Kitinä

^Mielenkiinto heräsi :popparit esiin:

Ylermi Ylihankala kirjoitti:^Mielenkiinto heräsi :popparit esiin:

Ei just nyt. Ei pysty eikä jaksa.

KKK kirjoitti:

Ylermi Ylihankala kirjoitti:^Mielenkiinto heräsi :popparit esiin:

Ei just nyt. Ei pysty eikä jaksa.

Kaikkea hyvää sinulle KKK, toivottavasti asiat järjestyy. Älä välitä sieluttomien huuteluista.

Jotain siellä on pantu, ja nyt harmittaa. Ihminen on ihmiselle susi, vaikka sanonta loukkaa susia.

Vittu että sitä osaa olla t-y-h-m-ä. Ei voi muuta kuin syödä soppansa - itsepä keitin. Santsia tai sympatiaa en kyllä pyydä, sen verran kitkerää tämä litku on. Pysyypähän oppi mielessä pisempään, perkele.

Ihmeellistä kyllä stressileveleitten piikittämisestä huolimatta pää ja sen "kemikaalipuolustus" tuntuvat kestävän ainakin toistaiseksi.

En nyt mitenkään yritä edes nettidiagnoosia tehdä, mutta siis tuli vaan mieleen, että jos pienen ajan sisällä kippaa äärilaidasta toiseen ja kaikki tuntuu mahtavalta ja virtaa riittää ja vastoinkäymiset ei tunnu miltään ja tekee älyttömyyksiä, niin siis minulla tuli vaan mieleen, ettei vaihtuisi depis maniaksi...

Tämä siis vain näitten kirjoitustesi perusteella.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö, mikä ihana tekosyy.

Riemumieli kirjoitti:Kaksisuuntainen mielialahäiriö, mikä ihana tekosyy.

Paetkoot sairauden taakse ne joilla ei ole kanttia kantaa tötöilyjensä seurauksia.

Polvitaipeen ihottuma on tulehtunut pahasti. Kävin tänään työterveydessä aikeissa saada resepti vähän vahvempaan kortisonivoiteeseen, kun käsikauppakama ei enää purrut. Poistuin suunkautta syötävän kortisonikuurin, antibioottikuurin ja sen lääkerasvan kanssa. Näin järein asein mun ihottumiin ei olekaan puututtu sen jälkeen, kun oli se omituinen mätivä tulehdus kämmenissä. Suurin huoli itsellä on vatsan kestäminen, vuoden mässysesonki on ihan edessä! Toinen huoli koskee sitä, että työterveyslääkäri käski jättämään juustot, suklaan ja sitrushedelmät ruokavaliosta. Jouluna! Kapinoin.

Eiköhän tämä tästä. Huomenna voi taas olla toinen ääni kellossa, mutta sitä on turha etukäteen murehtia. Depisoireet loistavat edelleen poissaolollaan. Yritän olla ajattelematta koko asiaa, ettei tule manattua niitä takaisin.

Muistutuksena kuolevaisuudesta, myös omastani, kaksoisveljelläni todettiin taannoin syöpä. Sytostaatit alkavat alkuvuodesta.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Muistutuksena kuolevaisuudesta, myös omastani, kaksoisveljelläni todettiin taannoin syöpä. Sytostaatit alkavat alkuvuodesta.

Voimia ja jaksamista koko perheelle.

Toivottavasti hoidot tepsivät ja menevät hyvin. Jos oltaisiin toisessa maassa, hoitaisin käyttöönne BCD-pohjaista glukoosi-tinktuuraa, joka vähentää suuresti pahoinvointia / ikävää oloa joita hoidoista seuraa, ilman suurempia päihdyttäviä vaikutuksia.

Oikeasti harmi etten voi tuota tehdä. Joten voin tarjota vain henkistä tukeani.

exPertti kirjoitti:Kaikkea sitä onkin aikaa pohtia.

Perza tarvitsee harrastuksen.

