Kitinä

küllküll kirjoitti:Meillä on Stigan Classic toista talvea käytössä. Kundi 2.5v jaksaa vetää sitä jo itse tasamaalla, muttei vaan aina viitsi. Tuolla on mukava laskea pojan kanssa kahdestaan, kunhan ei kaikista suurimpiin mäkiin vie. Kirkuu riemusta ja tykkää kovasti. Yksin en päästä kyllä vielä pitkään aikaan tuolla laskemaan.

Tämä sinetöi ostospäätöksen. tänks.

^Me saadaan myös Stiga jouluksi; pojan ja isän yhteisiä mäkihetkiä varten, ainakin vielä (ikää siis 18.12 tasan 2,5v., pojalla, isä melkein 30 )

Jåå, en taas ajatellut, että lapsihan voi olla vanhemman kyydissä. Mitä se kertoo ulkoilmaharrastuksistani? No sentään viime viikonloppuna kävimme Tussulassa katsomassa kummitytön taitoluistelua ja viereisessä puljussa ollutta alasarjojen lätkämatsia. Itse katsoin lätkää ensimmäisen kerran paikan päällä vuonna 2002 eli 29-vuotiaana.

^ Viime talven pakkasilla huomasin, että Stigailuun pätee sama kuin moottoripyöräilyyn. Nuorena hoikkana poikana voi ajaa vielä kyykkypyörällä, mutta vanhempana elintasorepun kasvaessa vaaditaan pystympi ajoasento, esim Honda (hyi saatanan) GoldenShowerWing.

Eli kannattaa aloittaa rattikelkkailu jo tänä talvena. Pian voi olla liian myöhäistä!

küllküll kirjoitti:

Crowbar kirjoitti:Siis oletko sä eronnut? Vai miten on mahdollista, että meni 11 kuukautta ennen kuin touhuili lapsensa kanssa? Vai olitko vankilassa?

Noku niitä skidejä on kattos kaksi ja nuorimmainen on tähän saakka roikkunu äitissään ku takiainen. Olin mä toki hetken ruotsalaisten ikkunaverhojen takana keksustelupalstahörhön kuristamisesta - väitti että mulla on paska leffamaku - mutta pääsin ehdonalaiseen pari vkoa sitten kun olen ensikertalainen

Paitsi ettei kukaan tiedä sun leffamakua, sinä itsekään. Se tiedetään ettet pidä elokuvista. Sitä se on kun katsoo camit ja telesyncit, saa aavistuksia itse elokuvasta. Kun meet keikalle seuraavan kerran, niin puhko korvas ja heitä bensaa silmilles ja anna palaute keikasta.

Crowbar kirjoitti:anna palaute keikasta.

Itte asiassa näin meidän kesken, mä en o käynyt keikoilla sitten v. 1987 Bad Boys Bluen, vaan luen arviot lehdestä ja referoin illan tapahtumia sen mukaan...

küllküll kirjoitti:Itte asiassa näin meidän kesken, mä en o käynyt keikoilla sitten v. 1987 Bad Boys Bluen

It all seems so clear now.

Meillä, tammikuussa 3-vuotta täyttävällä pojalla on Stiga toista talvea nyt.
Itseasiassa, rattikelkassa pysyy paremmin pystyssä ja istumassa, pulkasta lentää helpommin pois vaikka ihan vain tasaisella maalla lasta siinä vetäis. Niin, ja tykkää oikeasti laskea sillä mäkiäkin, toki aikuisen kanssa yhdessä.

Tässä päivänä eräänä sain raivokohtauksen kotipuolessa. Huusin miehelleni hyvin korotetulla äänellä. Poika oli läsnä, joka vain kommentoi väliin: "Äiti, älä viitsi hermostua isille!"

Manskun ava<3

Millähän helevetillä tuon nuorimmaisen sais nukahtamaan ilman vanhatestamentillisia huutokonsertteja? Sillä on menossa joku vatun eroahdistussysteemi.

Ei suostu nukkumaan kuin äitinsä kainalossa ja hirveää rutinaa pitää sielläkin. Tassuhoidon aloitusta on sumplittu, mutta kun tietää jo etukäteen että se palosireeni huutaa tunninkin putkee - häiritsee toisessa huoneessa nukkuvaa isoveljeään.

Mutta ei tästäkään mitään tule. Vaimo on kohta mun passikuvani näköinen. Ihmispolo.

^Tänks, koetan myydä tämän hallitukselle.

Unikoulun eka yö takana.
Tulos: olo on kuin nuorella Nikki Sixxillä: mustat silmänaluset, tukka pystyssä ja hyvin räjähdysherkkä olo.

Toisaalta - jäbä PYSYI koko yön omassa sängyssään ja PYSYY siellä ensi yönäkin. Tämä taistelu voitetaan.

