Mä olen pysynyt saman kokoisena syömishäiriöelämästä selvittyäni sillä simppelillä keinolla, että syön vain ruoka-aikoina ja maltillisen määrän.
Saatan kyllä "korvata" iltapalan järjettömällä määrällä jäätelöä tai muuta höttöä mutta kun se tapahtuu kuitenkin n. kerran kolmessa kuukaudessa, sillä ei juurikaan ole vaikutusta.
Syön myös pullaa. Ja kakkua. Ja kaikkea muutakin turhaa - mutta en koko ajan ja joka päivä vaan ruoka-aikoina silloin kun syön
Makkaraa en ole syönyt yli kahteenkymmeneen vuoteen ja nyt reilun vuoden olen ollut syömättä myös lihaa.
Voi tietty olla, että olen just se vitun ärsyttävä tyyppi, joka ei vain liho.
Oh, let me file that crap between "I dont give a fuck" and "Blow me"
Mä olen just se pikkunälkä. Jos mahdollisuus on ja en kiellä itseäni niin tungen koko ajan suuhun jotain pientä nakkia, leipää, jogurttia, mysliä. Tää pahenee kun vedän päivät vauhdilla ja menen illalla nälissäni sisään niin syön nonstoppina pari tuntia. Tän oon lopettanu, päätän jo aamulla mitä syön illalla kun menen kotiin ja muuta en syö. Menen nukkumaan kun se nälkä vituttaa.
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
Georgina kirjoitti:Mä olen just se pikkunälkä. Jos mahdollisuus on ja en kiellä itseäni niin tungen koko ajan suuhun jotain pientä nakkia, leipää, jogurttia, mysliä. Tää pahenee kun vedän päivät vauhdilla ja menen illalla nälissäni sisään niin syön nonstoppina pari tuntia. Tän oon lopettanu, päätän jo aamulla mitä syön illalla kun menen kotiin ja muuta en syö. Menen nukkumaan kun se nälkä vituttaa.
Just ton takia painotan syömiset iltapäivään ja iltaan. Päivällä pärjää vähemmälläkin.
Mun salaisuus on liikkuminen. Kun on löytänyt sellaisen mielekkään ja joka kelin kattavan lajikirjon, ei tarvitse kuin nauttia. Voin syödä ja syönkin aika paljon, enkä lihoa.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Georgina kirjoitti:
Viime vuoden kesäkuusta. Kunhan ollaan tän vuoden kesäkuussa niin oon ottanut vielä lisää 5 kg ja näkyy se sixpäkki
Hyvä tahti! Arvostan!
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Näinhän se on, en tiedä elämäntavoista, mutta viinamäen tuotteisiin en ole koskenut n. jussin jälkeen, liikuntaa en vielä ole lisännyt, 42eeroa ottaa koleme kk punttia, jos sillä aloittaisi kadonneen lihaksen metsästyksen, ruokaa seurannut 2kk kohta, ei kai tämä mikään elämäntapa ole? Ehkä minusta tulee huippueläkeläisurheilija? Kierrettä on kohta vaikea katkaista..
no niin ei olla jumissa vaihteeksi, taas läks kilo nyt siis -16 kg. Rupesin jo miettimään että miten mä neljän kilon päästä toteutan semmosen hallitun pysäytyksen... Lisäänkö päivään yhden pienen aterian? Nostanko ateriakokoa? Menenkö samalla tavalla ja sallin itseni joskus lipsua? Vai tarviiko sitä edes lisätä, eikö pienempi ihminen kuluta vähemmän energiaa? Hitto ko olis viitsinyt/viitsis laskea niitä kaloreita, mutta se jo periaatteena mua ärsyttää. Silleen mukava lopettaa miinuksella meno että vois olettaa että juoksukunnon kohotus ja lihasmassan kasvatus tulee vähän helpommin.
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
Georgina kirjoitti:Rupesin jo miettimään että miten mä neljän kilon päästä toteutan semmosen hallitun pysäytyksen...
Pitäisikö sitä vauhtia alkaa hidastaan jo nyt? Lisää vähitellen ruokaa niin että painon pudotus hidastuu ja lopulta pysähtyy. Toinen vaihtoehto on lisätä hiukan reilummin sit 4 kilon päästä. Oletan, että se varsinainen pysäyttäminen ei noin vain onnistu, vaan paino heiluu pari kiloa sinne tänne vähän aikaa ennen kuin sen tasapainon löytää. Siitä sitten kun lähtee lihasmassaa kasvattamaan, niin varmaan vaaka kannattaa unohtaa kaapin perälle pölyttymään.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Georgina kirjoitti:Rupesin jo miettimään että miten mä neljän kilon päästä toteutan semmosen hallitun pysäytyksen...
Pitäisikö sitä vauhtia alkaa hidastaan jo nyt? Lisää vähitellen ruokaa niin että painon pudotus hidastuu ja lopulta pysähtyy. Toinen vaihtoehto on lisätä hiukan reilummin sit 4 kilon päästä. Oletan, että se varsinainen pysäyttäminen ei noin vain onnistu, vaan paino heiluu pari kiloa sinne tänne vähän aikaa ennen kuin sen tasapainon löytää. Siitä sitten kun lähtee lihasmassaa kasvattamaan, niin varmaan vaaka kannattaa unohtaa kaapin perälle pölyttymään.
