Mitä vedätte suruun?

[Yönmustaritari]

Surettaaah. Vastoin kaikkia omia nokkelia neuvojani kiskon nyt kolmatta päivää viinaa ja huolehdin, että viinaa on vielä neljänneksikin. Viidentenä onkin sitten palattava arkeen vahvana äitinä ja vaimona, tai no ainakin palattava. Musiikkia en päiviltä muista, paitsi äitin kanssa lauletut karaokeveisut tyyliin Katri Helena kinuaa tähtitaivasta jne.

*piristävältä nettivisiitiltä hops pus pois*

Nii. On tullut kyllä vkonloppuisin tietysti hieman juopoteltua ja vaikka tilanne alkaa kohdallani vaikuttaa paljon paljon paremmalta niin krapula voimistaa tunnetiloja siihen malliin, että kyllä välillä meinaa vielä ahistaa. Yksin olohuoneen lattialta taas aamulla noustessa oli jokseenkin tyhjä olo.

Siksi kyllä itsensä turruttaminen ei ole todellakaan suositeltavaa. Kaikki minkä hoitaa pois hetkeksi päihteen voimalla palaa kyllä käytön jälkeen kahta pahempana. Täytyy myös sanoa, että sikareita on kulunut ja itse asiassa ulkona tuprutellessa on ollut vointi aina parempi. Sekin täytyy prosessin jossain vaiheessa varmaan sitten lopettaa.

[Hellu]

Mainitsinkin jo, että suhteeni rahan käyttöön saattoi olla myös osasyynä suhteen katkeamiseen. Lähinnä siis sen vuoksi, että jos meni paljon rahaa niin kyllähän se vitutti. Vitutti vaikka rahaa olisi ollut paljonkin. Halusin vain säästää. Säästää mihin? Ihan vain sen vuoksi, että mitä enemmän on rahaa niin sitä parempi on mieli. Vittu. Haali nyt rahaa jota et käytä. Sehän on väärin sekin vaikka tietysti on mukava, että jos jotain tapahtuu niin finanssipuolesta ei tarvitse huolehtia.

No, hei toivottavasti tää on yks niitä asioita joista otit opikses eron tullessa!

Meinaan sniidaria vittumaisempaa kumppania on vaikee kuvitella, (sori nyt suorat sanani mutta tulin just baarista tähän koneen eteen) ylipäätään nuukailu asiassa ku asiassa on musta pahasta.
Mua syytettiin tuolla toisessa ketjussa siitä että raha on mulle kaikki kaikessa koska en osaa käyttää sitä vaan tuhlaan kaiken minkä saan, mutta oikeastihan sä oot rahan orja kunnes käytät sitä niinku tykkäät etkä rakastu siihen.

Ja se mitä meinasin dokailun parantavalla voimalla on se, että kun lähet vaa istuu iltaa ja otat sen verran bissee että kielenkannat irtoo (hyvässä seurassa) niin usein herää vielä aamullaki hyvillä fiiliksillä siitä että tuli kerrottua paljon sellastakin mitä ei tulis selvinpäin sanottua.

[Yönmustaritari]

No, hei toivottavasti tää on yks niitä asioita joista otit opikses eron tullessa!

Meinaan sniidaria vittumaisempaa kumppania on vaikee kuvitella, (sori nyt suorat sanani mutta tulin just baarista tähän koneen eteen) ylipäätään nuukailu asiassa ku asiassa on musta pahasta.
Mua syytettiin tuolla toisessa ketjussa siitä että raha on mulle kaikki kaikessa koska en osaa käyttää sitä vaan tuhlaan kaiken minkä saan, mutta oikeastihan sä oot rahan orja kunnes käytät sitä niinku tykkäät etkä rakastu siihen.

