Kitinä

urpiainen kirjoitti: 15.06.2023 22:36 https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2e78 ... 0cf9c9dd3d

Jäin miettimään joitain tässä mainittuja teemoja. Jos luette tai kuulette suomalaisesta, jolla ei ole esim. perhesuhteita Ukrainaan ja joka on lähtenyt sinne vapaaehtoisena taistelemaan, mikä on ensimmäinen reaktionne tällaiseen tyyppiin?

A. Ihailtava sankari.

B. Epäilyttävä seikkailija.

C. Jotain muuta.

C. Jotain muuta. Miksi mennä vapaaehtoisesti tykinruoaksi? Tervettä itsekkyyttä on jos ei mene vaikka kuinka on länsimainen sivistys vaarassa.
Ylipäänsä rohkeus on minusta kyseenalainen hyve.
Eräässä Masi-stripissä Masi ja kersantti Ärjylä matkustavat jeepillä, vastaan tulee huonokuntoiselta näyttävä riippusilta. Masi ei halua jatkaa matkaa, Ärjylä haluaa ja haukkuu Masia pelkuriksi. Silta pettää, Ärjylä putoaa.
- Näitkös nyt?
- Niin, mutta minä en ole pelkuri! *tyhmänylpeä ilme ja kädet puuskassa*

So Hard kirjoitti: 15.06.2023 23:25 Ukrainaissa tapellaan länsimaisen liberaalin demokratian ja itäisen autoritäärisen mielivallan suurinta konfliktia. Jokainen joka menee sinne puolustamaan Ukrainaa puolustaa samalla Suomea ja liberaalia demokratiaa.

Mulle tämä on jostain syystä vähän vaikeaa. Olen täysin samaa mieltä tuohon ylle lainaamastani jäsennyksestä, eli siitä ei ole kyse.

Lisäksi ymmärrän, että jotenkin virallisemmin organisoitu, valtiollinen tapa lähettää taistelijoita Ukrainaan ei ole ollut mahdollinen, kun on haluttu välttää eskalaatioriskien kasvua. Näin ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt aika yksilölähtöinen tapa hakeutua avuksi. Tämä kai muuten oli tavallaan asetelma myös ruotsalaisten vapaaehtoisten avussa Talvisodassa.

Ymmärrän myös, että nämä Ukrainaan lähteneet suomalaiset vierastaistelijat vertautuvat aika huonosti vaikkapa 90-luvun Suomessa aika paljon esillä olleisiin Jugoslavian hajoamissotiin osallistuneisiin suomalaispalkkasotilaisiin. Näihin tuo So Hardin jäsennys ei pätenyt kovin hyvin, ja he olivatkin jotenkin korostetusti sellaisia henkilökohtaisia äärikokemuksia sodasta hakevia urpoja.

Kuitenkaan en pääse yli siitä, että välitön tunnereaktioni tällaisiin vierastaistelijoihin on aika epäilevä. En oikein osaa jäsennellä itsekään miksi. Ehkä mun ei olisi pitänyt aikoinaan kieltäytyä aseista eettisistä syistä, vaan hakea vapautusta jonkinlaisella psykiatrisella diagnoosilla. Koen jotenkin syvää vastenmielisyyttä kaikenlaista militarismia ja autoritääristä meininkiä kohtaan, vaikka tiedollisella tasolla tässäkin ymmärrän ja arvostan sotilaskoulutuksen hyödyntämistä vapaan Euroopan puolesta Ukrainassa.

Ehkä tässä on jotain samaa kuin siinä, että en esimerkiksi työelämässä meinaa kestää mitään kriisiharjoituksia palohälytysharjoituksista isompiin poikkeustilasimulaatioihin. Aivan sietämättömiä juttuja, ja tuovat esiin ihmisissä niiden inhottavia puolia, enkä haluaisi olla missään tekemisissä tällaisen meiningin kanssa. Vaikka samaan aikaan tietysti tiedollisella tasolla ymmärrän ja tuen tällaisten harjoitusten tarkoitusta ja olen hyvin tyytyväinen siihen, että erilaisten uhkaskenaarioiden varalle on hyvin mietittyjä toimintamalleja, joiden tehokasta implementointia myös harjoitellaan. Onkohan tämä mun puoleltani joku ihme psykologinen defenssi, jolla kieltäydyn käsittelemään edes katastrofien mahdollisuutta, vai mitä ihmettä mä sekoilen.

