Bloom kirjoitti:..
Koska olen ollut lähes koko aikuiselämäni sinkku, ja kokemukseni rakkaudesta eivät ole olleet lupaavia, en elättele aktiivisesti toiveita seurustelusta. .. mutta en ole "haku päällä" tai mitään muutakaan vastaavaa; sellainen tuntuisi naurettavalta ja teeskentelevältä ja epätoivoiselta. Koska elämästäni on muotoutunut sellainen, että olen yksin, olen asennoitunut siihen siten, että pärjään ja voin tarvittaessa olla loppuelämäni yksin hajoamatta palasiksi. Ainakin pyrin siihen..
Sinulla on samanmoista elämänkatsomusta tässä asiassa kuin itselläin.
Ja sitä paitsi, silloin se hauskan pito ulkona onnistuu juuri parhaiten, kun ei ole liittänyt siihen mitään ylimääräisiä odotuksia tai jotakin muuta kuin hauskuuden. Pointti nimenomaan siinä, että kyllä se jokin tulee jos on tullakseen silloinkin kuin verrattaessa tilanteeseen, jossa sitä jotakin venataan kuumeisen kärpästi.
Harmi vain että ystävistäni ei ole enää jäljellä sellaisia samanmoisesti aivan tähän asiaan suhtautuvia, koska ovat menneet vakiintumaan eivätkä olekaan sitten intoutuneita mennnä viilettämään käsilaukut kaaressa ja hullunhauskat fiilikset messissään jonnekin päin. Eläkeläismeininki alkaa vaivata heitiä.. ihan ymmärrettävää kyllä, seurustelu- ja avoliittokuviot tarjoavat heille muunlaista asianlaitaa ja sisältöä.. mikä on aivan ok, ei siinä mitään. Mutta kun itse kaipaisi enemmän elämäänsä niitä hullunhauskoja viilettäjiäkin, joo.
.. Irtoseksisuhteita en harrasta, sillä olen mennyt niistä yleensä tavalla tai toisella rikki. Yleisesti ottaen en myöskään halua ihmistä tarpeeksi, jos en tunne häntä kohtaan mitään. Ehkä pitäisi taas kokeilla, en tiedä..
En minäkään. Ymmärrän ehkä myös tuntemuksesi tältä saralta.. siis tuon vanhan kunnon "tekemättä jättämiset vai tekemiset.. Halut ja niiden suhteutukset.. Eläminen sellaisena elämisenä että sen tuntee.."- ongelmakentän.
Minä en myöskään tiedä. Cheers vaan mate..
.. En pysty hyppäämään suhteesta toiseen..
En minäkään. Ylipäätään hyppääminen suhteeseen ei onnaa, ellei voi tehdä tandem-hyppyä toisen samalla aaltopituuksilla seilaavan kanssa. Olen joskus aiemmin hypännyt suhteeseen, vaikka samoja aaltopituuksia ei ole ollut (ajattelin silloin positiivisesti tyyliin "Ei tästä vielä tiedä.." vaikka intuitio sanoi samaan aikaan kaikkea muuta. Opin sen, että luotan intuitioon paremmin.) ja siitähän ei sitten ole kehkeytynyt mitään Love Storya vaan lähinnä Lost In Translationia.. ;-)
..Tässäpä tämä, ikisinkkuuteni proosattomuus. Saa nauraa.
En naura, paitsi lämpimässä hengenheimolaishengessä. I get you, tajuan sut.
Lisäseikka mietittäväksi: Miksi sitten toisille ihmislle tulee enemmän niitä "joiden kanssa seurustella"/"Oikeita" ja heillä on vähintään 1 sellainen veikkonen kainalossa per vuosi, ellei siis suhde jatku useamman vuoden, kun taas toisilla elo on omien kryptisyyksien tulkintojen varassa eikä ole toista joka niitä ei tulkitsisi (koska tulkintaa ei tarvita.. ajatus jatkuu siitä mihin toinen sen jatkettavaksi jättänyt..).. näin toiset seilaavat Lost In Translationin mailla ja maistelevat hieroglyfejä kuin persoonansa ja maailman välisiä merkkejä.. siis naureskelevat olemmassaolon puitteissa, tyytyvät itseensä mutteivät sulje silti satamia seilauksilta.
Ällkääkä nyt tulko nyte sanomaan miumaumulle että "Kryptistä settiä taas.." Todistaisi muuten tämänkin paikoilleen.. :D