https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009378473.html
No nyt nää tyypit palaa Turkista kertomaan, että Erdoganin islamistit ovat kovin tyytyväisiä Suomen teokraattiseen uskonrauhalainsäädäntöön, ja Turkki saattaisi katsoa hyvällä, jos Suomi itse aktiivisesti irtisanoutuisi Ruotsin kanssa yhteisestä nato-kampanjasta. Suorastaan kylmäävä oli tämä Aaltolan summaus: "Turkissa nähdään, että Suomen lainsäädäntö on paremmalla tolalla. Ruotsin suhteen siellä ollaan odottavalla kannalla". Toivottavasti populistit eivät kuuntele näitä kovin paljoa, eivätkä varsinkaan lähde ollenkaan mukaan tähän, että Erdoganin arvio Suomen lainsäädännön tilasta olisi jotenkin merkittävä tai itsestäänselvästi kannatettavan suuntainen. Mun mielestä Suomen linjan pitäisi olla aika selvä:
1. Suomen Nato-hakemuksen syynä on Venäjän etupiirivaatimukset ja vaatimus Naton avoimien ovien politiikan lopettamisesta.
2. Näiden myötä Koillis-Euroopan ja Itämeren turvallisuustilanne on muuttunut ja täytyy rakentaa uusi turvallisuuspolitiikka. Parhaiten se tapahtuu Suomen ja Ruotsin yhteistoiminnalla osana isompaa Nato-kuviota. Tämän vuoksi Suomi korostaa Suomen ja Ruotsin yhteistä liittymistä.
3. Kuten Lipponen (ja Haavisto) sanoo, nyt pitäisi vähän suuremmilla äänenpainoilla puhua muille NAto-maille, että Unkarin ja Tyrkijeen urpoilu pelaa suoraan Venäjän pussiin (kohta 1) ja siihen pitäisi tulla loppu. Onko avoimien ovien politiikka tosiaan loppu Venäjän tahdon mukaisesti?
4. Suomi ja Ruotsi ovat kuitenkin jättäneet omat hakemuksensa. Jos Turkki *ja* Unkari ratifioivat Suomen hakemuksen, mutta eivät Ruotsin, niin sitten yhdessä Ruotsin ja Naton kanssa katsotaan, kannattaako Suomen liittyä heti vai odotella Ruotsia. Tätä ennen linjan tulee säilyä ennallaan, eli hakemus on jätetty, ja Pohjois-Atalantin muuttuneen turvallisuustilanteen kannalta prioriteetti on Suomen ja Ruotsin liittyminen yhdessä. Mitään spekulaatioita irtautumisesta tästä ei pidä tehdä Erdogania nuoleskellen ennen kuin Turkki ja Unkari ovat Suomen hakemuksen ratifioineet. (Skenaarioita kaikenlaisten tilanteiden varalle pitää tietysti silti olla takataskussa.)
5. On myös muistettava, että Erdoganin pelissä on kyse isosta kimpusta asioita, isossa roolissa sisäpolitiikka, USA-suhde ja ambitiot Syyriassa. Ruotsi ja Suomi ovat vain tarjonneet uusia työkaluja näihin ihan muihin taistoihin. Näin ollen, Turkin urpoiluihin ei pidä lähteä liikaa mukaan (erityisesti: Suomen lainsäädäntöä ei tehdä (eikä lehdistöä sensuroida) Erdoganin mieltymysten perusteella). Ja muistetaan se Unkari siellä taustalla.
6. Jos ei nato-prosessi pian nytkähdä, niin sitten lisää ja vahvempia monenvälisiä sopimuksia Suomen, Ruotsin, Pohjoismaiden, Baltian, UK:n, Ranskan ja USAn kesken.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."