Loukkaavinta mitä sinulle on sanottu/tehty.

[Razormaid]

En muista.

Paitsi että kerran ala-asteella joku poika sanoi että hengitykseni haisee paskalle. Oli kai ihastunut

Edit:

Siinä tekemisessä oli kyllä erittäin hienovaraista ensin pettää minua, sitten valehdella, erota, palata takaisin, katkaista välit ja kertoa sitten kun olen riutunut epätoivossa epätietoisuudessani puoli vuotta että vika olikin hänessä muttei "uskaltanut kertoa, koska olisin voinut suuttua/huutaa/lyödä"

Ah, siinä vasta Mies.

[Keikaus]

Paitsi että kerran ala-asteella joku poika sanoi että hengitykseni haisee paskalle. Oli kai ihastunut

Mua yksi poika sanoi rillirobotiksi. Silloin ei naurattanut, mutta nyt kyllä. On kyllä tyhmää, ettei lapset tajua, miten söpöt rillit on. Toivottavasti mun lapsi syntyy rillit jo valmiiksi päässä.

[par-sky]

On kyllä tyhmää, ettei lapset tajua, miten söpöt rillit on.

niin onkin aina ei edes rillipäätkään sitä tajua. olihan toi mun mies heti alusta ihan jees, mutta sitten näin sen ekaa kertaa silmälaseissa (oli piilarit loppu), rauh! sankarilliset on niin ihQja.

[elco]

Taas cityn rippituoliin oli joku tunnustanut kiihottuvansa siitä, kun vaimo paneskelee muiden miesten kanssa.

Eijjei. Mitätöit yksittäistapauksella pätevän yleistyksen. Huomaatko? Aivan sama siis jos sanoisit, että eivät naiset ole miehiä lyhyempiä, koska on olemassa nainen, joka on pidempi kuin mies.

Sanoisin, että keskimäärin tuollainen piirre ei pääse yleistymään populaatiossa. Vai oletko sitä mieltä, että yli 50%:iin miehistä pätee mainitsemasi kiihotus verrattuna siihen, että panee suoraan turpaan? Ja turpaan ensin nimenomaan sitä toista miestä ja sitten ehkä sen jälkeen sitä naista; keskimäärin.

Keskimäärin. Jos ajatellaan kulttuureja noin yleensä niin kuinka monessa niistä johtavalla miehellä on (ollut) haaremi? Entä kuinka monessa niistä johtavalla naisella on (ollut) haaremi? Onko suhde tasan historiallisena aikana - epäilen ettei. Jos sukupuolella ei ole väliä niin mistä ero johtuu?

Jo idea siitä, että olisi ollut olemassa kulttuuri, jossa naisamatsoonit hyökkäsivät naapurikylään raiskaten karkuun yrittävät miehet (siis saattaen itsensä raskaaksi), tappaen naiset ja lapset on täysin pähkähullu - ainakin minusta. Onko sinusta moinen setti aivan yhtä mahdollinen kuin päinvastainen perusmeininki, jossa miehet sotivat, raiskaavat ja tappavat? Miksei? Miksi tuollaista ei sitten ole tapahtunut historiankirjoissa tismalleen yhtä useasti kuin miesten toimesta?

Edelleen, miksi prostituutiota on ja on aina ollut enemmän tarjolla naisilta miehille kuin päinvastoin? Heteromieshuorrat eivät ole täysin tuntematon käsite, mutta väitätkö tosiaan, että heitä on ja on ollut enemmän kuin heteronaishuorria?

Ja kyllähän iso ja jatkuvasti kasvava osa perheistä suomessakin alkaa olla jo uus-/adoptio-/koeputkilapsiperheitä, joissa ihmiset ihan tietoisesti haluavat biologisesti katsoen jonkun muun lapsia huollettavakseen, ilman että se aiheuttaisi mitään jatkuvaa raivoreaktiota kenessäkään.

Ottolapsen riski joutua otto-isänsä väkivallanteon kohteeksi on merkittävästi suurempi kuin biologisen isän ja lapsen tapauksessa. Miksi?

Toisekseen, tietoisuudella ei välttämättä ole paljonkaan tekemistä valintojen kanssa. Tunteella, junou: vatsanpohjassa tuntuu, himottaa, panettaa, kiinnostaa, haluaa olla toisen kanssa. Tai päinvastoin.

