Njuu, mutta se ei tarkoita ettei Nitskulle voi tulla traumoja.ninnithequeen kirjoitti:Eikä mulla ole mitään traumoja siitä, että vanhempani uhkasivat myydä mut mustalaisille
Hyvä että sanoit tuon, koska eipä mullakaan pointtina ollut mikään muu kuin se, että on typerää väittää tietävänsä ettei traumoja olisi (ja sitten sillä perustella, että kurittaminen on ok). Toki esiintymiskammoa kannattaa hoitaa ensisijaisesti juuri esiintymiskammona - ne juuret tulevat sitten aikanaan esiin jos ovat tullakseen.Vaola kirjoitti:Pointtini tässä on nyt se, etten ymmärrä miksi minun pitäisi lähteä tutkimaan jotain asiaa syvällisemmin, jos olen ok sen kanssa.
No enpä usko. Äkkiä loppuu karjuminen ja reippaasti jaksaa kerätä lelut äitin kanssa. Ja mä muuten uhkaan vaihtaa miehenkin parempaan siinä samalla, kun en saa heitä irti pleikkaristaan. Se on Nitskusta hyvinkin hauskaa.Vihtahousu kirjoitti:Njuu, mutta se ei tarkoita ettei Nitskulle voi tulla traumoja.ninnithequeen kirjoitti:Eikä mulla ole mitään traumoja siitä, että vanhempani uhkasivat myydä mut mustalaisille
Opettajiin menetin uskoni viime kesänä, kun opettaja Juhani/Turbohaltija kertoi saaneensa turpiinsa kustuaan Kalliossa jonkun tuntemattoman äijän postiluukkuun... vahingossa toki, seliseli..bedlam kirjoitti:opettajia .
Tai tehdäänpä sittenkin vaihtokauppa, mulle kun tuo lukeminen on niin tuskallista: luen tuon jos sinä luet Anthony de Mellon kirjan The Way to Love. Tuliko kaupat?EveryWoman kirjoitti:Kun kerran vaivauduit tuon postaamaan, niin luen sen (kun ehdin)Crowbar kirjoitti:Lue muuten alkajaisiksi tämä tiivistelmä:
http://miximixi71.spaces.live.com/blog/ ... 2198.entry
No meillä ei riittänyt, piti ihan kantaa ne lelut pihalle laatikossa ennen ku likka vähän pelästy. Nyt on lempinuken vaunut jäähyllä, eikä vaatekaapistani neiti niitä kumma kyllä edes yritä uskaltaa hakea... Sovittiin, että ne palautuu leikkeihin vasta huomenna.ninnithequeen kirjoitti:Yksi hyvä uhkaus unohtui: mä myyn lelut pois jos ne jätetään aina lojumaan pitkin huushollia. Tääkin toimii.
Mä menetin jo silloin, kun samainen Juhani/Turbohaltija kertoi huutaneensa nokkahuilun kotiin unohtaneille lapsille: "Työntäkää ne nokkahuilut seuraavan kerran perseeseenne niin tulee varmasti mukaan!"Gat kirjoitti: Opettajiin menetin uskoni viime kesänä, kun opettaja Juhani/Turbohaltija kertoi saaneensa turpiinsa kustuaan Kalliossa jonkun tuntemattoman äijän postiluukkuun... vahingossa toki, seliseli..
Mulla jo sen opettajan uran alkuaikoina särähti kun kertoi, että jos lapset ei tee läksyjään, hän "tylyttää niitä". Mikä johtunee tosin siitä, että itse inhosin koulua ja tylyttäviä opettajia ja en tehnyt läksyjäni.Aito_Johanna kirjoitti:Mä menetin jo silloin, kun samainen Juhani/Turbohaltija kertoi huutaneensa nokkahuilun kotiin unohtaneille lapsille: "Työntäkää ne nokkahuilut seuraavan kerran perseeseenne niin tulee varmasti mukaan!"Gat kirjoitti: Opettajiin menetin uskoni viime kesänä, kun opettaja Juhani/Turbohaltija kertoi saaneensa turpiinsa kustuaan Kalliossa jonkun tuntemattoman äijän postiluukkuun... vahingossa toki, seliseli..
