James Potkukelkka kirjoitti: ↑06.05.2022 15:09
En ymmärrä, miksi et käytä saamiasi kortteja johonkin enempään (tämä arvotus siis heijastelee ensisijaisesti omaa maailmankuvaani).
Mä luulen, että olen tavallaan aika tyypillinen tutkijahenkinen introvertti, jolloin sellainen näkyvä asema ei kuitenkaan motivoi samalla tavalla kuin sisällöt. Ja tosiaan en ehkä ole kuitenkaan kovin aikaansaava.
Mietin, voisiko sun tapauksessasi kyse olla siitä, että olet "liian terve", elänyt liian tasapainoisessa, vakaassa ympäristössä ja itsetuntosi on puheena olevaa asiaa arvioitaessa "liian hyvä"?
JOs noppien asennot muuten ovat sopivat, oikea annos mörköjä ullakolla voi toimia sopivana stimulanttina.
Olisiko tässä jotain samaa kuin tasa-arvon paradoksissa?
Mm. Meinaat, että jos on terveitsetuntoinen henkilö, jolla ei ole erityistä tarvetta hakea hyväksyntää ja ihailua jatkuvasti ulkopuolelta, niin tämän tarpeen puute saa aikaan sen, että ikään kuin tyytyy vähempään joillain ulkoisen hyväksynnän ja ihailun mittareilla mitattuna? Voi olla, mutta en ole varma, onko tämä nyt joku ongelma. Vai meinaatko, että jostain kansantalouden kollektiivin näkökulmasta ei ole suotavaa, että ihmiset käyttävät kykyjään ei-tuottavaan köllöttelyyn ja oman henkisen hyvinvoinnin vaalimiseen sen sijaan, että edistäisivät maksimaalisesti tuottavuuden ja siten aineellisen hyvinvoinnin kasvua?
Lisäksi mulla on vaikeuksia saada kiinni siitä, mikä täsmälleen ottaen on ehdottamasi yhteys tasa-arvon paradoksiin, vaikka jotain sukulaisuutta ehkä voin ajatella näkevänikin.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
urpiainen kirjoitti: ↑06.05.2022 15:34
Mä luulen, että olen tavallaan aika tyypillinen tutkijahenkinen introvertti, jolloin sellainen näkyvä asema ei kuitenkaan motivoi samalla tavalla kuin sisällöt. Ja tosiaan en ehkä ole kuitenkaan kovin aikaansaava.
Mietin, voisiko sun tapauksessasi kyse olla siitä, että olet "liian terve", elänyt liian tasapainoisessa, vakaassa ympäristössä ja itsetuntosi on puheena olevaa asiaa arvioitaessa "liian hyvä"?
JOs noppien asennot muuten ovat sopivat, oikea annos mörköjä ullakolla voi toimia sopivana stimulanttina.
Olisiko tässä jotain samaa kuin tasa-arvon paradoksissa?
Mm. Meinaat, että jos on terveitsetuntoinen henkilö, jolla ei ole erityistä tarvetta hakea hyväksyntää ja ihailua jatkuvasti ulkopuolelta, niin tämän tarpeen puute saa aikaan sen, että ikään kuin tyytyy vähempään joillain ulkoisen hyväksynnän ja ihailun mittareilla mitattuna? Voi olla, mutta en ole varma, onko tämä nyt joku ongelma. Vai meinaatko, että jostain kansantalouden kollektiivin näkökulmasta ei ole suotavaa, että ihmiset käyttävät kykyjään ei-tuottavaan köllöttelyyn ja oman henkisen hyvinvoinnin vaalimiseen sen sijaan, että edistäisivät maksimaalisesti tuottavuuden ja siten aineellisen hyvinvoinnin kasvua?
En kait sanonut, että se olisi ongelma vaan selitys?
Lisäksi mulla on vaikeuksia saada kiinni siitä, mikä täsmälleen ottaen on ehdottamasi yhteys tasa-arvon paradoksiin, vaikka jotain sukulaisuutta ehkä voin ajatella näkevänikin.
Tasa-arvon paradoksiin yhteys olisi siinä, että kun asiat ovat riittävän hyvin, voi tehdä tai olla tekemättä mitä luontaisesti haluaa. Tosin en mä koe, että olisin tehnyt jotain mitä en olisi halunnut, mutta ehkä ne ullakon möröt ovat saaneet mut haluamaan joitain, mitä ilman mörköjä en olisi halunnut.
