Kitinä

Jenny Daa-aah! ling kirjoitti:^^ Narrifani noordenille... Hmmh.

Skauttaus epäonnistui, teilläkin siis vallitsee kauhun tasapaino when it comes down to kiakko. Itsehän olen Ipa-fani, muija Tappara. Tytöllämme on muuten Tappara-tutti ja Tappara-pipo, tsajjjajjjajjai...

On meillä kaikkia kivoja vetoja ollu ja yhen pelin mies on istunu Ruutu-paidassa fanikatsomossa. Aijjai sitä on ihana muistella.

Lapsia ei nyt taas innosta lätkä niin ku yhtään. Tyttö sentään tykkää Ifk:n logosta tarpeeksi ja valitsee aika usein kaapista paitoja, joissa logo pienellä. Poika on pureksinut kaikki Ifk-tutit mut sekään ei haittaa, koska mies tietää kyllä tän perheen rajat eikä lähe testailemaan annanko pojan pitää jotain narrituttia... Lahjaks saadut narripyyhkeet ja jotkut rätit oli hyviä puklurättejä.

Tää lätkäkauhutasapaino on nykyään enemmänkin virikettä, ei oikein jaksa kumpikaan tosissaan vääntää. Vanhoja.

Suvinen kirjoitti:Mies tuskaili aikansa että kehtaako lähteä, mutta annoin synninpäästön, kun eihän tuo natiainen vielä mitään mistään isänpäivistä ymmärrä.

FAIL

Jaha. Eka vuosi takana tänään. Aika menee siivillä ja jannu kasvaa vauhdilla..

Ihku, onnittelut. Vuodesta jo selvitty!
Meillä viikonloppuna 2-vuotiskemut. Mies on hössömpi ku minä.

Jenny Daa-aah! ling kirjoitti:Ihku, onnittelut. Vuodesta jo selvitty!
Meillä viikonloppuna 2-vuotiskemut. Mies on hössömpi ku minä.

Jep. Hieman haikea olo. Tuntuu että kaikki tapahtuu liian vauhdilla ja kaikki uuden oppiminen menee vauhdilla ohi. Hetken päästä se on ihan tavallinen kakara, eikä juuri kävelemään oppinut isin ikioma sankari

Sit ne on iskän juuri palloa potkimaan oppineita sankareita ja isille juuri ekat haistattelut heitelleitä sankareita ja kaikkee ihkuu! Joka vuos tuo jotain uutta ihanaa. <3

Meillä on nyt niin helppoa, että hemmetti kun haluais vielä yhden riiviön... Mies tuumas, että muutaman vuoden päästä voitais adoptoida mut mulla on pienoinen alemmuuskompleksi muihin maailman äiteihin, oon ihan varma, ettei edes kehitysmaista kukaan antais lasta meille. Oon kuulema höpö ja 10 vuoden päästä tajuan jo ihanaisuuteni. Sitä odotellessa...

^no varmasti juu, mutta ekan vuoden aikana tapahtuva kehitys ja muutos on vaan niin järkyttävän iso.

exPertti kirjoitti:

Jenny Daa-aah! ling kirjoitti:Ihku, onnittelut. Vuodesta jo selvitty!
Meillä viikonloppuna 2-vuotiskemut. Mies on hössömpi ku minä.

Meillä menivät jo aikoja sitten. Alan pikku hiljaa uskoa mitä Bliss naureskeli aiemmin kolmevuotiaitten vauhdista. Meno yltyy päivä päivältä ja matkaa sinne on vielä.

Ja ota huomioon vauhdin ennustamisessa se, että mulla on liikuntavammainen/rajoitteinen lapsi

Kai Nalo kirjoitti:^no varmasti juu, mutta ekan vuoden aikana tapahtuva kehitys ja muutos on vaan niin järkyttävän iso.

No on. On tässä parin viikon aikana varmaan kolmesti istuttu kolmistaan sohvalla poika välissä, katsottu miehen kanssa toisiamme tippa silmässä. On se vaan niin iso jätkä jo *snif*

Meillä tyttö puuhastelee jo hurjasti: kääntyilee, ryömii ja osaa jo noukkia tutin maasta ja laittaa sen oikein päin suuhunsa. Hitto, eihän se ole kohta enää vauva.

Tukholman reissu meni ok, mut oli silti aika raskas kaikkine kommervenkkeineen. Tuttuvapariskunnalla kävi matkalla outlettiin ikävästi, kun bussikuski otti kaarteen vahdilla, jolloin heidän rattaidensa jarru petti. Kumpikin lapsi tippui porraskuiluun. Onneksi selvisivät säikähdyksellä. Ruoka oli erityisen hyvää laivalla, erikoisaamiainen oli eri pop.