Jos oikein muistan, Herran Vuonna 1989. Joo, tutustuttiin Yliopiston miestenvessan kopissa. Viihdyttiin siellä tuntikausia. Tosin eri aikaan, mutta tunne on tärkeintä.ninnithequeen kirjoitti:^Onko siitä tosiaan parikymmentä vuotta, kun löysitte toisenne kirjoittelemasta viestejä toisillenne miesten vessassa?
On typerää väittää tietävänsä että traumoja tulisi (ja sitten sillä perustella, että kurittaminen ei ole ok).EveryWoman kirjoitti:on typerää väittää tietävänsä ettei traumoja olisi (ja sitten sillä perustella, että kurittaminen on ok).
Osasit olla jopa hieman hauska.EveryWoman kirjoitti:Tai tehdäänpä sittenkin vaihtokauppa, mulle kun tuo lukeminen on niin tuskallista: luen tuon jos sinä luet Anthony de Mellon kirjan The Way to Love. Tuliko kaupat?EveryWoman kirjoitti:Kun kerran vaivauduit tuon postaamaan, niin luen sen (kun ehdin)Crowbar kirjoitti:Lue muuten alkajaisiksi tämä tiivistelmä:
http://miximixi71.spaces.live.com/blog/ ... 2198.entry
Arvatkaas mistä se sen oli oppinut? Kersat apinoivat kaiken, joten syytä varoa sanojaan. Pätee varmaan moniin muihinkin tekemisiin.Nitsku taas ilmeisesti leikkii tarhassa enemmän poikien kanssa. On alkanut puhumaan kotona prätkähiiristä, hokee kokoajan jotain aivoista ja limasta jne.Zeb kirjoitti:Tuli mieleen yhden ystävän 5-vuotias poika, joka oli alkanut äidilleen sanoa eri käänteissä: "Kohta alkaa läski tummumaan!"
Minä en ole leikkinyt tyttöjen kanssa sen jälkeen, kun päivähoitopaikkani tyttö harhautti minut iskemään käteni koirankakkaan ja sitten pesemään käteni kuralammikossaninnithequeen kirjoitti: Nitsku taas ilmeisesti leikkii tarhassa enemmän poikien kanssa.
Kaikki neuroosini ovat sen Marjan syytä!! Piiskaa paljaalle pyllylle sellaiselle!!Nitskulla oli joskus lelupäivänä mukana vanha, aito He-Man (varmaan isänsä lapsuudenleikeistä jääny aikanaan anoppilaan), ja voi jee että pojat oli ollu kateellisiaGat kirjoitti:Lisäksi Marjalla oli ehjä Batman-auto (nykyään kallis harvinaisuus), mulla oli puuttuvat siivekkeet korvattu tulitikuilla!
Kuka noin on väittänyt?1108 kirjoitti:On typerää väittää tietävänsä että traumoja tulisi (ja sitten sillä perustella, että kurittaminen ei ole ok).EveryWoman kirjoitti:on typerää väittää tietävänsä ettei traumoja olisi (ja sitten sillä perustella, että kurittaminen on ok).
Lipsuu, lipsuu! Unohdit sanan "tahattomasti". Mutta ei se mitään, I aim to please.Crowbar kirjoitti:Osasit olla jopa hieman hauska.
Hyvä itsetunto -läppää?Varmasti tuskallista kun käydään hyvä-itsetunto-läppää romuttamaan.
Eihän tuo de Mello mikään uusi juttu ollut. Ja muistaakseni olet a) pitänyt minua hihhulina ja b) pitänyt minua noressa jo useamman vuoden ajan. Siihen nähden minuun kohdistuva keskusteluaktiivisuutesi on hämmentävää. Pidä toi!Sinänsä hyvä, että mainitsit De Mellon. Nyt voin lopettaa haukkumisesi ja vastata sinulle kuin PetriFBlle.