James Potkukelkka kirjoitti: ↑07.05.2022 9:46
Mietin, voisiko sun tapauksessasi kyse olla siitä, että olet "liian terve", elänyt liian tasapainoisessa, vakaassa ympäristössä ja itsetuntosi on puheena olevaa asiaa arvioitaessa "liian hyvä"?
JOs noppien asennot muuten ovat sopivat, oikea annos mörköjä ullakolla voi toimia sopivana stimulanttina.
Olisiko tässä jotain samaa kuin tasa-arvon paradoksissa?
Mm. Meinaat, että jos on terveitsetuntoinen henkilö, jolla ei ole erityistä tarvetta hakea hyväksyntää ja ihailua jatkuvasti ulkopuolelta, niin tämän tarpeen puute saa aikaan sen, että ikään kuin tyytyy vähempään joillain ulkoisen hyväksynnän ja ihailun mittareilla mitattuna? Voi olla, mutta en ole varma, onko tämä nyt joku ongelma. Vai meinaatko, että jostain kansantalouden kollektiivin näkökulmasta ei ole suotavaa, että ihmiset käyttävät kykyjään ei-tuottavaan köllöttelyyn ja oman henkisen hyvinvoinnin vaalimiseen sen sijaan, että edistäisivät maksimaalisesti tuottavuuden ja siten aineellisen hyvinvoinnin kasvua?
En kait sanonut, että se olisi ongelma vaan selitys?
No mun mielestä käyttämäsi kieli on ollut selkeästi normatiivista, vaikka toki olet relativisoinut sen koko ajan omaan maailmankatsomukseesi ja arvoihisi, ja tässä koetin kysyä noiden arvostusten mahdollisesti muitakin vevoittavia perusteita.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
^ Tasa-arvon paradoksin taustalla on poliittinen ja hölmö idea naisen eurosta. Vastaavaa ajatusta humanistin eurosta ei ole vielä kukaan älynnyt esittää. Maailmaa ei ole vielä woketettu valmiiksi.
urpiainen kirjoitti: ↑09.05.2022 10:05
Mm. Meinaat, että jos on terveitsetuntoinen henkilö, jolla ei ole erityistä tarvetta hakea hyväksyntää ja ihailua jatkuvasti ulkopuolelta, niin tämän tarpeen puute saa aikaan sen, että ikään kuin tyytyy vähempään joillain ulkoisen hyväksynnän ja ihailun mittareilla mitattuna? Voi olla, mutta en ole varma, onko tämä nyt joku ongelma. Vai meinaatko, että jostain kansantalouden kollektiivin näkökulmasta ei ole suotavaa, että ihmiset käyttävät kykyjään ei-tuottavaan köllöttelyyn ja oman henkisen hyvinvoinnin vaalimiseen sen sijaan, että edistäisivät maksimaalisesti tuottavuuden ja siten aineellisen hyvinvoinnin kasvua?
En kait sanonut, että se olisi ongelma vaan selitys?
No mun mielestä käyttämäsi kieli on ollut selkeästi normatiivista, vaikka toki olet relativisoinut sen koko ajan omaan maailmankatsomukseesi ja arvoihisi, ja tässä koetin kysyä noiden arvostusten mahdollisesti muitakin vevoittavia perusteita.
Pahoittelen, jos on syntynyt käsitys, että mun arvoni olisivat mielestäni parempia kuin sun. Olen yrittänyt tosiaan sanoa, että _mun näkökulmastani_ valintasi herättävät ihmetystä. Nythän saattaa selityksenä siis olla, että sun valintasi saattavat olla syntyneet terveemmältä pohjalta.
sivustahuutaja kirjoitti: ↑09.05.2022 10:24
^ Tasa-arvon paradoksin taustalla on poliittinen ja hölmö idea naisen eurosta. Vastaavaa ajatusta humanistin eurosta ei ole vielä kukaan älynnyt esittää. Maailmaa ei ole vielä woketettu valmiiksi.
Jos todetaan, että STEM-alojen naisten määrän ja yhteiskunnan tasa-arvon välillä on negatiivinen korrelaatio, niin ei kait se sisällä mitään arvo-oletutusta?