Onko tunne nimeltä rakkaus vain kulttuurin tuote?

[hermine]

Onko tunne nimeltä rakkaus vain kulttuurin tuote?

En ole kieltänyt, etteikö biologisilla tekijöillä olisi osuutta ihmisen lisääntymiskäyttäytymiseen. Uskon kyllä, että parinvalinnassa geneettisellä yhteensopivuudellakin voisi olla osaa, kuitenkin hyvin paljon monimutkaisemmilla tavoilla kuin mitä tässä keskustelussa on väitetty. Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka "hyvät" (suhteellinen käsite, "hyvä" geenikin kun voi toisaalla tai toisenlaisessa yhdistelmässä aiheuttaa "pahaa") geenit jollain sinällään on, merkitystä on vain kuinka hyvät ne ovat omiin geeneihin yhdistettynä. Täten ei ole olemassa mitään yleispätevästi "hyvägeenisiä" alfauroksia tai -naaraita, vain ihmisiä jotka sopivat toisilleen hyvin tai sitten eivät ihan niin hyvin. Kaksi kulttuurisissa mielessä menestynyttä huippuyksilöä voi olla biologisessa mielessä paljon huonompi yhdistelmä kuin huippuyksilö ja joku ns. luuseri, koska nimenomaan vaihtelu tuo yhteensopivuuden (mitä ei mielestäni kuitenkaan voi käyttää selityksenä sille, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa - uskoisin että tämän kemiallisen vetovoimat aiheuttavat tekijät eivät ilmene niissä asioissa joihin arkielämässämme kiinnitämme huomiota).

En usko, että ihmiset aistivat sellaisia asioita, kuin että pariudunpa tuon kanssa niin saan älykkäämmät, kauniimmat ja menestyvämmät jälkeläiset kuin tuon toisen kanssa, vaan lähinnä nuo "kemiat" saattavat karsia pois joitakin perinnöllisiä sairauksia tms. vakavampaa, joihin molemmilla olisi piilevä alttius, mihin perustuu esim. se että tutkimuksissa ihmiset eivät yleensä pidä läheisten verisukulaistensa tuoksua miellyttävänä. (olen itse huomannut, että sekä psyykkiset että fyysiset sairaudet voivat aiheuttaa pieniä muutoksia ihmisen ominaishajuun, ehkä se liittyy jotenkin näihin juttuihin)

Mun mielestäni on kuitenkin huomattavasti mielenkiintoisempaa keskustella rakkaudesta, parisuhteista ja sukupuoliasetelmista nimenomaan kulttuurisina ja täten muuttuvina, moninaisina, kehittyvinä ilmiöinä, pelkistämättä niitä vain biologisiin vietteihin. Tuollaisiin pelkistyksiin kun sisältyy ikävä olettamus siitä, että asiantilat olisivat jotenkin kiveenkirjoitettuja aina luolaihmisistä hamaan tulevaisuuteen ja kaikki yritykset toisintekemiseen jotenkin keinotekoista pyristelyä jonkinlaista luonnon muodostamaa "aitoa sisintä" vastaan (vaikka oikeastaanhan evoluutiokin kehittyy vain geenipoikkeamien kautta - mitähän kaikkia portteja nykyihminen lajinkehitykseltä sulkeekaan tappamalla järjestelmällisesti nämä mutaatiot jo kohtuun...). Tämän(kin) vuoksi mulle evoluutiopsykologia on useimmissa keskusteluissa samanlaista saastetta kuin hurahtaneiden maallikoiden raamattutulkinnat, "Jumala käskee" tilalle on vain vaihdettu "geenit/lajin luonto käskevät".

[elco]

En usko, että ihmiset aistivat sellaisia asioita, kuin että pariudunpa tuon kanssa niin saan älykkäämmät, kauniimmat ja menestyvämmät jälkeläiset kuin tuon toisen kanssa

Kuka uskoo?