^ Tehtiin semmonen sydeemi, että vaimo nukkui esikoisen kanssa länsisiivessä ja minä juniorin kansssa itäsiivessä. Nukkumaan meno meni huutamiseksi, mutta nukahti aika nopeaan. Heräsi keskiyöllä ja viideltä huusi / kiukutteli 45 min, mutta nukahti yhdellä sylittelyllä. Siinä välissä kun isi sitten valvoi 2-3h muuten vaan, niin onpa taas aika vinkeä olo.

Mutta summa summarum - paremmin se meni kuin odotin. Ja ensi yönä taas. Viikko koetetaan tätä, katsotaan sitten uudelleen.

^ Saa tälläkin päänsä sekaisin ja on halvempaa

^Se on kyllä varmaan pahin yhdistelmä: tietokoneiden parissa töitä tekevä yön valvonut vanhempi. DIUUUU!!! Lisätään tähän vielä auto, etuvetoinen varsinkin, niin succée on taattu.

exPertti kirjoitti:^ Älä unohda typerää asiakasta. "Hiireni on tullut hiirimaton reunaan, mitä teen nyt"

Älä nyt... "En yllä hiireeni, mitä teen?"

^ Tähän on vakiovastaus että "ostat tietysti uuden"

küllküll kirjoitti:^ Tähän on vakiovastaus että "ostat tietysti uuden"

Tarkennatko vielä, hiiren vai maton?

Vesper kirjoitti:

küllküll kirjoitti:^ Tähän on vakiovastaus että "ostat tietysti uuden"

Tarkennatko vielä, hiiren vai maton?

Työntekijän? Tuolin?

^Soh nyt sen offtopikoinnin kanssa. On vain ajan kysymys koska ylipito rankaisee, "sillä kuri on kova!"

Sitä odotellessa.. housut kintuissa

küllküll kirjoitti:^Soh nyt sen offtopikoinnin kanssa. On vain ajan kysymys koska ylipito rankaisee, "sillä kuri on kova!"

Me ollaan eletty täällä kuin pellossa kun Offtopikointivartija (TM) on ollut poissa.

Raportoi kk miten projekti etenee, meillä olisi kohta sama edessä. Tyttö 9,5kk nukkuu alkuillan isänsä sylissä tai matkasängyssä olkkarissa, yleensä puoliltaöin tuodaan mun viereen tai huutaa hätäisenä herättyään yksin sängystään. Loppuyö sitten äidin iholla.

Paremmin tämä jo menee kun heräilee milloin mihinkin tutin tippumiseen enää 6-10 kertaa yössä eikä suuremmin itke vieressäni, mutta kyllä välttelen heijastavia pintoja vielä pitkään.

^ Juu, projekti jatkuu tänään. Pistän toki infoa.

Mieluummin kaivaisin ojaa jäiseen maahan tylsällä lapiolla kun näitä unikouluja - tai unettomuuskouluhan se vanhemmalle on enempi. Aivan perseestä itkettää omaa lastaan, jos kohta viisaammat väittävät ettei pieni eroitku ole lapselle pahasta Luulen, että tämä on äidille vielä vaikeampaa kuin faijalle. Ainakin eilisen perusteella tuli mutu, että mun kanssa tuo opettelu on helpompaa kun minuun ei ole niin vaffaa tunnesidettä kuin äitiinsä.

Mutta pakko nää on läpi käydä, tai ei päästä ikinä ns. normaaleihin nuq-järjestelyihin eli pojat omissaan ja me omassamme.

^Ei nyt varmaan paljon lohduta jos kerron, että meillä tuo otti aikaa jokseenkin tasan kaksi viikkoa.
Oli kyllä pisimmät viikot ikinä... Mutta sen jälkeen nukkumaanmeno on muutamaa yksittäistä poikkeusta (lähinnä flunssaisena ollessa) lukuunottamatta ollut niinkin helppoa kuin: jätkä sänkyyn, peitto päälle, unilelu kainaloon, valot pois ja välitön tajuttomuus aamuun asti

Meillä ei ole noita unikouluja tarvittu, koska tytsä on aina nukkunut omassa sängyssään eikä nukkumaan meno ole yleensä ollut ongelma. Ihan vauva-aikana nukahti vain heijaamalla, olen kuullut että ehkä suurin virhe ikinä totuttaa lapsi siihen... onneksi meni kivuttomasti siitä pois siirtyessä.

Ennemmin ongelma on siinä, että tytsä tosiaan on rytmiltään äitiinsä tullut. Aina ollut säännölliset iltarutiinit yms. alusta alkaen, mutta niin se vaan itsestään siirtyy hänellä siihen, että uni tulee vasta 23 tai 24 ja sitten nukutaan kello 12 aamuun :/ Ei jää laatuaikaa miehen kanssa oikein nimeksikään.

Toteutan aina näitä shokkiherätyksiä yms. mutta tuntuu rytminsä vaan olevan tuollainen, toimi sitten miten tahansa. Semmonen max. ysiltä nukkumaan olis ihan kiva.