Mammailu 2.0

[Ylermi Ylihankala]

Myönnän, seuraava tulee etuajassa, koska tarvitsen kipeästi irtopinnoja tjsp. Eli askartelin äsken tyttären kanssa äitienpäiväkortin, sottaista oli. Ettei vaan unohdu, kun pyhänä ollaan reissussa Tallinnassa. Mutta siis hyvää äitienpäivää kaikille äideille jo nyt!

[MrM]

^ Kannattais ehkä miettiä avun hakemista, toi ei ole ihan normaalia ja noi hylätyksi tulemisen pelon hetket ovat lyhytkestoisinakin todella rankkoja lapselle ja sen kehittyvälle psyykeelle, mikäli olen oikein ymmärtänyt... Sellaisia ei yksinkertaisesti saisi olla, eikä sellaisilla asioilla uhkailla.

[nowaysis]

Eihän se vastustelu tai raivarointi (siis muksun) ole vaarallista. Hakee rajojaan, ja kaipaa juuri sitä että aikuinen jaksaa loppuun saakka vaatia sen, mikä oli käsky. Eli reippaasti vaan np - tai vastaavalla otteella kersa kainaloon! "Jos et kävele itse, sinut kannetaan." Hyvin todennäköisesti et kovin montaa kertaa joudu kantamaan. Paskaahan se on tehdä jotain, josta tietää seuraavan raivarit, varsinkin jos on itsellä hermot kireällä, mutta kun pysyt vaaditun määrän kertoja jämptinä, neiti tajuaa että äitiä on toteltava. Jos äiti antaa periksi ja menettää hermonsa, muksu on pomo ja voittaja.

Ja siis vaikka äiti menettäisi hermonsa, niin silti kandee vaatia tekemään homma loppuun. Seisoin kerran 45 minuuttia vahtimassa, kun kolmevuotias ( ei tosin oma ) ei suostunut siivoamaan leluja. Kitisi ja kiemurteli, ja lopulta siivosi. Tiedän, aina ei ole aikaa, mutta jos pukemiseen menee tunti, sen voi aloittaa tuntia ennen kuin täytyy astua ovesta ulos. Kun tunnistat ongelman, ennakoi. Yksi syy tuollaiseen voi olla ihan huomion hakeminen. Onko teillä tarpeeksi sylittelyaikaa päivittäin, siis niin että muksu saa jakamatonta huomiota ja läheisyyttä, että vanhemman ajatukset ovat juuri siinä ja nyt? Joskus auttaa tuollaisen lisääminen.

Ja taas, en todellakaan ole oman muksun kanssa mikään superjärjestelmällinen, mutta näin se periaatteessa todennäköisesti toimisi oppikirjan mukaan. Meillä on myös hyvin erilaiset temperamentit, aikoinaan siitäkin olen repinyt hiuksiani, nyt alkaa vähitellen helpottaa. Usein toimii sekin, että jo etukäteen päättää, että tällä kertaa en menetä hermojani, tuli helvetti tahi korkea vesi. Alhainen verensokeri ja tietty aika kuusta edistävät hermojen menetystä. Toiseen auttaa syöminen, toiseen ei välttis mikään, mutta taas kerran tiedostaminen auttaa ennakoimaan

Käsittääkseni sun elämäntilanne on jo pitkään ollut melko haastava, ehkä se oikeasti auttaisi että saisit huoliasi purettua jonnekin muualle kuin tänne. Meinaan, että lapsen käytös niin usein on reagointia siihen, miten aikuinen jaksaa. Esim. perheneuvolassa etsitään ratkaisuja juuri tuollaisiin tilanteisiin, ei tuomita ketään hulluksi tai huonoksi vanhemmaksi.

Jaxui!