Tuollaisiin pelkistyksiin kun sisältyy ikävä olettamus siitä, että asiantilat olisivat jotenkin kiveenkirjoitettuja aina luolaihmisistä hamaan tulevaisuuteen ja kaikki yritykset toisintekemiseen jotenkin keinotekoista pyristelyä jonkinlaista luonnon muodostamaa "aitoa sisintä" vastaan

Vitut. 10 miljoonaa sukupolvea sitten yhteiset esivanhempamme olivat puussa eläviä yöpäästäisiä, joiden perintötekijät olivat virittyneet välttämään sauruksen suihin joutuminen. Millainen niiden (meidän?) kulttuuri silloin oli? Mitä jos ne olisivat tehneet toisin?

Onko ihminen yksin evolvoitunut aidon sisimmän yläpuolelle?

mitähän kaikkia portteja nykyihminen lajinkehitykseltä sulkeekaan tappamalla järjestelmällisesti nämä mutaatiot jo kohtuun...).

Oletko ikinä käyttänyt ehkäisyä?

[hermine]

mitähän kaikkia portteja nykyihminen lajinkehitykseltä sulkeekaan tappamalla järjestelmällisesti nämä mutaatiot jo kohtuun...).

Oletko ikinä käyttänyt ehkäisyä?

En oikein tajunnut tuon kommentin pointtia (en kyllä sitäkään, mitä yritit edellisessä kohdassa sanoa). Eihän ehkäisy valikoi syntyvien lasten geeniperimää systemaattisesti kuten sikiöseulonnat (joissa havaitut poikkeamat abortoidaan nykyään melkein poikkeuksetta).

[AarneAnkka]

(vaikka oikeastaanhan evoluutiokin kehittyy vain geenipoikkeamien kautta)

Mutaatio ei ole evoluutiota ohjaava voima. Itse asiassa suurin osa mutaatioista on harmillisia - peräti tappavia - tai ne eivät vaikuta ratkaisevasti yksilön menestykseen. Tärkeämpiä evoluutiomekanismeja ovat rekombinaatio (eli koiraksen ja naaraaaaan ominaisuuksien yhdistyminen ja sekoittuminen) ja eri geenien aktivoituminen ja deaktivoituminen. Peräti bakteerit harrastavat seksiä eli vaihtavat vektoreita keskenään. Tämä kaikki on paljon nopeampaa kuin mutaatiolottovoiton odottaminen.

Silti...

mitähän kaikkia portteja nykyihminen lajinkehitykseltä sulkeekaan tappamalla järjestelmällisesti nämä mutaatiot jo kohtuun...)

... ihmisen lajinkehitys on käytännössä pysähtynyt, seulottiinpa sikiöitä tai ei. Lajitasolla ihmisen muuttuminen kestää 100 000 vuotta. Kulttuuri voi muuttua toisenlaiseksi jo 10 vuodessa.

Toisaalta voidaan leikkiä ajatuksella että Amerikassa ja Afrikassa tapahtuu rankempaa luonnonvalintaa (pikaruoka, taudit) jotka ohjaavat sukupolvi polvelta kehitystä kohti jotain. Mitähän mahtaa tapahtua?

Mun mielestäni on kuitenkin huomattavasti mielenkiintoisempaa keskustella rakkaudesta, parisuhteista ja sukupuoliasetelmista nimenomaan kulttuurisina ja täten muuttuvina, moninaisina, kehittyvinä ilmiöinä, pelkistämättä niitä vain biologisiin vietteihin.

Vaistojen huomioon ottaminen kulttuurin ohelle ei ole vielä pelkistämistä. Pelkistämistä se olisi silloin jos väitettäisiin että geenit määräävät kaiken käyttäytymisemme, täysin. Onko niin väitetty sitten taannoisten geneettisen determinismin, ja sitä edeltäneiden mekanistisen determinismin päivien?

Tuollaisiin pelkistyksiin kun sisältyy ikävä olettamus siitä, että asiantilat olisivat jotenkin kiveenkirjoitettuja aina luolaihmisistä hamaan tulevaisuuteen

Pyydän että luet ja otat huomioon mitä kirjoitin edellisellä sivulla.

Sanotaan vaikka niin, että maailma olisi huomattavasti parempi paikka elää jos kaikki olisi tosiaan nopeasti muuttuvasta, moninaisesta, mukautuvaisesta kulttuurista kiinni. Meillehän ei tarvitsisi kuin sanoa että on väärin olla ahne, itsekäs, kateellinen, katkera ja vihainen, ja asia olisi sillä selvä.

