Pappailu?

[RP]

Kuukauden päästä jään neljän viikon vanhempainvapaalle. Onko joku isä pitänyt tämän vapaaehtoisen kuukauden? Vähän mietityttää, miten jaksan kaitsea lasta niin tiiviisti ja pitkään ihan issekseen.

En toki ole isä, mutta eiköhän isä jaksa kaitsea sitä lasta ihan siinä missä äitikin. Tai parempi opetella.

[Riemumieli]

Kuukauden päästä jään neljän viikon vanhempainvapaalle. Onko joku isä pitänyt tämän vapaaehtoisen kuukauden? Vähän mietityttää, miten jaksan kaitsea lasta niin tiiviisti ja pitkään ihan issekseen.

Olen pitänyt ja havaitsin, että se jos mikä on helppoa kuin heinänteko. Antoi perspektiiviä vinkuviin äiteihin, jotka ovat kotona, eivätkä tee muuta kuin valittavat ajan puutetta. Muista myös äidin tullessa kotiin painua saman tien omiin harrastuksiin, sillä molempien ollessa kotona lapsenhoitoaika jaetaan luonnollisesti puoliksi. Näinhän kotona olevat äiditkin tekevät ja valittavat, jos isä haluaisi hengähtää sekunnin tai kaksi.

[RP]

^^Mies taas totesi jo viikon jälkeen (kun olin siinä possunuhassa), että oikeastaan ihmettelee miten saan niin paljon päivisin aikaan tai siis jaksan puuhata muutakin kun tytsä päikkäreillä. Siis sitten kun ne päikät aloitti. Eikä ihmettelisi ollenkaan jos en aina jaksaisi tai ehtisi puuhastella (siivota, pyykätä, kokata jne.)

[Jenny Daa-aah! ling]

Meillä mies viihtyy muutaman kuukauden putkeen koti-iskän roolissa, sit tarvitsee jo lomaa eli bisneksiä. Lapsille noi kuukaudet on tosi hyviksii. "Iskä on rennompi kuin äiskä eikä sitä kiinnosta jos pissaan lattialle. Äiti on heti rätin kanssa siivoomassa."

[Manaaja]

Kuukauden päästä jään neljän viikon vanhempainvapaalle.

Onnea vaan. Itse tulisin hulluksi jo päivän jälkeen.

Sä vaan siität, muut saa hoitaa?

[Kai Nalo]

Kuukauden päästä jään neljän viikon vanhempainvapaalle.

Onnea vaan. Itse tulisin hulluksi jo päivän jälkeen.

Sä vaan siität, muut saa hoitaa?

No vaikka niin, jos se siltä kuulostaa.

Kotifaijan homma vaan ei ole mun juttu. Mulla ei pinna riitä juniorin perässä juoksemiseen ja syöttämiseen. Emännälle se homma taas maistuuu varsin hyvältä, joten miksi muuttaa toimivaa työjakoa?

[Ylermi Ylihankala]

mutta eiköhän isä jaksa kaitsea sitä lasta ihan siinä missä äitikin. Tai parempi opetella.

Veikkaisin, että naisella on paremmat edellytykset tähän noin keskimäärin. Oikeastaan olen varma, että näin asia on. Sisäänrakennettu koodi.

Mikä muuten tuo opetella kehoitus oli? Itse olen moderni isä, joka on koko ajan hoitoanut lasta yhtä paljon kuin äitinsä, tietenkin työni sallimissa raameissa.Tiedän kuitenkin, että monissa perheissä asia ei ole näin, sekin on mulle fine, jos kaikki vaan ovat onnellisia.

Kyllä hyvä isyys on ennen muuta osallistumista ja yhdessäoloa lapsen kanssa,

[RP]

^Ei ollut varsinaisesti sinulle suunnattu (ja btw olen huomioinut että osallistut ihanan paljon) vaan meinaan sitä että isien on parempi opetella se lapsen kokonaisvaltainen hoitaminen. Aina sattuu ja tapahtuu eikä äitee ole aina helppimässä.

