Mitä vedätte suruun?

[Yönmustaritari]

Yön painajaiset ja jälleen päivä jolloin herääminen ei niitä herkuimpia kielivät joko pitkälle viikonlopun yli pitkittyneestä krapulasta tai sitten taaksepäin kyljketuista kehityksen askelista, jotka olisi aiheutunut eilisestä yhteisestä työmatkasta ja toisen näkemisestä.

Kukaan ei vielä tainnut ottaa kantaa siihen, että kannattaako entiselle kumppanille tarjota mahdollisesti vielä parantavan suhteen voimaa. Parantavalla suhteella ei siis tarkoiteta seksi- tai rakkausuhdetta..

Ymmärtäisin kuitenkin, että ei, koska se voi ja todennäköisesti tekee sen, että lopulliseen irroittautumiseen menee enemmän aikaa.

[Bliss]

kannattaako entiselle kumppanille tarjota mahdollisesti vielä parantavan suhteen voimaa. Parantavalla suhteella ei siis tarkoiteta seksi- tai rakkausuhdetta..

Ei kannata, ainakaan vielä. Villi heitto olisi, että ehkä vuoden-kahden päästä, mutta onko siihen silloin enää halua?
Itse olen exäni kanssa nyt, vuosien kuluttua seurustelusta, paremmissa väleissä (siis ihan ystävänä) kuin koskaan seurusteluaikana.

[Lolita]

Kukaan ei vielä tainnut ottaa kantaa siihen, että kannattaako entiselle kumppanille tarjota mahdollisesti vielä parantavan suhteen voimaa. Parantavalla suhteella ei siis tarkoiteta seksi- tai rakkausuhdetta...

Pysy vaan kaukana. Omalla kohdallani olen huomannut helpommaksi jatkaa eteenpäin ilman minkäänlaista tietoa tai näkyä eksästä. Kaipa asia olisi eri, jos olisi herjattu ja huudettu kaikki mahdollinen päin naamaa, eikä olisi mitään hampaankolossa.

Tai no, riippuu varmaan erosta. Sitä yhtä eroa helpotti, että oltiin vielä ystävällisissä väleissä ja nähtiin muuten vaan silloin tällöin. Jätti lämpimät muistot ihmisestä vaikkei enää pitkään aikaan olla yhteyttä pidettykään. Mä nyt muutenkaan osaa pitää ihmisiä niin lähellä, että ne pysyis hyvinä ystävinä.

[Lilo]

kannattaako entiselle kumppanille tarjota mahdollisesti vielä parantavan suhteen voimaa. Parantavalla suhteella ei siis tarkoiteta seksi- tai rakkausuhdetta..

Ei kannata, ainakaan vielä. Villi heitto olisi, että ehkä vuoden-kahden päästä, mutta onko siihen silloin enää halua?
Itse olen exäni kanssa nyt, vuosien kuluttua seurustelusta, paremmissa väleissä (siis ihan ystävänä) kuin koskaan seurusteluaikana.

Juu ei. Itse jatkoin exän kanssa yhteyden pitämistä eron jälkeenkin muutaman kuukauden paussin jälkeen - ja se oli liian lyhyt tauko. Vaikka luulin, että ihan kaveriasteelle oltiin päästy, niin kummasti otti päähän siinä vaiheessa kun exälle ilmaantui kuvioihin uusi tyttöystävä. Muutama kuukausi lisää ilman yhteydenpitoa niin tämäkin asia toki korjaantui, nyt on ihan ok nähdä silloin tällöin ja vaihtaa kuulumisia. Ja siis erosta on tosiaan kohta kaksi vuotta.

[Sheetlord]

Itse olen exäni kanssa nyt, vuosien kuluttua seurustelusta, paremmissa väleissä (siis ihan ystävänä) kuin koskaan seurusteluaikana.

Kuultuani että ex-factor on nyttemmin tiineenä uudelle miehelleen tulin siihen tulokseen, että viimeisetkin syyt yhteydenpitoon ovat menneet. Tarkemmin ajatellen olen aina onnistunut katkaisemaan välit entisiin naisystäviin-hoitoihin-vaimoihin. Osaksi riitaisten eroamistenkin vuoksi, mutta eniten siksi, etten koe elämänlaatuni mitenkään paranevan yhteydenpidosta entisiin kumppaneihin.

Bensaa sillalle vaan, Zippo olan yli ja kohti uusia seikkailuja.