[Ylermi Ylihankala]

Itsekin olen viime viikkoina raivonnut nelivuotiaalle monesta asiasta. Siis niistä ettei tottele tai noudata. Varsinkin oksutaudissa hoitaessani. En ole ylpeä, en. Kyllä siitä sellainen ovimenevä paska isi fiilis tulee, vaikka tietää toisen tahalleen koittelevan isin hermoja. Lapsi osaa kyllä käyttää tilanteen hyväkseen.

[RouvaPupu]

Diipa daapa... Koska tunnistettavaa informaatiota.

[Ylermi Ylihankala]

Oletko ennen sanonut samoin ja jäänyt kiinni samassa tilanteessa? Siis sossu-kortti kuulostaa täysin yliampuvalta näin äkkiseltään.

[RouvaPupu]

Diipa daapa... Koska tunnistettavaa informaatiota.

[Ylermi Ylihankala]

Niin...oisko sitten vaan niin, ettei kyseinen hoitsu jostain syystä pidä sinusta, koska mielestäni hän toimi väärin.

[RouvaPupu]

Diipa daapa... Koska tunnistettavaa informaatiota.

[Ylermi Ylihankala]

Sun kannattais pikaisesti joko itse tai miehesi kautta keskustella asia johtajan tai hoitsun kanssa läpi. Muuten toi jää painamaan pitkäksi aikaa. Tsemiä.

[NuoriDaavid]

Mun mielestäni sun kannattaisi nyt soittaa sinne tarhaan sille hoitajalle ja mahdollisimman rauhallisesti kertoa tuo mitä avausviestissä kirjoitit. Ja yritä etukäteen psyykata itsesi siihen, että et hermostu. Mun mielestäni kannattaa toimia nyt heti, niin asia saadaan pois kummittelemasta. Mä tekisin niin.

[NuoriDaavid]

^nii-in. Mahdollisimman rauhallisesti selittää faktat.

[Ylermi Ylihankala]

Perde, et viitsisi pilata hyviä neuvoja.

[exsu]

^ "mahdollisimman rauhallisesti?" sen jälkeen kun joku ehdottaa puun takaa, että soittaa sossuun.

Vähän luottoa nyt sosiaaliviranomaisiin. Ei ne sieltä kiidä paikalle huostaanottoyksiköllä siinä kohtaa, jos joku kiukkuinen päiväkotitäti soittaa, että pikkuirmelin äiti sanoi nyt rumasti portilla lähteissä. Mikäli asiasta kirjattaisiin lastensuojeluilmoitus (siis tarhantäti sanoisi erityisesti haluavansa tehdä lastensuojeluilmoituksen), niin seuraamuksena olisi todennäköisemmin se, että sossusta jossain kohtaa kesää joku soittelisi ja kysyisi, että miten menee ja pärjäättekö.

[RouvaPupu]

Diipa daapa... Koska tunnistettavaa informaatiota.

[So Hard]

Pertin kannattaisi joskus olla vaan hiljaa.

[So Hard]

Melkein tekisi mieli nostaa lapsikortti

Miten mä en nyt ole lainkaan yllättynyt.

[masa]

Tytsä ei ole päiväkodissa vaan perhepäivähoidossa.

Mitäs jos vaihtaisitte kunnalliseen päiväkotiin.

[urpiainen]

Vaikka seuraamus olisi vain soitto sosiaaliviranomaisilta, se ei ole hyväksyttävää. Piste. Ei ole kertakaikkiaan mitään aihetta tuollaisiin uhkauksiin taikka seuraamuksiin. Piste.

Mä kyllä vähän ihmettelen tätä reaktiota. Kuten Exsu ihan viisaasti kirjoittaa, tuskin ne sosiaalitantat ovat mitään huostaanottohimoisia lapsikaappareita, jotka vain odottavat tekosyytä iskeä. Jos sosiaalisukeltaja soittaisi, tuolla keskustelun avauksessa esitetyllä selvityksellä varmaan todettaisiin, että onpa hoitotädillä ollut raskas päivä. Lisäksi jossain mielessä voisi kai ajatella, että kun sen arvioiminen, koska hoitotädin tulee ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, voi olla hoitotädille aika vaikeaa, niin voi kuitenkin olla lasten kannalta hyvä, että kynnys on pikemminkin liian matala kuin korkea, vaikka tämä yksittäistä äitä joskus vavahduttaisikin. Eli pidän tuota piste-reaktiota aika kummana. Daven toimintasuositus (ja arvio piste-tyylistä) ovat aika osuvia.