[bliss]

...isien on parempi opetella se lapsen kokonaisvaltainen hoitaminen. Aina sattuu ja tapahtuu eikä äitee ole aina helppimässä.

Niinpä.
Ei kuulu varsinaiseen tuttavapiiriin mutta tuttujen tuttuihin: Kolmen alle 5-vuotiaan lapsen äiti kuoli kolarissa ja isä jäi yhtäkkiä pienten kanssa yksin.
Siinä oli pakko osata ja jaksaa sekunnin varoitusajalla

[Kai Nalo]

tiedätkös mitä sille esimerkiksi pitäisi syöttää, paljonko ja montako kertaa päivässä,

No kai tuo nyt pitää jokaisen faijan osata. Ainakin meidän viikossa on kaksi päivää jolloin faija on kotona ja osallistuu kaikkiin askareisiin tasapuolisesti ja enemmänkin.


Mutta että kysymys "paljonko", niin eihän siihen ole olemassa mitään vastausta. Se nahkavekkari syö niin paljon kuin syö ja tät's it.

[Ylermi Ylihankala]

Mutta että kysymys "paljonko", niin eihän siihen ole olemassa mitään vastausta. Se nahkavekkari syö niin paljon kuin syö ja tät's it.

Ei se noin ole. On hyvä tietää vauvan ruokatottumukset mm. siksi. että uusien ruoka-aineiden kohdalla tunnistaa mahdolliset allergiat. Tai osaa huomata, jos ruokaa ei mene tarpeeksi, että taustalla voi olla mahdollinen sairaus. Itselle ainakin tämä luo varmuutta koko lapsenhoitoon. Tietää ainakin, että lapsen hyvinvointi ei ole kiinni omasta laiskuudesta ottaa asioista selvää.

[Kai Nalo]

Ei se noin ole. On hyvä tietää vauvan ruokatottumukset mm. siksi. että uusien ruoka-aineiden kohdalla tunnistaa mahdolliset allergiat. Tai osaa huomata, jos ruokaa ei mene tarpeeksi, että taustalla voi olla mahdollinen sairaus. Itselle ainakin tämä luo varmuutta koko lapsenhoitoon. Tietää ainakin, että lapsen hyvinvointi ei ole kiinni omasta laiskuudesta ottaa asioista selvää.

No höpö höpö. Meidän muksujuttuja erottaa se seikka, että sä olet stressaaja ja mä en.

[Ylermi Ylihankala]

No höpö höpö. Meidän muksujuttuja erottaa se seikka, että sä olet stressaaja ja mä en.

Meni pahasti ohi.

[Kai Nalo]

Meni pahasti ohi.

Ai meni vai. Mites tarkat muistiinpanostatsit sulta löytyy neitinne syömisistä esim 23.11.2009?

[Ylermi Ylihankala]

Ai meni vai. Mites tarkat muistiinpanostatsit sulta löytyy neitinne syömisistä esim 23.11.2009?

Taustalla on alun pahat vatsavaivat. On vain hyvä, että asiaa seurataan ruoka- yms. muistiinpanoilla, jotta mahdollinen uusiutuminen voidaan huomata helpommin. Lapsen parhaaksi. Ei näitä muistiinpanoja muuten olisi tehty.

[RP]

Ruokamäärään vaikuttaa niin moni asia kuten hampaiden tulo esim. Joskus ei vaan hotsita syödä paljoakaan, toisina päivinä ahmitaan. Kun ikää tulee niin edessä on syömälakkojakin.

Joskus taustalla on jotain, joskus ei.

[Kai Nalo]

Joskus taustalla on jotain, joskus ei.