Crowbar, Crowbar. Nyt alkaa ote lipsumaan. Usein noissa sinun Hyvinkään lukion vihaisen teini-intellektuellin mieleentuovissa purkauksissasi on kuitenkin jotain tolkkua. Mutta Marko Hamilo. Siis tämä Hesarin tiedesivut pilannut tiedetoimittaja, jolla on jokin kumma pakkomielle uusliberalistisen politiikan sekä evoluutiopsykologian vulgaaritulkinnan väitetyn tieteellisyyden puolustamisesta? Sinänsä kyllä suupieliänostattavan ironista, että Freudia kiihkolla vastustava (kannattaako tiedeyhteisössä muuten kukaan Freudin oppeja nykyisin?) Hamilo on niin kliseisen freudilainen kaikissa kirjoituksissaan: Ihmisten teot eivät selity tiedostetuilla uskomuksilla ja haluilla, päätöksillä ja suunnitelmilla, vaan ne ovat tiedostamattomien, ikiaikaisten viettien tuottamia. Toimijat eivät itse tätä ymmärrä ja tiedosta, muta onneksi korkeammasta tiedosta valaistunut Freud/Hamilo voi kertoa ihmisille heidän toimintansa todelliset syyt. Sinänsä muuten aavistuksen - mutta vain aavistuksen - verran yllättävää, että EW suhtautuu noin kriittisesti Hamiloon. Hamilon sisäänpäinkääntynyt alkeistason evoluutiopsykologia kun on ainakin osin yhteensopivaa itsensätuntemishörinän kanssa, ja poliittisista asioista kirjoittava Hamilo tuokin argumentaatiollaan aina väistämättä mieleen SE:n.EveryWoman kirjoitti:Kun kerran vaivauduit tuon postaamaan, niin luen sen (kun ehdin), vaikka näinkin Hamilon televisiossa tekemässä sen luokan loogisia virhepäätelmiä, että odotukset eivät ole kovin korkealla.Crowbar kirjoitti:Lue muuten alkajaisiksi tämä tiivistelmä:
http://miximixi71.spaces.live.com/blog/ ... 2198.entry
Eikö sinulla ole ollut joskus tapana lähetellä joitain hyvinkin rasistisesti vihjailevia lainauksia sekä skinejä sun muita vähemmistöjensortajia ymmärtäviä postauksia tänne palstalle? Voin toki muistaa väärinkin, mutta jos näin todella on, voisi joku olla taipuvainen psykologisoivaan selitykseen.ninnithequeen kirjoitti:Eikä mulla ole mitään traumoja siitä, että vanhempani uhkasivat myydä mut mustalaisille
No enpä usko. Äkkiä loppuu karjuminen ja reippaasti jaksaa kerätä lelut äitin kanssa. Ja mä muuten uhkaan vaihtaa miehenkin parempaan siinä samalla, kun en saa heitä irti pleikkaristaan. Se on Nitskusta hyvinkin hauskaa.
Juu. Ja onhan Hamilo kai tavallaan ihan fiksu mies. Monesta hänen psykokulttuurin ja postmodernin fiilistelyn kritiikistään olen itse asiassa aika samaa mieltä. Mutta en pidä hänen ylimielisestä ja sellaisena pahasti strutsistrategiaan ajautuvasta tavastaan korvata freudilainen psykoanalyysihömppä evoluutiohömpällä.Crowbar kirjoitti:Tuossa jutussa on vaan helmiä virkkeitä, jotka täyttä vastapalloa EW:n juttuihin ja ihan järkeenkäypää settiä. Minulla ei ole mitään kantaa onko Hamilo roskaa vai ei. (...)
(Muuten ei kait tuossa oteta kantaa siihen kannattaako joku tiedeyhteisössä jotain Freudia. Eikös tuossa ole sellaista läppää, että arkipäivä ja käytäntö palaa täydellä eteenpäin aivan kuin näin olisi.)
Kukaan Anu Suomelan artikkelin kirjaansa ottanut ei voi olla kovin fiksu mies.urpiainen kirjoitti:Juu. Ja onhan Hamilo kai tavallaan ihan fiksu mies.
