Kitinä

Emmä dave oikeasti jaksa alkaa taistelemaan tästä sun ammattiylpeyttä niin kovin henkilökohtaisesti loukkaavasta aiheesta.

Mä sanoin tossa aiemmassa viestissäni jo ne pääpointit. Transrasvat on ihan yleisesti todettu vahingollisemmiksi kuin luonnolliset eläinperäiset rasvat. Eiks niin? Ja samoin nopeiden hiilihydraattien, erityisesti vaaleiden viljatuotteiden suositusmääriä ollaan tarkastamassa alaspäin. Eiks niin?

Mitä mun nyt oikein pitäisi sanoa että sä saisit sielunrauhan?

Manaaja kirjoitti:Muut, ravintotekniset opastukset menivätkin sitten nykytietämyksen valossa tarkasteltuna jo vähän enemmän tai vähemmän päin hanuria.

Kieltämättä meikäläisellekin aikanaan koulussa pakkosyötetty lautasmalli runsaine hiilareineen on osoittautumassa nyttemmin vähemmin tavoiteltavaksi vaihtoehdoksi.

Kun kerran pappa-ketjussa ollaan ja ravitsemustieteestä puhutaan, niin mikä muilla vanhemmilla on suhtautuminen karkkiin, limuihin ja pikaruokaan?

Meillä vältellään sokrumehuja ja limusta poika ei edes pidä. Pizza maistuu kyllä, pyritään karvakäsilätyn sijasta tarjoamaan vähempisuolaisia vaihtoehtoja. Kerran kuussa saatetaan käydä hampurgerilla. Mie yritän pitää jöötä, ettei pullaa yms olisi kotona tarjolla (helppo nillittää, kun ei itse syö makeaa), tämä onkin oikeastaan ainoa asia josta vaimon kanssa ei ravitsemusasioissa olla 100% samaa mieltä.

Manaaja kirjoitti:Emmä dave oikeasti jaksa alkaa taistelemaan tästä sun ammattiylpeyttä niin kovin henkilökohtaisesti loukkaavasta aiheesta.

Mä sanoin tossa aiemmassa viestissäni jo ne pääpointit. Transrasvat on ihan yleisesti todettu vahingollisemmiksi kuin luonnolliset eläinperäiset rasvat. Eiks niin? Ja samoin nopeiden hiilihydraattien, erityisesti vaaleiden viljatuotteiden suositusmääriä ollaan tarkastamassa alaspäin. Eiks niin?

Mitä mun nyt oikein pitäisi sanoa että sä saisit sielunrauhan?

Mistähän niitä transrasvoja käytännössä Suomessa saa? Margariinihan ei nimittäin niitä sisällä. Sama jos sanoisit, että bensan juominen on vaarallista. On aivan naurettavaa lähteä kumoamaan ravintosuosituksia transrasvalla, kun nykyiset kasvislevitteet eivät sisällä transrasvoja.

Margariineista ja rasvalevitteistä ei löytynyt haitallista transrasvaa


"transrasvahapot, mutta niiden
osuus suomalaisten ruokavaliossa on merkityksettömän vähäinen (0,5 E%).

http://wwwb.mmm.fi/ravitsemusneuvottelu ... 112005.pdf

sivu 16

Muistaakseni nykyisin transrasvoja suomalaisessa ruokavaliossa on lähinnä jossain kekseissä tms.

Margariinit ovat sisältäneet transrasvoja viimeksi joskus yli kymmenen vuotta sitten.

"Kuitupitoisten hiilihydraattien määrää tulisi lisätä ja puhdistettujen sokereiden osuutta vähentää."

sivu 17

Tässä ei ole vähimmässäkään määrin kyse mun ammattiylpeydestä. Minä en väitä olevani mikään ravitsemuksen asiantuntija. Minä katson, mitä asiantuntijat sanovat.

Meillä on se oleellinen ero, että minä tiedän, että minä en tiedä.

