urpiainen kirjoitti:No tätä juuri tarkoitin, kun sanoin, että selvää tilastofaktaa on oikeastaan aika vaikea löytää. Nämä postaamasi tiedot tulevat kaikki turkistuottajajärjestöiltä, joita siinä minun postaamassani tekstissä juuri syytettiin tilastojen epäilyttävästä käytöstä omiin tarkoitusperiinsä. Kriittinen väite on nimenomaan, että todellinen kuluttajakysyntä Britanniassa olisi laskenut viime vuosina, kun taas globaali kysyntä olisi kasvanut erityisesti Kiinan vaurastumisen myötä. Britannian luvut saataisiin tämän lähteen mukaan näissä turkisjärjestöjen tilastoissa näyttämään kasvavilta, koska tilastoivat Britannian turkiskauppaan myös turkisten tukkuvälitystä esim. suomalaisilta tuottajilta kiinalaisille tehtaille ja vähittäismyyjille, vaikka kysyntä tuotantoketjun loppupäässä olisi Britanniassa vähentynyt - siitähän kertovat juuri vähittäismyyjien kokemukset, eivät nämä turkisliiton luvut.
No tuo lainaus koski "retail sales" -väitettä. Voisin kuvitella että tiedon saaminen on vaikeaa siksi, että kuluttajaboikottien vuoksi jälleenmyyjät ovat varmasti haluttomia kertomaan, jos ne myyvät huomattavia määriä turkistuotteita?
urpiainen kirjoitti:Keskeinen kysymys on kai edelleen, millä keinolla kysyntää saataisiin laskemaan? Zeb, Niba ja minä olemme edustaneet sellaista kantaa, että yksi ja aika tärkeäkin keino olisi ikäänkuin virallistaa nykymuotoisen turkisten käytön epäeettisyys rajoittamalla tarhausta lainsäädäntöteitse. Minusta tämä on edelleen selvästi parempi ratkaisu kuin nostaa kädet ylös taloudellisten realiteettien edessä (joiden reaalisuuden vielä edelleen kyseenalaistan) ja tehdä ei niin mitään.
Onkohan tarhauksen rajoittaminen sama kuin sen lopettaminen? Sehän ei ole "ei minkään tekemistä" jos todella huolehditaan siitä, että tarhat toimivat humaanimmin. Vai näetkö siinä vaaran siitä, että ihmisten asennoituminen turkiksiin muuttuu sallivammaksi jos kasvattaminen on eläinystävällisempää?
urpiainen kirjoitti:Eikö tämä ole aika pitkälti verrannollinen siihen malliin, jota Pehmovanukas on vastustanut? Siis että torjutaan yksi tapa tuoda tuotteita markkinoille (suomalainen turkistuotanto, kanadalainen hylkeenpyynti) eksplisiittisellä oletuksella, että tämä ei vain muokkaa kysyntää perus-kysynnän-hintajousto-mallin mukaan, vaan moraalisen aspektin kautta muuttaa myös itse kysyntäpreferenssejä, jotka perushintajoustomallissa pysyvät muuttumattomina?
En ole taloustieteen expertti, mutta näen silti aika suuren eron siinä, että estetäänkö jonkin tuotteen myyminen vai tuottaminen. Myyntikielto tappaa laillisen kysynnän kokonaan, eikö vain? Tuottamiskielto vain nostaa hintoja, ja vaikuttaa sitä kautta taas kannustimena sille, että alalle tulee uusia yrittäjiä siellä, missä tuottaminen on sallittua? Minustakin on aika pitkälle viety ajatus, että pelkkä tuottamisen kieltäminen vaikuttaisi kauheasti kuluttajien mieltymyksiin. Asenteet ovat jo nyt niin jyrkästi turkisvastaiset, en tiedä ketään alle 50-vuotiasta joka omistaisi turkin. Pakko kyllä sanoa että en ole kuluttamisen preferenssien teoriaa ja markkinoiden käyttäytymistä kovin paljon tutkinut.
urpiainen kirjoitti:Minusta tämä on kokonaisuudessaan erinomainen ajatus. Olen oikeastaan joka kohdasta samaa mieltä. Kun tällaiseen ei kuitenkaan ole pystytty, niin siirtymävaiheessa kannattaisin kuitenkin vaikka nykymuotoisen turkistarhauksen kieltoa Suomessa. Pehmovanukas taas ymmärtääkseni on ollut tukempi joko-tai linjan henkilö: Joko hänen ideaaliratkaisunsa, tai ei mitään. Minustakin mieluiten Pehmiksen malli, mutta jos siihen ei riitä poliittinen tahto, niin sitten pienempiä askelia oikeaan suuntaan mieluummin kuin olkien kohauttelu. En siis ole erimieltä Pehmiksen kanssa parhaasta ratkaisumallista vaan siitä, että "talouden realiteetit" estäisivät osittaisratkaisujen kannatettavuuden jos ideaaliratkaisu ei ole mahdollinen.
Minä en ole ymmärtänyt hänen tekstejään niin, vaan ymmärsin että pyrkii eläinten hyvinvoinnin maksimointiin. Jos turkisten kysyntä kasvaa vaikkapa 10% vuodessa ja kasvualueet ovat muualla kuin täällä, jossa kysyntä on vaimeaa ja ilmeisesti yhä laskee, niin on varmaan aika selvää, että jossain päin maailmaa joku niitä turkiksia tulee tuottamaan kun kysyntää on noin rajusti ja markkinat kasvavat?
Silloin voi olla ihan oikein kysyä, että onko oikea ratkaisu lakkauttaa tuotanto vai koettaa pakottaa sitä eettisemmäksi. Voisin kuvitella että turkiksia ostavien kulutuspreferenssit ovat ihan yhtä tärkeät kuin niiden jotka eivät niitä kuluta - jos ostajaryhmän saisi tietoiseksi siitä, että on olemassa turkis joka on tuotettu eettisesti kestävällä tavalla, niin he voisivat äänestää kukkaroillaan barbaarisia tuotantomenetelmiä vastaan.
Ymmärtääkseni olette samaa mieltä päämäärästä, osin jopa keinoistakin mutta yhdestä reunaehdosta eri mieltä - mikä vaikutus sillä on kysyntään, että tarhaus kielletään. Varmasti vaikea pala poliittisesti lähteä kokeilemaankaan, koska turkistarhaus työllistää keskustan tukialueilla suoraan ja välillisesti noin 10.000 ihmistä, ja usein juuri sellaisilla seuduilla missä työttömyyttä on muutenkin paljon.
Minusta olisi oikea ratkaisu lähteä ajamaan eettisesti kestävämpää tuotantoa. Jos siitä tulisi niin kallista kuin tarhaajat väittävät, eikä eettisesti tuotettu turkis veisi markkinoita epäeettisesti tuotetulle, niin tarhat kuolisivat automaattisesti kannattamattomina pois. Näinhän kävi Ruotsissa. Sen jälkeen niiden kieltäminen olisi poliittisestikin helpompaa. Toisaalta se tarjoaisi turkiksia kuluttaville mahdollisuuden päättää siitä, että epäeettisen tuotannon tila kutistuisi pienemmäksi. Varmaan tämäkin on haihattelua, mutta kuullostaisi silti mahdolliselta.
Vaiketa kysymyksiähän nämä ovat.
