Pyry-Matias kirjoitti:EveryWoman kirjoitti:
Siis mikä olisi pois ja keneltä, ja miksi, ja miten se vastaa ylläolevaan ihmettelyyni (kysyin siis, kuka siinä häviäisi ja miten, jos vittuilun kanssa odotettaisiin siihen pisteeseen että on oikeasti aihetta antaa palautetta)?
Ja vastaan taas samoin. Kyse on hyvin todennäköisen vahingon ennaltaehkäisystä. Silloin hyvin todennäköinen kärsijä häviää - se on häneltä pois.
"Hyvin todennäköinen kärsijähän" on kerrasta toiseen joutunut kärsimään siitä huolimatta että sitä on yritetty "ennaltaehkäistä" niillä aiheettomilla vittuiluilla.
EveryWoman kirjoitti:
Ja miksi Gattacan luovuttamisen (jonka en usko olevan totta ainakaan ihmisten kanssa toimeen tulemisen suhteen) pitäisi vaikuttaa siihen, että toivoisin Manalan, SikaMikan, elcon ja keitä kaikkia niitä nyt olikaan, ottavan vastuuta teoistaan? Ei tässä ole kyse Gattacasta vaan siitä käyttäytymismallista, jonka olen viime vuosien aikana ensimmäistä kertaa tajunnut sekä vahingolliseksi että hyvin laajalle levinneeksi, ja joka aiheuttaa minulle pahoinvointia siihen törmätessäni.
Tässä on kyse kokonaisuudesta. Kun Gat on lyönyt läskiksi, vaikka pyristeleekin, niin läskiksi lyönyt ihminen voi hetken toimia hyvin, mutta lopulta totuus paljastuu. Tämä GATIN ITSENSÄ esiintuoma ja ihan ITSE hokema luovuttaminen vaikuttaa tietenkin "pahojen poikien kommentteihin". Et voi tässä valita vain itseäsi miellyttäviä tai kantaasi tukevia aspekteja.
Siis jos joku sanoo luovuttaneensa, niin on enemmän ok vittuilla hänelle kuin sellaiselle henkilölle joka ei ole luovuttanut? En ymmärrä. En ole nähnyt mainittujen tyyppien kiusaamisen millään tavalla rajoittuvan kohteisiin, jotka sanovat luovuttaneensa - kiusaamisen tavat vain ovat erilaisia kohteesta riippuen. Gattacan kohdalla perusteluna on viattomien tyttölasten suojeleminen (tai sinun mukaasi se, että hän on luovuttanut), Homeboyn kohdalla se että hän on (kiusaajien mukaan) tyhmä, satunnaisesti vaihtelevan kohteen kohdalla se että tämä kerjäsi sitä, minun kohdallani se että olen liian idealisti - syyt vaihtuvat, kohteet vaihtuvat, vittuilijat sen sijaan pysyvät.
Olen hyväksynyt sen, että Kitinän keskustelukulttuuriin kuuluu vittuilu huumorimielessä, mutta aiheeton vittuilu ei kyllä mene läpi. Ei huumorina eikä varsinkaan minkään sortin "auttamisena" tai "ennaltaehkäisynä". Se kun ei auta ketään eikä ennaltaehkäise mitään, vaan provosoi ei-toivottavaa käytöstä lisää (ja pelkään, että sitä vittuilijat alitajuisesti juuri haluavatkin). Se on yleismaailmallinen ilmiö. Sitä esiintyy parisuhteissa, työpaikoilla, kaveriporukoissa, kaikkialla missä ihmiset ovat keskenään tekemisissä. Toisilta odotetaan itsestäänselvyytenä pystymistä kaikkeen siihen, mihin itse pystytään. Annetaan passiivisesti uusia "mahdollisuuksia" määrä X, minkä jälkeen todetaan toisen olevan vajaa ja kunnioitusta ansaitsematon eli sosiaalisesti lainsuojaton, ellei toiminta ole muuttunut. Kannustusta - tai edes ihmisarvoista kohtelua silloin kun kohde on sen käytöksellään ansainnut - ei tarjota, ja tämä mukamas on perusteltua koska tyyppi on vajaa. Ja tyyppihän oli vajaa siksi, että ei
alusta asti tajunnut olla samanlainen kuin minä itse. Tätä ilmiötä minä tässä ketjussa kritisoin, eikä se liity yhtään mitenkään siihen, sanooko Gattaca luovuttaneensa vai ei.