Niihin on täysin toiset syyt. Vaikka meidän baarissa kävi aika lauma skinejä, en ikinä pitänyt heidän toimiaan hyväksyttävänä. Kiltisti olivat meillä, ja kohtelin heitä mamman vauvoina (veljeni yksi heistä). Se mitä he tekivät ravintolamme ulkopuolella, on yks ja hailee, mitä mä siihen puuttumaan. Kun ei kannattanut, nääs.urpiainen kirjoitti:Eikö sinulla ole ollut joskus tapana lähetellä joitain hyvinkin rasistisesti vihjailevia lainauksia sekä skinejä sun muita vähemmistöjensortajia ymmärtäviä postauksia tänne palstalle? Voin toki muistaa väärinkin, mutta jos näin todella on, voisi joku olla taipuvainen psykologisoivaan selitykseen.ninnithequeen kirjoitti:Eikä mulla ole mitään traumoja siitä, että vanhempani uhkasivat myydä mut mustalaisille
Aha, nyt luin tekstin ja ymmärrän paremmin. Sanalla sanoen tuon itsetuntoaiheen osalta näyttäisi kehittyneen jonkinlainen epäongelma ihan vain käsitteenmäärittelytasolla olevien eroavaisuuksien vuoksi.EveryWoman kirjoitti:Hyvä itsetunto -läppää?Crowbar kirjoitti:Varmasti tuskallista kun käydään hyvä-itsetunto-läppää romuttamaan.
Olen Hamilon kanssa jossain määrin samaa mieltä siitä, että nykyiset psykologian ammattilaiset tuppaavat a) näkemään sairautta sielläkin missä sitä ei tarvitsisi eikä kannattaisi nähdä, ja b) asennoitumaan turhan pessimistisesti ihmisen mahdollisuuksiin selvitä psyykkisistä vaikeuksistaan ilman terapiaa. Lähipiirissäni on tapauksia, joiden hälytyskellot kilkattavat aivan normaalien, tasapainoisten ja hyvin pärjäävienkin ihmisten pienistä vastoinkäymisistä. Tuotakin ilmiötä tekee kovasti mieli psykologisoida - on nimittäin ihan ymmärrettävää että henkilö, joka päivästä toiseen työssään kohtaa (vieläpä syvällisellä tavalla) oikeasti mieleltään järkkyneitä ihmisiä, alkaa nähdä järkkyneitä mieliä vähän joka kadunkulmassa. Itselleni ainakin kävisi juuri niin, minkä vuoksi olen onnellinen siitä että en koskaan ryhtynyt opiskelemaan psykologiaa.Marko Hamiloa siteeraten Mika kirjoitti:Ihmisten pahan olon ympärillä pyörii psykoteollisuus, jossa kahisevien miljardien lisäksi pelataan postmoderneilla ideologioilla.
Hamilon tekstiä en ole lukenut, mutta hänen televisioesiintymisensä perusteella voin aavistaa olevani samaa mieltä.Hamilon viesti lieneekin suunnattu freudilaisuuden yhä hämäännyttämälle suurelle yleisölle. Tähän tarkoitukseen teksti on turhan jyrkkää, hivenen ylimielistä ja dogmaattista. Se voi ärsyttää ja kääntyä kirjoittajan tarkoitusta vastaan.
Tämä on kovasti mielenkiintoista. Itsellänikin on se käsitys, että ikävät tapahtumat muistetaan hyvin - tai että vaihtoehtoisesti niitä ei muisteta lainkaan ainakaan ilman yritystä. Tämä käsitys tukee arkikokemustani, mutta jäin miettimään voisiko arkikokemukseni aiheesta olla kokonaisuudessaan kuviteltua ja väärinkäsitettyä. Ja miksipä ei voisi?Richard McNallyn ryhmän tulokset osoittavat hyvin selkeästi, ettei ihmisluonnolla ole taipumusta kadottaa ikäviä tapahtumia muistista kieltämällä ne. Päinvastoin. Ihminen muistaa ikävät tapahtumat erityisen hyvin.