Ja se mitä meinasin dokailun parantavalla voimalla on se, että kun lähet vaa istuu iltaa ja otat sen verran bissee että kielenkannat irtoo (hyvässä seurassa) niin usein herää vielä aamullaki hyvillä fiiliksillä siitä että tuli kerrottua paljon sellastakin mitä ei tulis selvinpäin sanottua.

Joo. On tässä viimeaikaisen itsetutkiskelun varrella opittu itsestä yhtä jos toistakin.

Tämä päivä on kuitenkin ollut erittäin paha. En tiedä miten se tälle päivälle iski näin pahan olon. Luulin olevani selkeästi voiton puolella mutta tämä pimeä kylmä päivä on mennyt ihan vain luimistellessa. Olisi ehkä pitänyt pakottaa itsensä aiemmin tekemään jotain irroittelua.

Vaatii selkärankaa sano. Hirmuisesti selkärankaa olla ottamatta yhteyttä. Onko Karvas totuus olla, että taidan olla hieman roikkuja-tyyppi. Niin tai sitten ei. Kuitenkin koko päivän, kaikkia lähdetietoja vastaan, on tehnyt mieli ottaa yhteyttä ja pyytää toista käymään jonain päivänä kahvilla. Tuntuu, että olisi vielä sanottavaa. Sitä luulee, että tilanne helpottaisi jos saisi vähän purkaa yhteisiä asioita vielä pöydälle. Sitä ei kait kuitenkaan suositella?

Tuntuisi kuitenkin kovasti aikuismaisemmalta ja paremmalta hoitaa välirikot kasvotusten eikä vain lapuilla, että se on ohi nyt. Olen kuitenkin irti ja hyväksynyt mutta mikä vittu tässä sitten vielä kaivelee?

[Lolita]

Vaatii selkärankaa sano. Hirmuisesti selkärankaa olla ottamatta yhteyttä. Onko Karvas totuus olla, että taidan olla hieman roikkuja-tyyppi. Niin tai sitten ei. Kuitenkin koko päivän, kaikkia lähdetietoja vastaan, on tehnyt mieli ottaa yhteyttä ja pyytää toista käymään jonain päivänä kahvilla. Tuntuu, että olisi vielä sanottavaa. Sitä luulee, että tilanne helpottaisi jos saisi vähän purkaa yhteisiä asioita vielä pöydälle. Sitä ei kait kuitenkaan suositella?

Tuntuisi kuitenkin kovasti aikuismaisemmalta ja paremmalta hoitaa välirikot kasvotusten eikä vain lapuilla, että se on ohi nyt. Olen kuitenkin irti ja hyväksynyt mutta mikä vittu tässä sitten vielä kaivelee?

Mikäs ihme, että tekee mieli olla yhteydessä, toinen on kuitenkin ollut pitemmän aikaa pala elämää. Jos susta tuntuu, että on ihan oikeasti asiaa toiselle ja kasvottain sanottavaa eikä vaan ininää miksimiksi ja voitaiskokuitenkin, niin ota yhteyttä ja pyydä kahville. Saa sitten kasvokkain selviteltyä asioita eikä jää kaivelemaan. Mutta: Se voi ottaa kipeetä. Mulle oli kaikesta huolimatta pian eron jälkeen kipeetä ja outoa nähdä toista vaikka muuten tunnuinkin olevan sinut eroasian kanssa. Mutta asioitten selvittely oli aina pidemmän päälle terapeuttista, vaikka nyt sattuikin, niin tulipas selvitettyä itselle taas muutamia asioita.

[Hellu]

Kuitenkin koko päivän, kaikkia lähdetietoja vastaan, on tehnyt mieli ottaa yhteyttä ja pyytää toista käymään jonain päivänä kahvilla. Tuntuu, että olisi vielä sanottavaa. Sitä luulee, että tilanne helpottaisi jos saisi vähän purkaa yhteisiä asioita vielä pöydälle. Sitä ei kait kuitenkaan suositella?

Totta vitussa sitä suositellaan!