Sinä et tiedä, että et tiedä.

küllküll kirjoitti:Kun kerran pappa-ketjussa ollaan ja ravitsemustieteestä puhutaan, niin mikä muilla vanhemmilla on suhtautuminen karkkiin, limuihin ja pikaruokaan?

Kaikkea saa syödä, kaikkea tulisi maistaa, mitään ei popsita liikaa eikä tarvitse syödä, jos ei tosiaan halua. Sokerijuomia ei juuri tarvitse kuin saunan jälkeen kerran viikossa. Tosin itse tulee nautittua, joten olen huono esikuva.

Jos kaiken kieltää, todennäköinen seuraus vanhempana on ylensyönti tai sitten ikuinen katkeruus, kun kaverit saavat paljon parempaa. Tuore pulla on hyvää, jos sitä joku paistaisi.

Riemumieli kirjoitti: Kaikkea saa syödä, kaikkea tulisi maistaa, mitään ei popsita liikaa eikä tarvitse syödä, jos ei tosiaan halua.

Näin meilläkin. Hyvin näyttää toimivan sillä vieraskahvipöydässäkin jannu käy vain kääntymässä ja painuu leikkimään muiden muksujen jäädessä mässäilemään makealla.

Ruokaa ei olla myöskään koskaan pakotettu syömään millään lailla. Syö yhä monesti sormin vaikka on jo yli 2 vuotias. Sotkekoot ja opetelkoot ruoan niin kuin itse parhaaksi näkee. Paino kasvaa ja kehitys menee eteenpäin, joten ei vaan jaksa alkaa stressailemaan syömisistä.

Mut on happaman ja kirpeän perään kuin isänsä. Vetelee oikein happamia suolakurkkuja kuin tyhjää vaan ja pyytää lisää. Irvistee vaan kun väristelee

Vähän samaan tyyliin kuin edellisillä.
Kun ei itse tule juurikaan syötyä karkkia tai ostopullaa tai juotua limua, niitä ei ole sitten kotona oikein ikinä ollutkaan. Olisko kerran tai pari poikanen halunnut limua ja muutaman kerran useammin karkkia ja joka kerralla lopputulos on ollut se, että tyyppi sanoo "Tää on aika pahaa" ja jättää syömättä/juomatta.
Kielletty ei siis ole mutta ei näytä maistuvan. Mummin leipomaa pullaa toi sen sijaan söisi kyllä kaksin käsin
Pizzaa tehdään itse välillä ja Mäkkärissä käydään joskus (harvemmin kuin kerran kuussa).
Ei ole toistaiseksi ongelmaa näkyvissä.

AngryBird kirjoitti: Mäkkärissä käydään joskus

Jep. Kun lähdetään koko poppooo shoppailemaan pidemmäksi aikaa, käydään jossain hampparimestassa syömässä. Jannu tosin ei oikeastaa syö kuin ketsuppia ja siinä sivussa pari ranskista. Se vaan dippaa ranskikset ja nuolee niistä ketsupin pois..

Ai niin joo. Jäätelöstä nuori herra ei ole kyllä koskaan kieltäytynyt

Puhelin soi just. Juniorikin sai perhepäivähoitopaikan tarhan sijasta. Ei tosin samaan kuin esikoinen, mutta matkan varrelle. Nyt vaan toivotaan että esikoisen paikasta vapautuu mahd pian paikka

Tarhapaikka olis ollut 10 km päässä ja tällä mallilla esikoisen hoitopäivä olis pidentynyt melkein tunnilla.

Voin olla väärässäkin, mutta kyllä minusta tuntuu että pienelle perhepäivähoito on parempi kuin olla 100 lapsen tarhassa. Vähemmän meteliä ja stressiä ja hoitaja ehtii oikeasti vähän viettämään aikaakin lapsen kanssa.