^
Onhan tuossa ihan selvä arvo-oletus. Ihan yleisesti naisten pientä osuutta STEM-aloilla on pidetty ongelmana, koska STEM-aloilla tienaa paremmin kuin "naisten aloilla" = valhe naisen eurosta. Suomessakin on edelleen ihan yleistö pitää tuon suuremman palkan takia naisten suurempaa osuutta STEM-aloilla hyvänä asiana. Paradoksi sitten syntyy siitä, että naiset toimivatkin tasa-arvoisessa maailmassa tuon tavoiteltavan arvon (suurempi palkka) vastaisesti hakeutumalla pienipalkkaisille "naisten aloille".
Sitä sen sijaan ei pidetä minään paradoksina, että naiset eivä hakeudu tasa-arvon ja tekniikan kehittyessa perinteisesti miesten hallitsemille aloille silloin kun alan palkkataso ei ole mikään eristyisen houkutteleva. Metsurit ja metsätyöntekijät ovat perinteisesti olleet kaikki miehiä ja niin on asia nytkin, vaikka harvesterikustki voisi aivan hyvin olla työn fyysisten vaatimusten perusteella nainen. Tästä ei kukaan puhu paradoksina, vaan kaikki luonnostaan ymmärtävät, että eivät naiset tämmöisestä vaan ole kiinnostuneita. Jos harvesterikuskeille maksettaisiin dippainssin palkkaa, niin yhtäkkiä tästä tulisi arvokysymys.
En tykkää yhään tämmöisestä, että arvot määrittyvät pörssissä kysynnän ja tarjonnan määrittämän hinnan mukaisesti.
^Nyt ymmärsin. Tarkoitat, että termi "tasa-arvon paradoksi" on arvolatautunut. Joo onhan se. Itse havaintohan on vain havainto eikä ole sen enempää arvolatautunut kuin lämpömittarin lukema.
James Potkukelkka kirjoitti: ↑09.05.2022 10:07
En kait sanonut, että se olisi ongelma vaan selitys?
No mun mielestä käyttämäsi kieli on ollut selkeästi normatiivista, vaikka toki olet relativisoinut sen koko ajan omaan maailmankatsomukseesi ja arvoihisi, ja tässä koetin kysyä noiden arvostusten mahdollisesti muitakin vevoittavia perusteita.
Pahoittelen, jos on syntynyt käsitys, että mun arvoni olisivat mielestäni parempia kuin sun. Olen yrittänyt tosiaan sanoa, että _mun näkökulmastani_ valintasi herättävät ihmetystä. Nythän saattaa selityksenä siis olla, että sun valintasi saattavat olla syntyneet terveemmältä pohjalta.
Joo, joo, justhan me todettiin, että mulla on niin tavattoman hyvä itsetunto ja vähäinen tarve ulkoiselle hyväksynnälle & todistelulle, että en mä kokenut minkäänlaisena hankaluutena arvojen törmäämistä tässä. Ei mitään syytä pahoitella. Erityisesti kun olet koko ajan tosiaan hyvin voimakkaasti korostanut tuota _sun näkökulmaasi_ ja välttänyt viimeiseen asti sanomasta, että sun arvosi ovat parempia kuin mun. (Luulen, että mulle ei olisi ongelma, vaikka sanoisitkin - mähän, varsinkin aiemmin, törmäsin jatkuvasti Kitinässä siihen, että erilaisista arvoista keskustelu tyrmättiin sillä, että ylimielisesti ajattelen olevani parempi kuin muut. Tää koko kela on mulle aika vieras. Jos on valinnut elää jollain tavalla, kai siitä voi keskustella suhteessa toisiin tapoihin ja puolustaakin omaansa ilman, että se on jotenkin törkeää muita kohtaan.)
Tässä mua kiinnosti, että vaikka keittiöpsykologisoit ulkosesti näyttävän suorittamisen ihailusi johonkin omiin traumoihisi, niin olisiko sille kuitenkin mutoiltavissa jokin eettisesti velvoittavampi peruste, jonka minäkin kokisin velvoittavaksi. Ja tällöin hakisin ehkä just jotain vähän sosiaalisempaa argumenttia kuin oman mammonan maksimointia.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
James Potkukelkka kirjoitti: ↑09.05.2022 10:58
^Nyt ymmärsin. Tarkoitat, että termi "tasa-arvon paradoksi" on arvolatautunut. Joo onhan se. Itse havaintohan on vain havainto eikä ole sen enempää arvolatautunut kuin lämpömittarin lukema.