Se on ihan selvää että ennen kuin on saanut vastaukset niihin kysymyksiin jotka mieltä kalvaa ei pysty ajattelemaan juurikaan muuta.
Itsestään selvää.
Se vaan ei ole niin itsestään selvää että vastapuolella olis pokkaa sanoa ne asiat ääneen vaikka kuinka loukkais tai tilanne olis vaivaannuttava.
Ne haluu päästä helpolla.

Jossain vaiheessa on vaan hyväksyttävä se ettei sitä tilannetta tuu vaikka vaikeeta onkin.

Useinhan siinä käy niin (varsinkin naiset harrastaa tätä) että tullaan sit avautumaan oikein kunnolla (vaikka baarissa ku törmätään) kun nähdään että toinen on vähä niinku jo voiton puolella ja saa sanoo kaikki paskatkin päin naamaa.
Eikä missään vaiheessa oteta huomioon sitä että toinen olis ehkä halunnu kuulla ne asiat sillon kun niillä oli vielä merkitystä.

[Keikaus]

Onko Karvas totuus olla, että taidan olla hieman roikkuja-tyyppi. Niin tai sitten ei.

En kyllä jaksa uskoa sinusta. Kun et ole ainakaan vielä roikkunut minussa. Et edes hiplannut takapuoltani pikkujouluissa, vaikka hiplasit muiden takapuolia. Vai hiplasitko sittenkin... Perhana, muisti meinaa tehdä matit ja tepposet.

Ei, kyllä sä vaikutat aika itsenäiseltä ihmiseltä ja sopivasti riippuvaiselta. Tuo, että haluaa nähdä ja jutella eron jälkeen, on ihan normaalia.

[Dumari]

Kuitenkin koko päivän, kaikkia lähdetietoja vastaan, on tehnyt mieli ottaa yhteyttä ja pyytää toista käymään jonain päivänä kahvilla. Tuntuu, että olisi vielä sanottavaa. Sitä luulee, että tilanne helpottaisi jos saisi vähän purkaa yhteisiä asioita vielä pöydälle. Sitä ei kait kuitenkaan suositella?

Totta vitussa sitä suositellaan!

Useinhan siinä käy niin (varsinkin naiset harrastaa tätä) että tullaan sit avautumaan oikein kunnolla (vaikka baarissa ku törmätään) kun nähdään että toinen on vähä niinku jo voiton puolella ja saa sanoo kaikki paskatkin päin naamaa.
Eikä missään vaiheessa oteta huomioon sitä että toinen olis ehkä halunnu kuulla ne asiat sillon kun niillä oli vielä merkitystä.

Just sain kesällä kuullla yhdeltä eksältä että hänellä oli ollut samaan aikaan joku toinen kierrossa ja mä näköjään olin hävinnyt "kilpailun".
E-V-V-K nyt, olis sanonut silloin joitain muutakuin sen legendaarisen "ollaan-vaan-kavereita"-lauseen. Avautumisesta olin ihan ällikällä lyöty ja totesin siitä olleen jo reilu kaksi vuotta, jotain puhelinnumeroo tai s-postia vielä päälle pummas.. en muista mitä vastasin, koska sillä ei näköjään ollut mitään väliä mielestäni.

[Hellu]

Just sain kesällä kuullla yhdeltä eksältä että hänellä oli ollut samaan aikaan joku toinen kierrossa ja mä näköjään olin hävinnyt "kilpailun".
E-V-V-K nyt, olis sanonut silloin joitain muutakuin sen legendaarisen "ollaan-vaan-kavereita"-lauseen. Avautumisesta olin ihan ällikällä lyöty ja totesin siitä olleen jo reilu kaksi vuotta, jotain puhelinnumeroo tai s-postia vielä päälle pummas.. en muista mitä vastasin, koska sillä ei näköjään ollut mitään väliä mielestäni.

