Mä olen kyllä tosi yllättynyt tästä reaktiosta. Ei kai tämän sarjan ole tarkoitus olla mikään mahdollisimman autenttinen kuvitus historiasta, vaan viihdyttävää fiktiota ja jopa taidetta, joka inspiroituu tositapahtumista. Tästä näkökulmasta mustan näyttelijän valinta voi jopa palvella tarkoitusta, kun tekee katsojalle selväksi, että tässä tehdään nyt taideteosta, ei oppikirjamaista kuvitusta (siis vähän kuten jotkut maagisen realismin edustajat tykkäävät tehdä vaikka kirjallisuudessa vähän toisin keinoin).So Hard kirjoitti: ↑10.10.2021 23:36En nyt puhe Bridgertonista, sehän on fiktiopuuppaa alusta loppuun. Ann Boleyn on kuitenkin historiallinen henkilö ja historian kohdalla sopisi toivoa autenttisuutta.urpiainen kirjoitti: ↑10.10.2021 19:08 ^ en oikein näe miksi. Tai siis ymmärrän toki, että monessa historiallisessa jutussa rasismi tai etnisyys on osa teoksen pointtia, jolloin värisokea roolitus voisi tosiaan olla vähän outo. Mutta jossain tuollaisessa hovijuonitteludraamassa en oikein näe, miksi Annen näyttelijän ihonvärillä olisi enempää väliä kuin vaikka vasenkätisyydellä tai hiusten värillä. Bluntlyn linkkaamassa jutussa mainittiin Bridgerton-sarja, jota olen muutaman jakson nähnyt, ja jossa herttuoiksi ja kreiveiksi 1800-luvun Englantiin on valittu kaiken värisiä tyyppejä. En mitenkään koe sitä ongelmaksi sarjalle.
Ohjaajan wokeperseily tietysti herättää otsikkoja mikä lienee kyynisesti se oikea syy, mutta ei vittu näin.
Lisäksi en oikein näe, miksi tällainen epäautenttisuus olisi jotenkin hankalaa tai tavatonta. Minusta olemme tottuneet siihen jo pitkään. Jeesus-hahmon lisäksi olen esimerkiksi nähnyt aika mittavan määrän ihan kiinnostavia elokuvatulkintoja vaikkapa antiikin Roomasta, joissa historiallisia hahmoja esittävät amerikanenglantia puhuvat, pohjois-eurooppalaisen näköiset tyypit, vaikka todellisuudessa kyse oli varmaan eli puolilta Välimerta tulleista hahmoista, jotka puhuivat latinaa ja koko joukkoa muita kieliä. Jamaikalaistaustaisen britin valitseminen tähän pukudraamaan ei kuulosta juurikaan dramaattisemmalta.
Oikeastaan minusta Bridgerton-sarja on kyllä myös huono analogia, mutta ei ehkä ensisijassa siksi, että suuri osa hahmoista on kokonaan fiktiivisiä, vailla historiallista esikuvaa. Pikemminkin vertaus on huono, koska se ei ollut värisokea sarja tässä mielessä, vaan pikemminkin eri etnisyyksien mukanaololle annettiin vaihtoehtoishistoriallinen selitys: sarjassa on aika isossa osassa kuningatar Charlotte, historiallinen henkilö, jonka mahdollisesta osin afrikkalaisesta perimästä on kai spekuloitu (kaiketi perusteettomasti) jo melkein sadan vuoden ajan. Sarjassa afrikkalainen perimä otetaan kuitenkin näkyväksi faktaksi ja selitetään, että ottaessaan tällaisen puolison, kuningas poisti rotusyrjinnän Englannista kerta heitolla ja kokonaan, ja koko yhteiskunta muuttui täydellisen värisokeaksi. Kiinnostava veto sinänsä, mutta kyse ei ehkä ole samassa mielessä värisokeasta roolituksesta kuin tässä toisessa esimerkissä, vaikka lopputulos melkein sama onkin.