Arvolataus on sisällytetty niihin oletuksiin, joiden vuoksi tutkimustuloksista syntyy tuo paradoksi. Jos lähtökohtana ei olisi oletus "sorrosta" johtuvasta epätasa-arvoisesta palkasta, niin mitään paradoksia ei olisi.
"Paradoksi lähtee premisseistä, jotka vaikuttavat kiistattomasti tosilta, ja jatkuu päättelyllä, joka vaikuttaa kiistattomasti paikkaansapitävältä. Näiden tuottama johtopäätös on kuitenkin joko ristiriitainen, epätosi, tai muuten järjenvastainen, sopimaton tai mahdoton hyväksyä"
Naisen euro = naisia sorretaan ja siksi he sijoittuvat aloille, joissa palkka on pienempi Tukimustulokset osoittavat, että naiset hakeutuvat pienipalkkaisille aloille silloinkin kun voisivat valita isompipalkkaisen alan
urpiainen kirjoitti: ↑09.05.2022 11:01Ei mitään syytä pahoitella. Erityisesti kun olet koko ajan tosiaan hyvin voimakkaasti korostanut tuota _sun näkökulmaasi_ ja välttänyt viimeiseen asti sanomasta, että sun arvosi ovat parempia kuin mun. (Luulen, että mulle ei olisi ongelma, vaikka sanoisitkin - mähän, varsinkin aiemmin, törmäsin jatkuvasti Kitinässä siihen, että erilaisista arvoista keskustelu tyrmättiin sillä, että ylimielisesti ajattelen olevani parempi kuin muut. Tää koko kela on mulle aika vieras. Jos on valinnut elää jollain tavalla, kai siitä voi keskustella suhteessa toisiin tapoihin ja puolustaakin omaansa ilman, että se on jotenkin törkeää muita kohtaan.)
Eikö jokaisen pitäisi pitää omia arvoja vähän toisten erilaisia arvoja parempana? Ihan vaan sen verran ettei tarvi pyydellä olemistaan ja tekemisiään anteeksi.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Tässä mua kiinnosti, että vaikka keittiöpsykologisoit ulkosesti näyttävän suorittamisen ihailusi johonkin omiin traumoihisi, niin olisiko sille kuitenkin mutoiltavissa jokin eettisesti velvoittavampi peruste, jonka minäkin kokisin velvoittavaksi. Ja tällöin hakisin ehkä just jotain vähän sosiaalisempaa argumenttia kuin oman mammonan maksimointia.
Yritän. Mä olen kasvanut ympäristössä, jossa _kovaa työntekoa_ arvostetaan voimakkaasti. Kovaa työtä puolestaan on joko työ, jossa hiki lentää tai josta tienaa paljon.
James Potkukelkka kirjoitti: ↑09.05.2022 10:58
^Nyt ymmärsin. Tarkoitat, että termi "tasa-arvon paradoksi" on arvolatautunut. Joo onhan se. Itse havaintohan on vain havainto eikä ole sen enempää arvolatautunut kuin lämpömittarin lukema.
Arvolataus on sisällytetty niihin oletuksiin, joiden vuoksi tutkimustuloksista syntyy tuo paradoksi. Jos lähtökohtana ei olisi oletus "sorrosta" johtuvasta epätasa-arvoisesta palkasta, niin mitään paradoksia ei olisi.
"Paradoksi lähtee premisseistä, jotka vaikuttavat kiistattomasti tosilta, ja jatkuu päättelyllä, joka vaikuttaa kiistattomasti paikkaansapitävältä. Näiden tuottama johtopäätös on kuitenkin joko ristiriitainen, epätosi, tai muuten järjenvastainen, sopimaton tai mahdoton hyväksyä"
Naisen euro = naisia sorretaan ja siksi he sijoittuvat aloille, joissa palkka on pienempi Tukimustulokset osoittavat, että naiset hakeutuvat pienipalkkaisille aloille silloinkin kun voisivat valita isompipalkkaisen alan
Juu. Eli tarkoitat tuota termiä "paradoksi". Jos menen nyt ulos ja totean, että lämpömittari näyttää 11 astetta ja huomenna samaan aikaan totean sen näyttävän 9 astetta ja totean, että lämpötila tiistaina on samaan aikaan tarkasteltuna 2 astetta vähemmän kuin maanantaina, eihän tuossa ole mitään arvolatausta.