Ovatko kuolemansynnit kulttuuri-ilmiö? Miksi niistä on tullut sellaisia? Miten ne ovat syntyneet?

[hermine]

Onko niin väitetty sitten taannoisten geneettisen determinismin, ja sitä edeltäneiden mekanistisen determinismin päivien?

Musta vain huolestuttavasti tuntuu, että tämänkaltaiset suuntaukset ovat palaamassa. Ehkä mitä sekavampi maailma, sitä ehdottomampiin ja (ainakin näennäisesti) yksinkertaisempiin teorioihin ihmiset haluavat uskoa. Postmodernista takaisin moderniin tieteeseen, luonnontieteet jyrää yhteiskuntatieteet.

Ovatko kuolemansynnit kulttuuri-ilmiö? Miksi niistä on tullut sellaisia? Miten ne ovat syntyneet?

Enemmän minua kiinnostaisivat tällaisetkin (kuolemansyntien kehitys, nehän ovat muuttuneet niin sisällöltään kuin lukumäärältään jonkin verran aikojen saatossa, varmasti vaihtelevat paikoittainkin) historian, perinteisen psykologian tai antropologian kuin biologian kannalta.

Tai sitten voi opetella kommunikoimaan muiden kädellisten kanssa ja antaa niiden kertoa itse omista kulttuureistaan, ettei tule vahingossa sijoittaneeksi tutkimuskohteeseen omia arvojaan ja kulttuuriaan. Erityisen helppoa se varmasti on tutkittaessa luolaihmisiä joista on jäljellä vain joitakin luita ja kivenpalasia, mielikuvitukselle tilaa kehitellä tasan sitä mikä ajan ja oman kulttuurin vallitseviin ajatusrakennelmiin (näistähän ei eroon pääse, ne pitäisi vaan tiedostaa, mutta moniko luonnontieteilijä tarkkailee kriittisesti tämänkaltaisia ajattelunsa perusteita ja tiedostaa niiden vaikutuksen työnsä tuloksiin?) ja intresseihin sopii. Edes luonnontiede ei koskaan ole subjektiivisista tekijöistä puhdasta.

[AarneAnkka]

Postmodernista takaisin moderniin tieteeseen, luonnontieteet jyrää yhteiskuntatieteet.

Mitäpä jos yhteiskuntatieteet ovatkin jyränneet luonnontieteitä jo tarpeeksi kauan? Kommunismihan oli pahimmillaan juuri sitä. Ihmiset nähtiin puhtaasti uudelleenohjelmoitavissa olevina yksiköinä joilla ei ollut - tai saanut olla - mitään omia tarpeita tai haluja. Aika pahasti aatteelta jolla ei ollut mitään tekemistä pelkistävien, yksinkertaistavien luonnontieteiden kanssa.

Ja mikä tekee luonnontieteistä yksinkertaisia? Mitä enemmän biologiaa tutkitaan, sitä monimutkaisemmaksi se paljastuu. Jopa monimutkaisemmaksi kuin mikään ihmisten muodostama kulttuuri.

Sekä luonnontieteellisen että humanistisen käsityksen mukaan ihmiset - ja elävät olennot ylipäätään - eivät ole lineaarisia, vaan hyvin epälineaarisia. Siksi en näe mitään ristiriitaa luonnontieteiden ja humanismin yhteensovittamisessa.

Enemmän minua kiinnostaisivat tällaisetkin (kuolemansyntien kehitys, nehän ovat muuttuneet niin sisällöltään kuin lukumäärältään jonkin verran aikojen saatossa, varmasti vaihtelevat paikoittainkin) historian, perinteisen psykologian tai antropologian kuin biologian kannalta.

Niin, esimerkiksi Japanissa seksiä ei hävetä yhtään. Kadun varrella on runkkauskoppeja jossa voi käydä helpottamassa maallista tuskaansa ja se on ihan normaalia arkea.

Vaan miksi seksi ylipäätään on osa kulttuuria? Sehän on vain yksinkertainen, pelkistetty lisääntymistoiminto jolla ei pitäisi olla mitään tekemistä kulttuurin kanssa - vai? Anteeksi että saivartelen. Vuoroin vieraissa, junou poks tzäp fiuuuuu.