En mä ehkä vielä. Mä en muutenkaan taida olla kauhean pitkästi siellä miinuksella että tässä on varmasti aika pienestä korjausliikkeestä kyse. Ja vaaka saa olla mun vahtina kyllä vastakin, mä kerään kyllä lihasmassan nimissä helposti läskit takas jos en vahdi itseä. Etenki reisiin näyttäs vielä jäävän löysää että vaikka paino pysys samana ja lihasmassa kasvais niin mä luulen että se olis ihan positiivinen ilmiö. Mutta kyllä siinä jonkinlainen ennakointi voi varmasti olla paikallaan ja täytyy varmasti pientä heiluntaa painossa sitten osata sietää myös ylöspäin!
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
Georgina kirjoitti:no niin ei olla jumissa vaihteeksi, taas läks kilo nyt siis -16 kg. Rupesin jo miettimään että miten mä neljän kilon päästä toteutan semmosen hallitun pysäytyksen... Lisäänkö päivään yhden pienen aterian? Nostanko ateriakokoa? Menenkö samalla tavalla ja sallin itseni joskus lipsua? Vai tarviiko sitä edes lisätä, eikö pienempi ihminen kuluta vähemmän energiaa? Hitto ko olis viitsinyt/viitsis laskea niitä kaloreita, mutta se jo periaatteena mua ärsyttää. Silleen mukava lopettaa miinuksella meno että vois olettaa että juoksukunnon kohotus ja lihasmassan kasvatus tulee vähän helpommin.
Hieno suoritus. Minua vaan hiukan ihmetyttää vaakaan tuijottaminen, Eikö peili ja mittanauha ole parempi ?
Ei laardi kuluta energiaa vaan lihakset, joten ei pelkkä painon lasku merkitse kulutuksen vähenemistä. Sinulla varmaan kuitenkin lihasmassa on kasvanut.
BrianW kirjoitti:
Hieno suoritus. Minua vaan hiukan ihmetyttää vaakaan tuijottaminen, Eikö peili ja mittanauha ole parempi ?
Toki mä olen kovasti katsellut peiliinkin! Mittoja ei vaan ole tullut otettua joten vaaka on mun mielestä hyvä koska se on lahjomaton ja kiloina on helppo asettaa konkreettinen tavoite mihin mennään sen kummempia kyselemättä. Eiköhän niitä senttejäkin ole lähtenyt kun ratsastushousutkin meinaa tippua jalasta, tulee kallis shoppailukevät
BrianW kirjoitti:Ei laardi kuluta energiaa vaan lihakset, joten ei pelkkä painon lasku merkitse kulutuksen vähenemistä. Sinulla varmaan kuitenkin lihasmassa on kasvanut.
Loistava pointti, niinpä tietysti! Tosin mä en ole varma tuosta lihasmassan kasvusta, 35 kg vesipänikkä tuntuu painavammalta kuin aiemmin. Toki se voi liittyä siihenkin ettei ole itsellä samaa vastapainoa repiä sitä kuin ennen, mene ja tiedä.
BrianW kirjoitti:Hyvältä vaikuttaa kaikenkaikkiaan.
Jesh, kiitän!
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
Viime kesän jälkeen olen pudottanut 17 kiloa. Metodi:
- Kevyt ruokavalio: liian sokerin, kovan rasvan ja hiilihydraattien välttäminen.
- Liikuntaa (melkein) joka päivä. Kävelyä. Yleensä reilu tunti.
- Aamulla syön hedelmiä (vain hedelmiä) tyhjään vatsaan ja sen jälkeen odotan 20 - 30 min. ennen kuin syön muuta. Auttaa laihduttamista.
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Luonnontieteilijänä sanoisin, että sellaista mitä ei voi mitata ei ole olemassa.
Sovin lääkärin kanssa että laihdutan kymmenen kiloa, milläs vitulla sitä mittaisi ellei vaa'alla?
Miltä joku asia näyttää voi vaihdella ajankohdan, valaistuksen, mielentilan yms. mukaan, ei helvetti mikään muun kerro kuin vaaka mikä on tilanne, mittanauha kertoo tietenkin myös mutta muutokset tapahtuvat hitaammin, mittaamisesta vaa'alla saa tietenkin lisää tukea pyrkimyksilleen. Pitää vertailun onnistumisen vuoksi mitata tilanne aina samalla tavoin muuten tarkatkaan mittaukset vaaä kerro tilanteesta yhtään mitään. Eikä vaa'an katsominen vaadi fysiikan loppututkintoa.
Tänään oli hesarin nyt- liitteessä juttu parikymppisestä tytöstä, joka oli lihonut 58 kiloa viidessä vuodessa, eli käytännössä tuplannut painonsa. Siinä puhuttiin laihduttamisen vaikeudesta ja siitä, miten melko pienilläkin extrakaloreilla paino nousee tahattomasti ja huomaamatta. Näin varmaan, mutta 58 kiloa? Kyllähän tuo jo vaatii jotain syömishäiriötä tai elimellistä häiriötä tai jotain muuta probleemaa? Voiko itsensä syödä vahingossa 58 kiloa ylipainoiseksi? Ehkä 10, jopa 15, mutta 58? Huh!
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