^
En siis tarkoittanut, että tutkimus, sen tulokset tai tutkijat olisivat arvolatautuneita, vaan tuo "paradoksi" termi on valittu joidenkin omaksumien, akateemisessa maailmassa ehkä yleistenkin, arvoasetelmien vuoksi. Minusta valinta on siis erinomainen ja muodostaa kivan klikkitermin.
urpiainen kirjoitti: ↑09.05.2022 11:01Ei mitään syytä pahoitella. Erityisesti kun olet koko ajan tosiaan hyvin voimakkaasti korostanut tuota _sun näkökulmaasi_ ja välttänyt viimeiseen asti sanomasta, että sun arvosi ovat parempia kuin mun. (Luulen, että mulle ei olisi ongelma, vaikka sanoisitkin - mähän, varsinkin aiemmin, törmäsin jatkuvasti Kitinässä siihen, että erilaisista arvoista keskustelu tyrmättiin sillä, että ylimielisesti ajattelen olevani parempi kuin muut. Tää koko kela on mulle aika vieras. Jos on valinnut elää jollain tavalla, kai siitä voi keskustella suhteessa toisiin tapoihin ja puolustaakin omaansa ilman, että se on jotenkin törkeää muita kohtaan.)
Eikö jokaisen pitäisi pitää omia arvoja vähän toisten erilaisia arvoja parempana? Ihan vaan sen verran ettei tarvi pyydellä olemistaan ja tekemisiään anteeksi.
Niin, jos arvojen omaksuminen on täysin rationaalinen prosessi, niin sitten varmaan olisi aika suoraviivaista valita arvoikseen ne, mitä pitää parhaimpina, eli parempina kuin muiden arvoja, jos heillä siis on erilaiset. Jos ajattelee näin, niin sitten varmaan avain jonkinlaiseen kanssaihmisiä arvostavaan suvaitsevaisuuteen on se, että on valmis arvioimaan omiakin arvostuksiaan kriittisesti uuden tiedon ja uusien argumenttien valossa, ja toisaalta koettaa ymmärtää erilaisten arvostusten sisäisen logiikan.
Davella oli tässä tarjolla - tai sitten hän vain ilmaisi asian niin kohteliaisuuttaan/osoittaakseen konfliktihaluttomuutensa - erilainen malli: hän oli ainakin alustavasti avoin mahdollisuudelle, että hänellä ja minulla on erilaiset, keskenään ristiriitaiset arvot, ja vaikka hän saattaisi rationaalisesti arvioida minun arvojeni olevan jossain mielessä "paremmat", niin hän ei kuitenkaan ole kykenevä muuttamaan arvostuksiaan rationaalisen tarkastelun osoittamaan suuntaan, koska hänen arvostuksensa nyt vain sattuvat olemaan hänen psykologisen taustansa sanelemat. Kiinnostavaa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
urpiainen kirjoitti: ↑09.05.2022 11:01
Tässä mua kiinnosti, että vaikka keittiöpsykologisoit ulkosesti näyttävän suorittamisen ihailusi johonkin omiin traumoihisi, niin olisiko sille kuitenkin mutoiltavissa jokin eettisesti velvoittavampi peruste, jonka minäkin kokisin velvoittavaksi. Ja tällöin hakisin ehkä just jotain vähän sosiaalisempaa argumenttia kuin oman mammonan maksimointia.
Yritän. Mä olen kasvanut ympäristössä, jossa _kovaa työntekoa_ arvostetaan voimakkaasti. Kovaa työtä puolestaan on joko työ, jossa hiki lentää tai josta tienaa paljon.
Tämän paremmin en osaa asiaa selittää.
Mjoo. Kyllä mä varmaan tavoitan tuon, enkä ole sille immuuni itsekään. Mut ehkä tuo paljon tienaaminen on mulle aika etäinen kovan työn mittari (hien lentämisen kyllä tunnistan!). Mä pidän esimerkiksi laaja-alaisen sivistyksen hankkimista lukemalla hirveä määrä kirjallisuutta todella kovan työn takana olevana erinomaisen arvostettavana suorituksena, vaikka siinä ei varmaan hiki lennä eikä sillä välttämättä tienaa paljon. Itse asiassa tuo tienauselementti on mulle tässä arvostuksessa aika irrelevantti. Kyllä mulle joku T. Uschanov on jonkinlainen työn sankari par excellence.
