gullible kirjoitti:Oma reseptini:
4) sosiaalitukien karsinta, yksinkertaistaminen ja muokkaaminen siten, että aina kannattaa mennä töihin
Ottamatta kantaa puolesta tai vastaan haluan kuitenkin jakaa kanssanne seuraavan huomion, joka kertonee jotain poliittisen kentän muuttumisesta.
Uskoisin, että Gullin reseptin kohdan numero 4 allekirjottaisi suurin osa kansasta puoluekannasta riippumatta. Jopa niin, että väite nähdään lähes itsestäänselväksi
moraaliseksi periaatteeksi: yhteiskunnassa on jotain moraalisesti pielessä, jos työnteko ei ole kannattavampaa kuin tukien varassa eläminen.
Tämä on hassua sitä taustaa vasten, että suurimpana puolueena keikkuu kuitenkin vuodesta toiseen
työväenpuolue. Työväenaatteen keskeisenä ajatuksenahan on ollut se, että esiteollisessa yhteiskunnassa työ rakentui paljon
maaorjuuden varaan. Maaorjuus taas abstraktissa mielessä tarkoitti sitä, että selvitäkseen hengissä oli tehtävä, mitä omistava luokka vaati. Kieltäytyä ei voi, jos haluaa selvitä hengissä.
Maaorjuuden lakkauttamisen ainoaksi keinoksi nähtiin
työmarkkinoiden luominen. Markkinoillahan työpanosta myydään ja ostetaan. Edelleen, markkinoiden toiminta edellyttää, että ostaja voi säädellä kysyntää ja myyjä tarjontaa. Työpanoksen tarjonnan säätely taas edellyttää sitä, että työtä ei ole pakko ottaa vastaan hinnalla millä hyvällä (muutenhan kyse ei ole markkinatilanteesta). Tämä taas tulee mahdolliseksi vain luomalla sosiaalitukijärjestelmä, joka mahdollistaa sen, että töihin
ei kannata mennä millä ehdoilla tahansa - eli maaorjuusjärjestelmän (tässä abstraktissa mielessä) lakkauttaminen.
Kiinnostava huomio on siis se, että työväenaatteen ja työmarkkinaideologian peruslähtökohta on nimenomaan Gullin reseptin kohdan 4 torjumisen näkeminen keskeisenä moraalisena periaatteena. Tästä huolimatta nykyisin lähes kaikki työväenpuolueen kannattajat hyväksyvät kohdan 4 nimenomaan moraalisin syin. Ihmiset ovat kummallisia.
edit: respetin -> reseptin