Meillä oli 6 kuukautisena niinkin paha juttu taustalla, kuin inho purkkiruokia ja lusikkaa kohtaan. Ei syönyt vaikka miten oli nälkä. No hommahan ratkesi sillä että lyötiin lautaselle eteen herneitä ja munakas. Johan alkoi jätkä vetelemään käsin ruokaa kitusiin.

Käsin tuo kyllä syö vieläkin vaikka ikää on 14 kk. Lusikka ei ole sen jätkän kaveri. Eikä purkkisafkat.

[mustaenkeli]

Käsin tuo kyllä syö vieläkin vaikka ikää on 14 kk. Lusikka ei ole sen jätkän kaveri. Eikä purkkisafkat.

Täällä kans ton pian 14kk likan kanssa sama homma. Nyt tosin alkaa olla jo jonkinlaista kiinnostusta lusikkaa ja haarukkaa kohtaan, jotka on joka ruokailulla kuitenkin edes jotenkin mukana...
Tässäpä syy, miksei meillä juurikaan keittoja syödä. Jos yrität syöttää, on raivokohtaus hyvin todennäköinen...

[Zeb]

Ai meni vai. Mites tarkat muistiinpanostatsit sulta löytyy neitinne syömisistä esim 23.11.2009?

Taustalla on alun pahat vatsavaivat. On vain hyvä, että asiaa seurataan ruoka- yms. muistiinpanoilla, jotta mahdollinen uusiutuminen voidaan huomata helpommin. Lapsen parhaaksi. Ei näitä muistiinpanoja muuten olisi tehty.

Ai, teilläkin ollut vatsavaivoja? Missä iässä ja millä safkalla jos saa kysyä?

Näkisitte vaan mun neuroottisentarkat muistiinpanot omista syömisistä ja poikasen oireista... Ja nykyisen ruokalistan joka koostuu ehkä noin 10 melko kummallisesta aineksesta, joita en ole käytännössä aiemmin tainnut syödä juuri ikinä. En olisi ikinä uskonut että tähän tullaan, mutta jos toinen vaihtoehto on rääkyvän ressukan kanniskelu 24/7, niin ihan mielellään kirjaan ja syön sitten vaan kiltisti sitä poroa ja bataattia. No, toivottavasti ens viikolla saadaan asioita taas vähän eteen päin, ennen kuin iskee näivetys ja puutostauti tai pari.

[Leila]

Luen parhaillaan Juhani Seppäsen kirjaa Ensimmäinen sana on isä. Sen mukaan mies hoitaa lapsen ihan yhtä hyvin kuin nainenkin jo ihan vastasyntyneestä asti. Miehet vaan joko itse haluavat jäädä toissijaiseksi hoitajaksi tai sitten äiti jättää miehen taustalle eikä annakaan tämän osallistua hoitoon. En tiedä mikä sitten on lopullinen totuus. Itse vaan olen tässä omassa perheessäni törmännyt tilanteisiin, että mies ei yksinkertaisesti älyä antaa vettä janoiselle lapselle tai jää jankkaamaan että "yksi vai kaksi perunaa" kun lapsi jo huutaa nälkäänsä eikä vielä edes tajua muuta kuin ehkä korkeintaan sanan "peruna". Ja puhutaan kuitenkin miehestä joka on hoitanut lapsiaan ja pitänyt isyyslomat ja -kuukauden.

[Riemumieli]

Luen parhaillaan Juhani Seppäsen kirjaa Ensimmäinen sana on isä. Sen mukaan mies hoitaa lapsen ihan yhtä hyvin kuin nainenkin jo ihan vastasyntyneestä asti. äiti jättää miehen taustalle eikä annakaan tämän osallistua hoitoon. "mies ei yksinkertaisesti älyä"

Yllä olevassa tekstissä Juhanin juttu tuli jo todistettua. Mikähän siinä on, että se, että ei tee niin kuin neuroottiset äidit, on osoitus ettei tajua, älyä tai hahmota?