Homeboy65 kirjoitti: 16.06.2023 10:23 C. Jotain muuta. Miksi mennä vapaaehtoisesti tykinruoaksi? Tervettä itsekkyyttä on jos ei mene vaikka kuinka on länsimainen sivistys vaarassa.

Tätä taas en tavoita itsessäni tässä jutussa ollenkaan (voi toki olla, että huijaan itseäni). Eettisen pitkän tähtäimen edun laittaminen itsekkäiden lyhyen tähtäimen etujen edelle on minusta ihan keskeistä siinä, kun koetamme olla ihmisiä.

urpiainen kirjoitti: 16.06.2023 10:35

Homeboy65 kirjoitti: 16.06.2023 10:23 C. Jotain muuta. Miksi mennä vapaaehtoisesti tykinruoaksi? Tervettä itsekkyyttä on jos ei mene vaikka kuinka on länsimainen sivistys vaarassa.

Tätä taas en tavoita itsessäni tässä jutussa ollenkaan (voi toki olla, että huijaan itseäni). Eettisen pitkän tähtäimen edun laittaminen itsekkäiden lyhyen tähtäimen etujen edelle on minusta ihan keskeistä siinä, kun koetamme olla ihmisiä.

Minä en halua olla vapaaehtoisesti tykinruokaa. Eikä sota yhtä "miestä" kaipaa.

Mulla oli joskus kesätöissä työkaverina tyyppi joka puolustusvoimien sijaan oli käynyt suorittamassa asepalveluksen pitkällä kaavalla Israelissa ja tuntui olevan aika perillä näistä palkka-armeijakuvioistakin ja ainakin puheissaan puolivakavissaan harkitsi listautumista. Kyllä hänen jutuissaan oli aistittavissa just tuollaista itsensä haastamista ääriolosuhteissa motivaattorina valinnoilleen. Joskin tuon asepalveluksen valinnan takana oli myös uskonnollista vakaumusta.

Mä sinällään jossain määrin ymmärrän tuota itsensä haastamista ja sitä tyydytystä minkä niistä selviämisestä saa. Mä tosin oon tehnyt sitä vähemmän sotaisissa ympäristöissä partion kautta. Eihän siinä tavallaan ole mitään järkeä, että hakeutuu tarkoituksella jonnekin talvivaellukselle selviämään kylmissä ja karuissa olosuhteissa. Kuitenkin siistiä, että pärjää ilman ongelmia erämaassa 30 asteen pakkasissa useammankin vuorokauden.

Muistelen kuinka Esa Saarinen (Epäihmisen ääni, 1984) valitteli millainen ongelma on kun yhteiskunta on liian turvallinen. Jep. Täytyy varmasti olla viisas filosofi että keksii tuollaisen ongelman. Tavallinen pulliainen kun ei tajuaisi tuota ongelmaksi lainkaan...

Olihan sodan alkupuolella puhetta sellaisistakin vapaaehtoisina lähteneistä, joilla ei ollut käsitystä mihin ovat lähdössä ja pettyivät (ja lähtivät takaisin) tai olivat muuten vaan hyödyttömiä. Osasta vapaaehtoisia on ollut siis suoranaista haittaakin Ukrainalle. Toissalta ei osalla muistakaan motiivit lähteä ole kovin kauniita, mutta sen perusteella tarvitse tuomita että "väärin puolustettu".

En antaisi sankarivainajan titteliä tai rintamamieseläkkeitä Ukrainan veteraaneille, mutta pidän normipalkkasoturia korkeammalla.

Tämä kuollut suomalainenhan toimi lääkintäjoukoissa, joten en nyt suuresti näe eroa johonkin lekurit ilman rajoja toimintaa. Meneehän nekin vapaaehtoisesti rutto/ebola/luonnonkatastrofien keskelle ja kuolema on aina lähellä.

urpiainen kirjoitti: 16.06.2023 10:32 Ehkä tässä on jotain samaa kuin siinä, että en esimerkiksi työelämässä meinaa kestää mitään kriisiharjoituksia palohälytysharjoituksista isompiin poikkeustilasimulaatioihin. Aivan sietämättömiä juttuja, ja tuovat esiin ihmisissä niiden inhottavia puolia, enkä haluaisi olla missään tekemisissä tällaisen meiningin kanssa. Vaikka samaan aikaan tietysti tiedollisella tasolla ymmärrän ja tuen tällaisten harjoitusten tarkoitusta ja olen hyvin tyytyväinen siihen, että erilaisten uhkaskenaarioiden varalle on hyvin mietittyjä toimintamalleja, joiden tehokasta implementointia myös harjoitellaan. Onkohan tämä mun puoleltani joku ihme psykologinen defenssi, jolla kieltäydyn käsittelemään edes katastrofien mahdollisuutta, vai mitä ihmettä mä sekoilen.

