Mammailu

[Rouva Pupu]

^Joo olen. Jos ei lapsia halua niin tämä elo olisi aika sietämätöntä. Itse toki koen että jäisin paljostakin paitsi, mutta jos en olisi pamahtanut paksuksi kokisin etten menettäisi mitään, veikkaan ma. Ja eilisen jälkeen olen todellakin vakuuttunut siitä, että kaikki ei varmasti vanhemmuutta edes "kestäisi". Oli se sen verran vahva tunne, että loppui maidonkin tulo siihen stressiin ainakin väliaikaisesti.

[Onslow]

etten menettäisi mitään, veikkaan ma.

Et edes sitä suunnatonta huolen ja tuskan tunnetta, jota et ole kenties aiemmin kokenut? No, ehkä olet. Itselleni se oli ihan täysin uutta.. Mut se siitä.. Hyvä että kaikki kunnossa.

[Riemumieli]

Et edes sitä suunnatonta huolen ja tuskan tunnetta, jota et ole kenties aiemmin kokenut? No, ehkä olet. Itselleni se oli ihan täysin uutta.. Mut se siitä.. Hyvä että kaikki kunnossa.

Parasta ovat luonnollisesti ne voimakkaat positiiviset tunteet, onneksi elo lapsen kanssa ei ole pelkkää suunnatonta tuskaa ja huolta.

Annanpa esimerkin. Pientä miestä huvittaa taas pienen tauon jälkeen juosta syliin. Kehittyneeseen versioon kuuluu toimituksen toisto useita kertoja ja vieläpä niin, että vauhtia otetaan koko ajan enemmän. Lisäksi viikon aikana kaveri on alkanut hekottelemaan nähdessään, tehdessään tai kuullessaan jotain hauskaa. Se on sellainen lyhyt "Haha/Hehe", mutta jännä sikäli, että matkalle lähtiessään ei moista ääntä päästänyt.

[Rouva Pupu]

Et edes sitä suunnatonta huolen ja tuskan tunnetta, jota et ole kenties aiemmin kokenut? No, ehkä olet. Itselleni se oli ihan täysin uutta.. Mut se siitä.. Hyvä että kaikki kunnossa.

En ole ennen tuntenut ja näköjään en ole vieläkään selvinnyt siitä. Meissä on vaan se ero, että mä pelkään ettei tuota tunnetta synny jos syystä tai toisesta päättää lapsen pitää haluttomuudesta huolimatta. Mä kun en pidä, en pysty, sitä tunnetta itsestäänselvyytenä. Liekö vaikuttanut se, että asuin kolme vuotta pikkuvauvojen hoitokodin vieressä. Sinne tuotiin vastasyntyneistä pari vuotiaisiin, vanhempiensa hylkäämiä/pahasti laiminlyötyjä lapsia. Olin mä siellä muutamaan otteeseen myös työn kautta. Se ei ollut kaunis näky ja se vaikuttaa kyllä siihen miten asiat näen ja varsinkin siihen, etten usko automaattiseen siteeseen kaikkien kohdalla. Nämä ihmiset varmasti kokivat etteivät jää mistään paitsi tai jäävät, mutta sillä väärällä tavalla.

[daddykillkill]

Mä kun en pidä, en pysty, sitä tunnetta itsestäänselvyytenä.

Vaikken äiti olekaan, niin ei tuo itsellekään tullut "nappia painamalla". Oikeastaan vasta nyt - n. 8 kk myöhemmin - voi sanoa että aikuisten oikeasti on kiintynyt todella lujasti tuohon ihmistaimeen.

[bliss]

Mä kun en pidä, en pysty, sitä tunnetta itsestäänselvyytenä.

Vaikken äiti olekaan, niin ei tuo itsellekään tullut "nappia painamalla". Oikeastaan vasta nyt - n. 8 kk myöhemmin - voi sanoa että aikuisten oikeasti on kiintynyt todella lujasti tuohon ihmistaimeen.

Ja ootappa sitä tunteen moninkertaistumista kun se pikkunen on noin kolmevuotias ja iskä on isoin idoli, suunnilleen jumala

[daddykillkill]

iskä on isoin idoli, suunnilleen jumala

Behold my mighty powers!
Jäbä muuttaa tänään omaan huoneeseensa. Vedonlyönti avataan aiheesta "saako isi nukkua normaaleja yöunia ennen huhtikuuta"

[bliss]

Jäbä muuttaa tänään omaan huoneeseensa. Vedonlyönti avataan aiheesta "saako isi nukkua normaaleja yöunia ennen huhtikuuta"

Viikon verran voi olla rankkoja öitä, mutta kyllä se siitä
Jopa mun superhuono nukkuja kotiutui aikanaan omaan huoneeseen parissa viikossa.