[RP]

Mä uskon pitkälti kahteen vaihtoehtoon:

* Äiti omii lapsen ja kun isä sitten hoitaa niin se äiti syöksyy sieltä nurkan takaa neuvomaan ja "tekemään itse asian oikein". Tätä viimestä suosittelen välttämään. Miettikää hei nyt.

* Isää ei kiinnosta se kokonaisvaltainen hoito, ennemminkin ne "hyvät puolet" eli yhdessä puuhaaminen aka leikkiminen.

Imetys varmaan vaikuttaa jonkun verran, lapsi kun on kiinni tississä ja menee sinne missä tissi on.

[RP]

Tämä kuulunee pappaketjuun. Aamusta tytsä heilui sängyssä ja kun mies aukaisi silmänsä niin alkoi tajuton "iti, iti, iti"-huuto. Ensimmäistä kertaa kunnolla ja selvästi <3

[RP]

Mielestäni kyllä aika rempseästi jätän ne kahdestaan kotiin jos on omia asioita hoidettavana ohjeilla "syötä kello se ja se, nukkumaan kello se ja se, muista vaihtaa vaippa".

Tämä on vain pohdintaa, ei mitään neuvomista tai muuta vastaavaa siis. Vaan ihan yleisesti funtsin.

Mietin, onko tuollainen tapa passivoivaa? Siis jos vastaanottava ihminen on luonteeltaan passiivinen? Tavallaan ei tarvitse itse funtsia kun toinen sanoo miten toimia.

Jos isä tietää kuinka monta kertaa päivässä lapsi syö, nukkuu ym. niin voisiko lähtiessään muotoilla vaikka "tunti sitten söi tosi hyvin päivällisen, vaippakin vaihdettiin samalla, yhdet pitkät päikät ottanut, lie kohta taas väsynyt". Tavallaan ilmaisee saman asian, mutta ei passivoivasti? Tämä antaa isälle sen oman vastuun ja pakon tajuta toimia silloin kun pitää. Samalla oppia niitä lapsen signaaleja ym. vastaavia?

[prosessi]

Minä alan epäillä, etten ole äiti ollenkaan. Kun jätin mukelon ensimmäistä kertaa silloin vasta tulevan isäpuolensa hoteisiin, jolla ei ollut minkäänlaista kokemusta varsinaisesta lastenhoidosta, ohjeistus meni näin: "Laitoin juuri ruokaa, joka kannattaa syödä ennen jäähtymistä, loput joudut arvaamaan, kun en nyt ehdi selittää. Soita jos tulee ongelmia." Heillä oli mennyt loistavasti, vaikka mukelo ei silloin vielä osannut puhua kuin pari sanaa.

En ole myöskään ottanut minkäänlaista ohjaavaa otetta mukelon isästä, vaikka hän ehkä olisi jopa toivonut sitä. Eli olen kertonut mielipiteeni kysyttäessä, mutta muuten tuo on saanut itse päättää miten omaa lastaan hoitaa, ja hyvin on nähdäkseni hoitanut, ainakin siitä päätellen, että mukelo on aina yhtä innoissaan päästessään isänsä luo. Asiaa helpottaa ehkä se, etten itsekään koskaan ole elänyt kellon mukaan, vaan keskittynyt enemmän seuraamaan mukelon ilmaisemia tarpeita ja vastaamaan niihin. Niinpä silloinkin kun neuvoja on kysytty, olen enemmänkin pyrkinyt neuvomaan mukelon sanattoman kommunikaation tulkinnassa, jotta nuo ovat saaneet luoda ihan omat keskinäiset kontaktinsa.

Voihan tuosta tietenkin olla seurauksena, että mukelo syö ja nukkuu vähän vähemmän isänsä luona (en tiedä onko näin, koska en muutenkaan tilastoi mukelon syömis- tai nukkumismääriä), mutta kyllä se sitten taas tasoittuu ajan myötä meidän luonamme.