[Feiz]

Bensaa sillalle vaan, Zippo olan yli ja kohti uusia seikkailuja.

Onko ikina ollutkaan mitaan muita vaihtoehtoja?

Vittu etta vituttaa kaikki munattomat joitten pitaa raahata niita exiaan mukana lapi elaman.

[Lilo]

Onko ikina ollutkaan mitaan muita vaihtoehtoja?

Vittu etta vituttaa kaikki munattomat joitten pitaa raahata niita exiaan mukana lapi elaman.

Mä taas en tajua miksi jotakin muuta häiritsee se että exän kanssa ollaan väleissä suhteen päättymisen jälkeenkin. Ei se mikään pakkojuttu ole exiä tavata, mutta jos ero on ollut kohtuullisen sopuisa niin mitä ihmeen haittaakaan siitä kenellekään on?

Jos jollakin muulla on niin huono maku, että suhteen päätyttyä havaitsee entiset seurustelukumppaninsa poikkeuksetta ääliöiksi, se ei ole minun ongelmani.

[CandyMan]

Etäisyys on kaccaa.

Tuppaa joo vähän olemaan. Varsinkin kun ei voi edes tekstata! Buuhuuuuu.

Ihan hyvä vaan, etäisyys pitää suhteen ja tavaran tuoreena.

Monia miehiä varmasti ärsyttää suuresti Letkun suorittama seppuku-avautuminen, koska se muistuttaa heitä miesten haavoittuvaisuudesta naisten edessä. Tämä sotii heidän/meidän mielessään luomaa vahvaa ja mistään välittämätöntä miesmallia vastaan.

[Sheetlord]

Mä taas en tajua miksi jotakin muuta häiritsee se että exän kanssa ollaan väleissä suhteen päättymisen jälkeenkin. Ei se mikään pakkojuttu ole exiä tavata, mutta jos ero on ollut kohtuullisen sopuisa niin mitä ihmeen haittaakaan siitä kenellekään on?

Omalta kohdaltani vastaan, että tuo kaikki-sillat -lähestymistapa on vaan jotenkin tuntunut aina luontevammalta. Poltattihan Cortezkin [? vai oliko se joku muu löytöretkeilijä] laivansa Uuteen Maailmaan päästyään, ettei miehistö olisi karannut koti-ikävissään takaisin iloiseen Epsanjaan. On helpompi mennä eteenpäin, kun ei tarvitse roikkua menneissä. Voip myöskin olla, että allekiroilleelle nuo rakkausjutut ovat olleet sen verta voimakkaita kokemuksia, että palaneita näppejä hoitelee mieluummin vesisaavissa kuin sen uunin kupeessa jossa ne juuri äsken paloivat.

Hokasin juuri, että yksi poikkeus tähän muuten ehdottomaan ei-exiä -politiikkaani löytyy. Taitaapi vielä käydä niin, että kyseinen x cateroi meitin häät ensi keväänä

[ninnithequeen]

Taitaapi vielä käydä niin, että kyseinen x cateroi meitin häät ensi keväänä

Hih, sä kirjotit tuolla vaimostas. Mä kerkesin jo miettiä että onko se pirkule menny naimisiin infoamatta meitä

[CandyMan]

Bensaa sillalle vaan, Zippo olan yli ja kohti uusia seikkailuja.

Onko ikina ollutkaan mitaan muita vaihtoehtoja?

Riippuu suhteen ja eron laadusta sekä siitä eksästä? Yhtä EVVK enää nähdä; toisen kohdalla katsoo paremmaksi jommankumman tai molempien kannalta ettei pidetä enää yhteyttä; kolmas on edelleen mukavaa juttu-/meiliseuraa vaikka seurustelu ei toiminutkaan (molempien) kipinän puutteen vuoksi.

[Georgina]

Hmm. Yhteydenpito X:n vähän riippuu X:stä.
Se mies jonka kanssa mä vietin 8 vuotta elämästäni, alkaa nyt reilu 2 vuotta eron jälkeen tuntua siltä että olisi sitä silti joskus ihan kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Ja oikeasti tuntuu että sen kanssa voisi kommunikoida kaveripohjalta, ilman katkeruutta. Se ei vaan käy sille, se on mennyt näköjään taas sellaiseen ylimustasukkaiseen kyttäyssuhteeseen.

