähän henkisesti tukemaan ja jelppimäänkin, ilman isoa rahallista korvausta. talkoohengessä: Jo sellainen aktivoisi minuakin toimimaan säntillisemmin.
urpiainen kirjoitti: ↑12.08.2019 16:45
(ii) Ystävän tulee olla myös leikkitoveri. Mutta ei niin kuin tasapuolinen ystävä, vaan kuin hyvänsuopa yleisö joka ihailee ja taputtaa käsiään Gatin mielenkiinnonkohteille ja Gatin niiden suhteen osoittamalle osaamiselle ja pystyvyydelle. Gat määrittää agendan, ystävä ihailee ja tukee. Gat on valmis testaamaan potentiaalisen ystävän sitoutumista syytämällä jatkuvasti loukkauksia ja julkisia häpäisy-yrityksiä potentiaaliselle ystävälle: vain henkilö, joka tyynenä ja provosoitumatta kestää tämän yksisuuntaisen aggression eikä hylkää Gatia edes tämän kiukutellessa poikkeuksellisen uhmakkaasti voi todistaa olenasa Gatin ystävyyden arvoinen..
Ei noinkaan.
Ystävä on tietenkin myös leikkitoveri. Joka syöttää toki omia mielenkkiintojaan ja leikkejään. Joihin tarttuu, jos ja kun persoonallisuustyyppi ystävän kanssa on samantyyppinen. Juhaniturbohaltijakin esitteli minulle raskaan hevin, Apollinairen ja Kalervo Palsan sarjakuvat.
Keskinäisestä kehumisesta ei vuosieni varrella ole ystävyyssuhteissa (on niitä joskus joitakin) ollut kyse, vaan yhdessä viihtymisestä. Johon kuuluu toverillinen jäynäkin.
Tai jos taas Homieta tarkoitat, en ole koskaan pitänyt häntä edes potentiaalisena tosiystävänä. ollaaan ihan eri maailmoista, ja yhteiset mielenkiinnotkin ovat eri perusteista. Joskus aikoja sitten Homien juttuihin tylsistyäni sanoin Homielle, että ei minusta ole hänen tukihenkilökseen. Äitinikin kuoltua se kääntyi, koska Homie on ainoa ihmisääni jota kuulen. Saa sitten kuulla suruni.
urpiainen kirjoitti: ↑12.08.2019 16:45
(iii) Roolimalli ja mittapuu sosiaaliselle suhteelle ja ystävälle on Gatin äiti. Hän tosiaan eksplisiittisesti pitää ystävyyssuhteen ideaalimallina suhdetta vanhempiinsa; ystävän tulee olla kuin äiti. Yleensä tällainen ei aikuisten keskuudessa ole kovin yleinen toive ystävyyssuhteiden luonteelle, mutta Gat toistelee tätä jatkuvasti.
Bullshit.
Molemmat vanhempani olivat hankalia tapauksia.Riideltiin paljon, puhuttiin suoraan, en ollut kohtelias. Mutta niin vain kävi, että olin heidän seurassaan ja lopulta oli pakko olla enemmn kuin useimmat ihmiset. Hämmästyttävän välinpitämättömiä ja toietämättömiä useimmat ihmiset vaikuttavat olevan vanhemmistaan. Ja se tässä jäytää, että se meidän yhteinen maailma ja perinne ei merkitse ulkomaailmalle mitään, se raukeaa tyhjiin kun ovesta ulos astuu.
Olisi eri asia, jos minulla olsi vaimo ja omia lapsia ja koti niin, mutta kun ei ole eikä tule. Ei ketään eikä mitään.
So Hard kirjoitti: ↑12.08.2019 18:20
Normaalit vanhemmat eivät kyllä.myöskään muodosta parasiittinomaista taakkaa lapselleen vaatimalla alituista läsnäoloa ja kieltäytymällä ammattihoivasta. Siitä huolimatta Gattacan kokee että ei tehnyt tarpeeksi, kun vanhus kuoli vanhuuttaan ja sairauttaan. Napanuora kuristaa haudan takaakin.
Kertakaikkiaan mysteeri, miten kukaan lastaan rakastava mahdollistaa moisen.
No kun me olittiin kaikista ongelmista huolimatta kiinteä kotilauma, eikä heilläkään loppujen lopuksi muuta ollut kuin toisensa ja minut. ei edes sukua lähellä ainakaan.
Eikä ne vanhainkodit ole kivoja paikkoja ainakaan lehtijuttujen mukaan, totta kai välttelivät sellaiseen menemistä. Minäkin toivoin, etteivät joutuisi vaan voitaisiin jatkaa entisellään. Sitäpaitsi ei niihin pääsykään ole niin helppoa kuin teidän Stromsössä. Äitini kerran kyseli, ja sille kivahdettiin: "Ettekö ymmärrä, että jonkun täytyy kuolla ennen kuin täällä paikka vapautuu." Enoni oli lopuksi palvelukotijonossa, mutta kuoli tavalliselle sairaalan osastolle 90-vuotiaana. Kotihoito taas jo aiemmin kieltäytyi enää tulemasta (lääkeannostelua ja safkan tuontia lukuunottamatta) ja ottamasta päivittäistä vastuuta, joten me sinne avuksi.
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB