Kitinä

Mä olin viime vuosituhannen lopulla puhelinmyyjä. Olin ihan surkee.

sivustahuutaja kirjoitti:Jos I:n suorittaminen riittää, niin pitkän matikan kirjoittaa 40% ikäluokasta, eli 2-4 prosentilla luokiolaisista on mahkut päästä lääkikseen. 30 lukiolaisen luokasta tuo on 1 henkilö.

Ei kai I ole mikään suoritus vaan hylätty?

Meidän luokasta (joka oli kyllä luonnontiedepainotteinen luokka, ts. pitkää fysiikkaa yms. blaah-juttua kaikilla) pääsi ekalla yrittämällä yksi ja yhteensä muistaakseni kolme tai neljä toistuvien yritysten jälkeen. Mut ei ne kaikki sinne hakeneetkaan.

Sellainen juttu vielä, että muistaakseni jo silloin kun mä aikanaan olen lääkikseen mennyt, niin 80% sisäänpäässeistä oli käynyt valmennuskurssin. Aika typerä suuntaus mun mielestä, mut minkäs teet.

BrianW kirjoitti:[q.

Omalla alallani on kohtuulliset tulot jos on toimeksiantoja. Yrittäjäriski on sitten siinä, että aina niitä ei ole.

Jotkut ehkä pääsee helpolla mutta kyllä minä katson töitten ohella suoritetut pari tutkintoa jonkinlaiseksi ponnistukseksi. Töitä niillä ei juurikaan tehdä, vaan terveellä järjellä, mutta lisääväthän ne uskottavuutta.

Kiinteistövälittäjä?

NuoriDaavid kirjoitti:
Mikset enää tee ko. hommaa?

Kaikella on aikansa. Aikanaan se sopi oikein hyvin opiskelun ohella tehtäväksi työksi. Nykyään en voisi kuvitellakaan enää jaksavani soittaa 200 samansisältöistä puhelua päivässä.

Zeb kirjoitti:Ei kai I ole mikään suoritus vaan hylätty?.

On se hylätty suoritus. Kirjoituksiin osallistuneiden määrä on parempi mittari kuin pitkän matikan kurssien valinneiden määrä. Aika moni tiputtaa pois pitkän matikan alun jälkeen.

sivustahuutaja kirjoitti:On se hylätty suoritus. Kirjoituksiin osallistuneiden määrä on parempi mittari kuin pitkän matikan kurssien valinneiden määrä. Aika moni tiputtaa pois pitkän matikan alun jälkeen.

Ok, 1-0 pilkunviilauksessa sulle Mä olisin laskenut suorituksiksi vaan ne läpipäässeet. Saanko tasoituspisteen nyt?

Zeb kirjoitti:Ok, 1-0 pilkunviilauksessa sulle 8) Mä olisin laskenut suorituksiksi vaan ne läpipäässeet. Saanko tasoituspisteen nyt?

Olen laiska, joten turvaudun pilkunviilaukseen tarvittaessa. Ylppäreihin osallistuneet ilmoitettiin valmiina, I:t olisi pitänyt itse vähentää tuosta. (lohdutus: ei niitä improja niin suunnattomasti ole)

sivustahuutaja kirjoitti:Olen laiska, joten turvaudun pilkunviilaukseen tarvittaessa. Ylppäreihin osallistuneet ilmoitettiin valmiina, I:t olisi pitänyt itse vähentää tuosta. (lohdutus: ei niitä improja niin suunnattomasti ole)

Kaikesta päätellen kuitenkin olet huomattavasti ahkerampi kuin minä. En ymmärrä miksi mun on pakko osallistua näihin asiakeskusteluihin kun en jaksa edes kertaa googlettaa. Teen kohta Geetsut ja siirryn pysyvästi paskanjauhantaan.

Zeb kirjoitti:En ymmärrä miksi mun on pakko osallistua näihin asiakeskusteluihin kun en jaksa edes kertaa googlettaa. Teen kohta Geetsut ja siirryn pysyvästi paskanjauhantaan.

Kun jauhaa paskaa päivät pitkät, on pakko rentoutua asiakeskustelujen parissa. Sinulla on hommat toisinpäin:)

sivustahuutaja kirjoitti:Kun jauhaa paskaa päivät pitkät, on pakko rentoutua asiakeskustelujen parissa. Sinulla on hommat toisinpäin:)

Tuossa voi olla vinha perä. Hyviä öitä asiakeskustelijalle!

Zeb kirjoitti:Yhden lekurin näkemys asiasta: Sisäänpääsytentti oli kai olevinaan kohtuullisen vaikea, muttei mitenkään ihmeellinen kun oli aikaa lukea silleen sopivaan tahtiin puoli vuotta edeltävästi.

Puolen vuoden lukeminen on omasta näkökulmasta aika "epätodellinen" tilanne. Kun itse hain yliopistoon, osallistuin kolmeen pääsykokeeseen, joista yhteen en hankkinut edes pääsykoekirjaa ja kahteen muuhun käytin yhteensä pari iltaa. Tällä huikealla valmistautumisella sain toiseksi parhaat pisteet fysiikan pääsykokeesta reilusti yli sadan hakijan joukosta.

Kertoo osaksi hakijoista. Aika moni tuli esim. opiskelemaan fysiikkaa vain hakeakseen uudestaan lääkikseen. Opiskellessa sitten porukka alkoi karsiutua nopeasti, kun suurin osa ei päässyt läpi edes perusopinnoista (jotka tosiaan olivat suhteellisen vaativia.)

Oikeastaan olisi kannattanut hakea jonnekin, minne on vaikea päästä - ihan sen takia, että oli sellainen vaihe päällä, ettei mikään epäonnistu. Toisaalta, halusin opiskelemaan fysiikkaa, enkä halunnut Teknilliseen korkeakouluun, joten olin liian laiska kokeilemaan muuta.

Puhelinmyyjän ammatista on nyt tämän keskustelun perusteella syntynyt seuraava kuva:

1)Se vaatii lahjakkuutta, jota kaikilla ei ole
2)Se on pidemmän päälle erittäin puuduttavaa
3)Sitä ei arvosteta (henkilökohtainen arvio)
4)Raha on ainoa motivaattori tehdä ko. työtä
5)Raha on provisiohommassa automaattisesti tehokas kannustin
6)Vaihtuvuus ko. työssä on suurta

Puhelinmyyntifirmojen tekemästä tuloksesta en tiedä, mutta kaipa se keskimäärin voitollista on, kun ko. firmoja on olemassa.

Kun kaikki em. asiat yhdistää, on luonnollista, että hommasta maksetaan suhteellisen hyvin. Ei kuitenkaan liian hyvin, vaan riittävästi.

Ko. hommaa olisi kiva kokeilla.

Ps. Mitä mieltä asiaan vihkiytyneet ovat: onko puhelinmyyjän parempi heti luovuttaa, jos asiakas ei innostu (jolloin aikaa ei kulu hukkaan), vai onko parempi jatkaa taivuttelua, jolloin osa aina lopulta myöntyy tilaamaan. Tuolloin kuitenkin väistämättä aikaa kuluu enemmän ja monesti pitkä taivuttelu tuottaa negatiivisen tuloksen?

Tietenkin juuri tässä hyvät myyjät erottuvat huonoista. Hyvä osaa arvioida, koska lisäsatsaus kannattaa. Puhelinmyynti on siitä mielenkiintoista myyntityötä, että potentiaalisten kontaktien määrä on rajaton. Puhelinnumerot eivät lopu.

nokkaelain kirjoitti:Puolen vuoden lukeminen on omasta näkökulmasta aika "epätodellinen" tilanne. Kun itse hain yliopistoon, osallistuin kolmeen pääsykokeeseen, joista yhteen en hankkinut edes pääsykoekirjaa ja kahteen muuhun käytin yhteensä pari iltaa. Tällä huikealla valmistautumisella sain toiseksi parhaat pisteet fysiikan pääsykokeesta reilusti yli sadan hakijan joukosta.