Mä oon joskus havahtunut siihen että herkistyn tai jotenkin nostattaa mieltä sellaiset kuvaukset siitä kun iso pyörä liikahtaa, kun ihmisyhteisöjen harjoittelemat toimintatavat sitten käytännössä toimivat tai kerrotaan kuinka ne käytännössä toimisivat. Ehkä nämä on jotain vaistoja esihistoriasta, sattuma ohjannut kohti suurriistan yms. metsästystä ryhmässä.

^(tai oikeastaan urpiaisen viestiin) "On sanottu", että äkillistä toimintaa vaativissa tilanteissa on kahden laisia ihmisiä: toiset menevät lukkoon ja toiset menevät toimintamoodiin, jossa ei ajatella epäoleellista.

Satuin telkkarista katsomaan viikolla jotain suomalaista poliisirealityä, kun muilla kanavilla tuli jotain mitä ei pystynyt katsomaan. Poliisin erikoisryhmän jäsen selitti, että omaa henkeää uhkaavassa tilaneessa kaikille tulee reaktio, jonka takia hän esim oli mennyt luodeilta suojaan joka ei ole oikea suoja. Se erottaa, että osaa sitten kuitenkin nopeasti palauttaa tilanteen opittuihin ja kokemuksesta itseluottamusta antaneisiin toimintamalleihin.

Voisin olettaa, että en ole paras toimija kriisitilanteissa. Saattaisi tulla paniikkikohtauksen tyyppisiä ongelmia. Altistustahan tarjotaan ratkaisuksi, mutta en oikeasti välttele mitään tilanteita, vaikka jokin saattaa ärsyttävästi nostaa jännitystä. Ihan poikkeuksellinen oli se tapaus, jonka takia autolla ajo jäi vuosiksi: Helsinkiin ajaessa pimeässä motarilla sain "paniikkikohtauksen" jonoa ohittaessa. Näkökenttä kapeni ja kädet/kaikki rupesivat tärisemään. Sn jälkeen autolla ajamisesta ei tullut mitään, kun tuli sama reaktio. Ja autossa kyydissä ollessa. En sellaisissa tilanteissa pelännyt mitään realisista vaaraa, vaan tuli automaattisesti reaktio, että oli äärimmäisen jännittynyt ja täytyi vain silmät kiinni koittaa selvitä "harjoituksen" (automatkan) loppuun.

Armeijassahan minua koitettiin puoliväksin saada (ali?)upseerikoulutukseen. ("Me tiedämme teistä enemmän kuin te itse" oli muutamaan kertaan toistettu juttu.) Olisin ihan paska johtamaan joukkoa. Aikoinaan työhaastattelussa sanoin, etten sitten halua minkäänlaiseen esimiesasemaan. No, lopulta kuitenkin laitettiin tiiminvetäjäksi, "alaisena" mm. esimieheni/osakas.

Tjah, oli aikamoisen lyhyt ja äänekäs (medianäkyvyyttä) 'selkkaus' Prigozhinin ja Putinin välillä. Liekö järjestetty juttu, jolla oikeutetaan Wagnerin siirto vaivihkaa kansan silmien alla Valko-Venäjälle saamaan Lukashenko aisoihin? Vai oliko käynnissä koeponnistus Moskovan uhkaamiseksi, tiennäyttö suuremmalle vallankaappausyritykselle? Jos kyseessä olisi ollut aito vallankaappausyritys, niin luulisi Prigozhinin olevan jo vainaa tai hyvin lähellä sellaisen kohtalon toteutumisesta. Hyvin hämmentäviä asioita tapahtuu nyt itänaapurissamme.

^ Ehkä Prigozhin toivoi, että muutkin liittyisivät hänen marssiinsa. Tavallaan niin kävikin, koska vakavampia estely-yrityksiä ei tehty.