[daddykillkill]

^ Jotain tuollaista ounastelin, kun lounastelin. Just nyt vaan ei hirveästi nappaisi aloittaa tuota kokeilua. Viime yö meni päivystäessä ja unta kai ruhtinaalliset neljä tuntia.

Pitäisköhän "Mammailu" ja "Pappailu" -ketjut mergettää? Samat ihmiset puhuvat samoista asioista molemmissa ketjuissa.

[bliss]

Pitäisköhän "Mammailu" ja "Pappailu" -ketjut mergettää?

...otsikolla "Tenavatuokio"

[daddykillkill]

Joutuisimmeko odottamaan senkin syntyä 9 kk?

Ei toki. 9 minuutissa eräs nimeltämainitsematon olisi siellä nillittämässä.

Huomasin tuossa, etten jaksa / halua päivittää blogia enää. Sillä on niin vähän lukijoita - syytä en ihmettele. Lisäksi on ruvennut tuntumaan siltä, että ihan kaikkia viimeisten kk aikana päässä liikkuneita, vanhemmuuteen liittyviä juttuja ei halua sosiaalipornottaa koko maailmalle..

[daddykillkill]

Meillä juniorin unikoulu näyttäis näillä näkymin olevan menestys *koputtaa puuta*. Siirrettiin siis viime viikolla omaan sänkyynsä ja huoneeseensa. Äitinsä nukuttaa sen sänkyynsä. Havahtuu yleensä kerran tai kaksi ennen puolta yötä, mutta tavallisesti tyyntyy kun käy vähän taputtelemassa. Viideltä sitten herää karjumaan tissiä, jonka jälkeen nukkuu melkein seitsemään.

[Elppis]

Nii, voishan sitä tänne tyhjänpäiväistä raporttiakin kirjoitella

Jätkä sai siis hoitopaikan ryhmäperhepäiväkodista, 2 hoitajaa ja max. 8 lasta, eli ei onneksi joutunut 40 lapsen kauhuryhmään. Selkeästi viihtyy, tykästynyt hoitajiinsa niin, että äiti/isä on nollia hoitajan nähtyään (mielummin näin päin kun huutava lapsi - sekin on vielä edessä). Flunssa tosin kiusaa jäpikästä KOKOAJAN - joku krooninen juttu vissiin Tarpeeksi on päällä, märässä vaipassa ei joudu lojumaan tunteja ja muutenkin pitäis hommien olla kunnossa, mutta flunssa iskee n. jokatoinen kuukausi. Johtunee varmasti myös siitä, että ollaan kierretty muskareita, mammakahviloita, ja leikitty muiden samanikäisten kanssa. Tietäähän erkkikin sen, että kaikki lelut käy ensin suussa, jonka jälkeen päätetään onko lelu hyvä vaiko ei

Jätkä on perusiloinen pieni mies (8kk 9600g ja 74cm) - mutta jumanskekka mikä tempperamentti. Jos asiat ei mene just niinku pitää, tai jos on vähänkin kipeä, niin huuto on korviahuumaava. Nousee kovasti ylöspäin ja matkailee pitkin asuntoa hirmuista vauhtia; se on kuulkaas taitolaji jos ryömiessä osaa loikkia Istuu kiltisti, ei vielä seisoskele yksinään pitkiä aikoja (eikä pidäkään) ja kävelytuolillaan rikkoo äidin akillesjänteet vähän kerrallaan

Mitäköhän muuta piti vielä kirjoitella..Niin, mä taidan viedä ison määrän poikien vaatteita 56-68/74 kirpparille huhtikuussa. Niin paljon on sellasta hyväkuntoista, mutta "ei-niin-spessua-että-säilyttäisin" vaatetta jätesäkillisen verran, joitakin vaatteita ei olla edes ehditty oikein käyttää

Meillä yöt sujuu niin ja näin, yleensä hyvin,0-3 herätyksellä (tutti). Nyt on jostain syystä ruvennut heräämään klo 5 luullen että on aamu (meni sit klo 19 tai 21 nukkumaan) *huoh* Noo, kohtahan niitä kellojakin pitää siirtää etiäpäin, eli ihan hyvä niin