Se onkin oikeastaan nykyisen lisäksi ainoa seurustelusuhde. Tässä välissä on tullut sellaisia tuttavuuksia joista toiselta haluisin kysyä mitä vittua oikeastaan tapahtui, ja toisen kanssa haluaisin kuitenkin olla ystäviä. Ongelmatonta keinoa ei kai siihen vaan löydy.

Olen sanonut poikaystävällenikin halustani kuulla noiden ihmisten kuulumisia, se ei ymmärtänyt sitä, muttei tuominnutkaan.

Ja mä taidan olla ihan väärässä ketjussa, olen jälleen kerran hyvin pahoillani.

[Lilo]

Omalta kohdaltani vastaan, että tuo kaikki-sillat -lähestymistapa on vaan jotenkin tuntunut aina luontevammalta.

Jokaisella on toki valinnan vapaus sen suhteen mikä tuntuu itselle luontevimmalta. Kyllä sitä ainakin pienen tauon tarvitsee toisesta suhteen päättymisen jälkeen, mikään "eilen jaettiin sänky, tänään ollaankin kavereita" -homma nyt ei yleensä vaan toimi.

Meillä se meni niin, että yllättäen exäni on ollut eron jälkeen innokkaampi yhteydenpitäjä vaikka suhteen aikana väittikin että kaikkinainen yhteydenpito entisiin on syvältä ja poikittain. Mikäs siinä, ei mua haittaa käydä kahvilla tai lounaalla pari kertaa vuodessa.

[SingleMalt]

mikään "eilen jaettiin sänky, tänään ollaankin kavereita" -homma nyt ei yleensä vaan toimi..

Juuei. Minulle kävi joskus niin, että kaverisuhteen kanssa hölmöyksissäni lähdin säätämään, mutta kun neito vartavasten halusi.. No, neito oli suhteen alussa hyvin hyvin roikkuva ja takertuva sorttia. Minä taas lämpenin pikkuhiljaa ja siinä vaiheessa kun olin itsekin valmis takertumaan, tuumasi neito että; jaa, ei häntä enää kiinnostakaan, mutta kaveri hän kyllä tahtoisi olla ja että eihän sitä koskaan tiedä vaikka palattaisiin seurusteluun, kunhan hetki oltaisiin oltu vaan kavereita.

Minä totesin hänelle, että etsi kuules uusi pompoteltava leikkikalu ja nostin kytkintä samantein. Pari viestiä sieltä taisi tulla jälkeen selitetellen matista ja pekasta, jotka olivat vaan ystäviä, mutta kun häen ei vielä oikein osaa käsitellä tunteitaan, eikä tiedä mitä haluaa. Pyysin häntä lopettmaan tuon paskan lähettämisen, koska minua ei kiinnostanut enää. Toimi. Hyvästä kaverisuhteesta tuli kylmä moikkaussuhde, jos nyt edes kerran kolmessa vuodessa törmätään.

Typerä narttu. Itse aloitti. Upotkoot suohon.

[Sheetlord]

Mikäs siinä, ei mua haittaa käydä kahvilla tai lounaalla pari kertaa vuodessa.

Juu, nämä on yksilöllisiä juttuja.

Vahvasti yleistäen ja pelkkään anti-akateemiseen mutuun pohjautuen esitän, että yhteydenpito-innokkuus on suoraan verrannollinen kohdehenkilöiden ikään ja kääntäen verrannollinen aiempien suhteiden määrään *käyttäytymistieteilee*

[silsis]

Saahan sitä exää vihata, jos siihen on syy. Mutta jos pelkästään ex-statuksen perusteella vihaa, niin onhan se nyt piruvie aika typerää.

Mä en ole tietääkseni jättänyt pikkujutut mukaan lukien yhtään huonoissa väleissä kanssani olevaa naista jälkeeni.

[CandyMan]

Vahvasti yleistäen ja pelkkään anti-akateemiseen mutuun pohjautuen esitän, että yhteydenpito-innokkuus on suoraan verrannollinen kohdehenkilöiden ikään ja kääntäen verrannollinen aiempien suhteiden määrään *käyttäytymistieteilee*

Luulisin siihen vaikuttavan kuinka hyvin ero on käsitelty loppuun molempien osalta. Mitä enemmän jää jäljelle selvittämättömiä asioita, yksipuolista kaipausta, negatiivisia viboja tms., sitä turhemmalta ystävyysvirittely tuntuu. Ja tietenkin yhteisen historian määräkin vaikuttaa osaltaan.