Haemaeraemies kirjoitti:Oikeasti harmi etten voi tuota tehdä. Joten voin tarjota vain henkistä tukeani.

kiide

KKK kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Kaikkea sitä onkin aikaa pohtia.

Perza tarvitsee harrastuksen.

Mä oon vähän miettinyt, että voisi katsoa jos neidin yhdestä tankotanssi oppilaasta jonku harrastuksen hoitaisi itelleni, kun ei toista tyttöystävää jaksa nyt kuiteskaan. Oli kyllä hämmentävää kun neiti ja tämä hänen ystävätär oli kylässä, laittelin ruokaa ja sosiaalisointiin. Sitten neiti lähti harjoituksiin ja tämä oppilas jäi viettämään iltaa vielä. Myöhemmin neitini kun tuli takaisin kotia, olin kylpytakissa, ja siitä seurasi seuraavaa keskustelu: "Ai, pääsit jo A:n kanssa vaatteistasi.. Pääsittekö panemaan jo ?" "Ööh, ei? Kävin ihan yksin suihkussa.." "Ai no höh"...

Tältä siis tuntuu syödä ja säästää kakkua samaan aikaan.

Haemaeraemies kirjoitti:"Ai, pääsit jo A:n kanssa vaatteistasi.. Pääsittekö panemaan jo ?" "Ööh, ei? Kävin ihan yksin suihkussa.." "Ai no höh"...

Aika valmiiksi sovitulta kuulostaa. Unohtivat vaan sulle kertoa.

Väittävät että parisuhteessa on hyvä olla myös omia harrastuksia.

exPertti kirjoitti:

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Muistutuksena kuolevaisuudesta, myös omastani, kaksoisveljelläni todettiin taannoin syöpä. Sytostaatit alkavat alkuvuodesta.

Muistelenko ihan omiani, mutta tauti kuulostaa jotenkin tutulta sinun sanomanasi? Onko joku muukin läheinen?

Eipä tässä auta toivoa kuin jotakin hyväennusteista muotoa ja hyvää tsemppiä.

Äitilläni oli pari vuotta sitten syöpä, eri syöpä.

Vagabondo kirjoitti:

Haemaeraemies kirjoitti:"Ai, pääsit jo A:n kanssa vaatteistasi.. Pääsittekö panemaan jo ?" "Ööh, ei? Kävin ihan yksin suihkussa.." "Ai no höh"...

Aika valmiiksi sovitulta kuulostaa. Unohtivat vaan sulle kertoa.

Väittävät että parisuhteessa on hyvä olla myös omia harrastuksia.

Niin mäkin kelasin että neitoni on päättäny jakaa mut kaverinsa kanssa

No ei haittaa tietenkään, miksei ihmeessä haluaisi huomiota nätiltä tytöltä. Ja kyllä varmasti tarttuisin tilaisuuteen, jos kyseinen neito olisi sillä statuksella että voisi sekaantua. Ei vielä, ei vielä..

Kottarainen kirjoitti:^On toi jotenkin hassua teidän touhu

Olen yrittänyt tutkiskella asiaa saadakseni selville mikä tuossa _omalla kohdalla_ hiertäisi. En oo ihan saanu selkoa mutten usko että musta olisi tohon vaikka lasta ei oliskaan.

No, voin kertoa että ei tämä itellekään ihan tuttua ole. Se mikä tämän mahdollisti oli tosin kun rakensin suhtatumiseni aika pitkälle uudelleen. En aikonut tällaiseen mukaan, mutta se tapahtui vähän kuin itsestään, ja kun ei tuntunut haittaavan, niin aattelin katsoa mitä tästä kehittyy.

Ja hyvää on kehittynyt <3 Mitään en vaihtaisi pois, olen saanut tästä 100 kertaa enemmän kuin mitä olen menettänyt. Ja ne mitä olen menettänyt, ei ole asioita mitä osaisin kaivata. On oikeasti helpompaa miettiä asioita, kun tietyt turhanpäiväiset asiat on menettänyt merkityksensä, kuten juuri mustasukkaisuus siinä perinteisessä muodossa. Ajatus naiseni harrastamassa seksiä kenen tahansa kanssa ei enää aiheuta mitään reaktiota. Itseasiassa, haluan tietää aina jos päätyy sänkyyn jonkun muun kuin näiden vakiomiestensä kanssa. Kun tietää, ei tarvi kuvitella.