Kertoo osaksi hakijoista. Aika moni tuli esim. opiskelemaan fysiikkaa vain hakeakseen uudestaan lääkikseen. Opiskellessa sitten porukka alkoi karsiutua nopeasti, kun suurin osa ei päässyt läpi edes perusopinnoista (jotka tosiaan olivat suhteellisen vaativia.)

Oikeastaan olisi kannattanut hakea jonnekin, minne on vaikea päästä - ihan sen takia, että oli sellainen vaihe päällä, ettei mikään epäonnistu. Toisaalta, halusin opiskelemaan fysiikkaa, enkä halunnut Teknilliseen korkeakouluun, joten olin liian laiska kokeilemaan muuta.

Fysiikka ja kemia olivat ainakin tuohon aikaan just niitä, joihin oli todella helppoa päästä sisään, mikäli olit sattunut juuri lukiossa noita lueskelemaan. Itsekin olisin päässyt varmasti suoraan lukiosta lukemaan kemiaa (kirjoitin muistaakseni täydet pisteet reaalista reseptillä kemia + pari bilsan kysymystä), mutta tiesin, etten tulisi siellä pysymään, joten jätin paikan suoraan jollekin ketä saattaisi olla siitä oikeasti kiinnostunut.

Tein siis niin näppärästi etten hakenut suoraan lukiosta minnekään. Halusin toisaalta pitää välivuoden ja toisaalta olin varsinkin silloin niin pöhkö perfektionisti, etten halunnut edes pyrkiä lääkikseen heti lukiosta, koska ajattelin, että sisäänpääsy on epävarmaa kun olisin ehtinyt lukea niin vähän. (Kertoo jotain minusta.)

Välivuonna oli aikaa lukea ja seuraavana keväänä sitten hain vähän pakko päästä -mielellä useampaan paikkaan, mm. biokemiaan ja biotekniikkaan. Niihin olisin päässytkin, mutta sairaanhoito-oppilaitoksessa juutuin psykologisiin testeihin Ehkä olivatkin testit oikeassa, tuskin olisin viihtynyt siellä.

Ja hei, siis totta kai hait lukemaan fysiikkaa jos kerran olit kiinnostunut siitä. Ei kai se vaikea sisäänpääsy ole mikään itseisarvo? Minua on oikeastaan koko ajan vähän kaivellut se, etten alun perin hakenut eläinlääkikseen. Silloin ei saanut hakea sinne yhtä aikaa kuin lääkikseen ja lopulta opinahjon sijainti veti muutoin melko tasavahvassa tilanteessa pisteet lääkiksen puolelle.

Nyt olen alkanut miettiä että olin oikeastaan huomattavasti paremmin soveltuva opiskelemaan kuin töihin Opiskeluaika oli niin ihanan vapaata ja koko ajan oppi (oli aikaa opetella) uutta. Ehkä teen vielä täyskäännöksen ja lähden yliopistoon lukemaan vaikka filosofiaa, psykologiaa ja jotain taidehistoriaa... Itse asiassa tekisin juuri niin jos ei olisi rahasta kiinni.

NuoriDaavid kirjoitti: Ps. Mitä mieltä asiaan vihkiytyneet ovat: onko puhelinmyyjän parempi heti luovuttaa, jos asiakas ei innostu (jolloin aikaa ei kulu hukkaan), vai onko parempi jatkaa taivuttelua, jolloin osa aina lopulta myöntyy tilaamaan. Tuolloin kuitenkin väistämättä aikaa kuluu enemmän ja monesti pitkä taivuttelu tuottaa negatiivisen tuloksen?

