James Potkukelkka kirjoitti: ↑14.04.2022 8:33
Pitäisikö vaihtoja pohdittaessa konsultoida Helsingin Yliopiston käytännöllisen filosofian laitosta? Joka muuten näköjään on valtiotieteellisessä eikä humanistisessa tiedekunnassa (miksi?)
Erottelu teoreettiseen ja käytännölliseen filosofiaan tulee Aristoteleelta, mutta tätä perinteistä jakoa oppiainetasolla eivät kai enää oikein kunnioita kuin Skotlannin ja Ruotsin vanhat yliopistot, joihin Helsingin yliopistokin voidaan laskea. Eikä niissäkään jako enää ole sama kuin Aristoteleella.
HY:n jako kai perustuu ennen kaikkea Kuninkaallisen Turun Akatemian, sittemmin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston ja lopulta Helsingin yliopiston omaan historiaan. Nykyinen teoreettisen filosofian oppituoli on käsittääkseni Akatemian alkuperäisiä oppituoleja (tai jos ei ihan akuperäisiä, niin ainakin 1640-luvulta), tosin - vaikka taustalla on siis Aristoteelinen jako teoreettiseen ja käytännölliseen filosofiaan - oppituoli oli alkuperäiseltä nimeltään logiikan ja kaunopuheisuuden (tai runousopin, riippuen käännöksestä, mutta siis logik och poesi, latinankielistä en muista) tuoli. Tämä ehkä jo kertoo sijoittumisesta humanistiseen tiedekuntaan: Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian alkuperäisiin harrasteisiin kuuluvat erityisesti aika puhdas ajattelun ajattelu (logiikka) ja esteettiset pyrkeet.
Logiikan yhteys matematiikkaan on selvä, ja sijaintia humanistisessa tiedekunnassa selittää se, että logiikan ja kaunopuheisuuden professuuri oli vanhan Turun Akatemian Filosofisen tiedekunnan kantava professuuri, ja opinnot filosofisessa tiedekunnassa valmistivat opiskelijaa erikoistumaan korkeammissa tiedekunnissa, eli teologisessa, juridisessa tai lääketieteellisessä. Tämä ero näkyy yhä anglo-amerikkalaisen yliopistomaailman liberal arts -traditiossa, kun taas germaanisen Euroopan (johon Ruotsi ugrimongerrusta harrastavine periferioineen) lasketaan, viimeistään humboldtilainen sivistysyliopistomalli nosti filosofisen tiedekunnan samalle tasolle muiden kanssa. Toki anglo-amerikkalaisessakin mallissa nykyään liberal arts -yleissivistävästä koulutuksesta voi jatkaa syventymään myös yksittäisiin vapaisiin taitoihin germaanisen mallin mukaan, mutta silti. Filosofinen tiedekunta sitten jakaantui joskus 1800-luvulla matemaattis-luonnontieteelliseen osastoon (sittemmin tiedekuntaan) ja humanistis-kielitieteellisen osastoon (sittemmin tiedekuntaan). Mutta esimerkiksi juhlalliset promootiot järjestetään yhä filosofisen tiedekunnan kokonaisuuden alla. Ja logiikkakin on eriytynyt sen verran, että matemaattista logiikkaa opetetaan matematiikan laitoksella, jossa suuntaus lähentyy erityisesti tietojenkäsittelytiedettä, kun taas filosofian laitoksen logiikan tutkimus ja opetus on ehkä enemmän luonnollisiin kieliin kielitieteellisesti suuntautunutta humanistis-kielitieteellisen osaston perinteiden mukaisesti.
Jossain vaiheessa, kun yliopisto laajeni, filosofiaan saatiin useampia professuureja, ja näiden aloissa sitten lavennettiin laitoksen osaamista. Kielikysymykset olivat pinnalla, joten ensin laajennettiin opetuskielen suhteen: filosofian laitoksella on edelleen erikseen sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen professuuri, ja jossain vaiheessa saatiin myös erikseen Aristoteelinen käytännöllisen filosofian oppituoli. Valtiotieteellinen tiedekuntahan on uusi tulokas, perustettu sotien jälken, ja silloin sinne siirrettiin käytännöllinen filosofia, fokuksenaan etiikka, yhteiskunta- ja valtiofilosofia sekä yhteiskuntatieteiden metodiikka. Selvästi taitoja, joita haluttiin opettaa valtio-oppineille. Kuten Helsingin yliopiston filosofit itse sanovat, teoriassa teoreettisella ja käytännöllisellä filosofialla ei ole eroa, mutta käytännössä voi olla. Joka tapauksessa, ehkä sijoittaisin tämän kysymyksen Tapiolan uimahallin filosofiasta sinne teoreettisen filosofian puolelle, jossa Theseuksen laivasta keskustellaan.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."