No onneks hävisit kuka on se onnettomin luuseri kilpailun.
Oisit vienosti itte pyytäny sen muijan tiedot ja selvittäny kuka se uus ukkeli on, ja kertonu sillekin mikä oli homman nimi..
Mikäli se olis jo ollu tietoinen kuviosta niin oisit maustanu jotain että vaikka sulla oli se isompi kyrpä niin tietyssä iässä naiset alkaa arvostamaan säännöllisiä tuloja..

[Yönmustaritari]

Onko Karvas totuus olla, että taidan olla hieman roikkuja-tyyppi. Niin tai sitten ei.

En kyllä jaksa uskoa sinusta. Kun et ole ainakaan vielä roikkunut minussa. Et edes hiplannut takapuoltani pikkujouluissa, vaikka hiplasit muiden takapuolia. Vai hiplasitko sittenkin... Perhana, muisti meinaa tehdä matit ja tepposet.

Ei, kyllä sä vaikutat aika itsenäiseltä ihmiseltä ja sopivasti riippuvaiselta. Tuo, että haluaa nähdä ja jutella eron jälkeen, on ihan normaalia.

Niin minusta myös tämä ei ole mitään roikkumista. Olenhan sinänsä sinut asian kanssa enkä itse siis haluisi enää palata yhteen. Onpa aika ison kysymysmerkin paikka vai?

Kysymys on varmaanki siitä, että aiemminhan minä olin täysin valmistautunut elämään yksin. Siksi ehkä säästin myös sitä rahaa. Yksin eläessä rahaa pitää olla jos jotain tapahtuu. Yllättävät kaatumiset ja sen tuottamat hammasremontit, auton hajoamiset ym. Nyt sitten ehti jo tottumaan toisen läsnäoloon elämän eri vaiheissa, mikä oli mukavaa. Tämä toi kyllä eteen sen, että kyllä kaksi yhdessä on loppujen lopuksi kuitenkin parempi juttu, kuin olla yksin. Eli sinänsä tavoittelemisen arvoinen juttu sano.

Kuten jo varmasti on käynyt ilmikin niin tämä sattunut tapaus nyt siis tulee selkeästi muuttamaan käsityksiäni ja sitä kautta suhtautumistani ennalta asetettuihin tavoitteisiin.

[Yönmustaritari]

Tuli tuplat

[Dumari]

Just sain kesällä kuullla yhdeltä eksältä..

No onneks hävisit kuka on se onnettomin luuseri kilpailun.
Oisit vienosti itte pyytäny sen muijan tiedot ja selvittäny kuka se uus ukkeli on, ja kertonu sillekin mikä oli homman nimi..
Mikäli se olis jo ollu tietoinen kuviosta niin oisit maustanu jotain että vaikka sulla oli se isompi kyrpä niin tietyssä iässä naiset alkaa arvostamaan säännöllisiä tuloja..

No se uus ukkeli oli siinä vieressä, ei mua kiinnostanut muija olleskaan, olin jo päässyt ylitte koko astiasta. Kait synninpäästöä siinä ruinas, kuuntelin kootut selitykset ja toivotin hyvää loppuelämää, kostotoimenpiteet eivät tulleet mieleen.

[elco]

Kuten jo varmasti on käynyt ilmikin niin tämä sattunut tapaus nyt siis tulee selkeästi muuttamaan käsityksiäni ja sitä kautta suhtautumistani ennalta asetettuihin tavoitteisiin.

No niin. Zip it.

Ero on plussaa: parempi nyt kuin myöhemmin. Unohda menneet. Kukaan ei pidä takertujista tai ruikuttajista. Maailma on täynnä ihania naisia.

[Yönmustaritari]

Totta vitussa sitä suositellaan!

