Kiitos, Manala, asiallisesta vastauksesta (vilpittömästi).
Herra Manala kirjoitti:Aava vaikuttaa melko herkältä ja epävarmalta, miesten huomioon tottumattomalta sinisilmäiseltä naiselta. Tällainen naisenalku antaa helposti vähän turhankin yllättyneenpositiivisenoloista palautetta takaisinpäin, jonka meidän naissankarimme sitten tulkitsee automaattisesti kuten tulkitsee. Yleensä selvästä kiinnostuksenosoituksesta hänen alakäyräänsä kohtaan. Ainakin jollain alitajuntaisella tasolla, vaikka kyseinen naenen ei vielä sitä ymmärtäisikään.
Olen itsekin antanut Gattacalle myönteistä palautetta hänen joistakin tavallista paremmin mietityistä ja objektiivisuushakuisista jutuistaan. Reaktio oli sama: kaikenkarvaiset miehenpuolikkaat syöksyivät esittelemään hänen kirjoitteluhistoriansa ikävimpiä sattumuksia ja henkilökohtaisen elämänsä ja persoonallisuutensa poikkeavuuksia (täysin aiheeseen liittymättömästi) kuin varmistaakseen, että en vain millään tasolla voisi pitää hänen nettipersoonastaan. Miksi? Koska minäkin olen sinisilmäinen ja naiivi viaton ihmislapsi, joka ei oikein ole tottunut miesten antamaan huomioon? Mietipä miltä itsestäsi tuntuisi jos joku suhtautuisi sinuun noin. Minusta se ei tuntunut mukavalta, enkä oikein usko että Aavakaan sitä erityisemmin arvostaa (Aava voi toki halutessaan kertoa mielipiteensä).
Sitten tässä on se, että väärintulkintoja tulee ihmistenvälisessä kanssakäymisessä jatkuvasti. Joku luulee toisen olevan romanttisesti kiinnostunut silloin kun hän ei sitä ole, toinen ei tajua olemassaolevaa kiinnostusta ja kaikkea siltä väliltä. Ei siinä ole mitään pahaa tai välteltävää. Tilanteen ratkaisee se, miten väärinkäsityksiin suhtaudutaan niiden tultua ilmi. Siinä Gattacalla on paljon parantamisen varaa (joskin uskon suurimman osan hänen herutteluistaan olevan pahan olon purkamista, eikä tosissaan tehtyjä iskuyrityksiä), mutta hän ei ikinä opi parantamaan tilannetajuaan ellei hänen anneta toimia sen varassa noissa tilanteissa. Eikä hän opi käyttäytymään inhimillisesti, jos kerta toisensa jälkeen hänen onnistumisen kokemuksensa (myönteinen palaute) syöksytään pilaamaan.
Ne ihmiset, jotka kulloinkin ovat tilanteissa vastakappaleina, ovat niinikään ihan itse vastuussa omasta toiminnastaan. Jokainen voi poistua keskustelusta niin halutessaan tai sitten kokeilla muita tapoja selvitä epämukavista tilanteista. Itselläni on käytössä strategia, jonka mukaan keskustelen Gattacan kanssa itseäni kiinnostavista aiheista niin kauan kuin hän kirjoittaa asiallisesti. Jos hän yltyy turhiin asiattomuuksiin ja loukkaavuuteen, lopetan kanssakäymisen ja jatkan vasta kun asiallinen ote taas löytyy. Se on minulle toiminut hyvin (vaikka te vuosia sitten väitittekin ettei se voisi toimia moisen ilmestyskirjan pedon kanssa), eikä Kitinän suojelupoliisien toiminta ainakaan tilannetta
auta; teidän aiheettomat vittuilunne kun lisäävät Gattacan asiattomuuksia sen sijaan että vähentäisivät niitä.
Nähty. Ja vaikka miten pidät sitä epäempaattisena, näen mieluummin Aavan jättävän astumasta karhunrautaan ja pahoittamaan mielensä totaalisesti, kuin että Gattaca saisi tästä taas yhden "rastin" seinälleen. Aava vaikuttaa hyvin pitkälti samantyyppiseltä ihmiseltä kuin HB. Ja minä diggailin HB:tä.
Minusta Aava ei todellakaan vaikuta hyvin pitkälti samantyyppiseltä kuin HB, mutta mielipiteensä kullakin, eikä sen pitäisi itse asiaan edes vaikuttaa mitenkään. HB:n kohdalla oli niinikään asiatonta naljailla hänen ja Gattacan ystävällismielisestä keskustelusta ennen kuin mitään kurjaa edes tapahtui. Voi olla (pidän sitä hyvin todennäköisenä), että ilman etukäteisnaljailuja tilanne ei olisi koskaan mennyt siihen mihin se meni (koska Gattacalla olisi ollut uusien myönteisten palautteiden toivossa enemmän motivaatiota kunnioittaa HB:n toiveita). Kuitenkin, jos olisi mennyt, minusta olisi ollut ihan ok näyttää Gattacalle kaapin paikka
siinä vaiheessa kun siihen on oikeasti aihetta (= kun HB on ilman vaikutusta sanonut toivovansa että Gattaca lopettaisi).
Ja se sinä tarvitset minun mielestäni apua juuri siksi, että empatiakykysi on puolittain sokea ja kääntyy jotenkin automaattisesti vanhan huorittelijapaljastelijan, kuin sinisilmäisen aisakeskustelijan puolelle. Olet siksi valmis täydellä kaistalla vastaanottamaan lisäuhreja, jos vaan säilyy edes teoreettinen mahdollisuus siihen, että Gattaca nyt yht'äkkiä tällä 4305 kerralla käyttäytyisikin toisin.
Hetkinen: onko tiedän vittuilunne estänyt sitä, että noita uhreja tulee? Ei hemmetissä ole. Minkä luulet olevan taustalla siinä, että toivon tarpeettoman vittuilun lopettamista, ellei juuri ikävien tilanteiden välttämisen? Ilmeisesti et pysty sulattamaan ajatusta siitä, että mikä olisi hyväksi uhreille olisi samalla hyväksi myös Gattacalle. Monilla on sellainen maailmankuva, jossa jollakin osapuolella on oltava kurjaa jotta muilla voisi olla mukavaa, mutta jos tarkastelisitte tekemisiänne analyyttisesti, huomaisitte että tuon mentaliteetin seurauksena kaikilla on vain enemmän tai vähemmän kurjaa. Ymmärrän kyllä, että Gattacan puolustaminen näyttää tuon maailmankuvan edustajien silmissä uhreihin kohdistuvalta empatian puutteelta (koska teidän mielestänne vain jompaa kumpaa puolta kohtaan voi tuntea empatiaa), mutta tiedän kyllä itse oman empatiani määrän ja kohteet, joten siltä osin en koe tarvitsevani apua. Kiitos kuitenkin tarjouksesta.
Minulla on oikeudentaju.
Tai kostonhimo?
Pointti on kuitenkin siinä, että ihmisetkin ovat eläimiä, eikä meidän oppimisemme olennaisesti eroa niistä mekanismeista joilla koira oppii (tai ei opi).