Jotkut olivat sitä mieltä, että hajautettu väkivaltakoneisto ei pysy Putinin näpeissä, ksoka näin kävi. Itse olen sitä mieltä, että hajautus toimi tässä kuten pitikin. Wagnerilla ei koskaan ollut mahdollisuutta onnistua vallankaappauksessa. Ainakin joidenkin juttujen mukaan Wagnerin johtohenkiliden perheitä oli uhattu. Tuo kuvaa hyvin kuinka hajautus toimii. Vaikka sinun yksityisarmeijasi näkisi mahdollisuuden kapinoida, niin joku muu toimija kaappaa perheesi.

^ Joo. Kyllä tämä show näyttää niin massiiviselta imagotappiolta Putinille, että aika vaikea olisi ajatella, että olisi jotenkin hänen masinoimaansa teatteria. Ehkä salaliiton sijaan kyse oli aika lailla siitä mistä Prigozhin sanoikin, eli ei hyväksynyt Wagnerin siirtoa Venäjän asevoimien käskyvaltaan, minkä piti tapahtua tässä kuun vaihteessa, ja keskeytti prosessin osaamallaan tavalla? Ja vastapuoli keskeytti sitten marssin, jolla ei varmaan kovin selkeää päämäärää ollutkaan. Mitäköhän Wagnerin touhuille muualla maailmassa nyt kuuluu?

Vuosikausia on Venäjällä sanottu, että ehkä Putinin hallinnossa on ongelmansa, mutta ainakin hän toi sisäisen järjestyksen, vakauden ja turvallisuuden maahan. Tällä argumentilla ei ehkä mene just nyt kauhean hyvin, vaikka toki vallanvaihto voisi aiheuttaa vielä pahempaa kaaosta.

Näyttää ihan liikaa käsikirjoitetulta tapahtumalta.


Kuka hyötyy?

^^ Putin näyttäytyy nyt heikompana, mutta haastajaakaan ei näy. Nyt sekin on nähty, että 5000 aseistettua murhaajaa ei vielä riitä, vaan OMON, Yön Sudet, Rosgvardia, armeija, yksityisarmeija, toinen yksityisarmeija, tiedustelupalvelu tai mafia tai joku muu kyllä hoitelee perheesi, jos tosissasi yrität. Jos yrität saada perheesi suojaan, niin joku tiedustelupalveluista huomaa sen. Iskut ulkomaille onnistuvat myös.

Putinin systeemi näyttäytyy paljon fiksumpana kuin vaikkapa pretoriaanikaartiin luottaminen.

Siltaiskusta

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009723348.html

raportoitu isku olisi suoritettu vettä pitkin kulkevalla miehittämättömällä aluksella.

Sillalta on alle 300 km Dneprin länsirannalle, eli varmasti onnistuisi Storm Shadow'llakin.

James Potkukelkka kirjoitti: 17.07.2023 10:44 Siltaiskusta

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009723348.html

raportoitu isku olisi suoritettu vettä pitkin kulkevalla miehittämättömällä aluksella.

Sillalta on alle 300 km Dneprin länsirannalle, eli varmasti onnistuisi Storm Shadow'llakin.

Juuri eilen joku Ukrainan edustaja valitti, että UK ei salli käyttää ohjusta tuohon.

Venäjä: Tanskan päätös luovuttaa Ukrainalle hävittäjiä "johtaa konfliktin eskaloitumiseen"
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009598881.html

- Tanska lahjoittaa 19 konetta ja Alankomaat 42 konetta. Miksi arvostelette juuri Tanskaa?
- No, mehän ammuttiin taivaalta alas ne 200 hollantilaista, joten ton hollantilaisten lahjoituksen niinku ymmärtää. Mutta Tanska, Tanska eskaloi!

Prigozinin onnettomuus oli aika odotettu. Pysyyköhän Wagner silti Kremlin käsikassarana Afrikassa ja vaikka Puolan rajalla?

Vai lähteekö Wagner kostoretkelle.

^^ Pieni venaus sopii Putinin tyyliin. Hän pitää jengin arvailemassa, että mitä ihmettä täällä tapahtuu.

Kauan kesti ennen kuin Prigozin putosi ikkunasta.

James Potkukelkka kirjoitti: 24.08.2023 8:57 Kauan kesti ennen kuin Prigozin putosi ikkunasta.

Putin on kyllä pirullisen ovela. Nyt kukaan ei epäile mitään.