Päivän paras kuva

[Manaaja]

Kyllä doomistakin sai mun mielestä eeppistä iloa viikkokausiksi vaikka siinä olikin save-mahdollisuus kesken pelin.

Lapsuudesta/nuoruudesta muistan, että niitä uusia hyviä pelejä tuli niin paljon uusia niin nopeasti, että vaikka aikaa oli aikuisuuteen verrattuna lähes rajattomasti, niin harvoin niitäkään jaksoi yrittää enää kymmenettä kertaa pelata läpi kun oli veivannut jotain peliä pari tuntia ja sitten kuolo korjasi toteamalla että palaapa lähtöruutuun.

[Haemaeraemies]

Lapsuudesta/nuoruudesta muistan, että niitä uusia hyviä pelejä tuli niin paljon uusia niin nopeasti, että vaikka aikaa oli aikuisuuteen verrattuna lähes rajattomasti, niin harvoin niitäkään jaksoi yrittää enää kymmenettä kertaa pelata läpi kun oli veivannut jotain peliä pari tuntia ja sitten kuolo korjasi toteamalla että palaapa lähtöruutuun.

Mä pelaan nykyään aika useasti hardilla ja toi 10 kertaa yhden kohdan yrittäminen on ihan normikauraa. Mä tykkään vetää itteeni äärirajoille pelatessa

Vaikka useasti siitä on kyllä hauskuus kaukana, sen myönnän. Paitsi sitten kun sen selättää.

Dead Spacen se yks meteori kohta taitaa olla ainoa jonka oon dissannu lähivuosina. Siis sellaisista jossa kaveri erikseen pyytää että please, pelaa toi lävitte tosta, mä en jaksa.

EDIT: Eipäs ookkaan, kyll pääsin sen kohdan. Mikähän se oli edellinen luovutus sitten oli..Tais olla sitten Wiille sen yhden uuden super marion jotain itsetehtyjä kenttiä jotka on suunnilleen myös sarjaa "mahdoton"

[Manaaja]

Kyllä mäkin näitä doom-tyyppisiä 3D-shootereita aina pelaan ultra-violencella, veteranilla tai muulla vastaavalla haistapaska-vaikeustasolla. Mutta se todella edellyttää sitä, että pelissä on edes jonkinnäköiset seivattavat checkpointit. Kyllä mä voin yhtä kohtaa 10+ kertaa yrittää kesken peliä, mutta mä en jaksa pelata joka kerta 45 minuuttia "turhaan" alusta että pääsen kokeilemaan sitä ylivaikeaa kohtaa ne 10+ kertaa vain huomatakseni että elämä jäi taas kerran yhdestä pikselistä kiinni.

[Haemaeraemies]

Kyllä mä voin yhtä kohtaa 10+ kertaa yrittää kesken peliä, mutta mä en jaksa pelata joka kerta 45 minuuttia "turhaan" alusta että pääsen kokeilemaan sitä ylivaikeaa kohtaa ne 10+ kertaa vain huomatakseni että elämä jäi taas kerran yhdestä pikselistä kiinni.

Joo no toi on kyll totta. Se just noissa GTA:n pahimmissa oli, että teet tsiljoona juttua siinä, sitten ihan viimisessä frames aina hommma kusee ja eikun alusta. FUFUUFUFUFUUU

Mutta jotain toikin on opettanut. Jos ei muuta niin; Harjoitus tekee metsurin.

[Manaaja]

En mä GTA-pelien kanssa kyllä koskaan oo kokenut sitä sellasta turhautumista kuin niiden joidenkin kuusnepa- ja amigapelien kanssa.

Etenkin ne pystyvieritetyt shooterit tyyliin SWIV tai Xenon 2 olivat monesti sellasia että niissä pääs aivan saatanan pitkälle tuntikausien pelaamisen jälkeen ja sitten tuli pataan. Etkä muuta voinut kuin aloittaa alusta. Söi lasta.

[EveryWoman]

...klassiseen musiikkiin, jossa mielestäni keskitytään liikaa tekniseen näppäryyteen ja tunnepuolesta jää kylmä ja kliininen vaikutelma. On toki hyviäkin teoksia tai niiden osia, mutta käytännössä en kuuntele juuri koskaan klassista.

Jaa, sä tykkäät vai muotoilinko itseni jälleen jotenkin epäselvästi

Mua vaan pistää helposti silmään, kun joku arvostelee esim. kirjailijaa, jonka kirjoja ei ole lukenut, tai leffaohjaajaa, jonka leffoja ei ole nähnyt, tai sitten vaikka tuollaista huomattavan laajan skaalan kattavaa musiikin osa-aluetta, johon kuuluvia teoksia ei juuri koskaan kuuntele. Jos olet kuullut pari palaa klassista, et varmaankaan voi olla pätevä tekemään kaikkea klassista koskevia yleistyksiä? Vähän sama kuin joku olisi kuullut lähinnä Brian Adamsia ja Martti Servoa, ja tältä pohjalta ilmoittaisi pop-musiikin olevan epäkiinnostavaa.