Riippuu asiakkaasta. Sitä sanotaan, että ensin myyt persoonasi ja sitten vasta itse tuotteen. Välillä sain hyvät naurut kun ihmiset ostivat lehden vain koska pitivät minusta. Legendaarisimmat lentävät lauseeni olivat: osta lehti vaikka kahvikupin alustaksi kun nyt näin halvalla saat, mitä jos joku asiakas päättääkin valita parturi-kampaamonsa sen perusteella saako lukea siellä lempilehtensä eli juuri myymäni tuotteen jne. Välillä tuntui, että mitä mielikuvituksellisempia syitä keksi niin sitä varmemmin ihmiset ostivat tuotteen. En tosin tiedä saako alalla enää sanoa ihan mitä sylki suuhun tuo? Nopeasti siinä oppi kuulemaan äänensävystä kannattiko jatkaa vielä kieltävän vastauksen saatuaan vai ei ja sitten laskin itselleni kannattavuusrajan, jonka jälkeen oli kannattavampaa lopettaa puhelu vaikka olisikin mahdollisuus saada positiivinen vastaus.

Savannah kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Ps. Mitä mieltä asiaan vihkiytyneet ovat: onko puhelinmyyjän parempi heti luovuttaa, jos asiakas ei innostu (jolloin aikaa ei kulu hukkaan), vai onko parempi jatkaa taivuttelua, jolloin osa aina lopulta myöntyy tilaamaan. Tuolloin kuitenkin väistämättä aikaa kuluu enemmän ja monesti pitkä taivuttelu tuottaa negatiivisen tuloksen?

Riippuu asiakkaasta. Sitä sanotaan, että ensin myyt persoonasi ja sitten vasta itse tuotteen. Välillä sain hyvät naurut kun ihmiset ostivat lehden vain koska pitivät minusta. Legendaarisimmat lentävät lauseeni olivat: osta lehti vaikka kahvikupin alustaksi kun nyt näin halvalla saat, mitä jos joku asiakas päättääkin valita parturi-kampaamonsa sen perusteella saako lukea siellä lempilehtensä eli juuri myymäni tuotteen jne. Välillä tuntui, että mitä mielikuvituksellisempia syitä keksi niin sitä varmemmin ihmiset ostivat tuotteen. En tosin tiedä saako alalla enää sanoa ihan mitä sylki suuhun tuo? Nopeasti siinä oppi kuulemaan äänensävystä kannattiko jatkaa vielä kieltävän vastauksen saatuaan vai ei ja sitten laskin itselleni kannattavuusrajan, jonka jälkeen oli kannattavampaa lopettaa puhelu vaikka olisikin mahdollisuus saada positiivinen vastaus.

Tuliko sulle koskaan sellainen tilanne, että et halunnut myydä, vaikka kauppa olisikin tehtävissä (=heikkolahjaisen kuuloinen asiakas tai hiukan höperän kuuloinen vanhus), vai ajattelitko aina, että raha ei haise?

NuoriDaavid kirjoitti: Tuliko sulle koskaan sellainen tilanne, että et halunnut myydä, vaikka kauppa olisikin tehtävissä (=heikkolahjaisen kuuloinen asiakas tai hiukan höperän kuuloinen vanhus), vai ajattelitko aina, että raha ei haise?

Korostin ja toistin sellaisille asiakkaille aina erikseen säännöt millä kauppa tehtiin. En koskaan saanut yhtäkään valitusta. Muistaakseni eräs myyjä potkittiin pihalle juuri sen takia, että hän myi nimenomaan höperöille ihmisille edesvastuuttomalla tyylillä eikä varoituksista huolimatta vaihtanut toimintatapaansa.

NuoriDaavid kirjoitti: Tuliko sulle koskaan sellainen tilanne, että et halunnut myydä, vaikka kauppa olisikin tehtävissä (=heikkolahjaisen kuuloinen asiakas tai hiukan höperän kuuloinen vanhus), vai ajattelitko aina, että raha ei haise?