Kotihoito olisi tietysti se paras vaihtoehto, mutta kenellä siihen on varaa onkin sit eri juttu.

küllküll kirjoitti:Kotihoito olisi tietysti se paras vaihtoehto, mutta kenellä siihen on varaa onkin sit eri juttu.

Ja onko se loppujen lopuksi edes paras ratkaisu? Mä en oikein usko.

Vesper kirjoitti:

küllküll kirjoitti:Kotihoito olisi tietysti se paras vaihtoehto, mutta kenellä siihen on varaa onkin sit eri juttu.

Ja onko se loppujen lopuksi edes paras ratkaisu? Mä en oikein usko.

No se riippuu lapsen iästä, IMHO. Itse olen sitä mieltä, että alle 3 vuotiaalle koti on ilman muuta paras hoitopaikka. Siitä eteenpäin 50-60.

küllküll kirjoitti:Kotihoito olisi tietysti se paras vaihtoehto

Meillä mennään tällä. Jannu tulee olemaan reilu kolme vuotias kun tarhaan menee. Neiti varmaan jo aikaisemmin.

Mä näen asian ehkä jotenkin eri kantilta sitten. Ihan pienille koti lienee hyvä paikka, vähän isommille soisin jotain muutakin. Samoin kuin vanhemmillekin.

Ps. en ole koskaan ollut päiväkodissa/tarhassa/vieraalla hoidossa.

No olen ajatellut olla kotona tuohon kolme vuotiaaseen asti, mutta vain siksi että siihen on varaa ja mahdollisuus. Sen jälkeen laitan kyllä tytsän hoitoon. Olen jotenkin ajatellut että se on paras vaihtoehto, kotona pienenä ja sitten isompana enemmän ihmisten pariin.

No ma nyt olen niin friikki, etta haaveilen kotikoulusta noille, eli ei mun puheita kannata ottaa tosissaan.

Anyway, kotona kokkimisen ja paivahoidon valilla on hyvin runsaasti sosiaalisten kontaktien ja kokemuksen kartuttamisen mahdollisuuksia. Ei oo niin simppelii. Vaatii vaan vanhemmalta panostusta.

RP kirjoitti:No olen ajatellut olla kotona tuohon kolme vuotiaaseen asti, mutta vain siksi että siihen on varaa ja mahdollisuus. Sen jälkeen laitan kyllä tytsän hoitoon. Olen jotenkin ajatellut että se on paras vaihtoehto, kotona pienenä ja sitten isompana enemmän ihmisten pariin.

No kun näkee noita tarhojen lapsia vesilätäkössä istumassa ja räkä nokasta valuen, samalla kun tarhatädit puhuvat paskaa jossain katoksessa, ei kovin nopsaan kyl halua omaa rääpälettään sinne raahata.

Mut eniten kyllä vierastan perhepäivähoitsuja. Siis ne aikuisethan on yksin siellä enimmäkseen. Mist vitusta kukaan tietää mitä ne siellä niitten muksujen kanssa tekee?

Lähipiirin eri rakaisujen pohjalta oma mielipiteeni on, että noin 1.5..2v saakka kotona, sen jälkeen perhepäivähoitoa reilu vuosi ja sitten tarhaan. Hoituu noi sosiaaliset valmiudet niiqu paremmiksi. Kai.

Boner kirjoitti: No kun näkee noita tarhojen lapsia vesilätäkössä istumassa ja räkä nokasta valuen, samalla kun tarhatädit puhuvat paskaa jossain katoksessa, ei kovin nopsaan kyl halua omaa rääpälettään sinne raahata.

Poikanen on ollut kolmessa eri päiväkodissa eikä yhdessäkään niistä ole ollut tuon kaltaista menoa.

Boner kirjoitti:No kun näkee noita tarhojen lapsia vesilätäkössä istumassa ja räkä nokasta valuen, samalla kun tarhatädit puhuvat paskaa jossain katoksessa, ei kovin nopsaan kyl halua omaa rääpälettään sinne raahata.
Mut eniten kyllä vierastan perhepäivähoitsuja. Siis ne aikuisethan on yksin siellä enimmäkseen. Mist vitusta kukaan tietää mitä ne siellä niitten muksujen kanssa tekee?

