Palautetaanpa keskustelua takaisin raiteilleen:
AarneAnkka kirjoitti:
Yleistäen (poikkeuksiakin toki on) voidaan sanoa, että miehet usein suorastaan kärsivät kumppanin puutteesta. Heidän elämänsä on kurjaa ilman naista. Naisia ei taas tunnu yksinäisyys haittaavan, ilmankin pärjää. Miehen valinta tuntuu paljon helpommin olevan "mieluummin huonossakin suhteessa kuin ilman", kun taas naisen valinta on yleensä "mieluummin ilman kuin huonossa suhteessa".
Mielestäni jo oletuksesi on väärä. On paljon naisia, jotka eivät lähde pois huonosta suhteesta. Usein näille suhteille on tyypillistä, että mies on erittäin voimakastahtoinen ja selvästi hallitsee suhdetta, tai sitten naisella on muita vahvoja syitä pysyä yhdessä (ensimmäiseksi mieleen tulevat yhteiset lapset).
Tasa-arvoisessa lapsettomassa suhteessa voi olla, että naiset lähtevät miehiä helpommin elämään täyttä sinkkuelämää. En tiedä. Jos näin on, niin syynä voi esimerkiksi olla
- nainen saa positiivista huomiota miehiltä esim. baarissa, joten hän olettaa, että hän voi helposti löytää nykyistä miestään paremman kumppanin - mies ei tunnetusti saa kovin paljon huomiota,
- nainen pitää miestä enemmän ystävänä kuin elinkumppanina, jolloin suhteen päättyminen on vähän kuin jättäisi ystävän taakse: muita ystäviä kuitenkin rittää - miehelle nainen tuntuu yleensä olevan enemmän kuin ystävä: ehkä sen takia, että ystävien kanssa ei oletusarvoisesti harrasteta seksiä,
- naista ei pelota, että hän jää yksin eron jälkeen. Hänellä on ystävänsä ja baarista saa flirttiä ja huomiota - keskivertomiehelläkin on ystävänsä, mutta flirtin ja huomion eteen pitää ehkä olla hiukan naista aktiivisempi.
Niin, vaikea sanoa, missä on syy. Ehkä syy onkin jossain ihan muualla. Ehkä, enkä nyt tarkoita ketään erityisesti, kyseessä on vääristymä. Kun tavallinen keskivertomies vertaa itseään naiseen, hän ei suinkaan vertaa keskivertonaiseen, vaan sellaiseen naiseen, joka erityisesti kiinnostaa häntä. Arvioisin, että 80% miehistä pitää 20% naisista erityisesti kiinnostavina. Silloin ei ole ihme, että verratessaan itseään 20% naiseen toteaa jäävänsä monessa suhteessa tappiolle. Sen sijaan, jos vertailtavana olisi keskiverto 50% nainen, niin tilanne olisi todennäköisesti toinen. Kun valinnanvaraa ei ole, niin varmasti nainenkin pelkää jäävänsä yksin.
Erityisen vaarallista on verrata omaa menestystä nettinaisen menestykseen. Vaikka tilanne on voimakkaasti muuttumassa, edelleen netissä miehet suhtautuvat jokaiseen naiseen kuin Monacon prinsessaan. Ehkä miehinen mielikuvitus laittaa nettinaisille piirteitä, joita näissä ei todellisuudessa ole. Vasta live-tapaamisen jälkeen tilanne normalisoituu. Toki netissä on paljon uskomattoman kauniita naisia, mutta suurin osa on ihan tavallisiia.
Nettideiteissä vonkhaajat ovat lähes poikkeuksetta miehiä. Naiset saavat miehiltä läjäpäin vastauksia, miehet naisilta hyvin vähän.
Naiset saavat läjäpäin vastauksia samoilta miehiltä. Nettideiteissä on paljon miehiä, jotka vastaavat ihan kaikille. Jostain syystä vastaavia naisia ei ole. Mies vastaa sadalle ja toivoo yhtä vastausta. Nainen valikoi sadasta yhden ja toivoo tältä vastausta.
Miehistä paljon suurempi osa on "ihme hyypiöitä" kuin naisista. Naispuolisiin hyypiöihin törmää korkeintaan EuroSinkkujen city-illassa.
Tässä olen eri mieltä. Olen tavannut varsin uskomattomia naisia netissä. Eksentrikkoja löytyy molemmista sukupuolista.
Mietin vaan, mistä tämä epäsuhta oikein johtuu?
Tuon varmaan katoin jo aiemmilla kommenteilla.
Miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon. Miksi miehet ajautuvat herkemmin epätoivoon kuin naiset?
Naiset kyllä käyttävät käsittääkseni masennuslääkkeitä jonkun verran enemmän kuin miehet, joten en nyt tiedä tuosta epätoivostakaan.
Miksi miehet eivät kestä olla ilman kumppania?
Varoitus: nyt tulee tylyä yleistystä.
Mies on metsästäjä, jonka saaliina on nainen. Ilman kumppania oleva mies on huono metsästäjä: hän ei ole saanut saalista. Siksi mies ei kestä olla ilman kumppania. Toisaalta saatuaan saaliin - löydettyään hänestä kiinnostuneen naisen - miehen kiinnostus lopahtaa helposti. Saalis on jo saatu kiinni, on aika metsästää jotain muuta. Onneksi ajan kanssa metsästäjämies rauhoittuu ja voi hyvinkin saada aikaan ihan tasapainoisen hyvän suhteen löytämänsä naisen kanssa. Tätä sanotaan rakkaudeksi.
Miksi miehet ovat useimmiten aloitteentekijän, tai peräti kerjääjän, vonkaajan, anelijan, altavastaajan asemassa?
Tämä taitaa olla opittu juttu. Tähän asti naisille on iskostettu lapsesta asti, että miehen perässä juokseminen on jotenkin rumaa. Miehille taas on iskostettu esimerkiksi kaveripiirissä tai isoveljeltä opittuna, että miehen pitää saada kokemuksia. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Luin jostain, että jotkut yläasteikäiset pojat saavat tytöiltä jo niin paljon huomiota, että he kokevat sen häiritseväksi. Tasa-arvo tulee toteutumaan tässäkin.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka naiset tekisivät jatkossa enemmän aloitteita, niin aloitteet eivät mene tasan. Myös naisilla varmasti pätee, että 80% naisista pitää 20% miehistä erityisen mielenkiintoisina. Samat miehet saavat monen naisen huomion. Näinhän naisillakin on, kuten moni nainen on täällä ansiokkaasti tuonut esille. Miesten huomio ei mene tasan kaikille naisille.
Miksi mieshyypiöitä on enemmän kuin naishyypiöitä?
Toinen teoria: miehen määritelmä mieshyypiölle on ankarampi kuin naishyypiölle. Samoin naisen määritelmä naishyypiölle on ankarampi kuin mieshyypiölle. Ehkä olemme suvaitsevaisempia vastakkaista sukupuolta olevan erilaisuudelle.
Huomatkaa että yllä on paljon yleistyksiä. Puhun todennäköisyyskentistä, en yksilöistä.
Huomattu on.
p.