[RouvaPupu]

Diipa daapa... Koska tunnistettavaa informaatiota.

[RouvaPupu]

Diipa daapa... Koska tunnistettavaa informaatiota.

[RouvaPupu]

Diipa daapa... Koska tunnistettavaa informaatiota.

[So Hard]

Vaikka muiden suusta kuultua kritiikkäi omaa kasvatustapaa kohtaan onkin vaikea sietää, vielä monin verroin kamalampaa on oma epäily ja ahdistus toimistaan.

No. En ajatellut sanoa mitään, mutta sanotaan nyt. "Jos ollaan muksun kanssa kahdestaan muksu temppuilee tasan niin kauan, että äiti joko huutaa, itkee tai hajottaa jotain." Jos mulla olisi naapurissa tuon kuvauksesi mukainen meininki, niin mä kyllä saattaisin soittaa sinne sossulaan ihan siitä syystä että perhe on ilmiselvästi tuen tarpeessa. Mä kuitenkin uskon, että tuo sun kuvauksesi on huonon omantunnon värittämä liioittelu ja todellisuus on se, että suurin osa arjesta menee rauhallisesti ja sulla vaan on päällimmäisenä mielessä ne tilanteet jossa olet omasta mielestäsi epäonnistunut.

Kyllä aikuisen osapuolen pitäisi kuitenkin voittopuolisesti pystyä ilman hermojen menettämistä asettamaan lapselle rajat. Ehkä se olisi helpompaa, jos pitää mielessä tämän: "Kun uhmaikäinen kiukkuaa äidilleen, mutta käyttäytyy sopuisasti päiväkodissa ja mummolassa, kyse ei ole äidin huonommasta kasvatustyylistä, vaan suhteen läheisyydestä." Älä mieti liikaa niitä hermostumisiasi vaan siirry onnittelemaan itseäsi joka kerta kun pinna ei pala, itseään voi ruoskia vaikka lopun ikää mutta ei siitä mitään hyvää seuraa.

[So Hard]

en koskaan tule olemaan äiti joka ei kertaakaan menetä hermojansa

Sellaisiakin on varmasti olemassa, siinä missä yksisarvisia ja kuu-ukkojakin.

[MrM]

Jos hoitopaikkaa ollaan jo vaihtamassa, mä ehkä vaan purisin kiukkuni enkä edes nostaisi koko asiaa esille. Jos hoitajan reaktio oli vaste siihen että otti itse henkilökohtaisesti sen ettei tyttö tahtonut tulla hoitoon, niin voi olla että tuollaisen hauraalla egolla varustetun tädin kanssa asiointi muuttuu kovin helposti kovin vaikeaksi, ja siitä seuraa sitten sitä että lapsi on se joka lopulta kärsii, vaikka miten yrittäisi rakentavasti käydä keskustelua.

Tässä nähdään juuri tämä miten nykyään katsotaan että pienimmätkin hylkäyskokemukset voivat olla lapsen psyykeen kannalta aika katastrofaalisia. Superäidin kasvatusoppaan lukenut täti sitten varmaan ylireagoi tuollaisiin tilanteisiin aika helposti itsekin.

Sosiaaliviranomaiset ei Suomessa ole kovin herkästi lapsia viemässä edes siinä tilanteessa kun oikeasti tarvitsisi, kuten tän tukehdutetun Eerikan tapaus aika ikävästi osoittaa. Mutta tuskinpa kukaan silti haluaa vanhempana mitään sosiaaliviranomaisten yhteydenottomerkintää tililleen.