Ihan aluksi asia kirpaisi vähän syvällä sisällä, mutta sitten kun tajusin, että seksi voi todellakin olla sosiaalisoinnin muoto ihmisten välillä joiden kemia natsaa hyvin. Mustasukkaisuus on minussa edelleen olemassa, mutta se tulee ajatuksesta että joku voi tarjota henkisellä tasolla neidilleni jotain niin suurta, mikä menee sen ohitse, mitä minä voin tarjota. Mutta tuon murehtiminen on täysin turhaa, kun ei siihen voi vaikuttaa.

Ja sittemin olen tajunnut että on loppupeleissä aika absurdia ajatella, että yksi ihminen voi tarjota toiselle koko elämän ajaksi sen ihan kaiken mitä toinen tarvii. Joko sitten luovutaan asioista jotka ei ole tärkeitä, tyydytään tilanteeseen, tai näytellään. Ja veikkaisin, että tuossa on iso iso ososyy miksi 50% avioliitoista päättyy eroon. Toinen on loistava kumppani, mutta ei voi tarjoa sitä aivan kaikkea mitä toinen tarvii ollakseen onnellinen, tai ainakaan täysin tasapainoinen.

Esimerkkinä tyttikseni tanko-oppilas: hän on löytänyt miehen josta pitää, jonka kanssa on ollut kauan ja menee hyvin, mutta mies ei pysty / kerkeä / jaksa antaa kaikkea sitä huomiota mitä neito tarvii. Tämä on aiemmin johtanut pettämiseen ja selän takana kikkailuun, mikä taas on meinannut rikkoa suhteen. Miksi ei voisi sopia, että toisella voi olla joku "harrastus" joka ei sen suuremin vaikuta muuhun elämään? Kerran viikossa viettää aikaa poissa kotoa kun toinen ei ole mestoilla, tämä sitten vie pois tarpeen tehdä tyhmiä partnerin selän takana, kokea haluistaan morkkista yms.

Jos parisuhde on vakaalla pohjalla, ihmiset oikeasti rakastaa ja luottaa toisiinsa, en näe että fyysinen aktiviteetti jonkun tyypin kanssa jonka kanssa synkkaa hyvin, on oikea riski oikeasti toimivalle parisuhteelle. Kyllä, tämän toimiminen vaatii syvää keskuteluyhteyttä ja vilpitöntä luottamusta, mitä ei varmasti kaikki voi, tai halua edes saavuttaa.

Haemaeraemies kirjoitti: Jos parisuhde on vakaalla pohjalla, ihmiset oikeasti rakastaa ja luottaa toisiinsa, en näe että fyysinen aktiviteetti jonkun tyypin kanssa jonka kanssa synkkaa hyvin, on oikea riski oikeasti toimivalle parisuhteelle. Kyllä, tämän toimiminen vaatii syvää keskuteluyhteyttä ja vilpitöntä luottamusta, mitä ei varmasti kaikki voi, tai halua edes saavuttaa.

Jollain kierolla tavalla tässä on järkeä.
En tiedä kykenisinkö itse elämään niin mutta luettuna kuulostaa hyvin simppeliltä ja toteuttamiskelpoiselta.

Cityssä oli muuten aiheesta mielestäni aika osuva kirjoitus:

http://www.city.fi/blogit/7/seksin+harr ... tta/125453

Pari poimintaa:

"Parinvaihto ei pelasta huonoja parisuhteita, vaan vahvistaa ja virkistää joitakin toimivia ja luottamusta painottavia suhteita. "

"Usein ennen parinvaihtoa mieleen juolahtaa sellaisia kysymyksiä kuten, mitä jos kumppanini ihastuu toiseen partneriin minua enemmän? Mitä minun kuuluisi pukea päälle? Olenko tarpeeksi kaunis kenellekään muulle kuin kumppanilleni? Aika pian naiset huomaavat, että ulkonäöllä ei ole niin paljon väliä, vaan itsevarmuus on avain seksikkyyteen."