Kuulostaa harhaisen puheelta. Olisiko syytä hakeutua mielenterveyspalvelujen piiriin?

Noh, noh, Mansikin pökkijöiden edusmiesten kannattaja pitää vain pienempää ääntä.

Riemumieli kirjoitti:Kuulostaa harhaisen puheelta. Olisiko syytä hakeutua mielenterveyspalvelujen piiriin?

No ainakin tuon tuttavapariskunnan perhepäivähoitajan olisi syytä hakeutua. Tekee meinaan jatkuvasti ohareita, on sairaana ja vaikka mitä muuta. Kuulostaa siltä että sillä ei ole kaikki ihan kohdallaan..

Vesper kirjoitti:Ja onko se loppujen lopuksi edes paras ratkaisu? Mä en oikein usko.

Rohkenetko vihjata, että rva TTAM olisi väärässä?

Meidän esikoinen oppi kävelemään "melkein yhdessä yössä" aloitettuaan päivähoidossa. Samoin puheenmuodostus otti aimo harppauksen eteenpäin. Muut hoitolapset olivat vuodesta kolmeen häntä vanhempia.

Niinäkin päivinä kun poika on kotona, haluaa ehdottomasti samalle leikkikentälle leikkimään kuin missä muutkin hoitolapset peuhaa.

Tämän yhden esimerkin perusteella ei tietenkään voi vetää definitiivisiä johtopäätöksiä.

Kyllä meidänkin alueella on perhepäivähoitopaikoissa melko kirjava tarjonta. Kuitenkin olen yhden ainoan kerran joutunut todistamaan Bonerin mainitsemaa "lapset lätäkössä, hoitsut juoruamassa" -touhua ja silloinkin oli kyseessä paikallisen lastentarhan ulkoilutouhu.

Asiat olivat ennen toisella tolalla, kun lapsia oli paljon sekä kotona että naapurissa. Lapset leikkivät keskenään, oppivat sitä kuuluisaa sosiaalisuutta ja äidit laittoivat ruokaa. Tarha on nykyajan korvike lapsirikkaille ajoille.

Lienee selviö, että yksi lapsi yksin kotona ei ole erityisen mukautuvainen tai osaa leikkiä muiden kanssa. Lisäksi kun tällainen lapsi menee esim. kouluun, hän saa luultavasti kaikki pöpöt yhdellä kertaa ja on paljon poissa. Voi toki olla johtaja-ainesta, kun itsekkään mulkkuuden ensitahdit on saatu jo äidinmaidossa.

Totta kai lapsen olisi paras olla kotona niin kauan kuin mahdollista, mutta se edellyttäisi, että lapsia on enemmän kuin yksi ja vieläpä niin, että vanhempia lapsia ei viedä hoitoon, että äiti (se se lähes poikkeuksetta kuitenkin on) voi keskittyä täysillä uutukaisen hoitoon.

No esim. tässä asuinalueella on tosi paljon tytsälle leikkikavereita tai olisi elleivät kaikkien vanhemmat kävisi töissä. Kotiutuvat tuossa viiden pintaan eikä ne enää silloin ulos lähde. Tytsän ikäluokkaa siis ovat. Viikonloppuisin sitten ovat toki enemmän pihalla.

Tässä olisi joku semmonen päiväkoti johon vanhemmat tulevat mukaan. Siellä saa ruoan, on hoitajia jne. mutta vanhemman pitää olla paikalla. Harmi että ovat aikalailla täynnä :/

Pojan päiväkoti (ryhmäperhepäiväkoti) on meidän alakerrassa, iltapäivisin aina ulkoilevat meidän pihassa: poikaa on todella vaikea saada kotiin.