Heh, olen joskus käyttänyt itse samaa termiä. Ja kyllä, olen sitä mieltä että olisi ihmisten kannalta parempi, että jokaisella olisi ainakin yksi rehellinen ja kriittinen ystävä, jonka kanssa keskustelemisesta olisi oikeasti apua oman elämän miettimisessä ja hahmottamisessa. Monen mielestä ystävyys kuitenkin näyttäisi olevan pikemminkin sitä, että toista pönkitetään ja tuetaan sokeasti ja kyseenalaistamatta, olivatpa hänen ratkaisunsa miten typeriä ja pahaenteisiä tahansa - tai jos ei tueta niin ainakin "kohteliaasti" pidetään omat mielipiteet omana tietona vaikka selän takana kauhisteltaisiinkin. Sellaisessa ystävyyssuhteessa ihminen ei kasva, joten seuraavaksi paras vaihtoehto lienee sitten ostaa tämä palvelu joltakulta, joka on valmis sitä myymään.Hamilo kutsuu psykoterapiaa ystävyyden prostituutioksi. Psykoterapia on auttanut monia ihmisiä säätämällä pään ulkoisia naruja, ja heiluttamalla niiden kautta myös nupin piuhoja. Ystäväkauppaa?
Tuttua tämäkin, kuten sekin, etteivät psykoterapeutit monesti itsekään vaikuta erityisen selväjärkisiltä tai tasapainoisilta ihmisiltä. Ehkä psykoterapeutiksi tullaan hieman samaan tapaan kuin juristiksi (anteeksi, palstan juristit, mutta tämä on terapeuttituttuni lausunto): kun vanhemmat riitelivät, juristia kaivattiin. Onhan se kettumaista kuunnella ammattiterapeutin pieleen menneitä tulkintoja omasta persoonallisuudesta (ilman hoitosuhdetta), ja saada perusteltuun kritiikkiin vastaus: Minä tiedän paremmin, olenhan terapeutti! Toisaalta tuo asenne on niin inhimillinen ja yleinen, että jos otetaan huomioon että terapeutitkin ovat vain ihmisiä, se muuttuu ymmärrettäväksi. Uskonnon piirteitä nyt on löydettävissä ihan mistä tahansa inhimillisestä toiminnasta, koska sitähän uskonto on: inhimillisyyden manifestaatio. Sellaisen esiintuomista pidän nollakeskusteluna.Psykoanalyysissa on kieltämättä paljon uskonnon piirteitä. Kritiikki on kiellettyä. Kaikki vastarinta selitetään teoriasta itsestään käsin.
Eksaktien tieteiden yliarvostus on toisaalta turmiollista sekin. Jos tutkitaan ihmistä, taidetta tai muita ei-staattisia ilmiöitä, tutkimusmenetelmiä on turha arvottaa fysiikan mittareilla.Todetaan että psykoanalyysissa on paljon mielenkiintoista, vaikka se ei tieteellisiä kriteereitä täytäkään. Lukon napsahdettua jatketaan taas puhetta psykoanalyysitieteestä.
Tässä on nyt käsitteenmäärittelyongelma: minun sanakirjassani nuo molemmat kuvaillut itsetunnon lajit ovat huonoa itsetuntoa.Koulukiusaamisen yhteydessä Hamilo ottaa esiin psykokulttuurin klassikoksi kasvaneen itsetunnon käsitteen. --- Jos hyvällä itsetunnolla varustettu yksilö esittää kykyihinsä nähden liian hyvää jätkää, hänet nolataan, ja hän putoaa arvoasteikossa. Huono itsetunto estää hyppimästä vallan kahvassa tiukemmin roikkuvien silmille. Huonolla itsetunnolla evästetty pyrkii petraamaan kykyjään. Siihen häntä motivoi menestyksestä nouseva itsetunto ja sen tuoma huumeen lailla koukuttava hyvä olo.
Kuten sanottu: määrittelykysymys. Aivan sama, miten se määritellään, kunhan puhutaan yhteisillä käsitteillä. En myöskään käsitä, miten jollekulle voi tulla mieleen vetää yhtäläisyysmerkit menestyksen ja suosittuuden välille. Jos suosituimmuusasema saavutetaan huonon (tai tässä: hyvän) itsetunnon keinoin, siitä seuraava "menestys" ei ole luonteeltaan sellaista, jota ihmisten varsinaisesti kannattaisi tavoitella.Hamilon siteeraaman Roy Baumeisterin mukaan koulukiusaajilla on yleensä hyvä itsetunto, ei huono kuten naamiohypoteesissa väitetään. Jos koulukiusaamista sallitaan yhtään, se nousee helposti menestyksen strategiaksi. Vaikka kuinka toisin väitetään, kovat jätkät ovat suosittuja.