Nyt tietty sanot olevasi orkesterimuusikko, joka ei enää juuri koskaan kuuntele klassista.

[Vagabondo]

Mua vaan pistää helposti silmään, kun joku arvostelee esim. kirjailijaa, jonka kirjoja ei ole lukenut, tai leffaohjaajaa, jonka leffoja ei ole nähnyt, tai sitten vaikka tuollaista huomattavan laajan skaalan kattavaa musiikin osa-aluetta, johon kuuluvia teoksia ei juuri koskaan kuuntele. Jos olet kuullut pari palaa klassista, et varmaankaan voi olla pätevä tekemään kaikkea klassista koskevia yleistyksiä? Vähän sama kuin joku olisi kuullut lähinnä Brian Adamsia ja Martti Servoa, ja tältä pohjalta ilmoittaisi pop-musiikin olevan epäkiinnostavaa.

Nyt tietty sanot olevasi orkesterimuusikko, joka ei enää juuri koskaan kuuntele klassista.

Jotain tälläistä mä vähän pelkäsinkin, vaikka yritin muotoilla mielipiteen mahdollisimman rakentavasti ja vähän perustella näkemystä, enkä yks kantaan todennut sen olevan scheissea. No, ei tarvitse huolestua. Näkemys oli omakohtainen ja perusteltu, vaikken konserttimuusikko olekkaan

[EveryWoman]

Mjoo, mulla on nipotuspäivä tänään. Sibbe-kisaa juuri seuranneena kuulosti kyllä aika oudolta nuo luonnehdinnat kylmyydestä/kliinisyydestä jne. Toki klasarissa on helppo ajautua painottamaan esiintyjän (/esiintyjien) virtuositeettia, mutta onhan se maailma tästä huolimatta täynnä mitä vivahteikkaimpia ja tunteita nostattavimpia teoksia.

Truce!

[SikaMika]

Kas, olen jostain samaa mieltä EW:n kanssa! Täytynee tarkistaa mielipide...

Mutta joo, kyllähän klassisen musiikin sarka on niin laaja, että sieltä löytyy nasevia ralleja ihan pelkällä populäärimusiikilla aistinsa pilanneillekin. Joku Vivaldin Neljä vuodenaikaa toimisi tänä päivänä populäärimuotoiseksi sävellettynäkin ihan yhtä täysillä kuin perinteisessä asussaan. Joudun myöntämään olevani itsekin siinä määrin rokkenrollin hapattama, ettei ihan kaikki monikymmenminuuttiset pätkät riitä pitämään mielenkiintoani yllä, mutta onneksi klassisten mestariteosten joukosta löytyy minullekin omani.

[sivustahuutaja]

Näitähän piisaa. Vihreät osuivat kultasuoneen.

[NuoriD]

[Manaaja]

Oiskohan FireFaxiin mitään kilkettä millä tän sais näyttämään noi muualta linkatut kuvat automaagisesti tai jostain oikean hiirennappulan valikon kautta, ettei tarttis aina copypasteta rikkinäistä kuvaosoitetta uuteen tabiin tai ikkunaan?

[sivustahuutaja]

Oiskohan FireFaxiin mitään kilkettä millä tän sais näyttämään noi muualta linkatut kuvat automaagisesti tai jostain oikean hiirennappulan valikon kautta, ettei tarttis aina copypasteta rikkinäistä kuvaosoitetta uuteen tabiin tai ikkunaan?

Joskus "View image" innostuu toimimaan suoraan.

Iso kiitos, tuohan toimii! Tosin minulla ohjaa naurunappulaan, mutta parempi tuo on kuin pasteaminen.

[Vagabondo]

[NuoriD]

Yrityksien arvot eivät ole sen paperin arvoisia, joille ne on kirjattu. Sähköisessä muodossa ne eivät ole viemänsä serveritilan arvoisia.

[Bluntly]

Tällä mennään.

[NuoriD]

Todelliset arvot suuryrityksillä nykyään ovat se, että miten rahaa jo alunperin yli tarpeen omistavat pystyisivät olemaan kuollessaan vielä nykyistäkin rikkaampia.

Onko sinulla rahaa yli tarpeen? Sinä omistat erittäin monien yrityksen osakkeita eläkerahastojen kautta.

[NuoriD]

Tällä mennään.

Teidän firmassa ei olla kommunisteja?

[NuoriD]

Todelliset arvot suuryrityksillä nykyään ovat se, että miten rahaa jo alunperin yli tarpeen omistavat pystyisivät olemaan kuollessaan vielä nykyistäkin rikkaampia.

Onko sinulla rahaa yli tarpeen? Sinä omistat erittäin monien yrityksen osakkeita eläkerahastojen kautta.

Ai että oikein "minä".

Ei niistä minulle jää mitään, selvähän se on.