Olen "menettänyt" kauppoja ainoastaan sen takia, että omassa päässä tuntuu ettei asiakas ole ihan ok. Syystä tai toisesta. En myy. Mutta on sitä nähty kaikenlaista, ihminen voi olla ihan selväjärkinen sen 10min siinä puhelimessa, mutta sen jälkeen ei muista mitään koko asiasta. Yhtään negatiivista palautetta en ole saanut *kopkop*, mutta mitä pidempää teet sen varmemmin niitä tulee, suurimmaksi osaksi aiheettomana. Ihmisillä on oikeasti vaikeaa esim. peruuttaa tilaus ihan vaan sen takia, ettei nyt haluakkaan vaan pitää keksiä "tekosyy". Ne kyllä yleensä unohtuu kun myyjä soittaa takaisin, että mites nyt näin.
Mut tunnetaan nimellä "kertaushirviö", joten negatiivisten palautteiden määrä lienee siksikin nolla, vielä. Olen kyllä nähnyt aiheellisia, mutta suurimmaksi osaksi niitä aiheettomia negoja, joista kyllä vaan tietää niiden haisevan. Olen myös nähnyt miten ihminen lentää pihalle kun tehdään väärin kauppoja/pistetään menemään vaikka ei tilattu.

Kyl se vaan on ikävää ettei sitä kunnon duunia ole eikä palkkaa koskaan makseta riittävästi. Minäkin melkein tulen toimeen nykyisellä tulotasolla.

Niba kirjoitti:Kyl se vaan on ikävää ettei sitä kunnon duunia ole eikä palkkaa koskaan makseta riittävästi. Minäkin melkein tulen toimeen nykyisellä tulotasolla.

Viisas äitini on todennut seuraavaa: se, joka on tyytyväinen palkkaansa, ei ole sitä ansainnut.

Huolestuttavaa kyllä, olen ajoittain ollut tyytyväinen ansioihini.

NuoriDaavid kirjoitti:

Niba kirjoitti:Kyl se vaan on ikävää ettei sitä kunnon duunia ole eikä palkkaa koskaan makseta riittävästi. Minäkin melkein tulen toimeen nykyisellä tulotasolla.

Viisas äitini on todennut seuraavaa: se, joka on tyytyväinen palkkaansa, ei ole sitä ansainnut.

Huolestuttavaa kyllä, olen ajoittain ollut tyytyväinen ansioihini.

Nii-in, minä melkein tulen mutta en ihan kuitenkaan, meet vaan jakamaan jouluna punaiseen papupataan ylimääräiset rahat?

NuoriDaavid kirjoitti:Onko mahdollista päästä helpolla hyviin ansioihin?

Rupea tekemään tietokonepelejä kaveriesi perustamassa firmassa. Jos olet ajoissa liikkeellä, pääset vieläpä pääosakkaaksi ja voit ostella urheiluautoja.

Duckzilla kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Onko mahdollista päästä helpolla hyviin ansioihin?

Rupea tekemään tietokonepelejä kaveriesi perustamassa firmassa. Jos olet ajoissa liikkeellä, pääset vieläpä pääosakkaaksi ja voit ostella urheiluautoja.

Tuo on kait yrittäjyyttä? Puhut osakkuudesta.

Totta kai oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemalla voi yrittäjänä tienata erittäin hyvin. Yleensä kilpailu pitää kuitenkin huolen siitä, että helppoa se ei ole.

NuoriDaavid kirjoitti:helppoa se ei ole.

Eiköhän me nyt olla tultu siihen tulokseen, että herran mielestä mikään ei ole helppoa. Ainakaan mikään mistä maksetaan.
Puss!

Rouva Pupu kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:helppoa se ei ole.

Eiköhän me nyt olla tultu siihen tulokseen, että herran mielestä mikään ei ole helppoa. Ainakaan mikään mistä maksetaan.
Puss!

Viimeinkin joku ymmärtää!

NuoriDaavid kirjoitti: Viimeinkin joku ymmärtää!

Nyt ollaan asian ytimessä. Ei ole helppoo rahaa. Soon loppu nyt. Piste.