"Ensimmäisen parinvaihtokokemuksen jälkeen pariskunnan mies alkaa nähdä vaimonsa aivan uudessa valossa ja paljon seksikkäämpänä kuin aikaisemmin."

EDIT: Eihän tämä ihan vastaa Hämiksen elämäntilannetta, mutta liippaa aika läheltä.

Ruumiinnesteiden vaihtaminen ei varmaan olis merkittävän hankalaa, mutta kaikki muu elämän jakaminen ja sen hallussa pitäminen on jo toinen luku. Tuntuu, että tää mun suppea piiri on mulle aivan riittävä ilman että tän kylkeen rakennellaan minkään tason sitoutumista vaativaa suhdetta. Puhumattakaan siitä, että muistais raportoida asiat ja menot useamman tahon kanssa, yrittään sopia niistä, tai että siihen riittäis aika tai energia. Mutta sehän ei ole Hämikseltä mitään pois. Kun kerran Hämiksellä toimii, niin sehän on vaan hyvä homma.

Diddleyn kanssa samoilla linjoilla, hyvä Hämikselle että toimii. Mietin pitkään miksei minulle sopisi ja ensimmäisenä, ei välttämättä ainoana tai edes sinä syvimpänä syynä, mieleen tuli arjen viettäminen useamman kanssa. Varsinkin lapsiin liittyy paljon rutiineja, osa tylsiä ja erittäin pakollisia mutta tarpeellisia kasvattamisen kannalta. Miten pysyisin mielenkiintoisena monelle kumppanille kun olisi pakko priorisoida lapsen nukkumaanmenoaikoja tai ruokavaliota sen sijaan että puuhaisin jotain uutta ja mielenkiintoista? Eli jotenkin epäilisin jääväni jalkoihin useamman hengen suhteessa jos samaan aikaan tilanteessa olisi lapsia enkä voisi (haluaisi) kaikkea huomiotani antaa ensisijaisesti toisille. Myös ilman lapsikorttia sama asia mietityttää, miten paljon minulla olisi tarjota ensihuuman jälkeen usealle ihmiselle, tuskin eliniäksi ainakaan. Mutta ehkä lähestymistapani on väärä, lyhyemmällä tähtäimellä voisi toimia vallan hyvin ja kun uutuudenviehätys on kulutettu loppuun, voi vaihtaa. Tämä ei siis mitenkään Hämiksen suhdetta moittien sanottuna, minusta on oikeasti hienoa että on löytynyt ratkaisu jossa moni on onnellinen.

Haemaeraemies kirjoitti:Myöhemmin neitini kun tuli takaisin kotia, olin kylpytakissa, ja siitä seurasi seuraavaa keskustelu: "Ai, pääsit jo A:n kanssa vaatteistasi.. Pääsittekö panemaan jo ?" "Ööh, ei? Kävin ihan yksin suihkussa.." "Ai no höh"...

Tältä siis tuntuu syödä ja säästää kakkua samaan aikaan.

Suvinen kirjoitti:

Kottarainen kirjoitti:Vaikka olisi avoin suhde niin en silti välttis viitsis keskustella kumpparin kanssa sen panemisista. Huomaan taas olevani ahdasmielinen.

Luultavasti kyse on kuitenkin jostain fetissin muodosta. Joitakin kiihottaa ajatus omasta kumpparista muiden kanssa, luonnollisesti silloin haluaa kuulla yksityiskohtia.

En mie halua tietää tarkkoja yksityiskohtia, mutta haluan tietää jos/kun vieraaseen sänkyyn päätyy. Miksi näin?

Kun tietää, ei tarvi kuvitella tai keksiä. Noin toimii aika pitkälle kaikki asiat meidän suhteessa.