So Hard kirjoitti: ↑15.06.2023 23:25
Ukrainaissa tapellaan länsimaisen liberaalin demokratian ja itäisen autoritäärisen mielivallan suurinta konfliktia. Jokainen joka menee sinne puolustamaan Ukrainaa puolustaa samalla Suomea ja liberaalia demokratiaa.
Mulle tämä on jostain syystä vähän vaikeaa. Olen täysin samaa mieltä tuohon ylle lainaamastani jäsennyksestä, eli siitä ei ole kyse.
Lisäksi ymmärrän, että jotenkin virallisemmin organisoitu, valtiollinen tapa lähettää taistelijoita Ukrainaan ei ole ollut mahdollinen, kun on haluttu välttää eskalaatioriskien kasvua. Näin ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt aika yksilölähtöinen tapa hakeutua avuksi. Tämä kai muuten oli tavallaan asetelma myös ruotsalaisten vapaaehtoisten avussa Talvisodassa.
Ymmärrän myös, että nämä Ukrainaan lähteneet suomalaiset vierastaistelijat vertautuvat aika huonosti vaikkapa 90-luvun Suomessa aika paljon esillä olleisiin Jugoslavian hajoamissotiin osallistuneisiin suomalaispalkkasotilaisiin. Näihin tuo So Hardin jäsennys ei pätenyt kovin hyvin, ja he olivatkin jotenkin korostetusti sellaisia henkilökohtaisia äärikokemuksia sodasta hakevia urpoja.
Kuitenkaan en pääse yli siitä, että välitön tunnereaktioni tällaisiin vierastaistelijoihin on aika epäilevä. En oikein osaa jäsennellä itsekään miksi. Ehkä mun ei olisi pitänyt aikoinaan kieltäytyä aseista eettisistä syistä, vaan hakea vapautusta jonkinlaisella psykiatrisella diagnoosilla. Koen jotenkin syvää vastenmielisyyttä kaikenlaista militarismia ja autoritääristä meininkiä kohtaan, vaikka tiedollisella tasolla tässäkin ymmärrän ja arvostan sotilaskoulutuksen hyödyntämistä vapaan Euroopan puolesta Ukrainassa.
Ehkä tässä on jotain samaa kuin siinä, että en esimerkiksi työelämässä meinaa kestää mitään kriisiharjoituksia palohälytysharjoituksista isompiin poikkeustilasimulaatioihin. Aivan sietämättömiä juttuja, ja tuovat esiin ihmisissä niiden inhottavia puolia, enkä haluaisi olla missään tekemisissä tällaisen meiningin kanssa. Vaikka samaan aikaan tietysti tiedollisella tasolla ymmärrän ja tuen tällaisten harjoitusten tarkoitusta ja olen hyvin tyytyväinen siihen, että erilaisten uhkaskenaarioiden varalle on hyvin mietittyjä toimintamalleja, joiden tehokasta implementointia myös harjoitellaan. Onkohan tämä mun puoleltani joku ihme psykologinen defenssi, jolla kieltäydyn käsittelemään edes katastrofien mahdollisuutta, vai mitä ihmettä mä sekoilen.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