Tästä ongelmasta on ollut paljon keskustelua ihan psykologian ammattipiireissäkin.Lyhyessä luvussa Hamilo ottaa esiin narsistien uhrien tuki ry:n toiminnan, joka ruokkii itsekeskeisiä myötätunnon kerjääjiä. Narsistisesti häiriintyneitä on väestöstä korkeintaan pari prosenttia. Jokaiseen avioeroon ja riitaan hekään eivät ennätä, kuten uhrien tuen keskustelupalstalta voisi päätellä. Narsistien uhrien keskusteluissa paljastuukin, että useimmissa tapauksissa kysymys on normaaleista ristiriidoista puolisoiden, vanhempien, sisarusten tai työnjohtajien kanssa.
Ihmisten työ kehittyneissä maissa muuttuukin jatkuvasti a) vaativammaksi ja b) henkisemmäksi. Mitä vaativampaa ja henkisempää työ on, sitä kokonaisvaltaisemmin ihminen tekee sitä koko persoonallisuudellaan. Kaivosmiehelle riittää fyysinen kunto ja kestävyys, ajatustyöläisellä kyse on väistämättä myös persoonallisuudesta. Se taitaa olla väistämätön kehityssuunta, ollaan siitä mitä mieltä hyvänsä.Sitten siirrytään bisnesmaailmaan ja psykokulttuurin osiin joille on helppo nyökytellä: tiimikonsulttien, psykotestaajien, yritysastrologien, henkilöarvioinnin ja persoonallisuustestien maailmassa pyörii miljoona hynää. Julkisenkin sektorin töihin palkataan pätevimpien sijaan sopivimpia. Hyviä tyyppejä. Ihmiset eivät tee työtä, vaan he ovat työelämässä. Kun persoonakin on valjastettu, työn ulkopuolelle ei jää mitään.
Tämä taas vaikuttaa siltä, että aineettomien arvojen todellisuus ei ole vielä kohdannut kirjoittajaa aivan täysillä.Psykobisneksessä voisi olla monen kouluttamattoman yrittäjän tulevaisuus. Bisnes voisi hyvinkin kasvaa korkoa korolle. Kun firmaan lähetetään touhukas konsulttiryhmä selvittämään työilmapiiriä eli antamaan potkuja, sama psykofirma voisi lähettää perään kriisiterapiaryhmän siivoamaan jälkiä.
Voi olla, että psykologiasta saa tai on saanut hyviä arvosanoja helpommin, mutta se ei merkitse että pehmeät ja epävarmoihin menetelmiin perustuvat tieteet sinänsä olisivat kovia "helpompia" tai edustaisivat älyllistä laiskuutta. Päin vastoin. Kiveen hakattuja sääntöjä on aina helpompaa noudattaa kuin epämääräisiä ja muuttuvia.Kirjan viimeisessä luvussa Susanne Björkholm lyttää lukion psykologian opetusta. Luonnontieteen opettajien parissa psykologiaa on perinteisesti pidetty blondien oppiaineena. Ainakin vanhanmuotoisessa reaalikokeessa psykologian kirjoittivat usein ne jotka eivät koulussa pärjänneet. Psykologiasta oli tiedossa korkeita arvosanoja kognitiivista purukalustoa liikaa kuormittamatta. Björkholm osuu oikeaan nimetessään luvun: Lukion psykologia ja älyllisen laiskuuden viettelys.
Fyysikon kysymys, joka on ihan mielenkiintoinen, mutta jos sitä yritetään käyttää kokonaisen tieteenalan disauttamiseen, se vaikuttaa enemmän pelkuruudelta kuin järkevyydeltä.Lukion psykologia on saanut sittemmin vankempaa tieteellistä sisältöä. Sitä riivaa kuitenkin edelleen dualismin riippakivi. Björkholm lainaa lukion oppikirjaa: …ilman psyykeä olisimme vain jonkinlaisia biologisia robotteja. Mikä psyyke? Miten sellaisen olemassaolo voitaisiin havaita?
Sounds like a plan, kunhan siitä insinööritieteiden toteemista luovutaan yhtälailla.Voitaisiin luottaa ihmisiin ilman yhteisen toteemin kumartelua.