Useinhan siinä käy niin (varsinkin naiset harrastaa tätä) että tullaan sit avautumaan oikein kunnolla (vaikka baarissa ku törmätään) kun nähdään että toinen on vähä niinku jo voiton puolella ja saa sanoo kaikki paskatkin päin naamaa.
Eikä missään vaiheessa oteta huomioon sitä että toinen olis ehkä halunnu kuulla ne asiat sillon kun niillä oli vielä merkitystä.

Tuntuu siltä, että vahva viha vaihe aiheuttanut jälkipuintia. Kuvitellussa tilnateessa, että sattuman kaupalla olisi samoissa tiloissa juovuksissa niin tuskin mitään riitaa kutienkaan ilmenisi. Vaikka tosin on hiukan hankala kuvitella tilannetta ja kuinka siihen lopuksi suhtautuisi. Kai se olisi ihan sama. Minusta kuitenkin tällaisten ennalta arvaamattomien tilanteiden välttämiseksi toinen pitäisi päästä tapaamaan eron jälkeen. Jos myöhemmässä vaiheessa kumpikin elää taas uutta elämää niin en usko sen vierestä seuraamisen kuitenkaan kovin herkkua olevan.

Just sain kesällä kuullla yhdeltä eksältä että hänellä oli ollut samaan aikaan joku toinen kierrossa ja mä näköjään olin hävinnyt "kilpailun".
E-V-V-K nyt, olis sanonut silloin joitain muutakuin sen legendaarisen "ollaan-vaan-kavereita"-lauseen. Avautumisesta olin ihan ällikällä lyöty ja totesin siitä olleen jo reilu kaksi vuotta, jotain puhelinnumeroo tai s-postia vielä päälle pummas.. en muista mitä vastasin, koska sillä ei näköjään ollut mitään väliä mielestäni.

No voihan paska. Kunnon sika. Naiset on sikoja. Haha. No ei.

Tuo on kuitenkin ehkä pahin mitä myös itse pelkää. Tiedän henkilön olevan sellainen, joka ei ole paljon ollut yksin niin yhtälöön sopii melko mukavasti se, että toinen vara on ollut joko jo valmiina tai hyvin pian on kuitenkin uusi suhde meneillään. En tiedä miten siihenkään sitten suhtautuisi, että olisi ollut jo joku varalla. Voisi ehkä saada viha vaiheen käsiteltyä sillä tms.

[Yönmustaritari]

No niin. Zip it.

Ero on plussaa: parempi nyt kuin myöhemmin. Unohda menneet. Kukaan ei pidä takertujista tai ruikuttajista. Maailma on täynnä ihania naisia.

Lyhyesti virsi kaunis sano. Oikein.

[Ann]

Maailma on täynnä lihavia naisia.

Si.

Välipalaksi suosittelen elokuvaa The Wedding Singer. Sitten vaan eteenpäin hyvällä sykkeellä.

[Hellu]

Minusta kuitenkin tällaisten ennalta arvaamattomien tilanteiden välttämiseksi toinen pitäisi päästä tapaamaan eron jälkeen.

No nimenomaan.

Sun jutuista saa jotenkin sellasen käsityksen että sä olit vasta totuttelemassa siihen toisen läsnäoloon, ja kun se toinen kerran tuli suoraan parisuhteesta niin sillähän oli jo opitut jutut.
Se on ihan helvetin vaikeeta tulla itsenäisen nuoren miehen elämään ja koittaa saada se ymmärtämään että nyt tässä olis yks homma jonka pitäis suoraan ponkasta sun prioriteettien ykköseks.
(Edelleen, ku ei tiedä niin täytyy arvailla.)
Jostain se vaan kielii että ero tuli sulle yllätyksenä.
Tai sit se vaan oli kyllästyjä tyyppiä.

Mut voi vittu kuiteski, mä oon täällä pikkukekkulissa ja ihan eläydyn sun fiiliksiin, sun täytyy soittaa sille!

[Keikaus]

Kukaan ei pidä takertujista tai ruikuttajista.