Mut samaan aikaan mä tietysti kammoan tilannetta, jossa jotenkin sortuisin väittämään, että mielikuvituksellisten muotiluomusten suunnittelu on jollekin henkilölle optimaalinen tapa vähentää maailmassa olevaa nälänhätää tai muuta inhimillistä kärsimystä. Tässä hengessä koetin kalastella jotain sellaista argumenttia, että kun kerran elämme niukkuuden määrittämässä kärsimysten maailmassa, olisiko minulla jonkinlainen eettinen velvollisuus suunnata vähäisiä lahjojani ja vielä vähäisempää toimintatarmoani suoraviivaisemmin aineellisen hyvinvoinnin luomiseen?
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Vagabondo kirjoitti: ↑09.05.2022 11:17
Eikö jokaisen pitäisi pitää omia arvoja vähän toisten erilaisia arvoja parempana? Ihan vaan sen verran ettei tarvi pyydellä olemistaan ja tekemisiään anteeksi.
Niin, jos arvojen omaksuminen on täysin rationaalinen prosessi, niin sitten varmaan olisi aika suoraviivaista valita arvoikseen ne, mitä pitää parhaimpina, eli parempina kuin muiden arvoja, jos heillä siis on erilaiset. Jos ajattelee näin, niin sitten varmaan avain jonkinlaiseen kanssaihmisiä arvostavaan suvaitsevaisuuteen on se, että on valmis arvioimaan omiakin arvostuksiaan kriittisesti uuden tiedon ja uusien argumenttien valossa, ja toisaalta koettaa ymmärtää erilaisten arvostusten sisäisen logiikan.
Davella oli tässä tarjolla - tai sitten hän vain ilmaisi asian niin kohteliaisuuttaan/osoittaakseen konfliktihaluttomuutensa - erilainen malli: hän oli ainakin alustavasti avoin mahdollisuudelle, että hänellä ja minulla on erilaiset, keskenään ristiriitaiset arvot, ja vaikka hän saattaisi rationaalisesti arvioida minun arvojeni olevan jossain mielessä "paremmat", niin hän ei kuitenkaan ole kykenevä muuttamaan arvostuksiaan rationaalisen tarkastelun osoittamaan suuntaan, koska hänen arvostuksensa nyt vain sattuvat olemaan hänen psykologisen taustansa sanelemat. Kiinnostavaa.
Hyvin sanottu. Mä olen aika ameebamaisen notkea ja oikeastaan ikäänkuin halveksun perinteitä, niin shoppailen ar... Hetkinen onkohan mulla edes oikein kunnon arvoja
Oman mukavuuden tavoittelua ei kai oikein voi kutsua arvoksi? Mä kun otan hyvin vähän kantaakseni ja olen mielelläni vapaamatkustaja. Töissäkin käyn ihan vaan paremman elintason takia. Lopetan heti kun saan turvattua tän elintason ilman työntekoa.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
^ Tästähän jaagattiin hiljattain. Itsekään en ole varma, onko minulla mitään arvoja, joiden vuoksi tekisin merkittäviä itselleni epäedullisiä päätöksiä. Luonteenpiirteeni eivät myöskään voi olla arvoja.
^ Te nyt ehkä ajattelette arvoja liikaa sellaisen yritysten bullshit bingon kautta. Jos vähän yksinkertaisemmin ajattelee vain sitä, minkälaisia asioita pitää tavoiteltavina ja miksi, niin saa ehkä paremmin kiinni arvoistaan jossain sisällöllisessä mielessä. Mun mielestä vaikuttaa ihan uskottavalta, että esimerkiksi Vagabondolle oma mukavuus on tärkeämpi arvo kuin vaikkapa tieto tai totuus.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
urpiainen kirjoitti: ↑09.05.2022 14:05
Tässä hengessä koetin kalastella jotain sellaista argumenttia, että kun kerran elämme niukkuuden määrittämässä kärsimysten maailmassa, olisiko minulla jonkinlainen eettinen velvollisuus suunnata vähäisiä lahjojani ja vielä vähäisempää toimintatarmoani suoraviivaisemmin aineellisen hyvinvoinnin luomiseen?