Edes luonnontiede ei koskaan ole subjektiivisista tekijöistä puhdasta.

Ei tietenkään, mutta rohkenen väittää sen olevan niistä huomattavasti puhtaampaa kuin humanistiset tieteet.

[hermine]

Edes luonnontiede ei koskaan ole subjektiivisista tekijöistä puhdasta.

Ei tietenkään, mutta rohkenen väittää sen olevan niistä huomattavasti puhtaampaa kuin humanistiset tieteet.

Mä voisin olla tästä erimieltä, ihan sen vuoksi että humanistisissa tieteissä yleensä osana tutkimusta kiinnitetään erityistä huomiota omiin ennakko-oletuksiin tms. ja niiden vaikutukseen tutkimustuloksiin. Joidenkin luonnontieteilijöiden mielestä filosofia on tiede erikseen ja ajattelun/tieteen perustan tutkimisen sijaan heidän tulee suunnata kaikki tarmonsa uusien tulosten saavuttamiseen. Tällaisessa objektiivisuuden harhassa yksittäisten tutkijoiden subjektiiviset ennakko-oletukset tai ajattelumallit voivat vinouttaa ihan rauhassa tutkimusasetelmia, tuloksia ja koko tiedettä, ilman että kukaan keksisi niitä kyseenalaistaa. Tiede voi sisäisesti vaikuttaa aivan ristiriidattomalta, vaikka se perustuisikin joillekin subjektiivisille oletuksille, joilla ei ole tekemistä asioiden oikean olemuksen kanssa. Ihminen ei voi kuitenkaan astua itsensä ulkopuolelle tai tarkastella ilmiöitä jossain omasta subjektiviteetistään puhtaassa tilassa, joten ainoa mitä voi tehdä pitääkseen tieteen mahdollisimman puhtaana subjektiivisista tekijöistä on yrittää tiedostaa niiden vaikutus ja kirjoittaa se mahdollisimman tarkasti sisään tutkimukseen muiden nähtäväksi.

Tietysti noiden oman ajattelun taustalla vaikuttavien kulttuuristen tekijöiden tiedostaminen muodostaa taas yhden siteen eri tieteenalojen välille.

[Herra Manala]

En kyllä keksinyt nyt oikein mitään ilkeetä mitä minulle olisi sanottu. Ehkä siksi olenkin ainoita henkisesti tasapainoisia yksilöitä koko palstalla.

Tosin mutsini sanoi jonkin aikaa sitten että "Pitääkö sun aina tuoda niitä mannekiinin näköisiä naisia näytille? Etkö sä voisi tyytyä johonkin tavalliseen?" Mun mielestä se oli aika ilkeästi ja vähättelevästi sanottu. Ikäänkuin minä olisin jonkun tavisnaisen arvoinen! Tosin ymmärrän toisaalta, koska eihän oma mutsini voi ymmärtää eikä nähdä statustani seksi-ikonina.

[Elukka]

Keikaus ilkesi vihjata minun olevan huiman näköinen!

[Keikaus]

Keikaus ilkesi vihjata minun olevan huiman näköinen!

En kun sen Andrew Dalyn!

[Elukka]

Keikaus ilkesi vihjata minun olevan huiman näköinen!

En kun sen Andrew Dalyn!

No mutta jos Andrew taas näyttää huimalta niin eikös johtopäätös ole mitä ilmeisin?

[Lilo]

No mutta jos Andrew taas näyttää huimalta niin eikös johtopäätös ole mitä ilmeisin?

No mut ei se kaljuus tartu. Eikä välttämättä muutkaan Huiman päässä olevat ongelmat.

Varmuuden vuoksi kannattaa ehkä kuitenkin laittaa foliota päähän.

[Sutenööri]

Varmuuden vuoksi kannattaa ehkä kuitenkin laittaa foliota päähän.

Taitaa riittää, jos sen kaljun maalaa hornalla tai Zingalla

[Elukka]

Varmuuden vuoksi kannattaa ehkä kuitenkin laittaa foliota päähän.

Taitaa riittää, jos sen kaljun maalaa hornalla tai Zingalla

Onpas Zingalla muuten helvetin rumat sivut.

[Lilo]

Taitaa riittää, jos sen kaljun maalaa hornalla tai Zingalla

Huiman vai Elukan pään...?