Oi, nauttikaa noista hetkistä. Ne on niin pian ohi, yksi taito tuo aina toisen taidon putkeen

Täällä saan mennä hiki hatussa tytsän perässä. Ihan jokaisessa paikassa on pakko nousta seisomaan ja ottaa askelia. Kontataan TV:n eteen ja räplätään telkkarin nappuloita (oppi nopeaan saamaan suojaläpän auki), sieltä pyrähdetään DVD hyllyille seisomaan ja kiipeämään (samalla kiskotaan DVDt hyllystä). Sieltä suunnataan uunille seisoskelemaan. Ja sieltä taas pöydän alle ja tietysti noustaan seisomaan tuolinjalkoihin nojaten (itse siellä tuolin alla konttaamassa ja katsomassa ettei muksahda kumoon). Sieltä mennään peilikaapille juttelemaan omalle naamalle... ja tietysti seisomaan. Nukkumisesta ei tule mitään kun sängyssä pitää seistä ja rynkyttää pinnoja Tämä kaikki toistuu nonstoppina!! Kumoon on kellahdettu kerran jos toisenkin eikä itkultakaan vältytä. Silmät pitäisi olla selässäkin, eikä hetkeksikään voi päätään kääntää

Tietää jo kielletyt paikat, konttausnopeus on nimittäin huipussaan kun ollaan niille alueille menossa. Virne sen mukainen. Ja nyt se luontainen tempperamentti alkaa todenteolla tulla esiin. On kova komentelemaan. Silmät kurtussa ja suu käy kovalla volyymilla.

Kiitos, tuolla jaksaa

kitinöin selkä vessan oveen nojaten, jotta 9-vuotias pysyy siellä jäähyllä. Ei muuten usko. Pakko vanhempien näyttää, kuka kotona määrää ja kun puhe ja uhkailu/kiristys ei auta ja ruumiillinen kuritus ei tule kyseeseen, niin tämä jää ainoaksi vaihtoehdoksi.

^

Mä niiiiiin näen ton tilanteen. Viiden vuoden kuluttua tuo ei enää toimi, pentu rupee uhkailee viiltävänsä ranteet isin terillä tai muuta kliffaa.

Vaola kirjoitti: Eikö siellä ollut busseissa niitä koukkuja, joihin työntöaisa kiinnitetään?

En muista nähneeni. Ei muuten ollut eilenkään kaupunkibussissammekaan. En edes tiennyt niiden olevan tuota varten
Nooh, mä olen alusta pitäen ollut itse vaunujen tiellä ainakin jalallani ja pitänyt niistä kiinni. Ei tuossa kannata ottaa riskiä, vaikka jalat olisivat väsyneet.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

Vaola kirjoitti: Eikö siellä ollut busseissa niitä koukkuja, joihin työntöaisa kiinnitetään?

En muista nähneeni. Ei muuten ollut eilenkään kaupunkibussissammekaan. En edes tiennyt niiden olevan tuota varten
Nooh, mä olen alusta pitäen ollut itse vaunujen tiellä ainakin jalallani ja pitänyt niistä kiinni. Ei tuossa kannata ottaa riskiä, vaikka jalat olisivat väsyneet.

Itseasiassa, jos kyseessä on matkarattaat, harvojen aisa on sillä korkeudella, että sen saisi koukkuihin kiinni. Veetuttaa tuhannetta kertaa se, ettei rattaita saisi muiden matkustajien mielestä kääntää (mahdotonta ns. vetää taaksepäin jos bussi on 40cm korkeudella). Kommenttejä, jopa potkimisiakin on tullut, kun olen pyytänyt siirtymään, että saan rattaat käännettyä. Itse en KOSKAAN jätä rattaita yksin, oli kuinka tasainen tie / hyvä kuski / rattaissa hyvät jarrut jne. Paranoiaa

Vastaleivottu neuvolauutinen, 5kk tarkastus: 69/7565. Kohta voi aloittaa punttireenit ja loikkaharkat.

Poizu ollut Lohtajalla 20.11. lähtien. Siellä on valtakunnalliset sotaharjoitukset. Pääsee onneksi lomille jo torstaina, kun leiri loppuu. On siitä jo neljä viikkoa, kun on ollut lomilla viimeksi.

Atm guumintahottia on konttausasento ja heivaaminen eestaas. Määrätietoinen ja jatkuva etenemisliike vielä puuttuu, mutta lähtöasento on jo varsin kypsä ja otollinen.

Viikko sitten luovuimme yösyötöistä. Tämä on ollut hieman haastavaa, mikään kun ei ole enää vaikeaa. Pari päivää olemme syöttäneet tyttöä trip trapista.

Tänään lähti tutti pois, saas nähdä, miten yö menee. Toisaalla jo kommentoinkin aattoillan repäisyä, tosin sen verran täytyy korjata, että kyse oli veturista, joka pelkele, oli ihan paska.

Meillä taas Pukki toi uuden tutin. Mietin siinä pojan hihkuriemua katellessa, että kukahan mussukka tuonkin lahjan keksi pakettiin kääriä... Tutti kyllä lensi kaaressa kun esiin pärähti rummut ja mikrofonit, eli mitenkään tiellä ei imuvehje onneksi ole. Juuri nyt pienen unisen miehen kainalossa.

Ilta ja yö menivät mukavasti ja yllättävän kivuttomasti. Eilen oli hammaslääkäri ja sen varjolla voi sanoa, että tutti on jätettävä pois, etteivät hampaat kasva kieroon. Fiksuna tyyppinä pikkuinen ymmärtää tämän ja pientä kitinää lukuun ottamatta asiat sujunevat jatkossakin mallikkaasti.

Meillä ei ole koskaan ollut tuttia käytössä, ei tytsä huolinut. Edes yksi asia vähemmän mistä tapella kun aika luopua tulisi Nukuttamisessa ollaankin sitten tehty kaikki mahdollinen päin persettä, nyt onneksi jo kaikista EIEI:stä päästy eroon.