No tosiaan kun emme elä Ian Banksin luksusavaruushomokommunismissa, niin varmasti joku voisi väittää, että sun velvollisuutesi olisi pyrkiä kasvattamaan bkt:ta nykyistä tarmokkaammin (jotta vanhukset, sairaat ja heikot saadaan hoidettua) tai sitten taistella eriarvoisuutta ja/tai ilmastonmuutosta vastaan esim. politiikassa. Tässä tosin täytyy ottaa huomioon, että en tiedä, mitä tarkalleen teet. Ilmeisesti olet valtionhallinnossa (ministeriössä?) asiantuntijatehtävissä ja voi toki olla, että lahjasi ovat nyt hyvässä käytössä.
Mä en kuitenkaan ajattele noin (siis että sun pitäisi pyrkiä bkt:n kasvattamiseen tai maailman muuttamiseen velvollisuussuussyistä). Tuskinpa juuri kukaan.
Viimeksi muokannut James Potkukelkka, 09.05.2022 15:16. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
urpiainen kirjoitti: ↑09.05.2022 14:05
Mä pidän esimerkiksi laaja-alaisen sivistyksen hankkimista lukemalla hirveä määrä kirjallisuutta todella kovan työn takana olevana erinomaisen arvostettavana suorituksena, vaikka siinä ei varmaan hiki lennä eikä sillä välttämättä tienaa paljon. Itse asiassa tuo tienauselementti on mulle tässä arvostuksessa aika irrelevantti. Kyllä mulle joku T. Uschanov on jonkinlainen työn sankari par excellence.
Pelkkä sivistys an sich on mielestäni aika hyödytön ominaisuus, ellei sitä käytä johonkin. Toki arvostan sitä jossain määrin, mutta mielummin näkisin, että sivistynyt henkilö käyttäisi sivistystään johonkin hyödylliseen.
urpiainen kirjoitti: ↑09.05.2022 14:05
Mä pidän esimerkiksi laaja-alaisen sivistyksen hankkimista lukemalla hirveä määrä kirjallisuutta todella kovan työn takana olevana erinomaisen arvostettavana suorituksena, vaikka siinä ei varmaan hiki lennä eikä sillä välttämättä tienaa paljon. Itse asiassa tuo tienauselementti on mulle tässä arvostuksessa aika irrelevantti. Kyllä mulle joku T. Uschanov on jonkinlainen työn sankari par excellence.
Pelkkä sivistys an sich on mielestäni aika hyödytön ominaisuus, ellei sitä käytä johonkin. Toki arvostan sitä jossain määrin, mutta mielummin näkisin, että sivistynyt henkilö käyttäisi sivistystään johonkin hyödylliseen.
Joo. Ehkä mäkin tässä ajattelen, että korkeaan sivistykseen kuuluu jonkinlainen velvollisuus osallistua enempi-vähempi julkiseen debattiin edes jossain määrin, eikä vain piehtaroida norsunluutornissa siinä omassa sivistyneisyydessään. Sellainen olisi kovin sivistymätöntä.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
urpiainen kirjoitti: ↑09.05.2022 13:52
Davella oli tässä tarjolla - tai sitten hän vain ilmaisi asian niin kohteliaisuuttaan/osoittaakseen konfliktihaluttomuutensa - erilainen malli: hän oli ainakin alustavasti avoin mahdollisuudelle, että hänellä ja minulla on erilaiset, keskenään ristiriitaiset arvot, ja vaikka hän saattaisi rationaalisesti arvioida minun arvojeni olevan jossain mielessä "paremmat", niin hän ei kuitenkaan ole kykenevä muuttamaan arvostuksiaan rationaalisen tarkastelun osoittamaan suuntaan, koska hänen arvostuksensa nyt vain sattuvat olemaan hänen psykologisen taustansa sanelemat. Kiinnostavaa.
No eikös se ole aika lailla itsestään selvää, että jos arvoni ovat muodostuneet mun elämänkokemusten ja geenien muokkaamana, en voi niitä tietoisella päätöksellä muuttaa?
Meinasinkin jo aiemmin kirjoittaa, että mielestäni erikoista, että henkilö voisi jotenkin päättelyketjun kautta muuttaa arvojaan. Toimintaansa kyllä voi muuttaa loogisella päättelyllä, mutta tuskin arvoja?
Ps. Matti Esko Hytönen joskus kauan aikaa sitten sanoi, että voi olla, että hän on sairas, mutta hän ei halua parantua. Ymmärsin häntä.