[Rouva Pupu]

Tiistaina oli neuvola ja tytsä oli jo huikeat 2945g, kasvaa ihan silmissä. Nyt vaivaa ilmavaivat, rutajaa pikkuinen Q Saksan pommikone. Eilen vaihdettiin tutteli naniin niin on hieman ähkyt ja vääntelyt loppuneet, tai enemmän kuin hiukan. Onneksi ei vielä ole ollut itkuinen kuitenkaan. On jo naamaltaan ihan eri näköinen kuin viikko sitten <3

Kuulin mieheltä että pikkuisen ensimmäinen biisi synnärillä tai minkä tahdissa syntyi oli Lady Gagan Poker Face, nyt olen huolella soittanut Kotiteollisuutta korvatakseni tämän kärsimyksensä. On se vaan fani, heti rauhoittuu ähkyt kun Hynynen kajauttaa ilmoille.

[Rouva Pupu]

Neuvolassa käyty ja tytsällä painoa jo 3390g, kasvaa ihan silmissä <3 Pituuttakin jo 49.3 cm. On hän kyllä aikamoinen kaasuttelija, saa nähdä mitä masu tykkää näistä öljypohjaisista D-vitamiinitipoista. Vielä nautitaan itkuttomasta elämästä, se lienee loppuvan tuossa 5-8 vkon tietämillä ainakin hetkellisesti. Kovin seurallinen tapaus tuntuu olevan.

Mietin noita rokotteita, rota otetaan, mutta mietin myös tuota pneumokokkirokotettakin, siis näistä omakustanteisista. Onko täällä jollain tuosta viimeisestä kokemusta?

Niin ja ekaa kertaa oltiin vaunuilla liikenteessä, tykkäsi ihan hirmusti eli nukkui kuin tukki. Öisin herää 2-4 krt klo 24-7 välillä syömään, ei kovin paha.

[Rouva Pupu]

^Nuo liitoskivut voi olla tosi pahoja, mulla oli niitä vielä viime viikollakin :o

No kuitenkin, meidän tytsi oli jo kolmannella ultrakäynnillä, oisko ollut jotain 26+ pää alaspäin ja jatkoi samassa asennossa loput kolme ultraa. Ei se kuulemma huono asia ollut tai siitä ei ainakaan mitään mainittu. Hän vaan viihtyi niin päin suurimman osan ajasta.

[Rouva Pupu]

Onko jollain kokemusta näistä pelkoklinikoista tai neuvolan psykologeista synnytyspelko asioissa? Hiukan kyselin viime käynnillä, että miten täällä toimii nuo systeemit, mutta ilmeisesti niitä asioita pääseen käsittelemään vasta kun on raskaana, minä kun haluaisin käsitellä niitä asioita ennen mahdollista uutta raskautta (jos semmosta koskaan on tullakseen). Tietysti yksityinen shrinkki on yksi vaihtoehto.

Tuli postissa ilmainen synnytysopas (luojan kiitos ei ehtinyt tulemaan ennen synnytystä) ja sitä lukiessa kohosi hiki, ahdistus nousi pintaan ja kauheimpana kivut alavatsalle, jotka kyllä muistuttivat synnytyskipuja tosin paljon lievempinä. Aloin funtsimaan että lienee tosiaan jättänyt päähän jotain jälkiä, tosiasia kun on etten juuri mitään muista siitä 14h30min. taipaleesta. Tai muistan vaan sen kivun, enkä sitäkään :)

Kärsin ns. epänormaaleista "supistuksista" tjmv. luki papereissa eli ei tullut supistuksia. Tai kai niitä tuli, mutta ei silleen kun mukamas yleensä. Vatsa ei mennyt kovaksi, ei ollut aaltoilua. Kovaa tauotonta kipua 13h ilman minkäänlaista laimennustakaan tuntemuksissa. Oksensin jatkuvasti kivusta, silmät pyöri kuulemma päässä ja jotain shokin uhkaakin oli, kuulemma. Mies hieroi alaselkää, oli lämpöpusseja, kävin kuumissa suihkuissa, kylvyissä, sain kipulääkkeitä ym. yleistä. Ei niistä ollut apua, ei siis ollenkaan edes hieman lieventävästi. Epiduraali auttoi jotenkuten, mutta sen sain noin puoli tuntia ennen synnytystä kun olin riittävästi auki.