[Keikaus]

Saahan sitä exää vihata, jos siihen on syy. Mutta jos pelkästään ex-statuksen perusteella vihaa, niin onhan se nyt piruvie aika typerää.

Mä en ole tietääkseni jättänyt pikkujutut mukaan lukien yhtään huonoissa väleissä kanssani olevaa naista jälkeeni.

Viha on hyödyllinen tunne, eikä sitäkään kannata yrittää väkisin vääntää pois päältä ja yrittää muuttaa joksikin rakkaudeksi. Viha näet pitää meidät pois sellaisten ihmisten seurasta, jotka eivät ole hyväksi meidän henkiselle hyvinvoinnille. Viha myös antaa voimaa ja on parempi olla reilusti vihainen eksälle kuin kääntää viha itseään kohtaan ja masentua. Jossain vaiheessa siitä vihasta varmaan kannattaa luopua (tai se varmaan loppuu osaksi ihan luonnollisestikin), mutta ei ainakaan liian aikaisin.

[silsis]

Viha myös antaa voimaa

Liian kiltti ei pidä olla, eikä haalia kaikkia huolia ja murheita itselleen. Nykypäivänä jo normaali kiltteys on vaarallista, ainakin työelämässä.

[CandyMan]

Nykypäivänä jo normaali kiltteys on vaarallista, ainakin työelämässä.

Kiltteyden ei tarvitse tarkoittaa sinisilmäisyyttä.

[Sheetlord]

Vertaistukea tänne nyt saatana - mitä vedätte???

Sydänsuruihin on useita lääkkeitä:
Musiikkia: KoRn, Type-O-Negative, Zodiac Mindwarp And The Love Reaction [jälkimmäinen lähinnä naista esineellistävien sanoitustensa vuoksi]

Kunnon avaruusperskännit, mutta tämänhän sinä jo tiesitkin? Jos suru on aiheutunut naisasioista - esimerkiksi olet tullut jätetyksi - "living well is the best revenge" - eli radalle, irtopano jolle medievalit kyydit ja hommien hoiduttua taksirahat kouraan. Vähän raukkamaistahan tämä on, mutta auttaa joissain tapauksissa. Jälkeenpäin saattaa seurata itseinhon tunne.

Raaka punttitreeni tai muu urheiluharjoite em musiikkia kuunnellen. Ei siis mitään "kevyttä harrastamista" vaan kipurajalle ja täydelliseen uupumukseen asti. Rakentavin vaihtoehto.

[silsis]

Nykypäivänä jo normaali kiltteys on vaarallista, ainakin työelämässä.

Kiltteyden ei tarvitse tarkoittaa sinisilmäisyyttä.

Kiltteys ei lähtökohtaisesti ole pahasta, mutta tosiasia on, että joudut tekemään muiden työt, jos olet kiltti, etkä pidä kunnolla puoliasi.

[CandyMan]

Kiltteys ei lähtökohtaisesti ole pahasta, mutta tosiasia on, että joudut tekemään muiden työt, jos olet kiltti, etkä pidä kunnolla puoliasi.

No okei, tarkoitit kiltteydellä jonkinlaista nössömäisyyttä ja pelkoa/haluttomuutta pitää omia puoliaan. Mieleeni tulee kuitenkin eräs itselleni merkittävä henkilö, luonteeltaan erittäin kiltti mutta myös jämäkkä.

[Keikaus]

Typerä narttu. Itse aloitti. Upotkoot suohon.

Ite olit typerä, mitäs et heti tajunnut, miten hyvä mimmi oli kyseessä.

Henkistä kasvua olisi se, että hyväksyisit, että ei siitä nyt tullut mitään ja että ei siinä toisessa ollut yhtään enempää vikaa (eli hiottavia puolia) kuin sinussa itsessäsikään. Ehkä teidän temperamenttinne olivat liian erilaiset, että olisitte voineet turvallisesti heittäytyä rakkauden vietäväksi.

[SingleMalt]

Henkistä kasvua olisi se, että hyväksyisit, että ei siitä nyt tullut mitään ja että ei siinä toisessa ollut yhtään enempää vikaa (eli hiottavia puolia) kuin sinussa itsessäsikään.

No saatana. Mä hyväksyin ja päästin mimmin leikkimään muiden kustannuksella.
Sehän nyt hölmöä olis ollut, että olisin jäänyt siihen nartun pompoteltavaksi. Pompotelkoot jotain selkärangatonta nyhveröä mun sijaan.