Siis ovatko ne firmat riittävän ahneita, kun sulle omistajana ei jää mitään?

[sivustahuutaja]

Yrityksien arvot eivät ole sen paperin arvoisia, joille ne on kirjattu. Sähköisessä muodossa ne eivät ole viemänsä serveritilan arvoisia.

Joskus harvoin arvot ovat ihan oikeita ja vielä mahdollisesti tuottaviakin.

Periaatteessa toimivia yritysten arvoja on kahdenlaisia:
1) Ison perustajaomistajan julistukset: esim. pekka niskalla suositaan terveita elämäntapoja ja pääomistaja on valmis lyömään euroja tiskiin, jos tavoitteet eivät muuten toteudu.
2) Jos yritys valitsee arvonsa fiksusti ja vaalii niitä osana johtamiskulttuuria, voi ihan diipa-daapastakin tulla tuloksia parantava voima.

Tässäkin asiassa vähintään 90% firmoista listaa 3-5 korulausetta saariselän brainstormingissa ja arvot sitten julkaistaan tyhjyyttä kumisevina.

Toyota esimerkiksi on elänyt lähes koko ikänsä tätä arvoa noudattaen: "Yhteisö suosii yrityksiä, jotka eivät tuhlaa" (huono suomennos, mutta ajatus käy esiin). Toyota on useasti osoittanut, että se on valmis panostamaan tuhlauksen vähentämiseen silloinkin kun bisneshyöty ei ole ilmeinen. Toyota siis luottaa siihen, että fiksusti valittu arvo tuottaa pitkässä juoksussa. Hybriditeknologia on aika hyvä esimerkki tuollaisesta investoinnista.

[So Hard]

Ei kun vilkaiset tuota ikäjakaumapyramidia niin selvää on, että suuret ikäluokat vievät eläkkeet ja pakolaiset kaiken muun.

En muista tiedä, mutta pertin synkkä maailmankuva kyllä saa omat harmaatkin hetket tuntumaan ihan nautinnollisilta. Kiitos taas hyvistä nauruista.

Varo, ettei taivas putoa niskaan.

[NuoriD]

Yrityksien arvot eivät ole sen paperin arvoisia, joille ne on kirjattu. Sähköisessä muodossa ne eivät ole viemänsä serveritilan arvoisia.

Joskus harvoin arvot ovat ihan oikeita ja vielä mahdollisesti tuottaviakin.

Periaatteessa toimivia yritysten arvoja on kahdenlaisia:
1) Ison perustajaomistajan julistukset: esim. pekka niskalla suositaan terveita elämäntapoja ja pääomistaja on valmis lyömään euroja tiskiin, jos tavoitteet eivät muuten toteudu.
2) Jos yritys valitsee arvonsa fiksusti ja vaalii niitä osana johtamiskulttuuria, voi ihan diipa-daapastakin tulla tuloksia parantava voima.

Tässäkin asiassa vähintään 90% firmoista listaa 3-5 korulausetta saariselän brainstormingissa ja arvot sitten julkaistaan tyhjyyttä kumisevina.

Toyota esimerkiksi on elänyt lähes koko ikänsä tätä arvoa noudattaen: "Yhteisö suosii yrityksiä, jotka eivät tuhlaa" (huono suomennos, mutta ajatus käy esiin). Toyota on useasti osoittanut, että se on valmis panostamaan tuhlauksen vähentämiseen silloinkin kun bisneshyöty ei ole ilmeinen. Toyota siis luottaa siihen, että fiksusti valittu arvo tuottaa pitkässä juoksussa. Hybriditeknologia on aika hyvä esimerkki tuollaisesta investoinnista.

Maallikkofiilis on, että suuri osa yrityksistä on pusertanut nuo arvot väkisin, kun kaikilla muillakin on. Pakko jotain hienoa kehitellä.

Yksi Enronin perusarvoista oli rehellisyys

[sivustahuutaja]

Maallikkofiilis on, että suuri osa yrityksistä on pusertanut nuo arvot väkisin, kun kaikilla muillakin on. Pakko jotain hienoa kehitellä.

Kuten sanoin, vähintään 90% on vetänyt nuo arvot aivan stetsonista, jolloin tuollaisen höpöhöpön julkaisu vain heikentää yrityskulttuuria.

Less is more. Firmojen pitäisi jättää tekemättä ihan kaikki, mihin ei ole todellista aikomusta panostaa. Arvot ovat eräs parhaista esimerkeistä.

[Teraslilja_m]

Maallikkofiilis on, että suuri osa yrityksistä on pusertanut nuo arvot väkisin, kun kaikilla muillakin on. Pakko jotain hienoa kehitellä.

Yksi Enronin perusarvoista oli rehellisyys

Minä olen päätynyt sellaiseen mielipiteeseen, että yrityksen arvot kertovat siitä, missä niillä on ongelmia...

[Teraslilja_m]

http://apina.biz/36923.jpg