Onneksi en juuri muista noita, mutta näyttäisi siltä että alitajunta ei ainakaan ole unohtanut tapausta. Eihän tässä uskalla edes ajatella raskautumista, mitä jos seuraavaksi kökin 48h samoissa tuskissa, häh. En kyllä olisi uskonut, että olisin maksanut mitä tahansa kunnollisista ns. normaaleista supistuksista, sama kipu toki, mutta pieni tauko vaikka 15sek. olisi maistunut. Uskoisin.

Synnytyssalissa oli ruuhkaa, muistan heittäneeni jotain törkeän perverssiä läppää, en vaan muista tarkalleen mitä. Oli niin psljon trafiikkia: kaksi lääkäriä, kaksi kätilöä ja yksi opiskelija.

[Lolita]

ennen mahdollista uutta raskautta

Vade retro, satana!

[Fcuk]

Mä antaisin Pupu päälleni aikaa nyt unohtaa. Ihan niin kuin luontoäiti tai mikälie yleensä toimiikin, peloista voi osittain päästä tekemättä yhtikäs mitään... Horrrmoonithan ne toimii kun muisti pelaa, se on hemmetin hyvä.

Kattele sit myöhemmin shrinkkijupinoita?

[Rouva Pupu]

^Juuh, en ole ihan heti menossa, mutta aikanaan aion mennä (jos siis raskaus on optio, miehelle olisi mutta pupu ei osaa sanoa juuta eikä jaata). Mulla kun oli takana jo aikaisempi kova kipukokemus, johon ei auttanut mikään kipulääke ja luulin ettei siitä ollut jäänyt mitään tuonne aivokoppaan. Tuolla se pelko/ aikaisempi kokemus sitten vain ruokki sitä kipua itsessään, jonka tajusin kun olin kivuton taas synnytyksen jälkeen. Psyykkinen ruokki fyysistä tjmv. Seuraukset voi kuitenkin olla jopa vaarallisia noiden kipujen sun muiden kanssa, että en oikein tiedä uskaltaisiko riskeerata, jos siihen vaikuttaa myös nuo psyykkiset puolet.

Joku viisas voisi kertoa miten psyykkinen voi vaikuttaa fyysiseen, siis onko se mahdollista ja miten prosessi toimii, jos on.

[Elppis]

Pupu, mulla toimii noi ajatukset enemmän logiikkalinjalla: kerran selvisin, enköhän selviä seuraavallakin kerralla. Pakoon ei tilannetta pääse, se on fakta.
Mullakin oli karsea synnytys, superhelppo raskaus. Nyt on vähän sellanen pelko persiissä, että pikkukakkosesta kun aloitetaan puhuminen, pelkään vaikeaa raskautta enemmän kuin itse synnytystä.

Mua ainakin lohdutti ja vahvisti suunnattomasti henkilökunnan ammattitaito ja rauhallisuus naistenklinikalla. Itse olin synnytyssalissa 08-22, aktiivinen ponnistus kesti 58min ja paikalla synnytyslääkäri, 5 kätilöä ja lapsi vietiin suoraan juosten teho-osastolle, ehdin vain poskeen koskea toista... Traumaattista oli, kuten koko alkukin, mutta elän toivossa että kakkosen kohdalla olisi jotenkin paremmin henkisesti valmistautunut.

Mustis osaa kertoa enemmän pelkoklinikoista, hän tais osallistua tähän toisen lapsen tehdessä tuloaan. Neuvolasta saat myös ajan terapeutille (terveyskeskus), jos haluat ns. ennaltaehkäisevästi asiasta jonkun kanssa puhua.

http://www.aijaa.com/v.php?i=3828206.jpg - tossa meidän taapero, ja ruma eukko taustalla

[Fcuk]

Ihku taapero.

[huima]

http://www.aijaa.com/v.php?i=3828206.jpg - tossa meidän taapero, ja ruma eukko taustalla

Näyttää ihan postimieheltä!

[Elppis]

http://www.aijaa.com/v.php?i=3828206.jpg - tossa meidän taapero, ja ruma eukko taustalla

Näyttää ihan postimieheltä!

Shit

Muoks. Kumpi?

[isohaara]

Äiti kehu, että toisen synnyttäminen oli yks yskäisy vain.