Mä kyllä tykkään miehistä, jotka uskaltaa vähän takertua ja ruikuttaa. Kunhan tekevät jotain muutakin joskus. Mies, joka ilmaisee heikkoutensakin ja tarpeensa, on vahva ja viehättävä. Sellaiset 'ei tässä mitään, teeskentelen vain olevani kunnossa ja puren hammasta' -meininki ei ehkä oikein iske muhun.

[Ann]

sun täytyy soittaa sille!

Soita mummolles, pikkukikkuli.

[Hellu]

sun täytyy soittaa sille!

Soita mummolles, pikkukikkuli.

Ei se vastaa tähän aikaan.

[Ann]

Ei se vastaa tähän aikaan.

Veikkaan, et ei vastais eksäskään...mihinkään aikaan. Ei edes helvetin jäätyessä.

[Hellu]

Ei se vastaa tähän aikaan.

Veikkaan, et ei vastais eksäskään...mihinkään aikaan. Ei edes helvetin jäätyessä.

Aika kovaa tekstiä... varsinkaan kun et tiedä mitä vässyköitä mun eksät on...

[Ann]

Sä et voi tietää miltä musta tuntuuu-uuu...tuut, tuut, tuut...

Onneks oon hyvä arvaamaan.

[Yönmustaritari]

Minusta kuitenkin tällaisten ennalta arvaamattomien tilanteiden välttämiseksi toinen pitäisi päästä tapaamaan eron jälkeen.

No nimenomaan.

Sun jutuista saa jotenkin sellasen käsityksen että sä olit vasta totuttelemassa siihen toisen läsnäoloon, ja kun se toinen kerran tuli suoraan parisuhteesta niin sillähän oli jo opitut jutut.
Se on ihan helvetin vaikeeta tulla itsenäisen nuoren miehen elämään ja koittaa saada se ymmärtämään että nyt tässä olis yks homma jonka pitäis suoraan ponkasta sun prioriteettien ykköseks.
(Edelleen, ku ei tiedä niin täytyy arvailla.)
Jostain se vaan kielii että ero tuli sulle yllätyksenä.
Tai sit se vaan oli kyllästyjä tyyppiä.

Mut voi vittu kuiteski, mä oon täällä pikkukekkulissa ja ihan eläydyn sun fiiliksiin, sun täytyy soittaa sille!

Tuo voi olla aika lähellä totuutta.

Bruce Fisher puhuu kirjassaan suhteen parannuskeinoista ja kuori, kapina, rakkaus-vaiheista. Tässä saattaa olla

Tässä saattaisi olla allekirjoittaneen osalta tuo kapina-vaiheen elementit tunnistettavalla tasolla. Lainaus Brucelta "Kapinoivat ihmiset yrittävät vapautua menneisyyden ihmisistä ja ihmissuhteista mutta hylkäävätkin usein rakkauskumppaninsa tässä prosessissa."

[Hellu]

Kapinoivat ihmiset yrittävät vapautua ihmisistä ja ihmissuhteista

Mullakin on näköjään pientä ihmissuhdeongelman tynkää täällä,
jos ny heti lähetään niin vielä kerkeis vetää kännit tänään!

[BrianW]

Ja se mitä meinasin dokailun parantavalla voimalla on se, että kun lähet vaa istuu iltaa ja otat sen verran bissee että kielenkannat irtoo (hyvässä seurassa) niin usein herää vielä aamullaki hyvillä fiiliksillä siitä että tuli kerrottua paljon sellastakin mitä ei tulis selvinpäin sanottua.

Tämä oli ehdottomasti typerin neuvo, jota tässä tai missään muussakan asiassa on esitetty. Pahasti alkoholisoituneen ihmisen käsitys asioiden hoidosta.

Puhuminen ja ihmisten tapaaminen on ehdottoman hyvä asia, mutta jos sihen tarvitaan viinaa, niin ollaan hakoteillä. Kokemusta on.