EveryWoman kirjoitti:
Miten niin pidän älykkäänä mutta en kuitenkaan? En tajua mitä tarkoitat enkä tajua miten liittyy mihinkään.
Siis pidät häntä hyvänä(älykkäänä) asiakeskustelijana. Ymmärrät häntä pääosin VAIN viattomana ja väärinymmärrettynä uhrina. Kuitenkin kaitset häntä äidillisesti kuin pikkulasta(tyhmä).
Häh? Kaitsen äidillisesti? Oletko ehtinyt unohtaa kaikki ne kerrat kun olen argumentoinut Gattacan toimintaa vastaan (silloin kun on
antanut siihen aihetta)? Luuletko, että jos Gattacan tilalla olisi kuka tahansa muu henkilö, en käyttäytyisi aivan samalla tavalla? Kuten yllä ja jo aiemmin olen pitkin puhein selventänyt, minua *tuttaa tämä
ilmiö. Ilmiö, ei se että kyse sattuu tällä kertaa olemaan juuri Gattacasta.
Jos olisin seuraamassa vaikkapa ND:n parisuhdekiemuroita aitiopaikalta ja ND:n täyttäessä tiskikonetta vaimo sanoisi kyläileville perhetutuille:
Tuo meidän ND on kyllä sitten niin kiero mies! Esittää ahkeraa kotitöissä heti kun on vieraita paikalla, eikö niin höpönassu mieheni?, puuttuisin asiaan aivan samalla tavalla.
Älkää rankaisko ihmisiä silloin kun he eivät anna aihetta, vaan antakaa myönteistä palautetta (tai jos ette itse pysty siihen, niin pitäkää vähintään turpanne ummessa jos joku muu pystyy)! Siinä pointtini kokonaisuudessaan. Onko se niin vaikea ymmärtää?
Gat on kohta 50-vuotias aikuinen mies. Hänellä tulisi olla vastuunottokyky ja kyky keskustella edes jotenkin sivistyneesti ja vastapuolta kunnioittaen. Nuo aivan perustaidot jokainen hankkii aikamiehen ikään mennessä, jos haluaa pärjätä edes jotenkin ihmisten kanssa.
Niin, ja ND:n (kuvitteellinen!!!) vaimo ajattelee:
Kyllä ison miehen tulisi olla oppinut jo tuohon ikään mennessä täyttämään tiskikone säännöllisesti ja ilman vaimon painostusta! En tasan käy kehumaan nyt kun kerrankin täyttää sen - kärsiköön nyt omasta tyhmyydestään! Yllättävän moni on valmis elämään koko elämänsä vihan, kyräilyn ja arkisen kurjuuden värittämissä parisuhteissa, työoloissa ja nettiyhteisöissä vain saadakseen kostaa toisille näiden virheitä tilaisuuden tullen. Tai, kuten tässä tapauksessa, lisäämään toisten epäonnistumisen mahdollisuutta saadakseen hetken vahingoniloa. Se oksettaa minua, edelleen.
Gat on ITSE valinnut TIETOISESTI toisin ja totta munassa maksaa hintaa jatkuvasti muutenkin kuin palstalla.
Höpö höpö. Ei kukaan tee tuollaista valintaa täysin tietoisesti. Vuonna 2075 keuhkosyöpään sairastuva ei tee vuonna 2008 tupakointiin liittyvää valintaansa tietoisena siitä, miltä se tosiasiallinen syöpä tuntuu, haisee, maistuu ja näyttää, ja millä kaikilla tavoilla se vaikuttaa elämään - ihan vain siksi että kukaan ei pysty sitä hänelle tyhjentävästi kuvailemaan. Kokonaisvaltaisemman elämäntavan kohdalla tilanne on vielä paljon mutkikkaampi. Ei sosiaalisesti hankalaa elämää vain päivänä muutamana yhtäkkiä päätetä alkaa elää. Kukaan meistä ei tiedä, mitä meistä olisi tullut jos olisimme kasvaneet samoissa olosuhteissa kuin Gattaca. Kenestäkään ei olisi tullut täsmälleen samanlaista kuin Gattaca (biologisista eroista johtuen), mutta monelle olisi voinut käydä huonomminkin. Alkoholistiksikaan ei päätetä tulla vaan ajaudutaan.
Kyseessä on loppumaton pienien valintojen sarja, ja tie ulos on sellainen myös. Niitä valintoja pitäisi jaksaa tehdä yksi toisensa jälkeen ja hyväksyä, ettei mikään niistä taikaiskun tavoin muuta elämää yhtäkkiä muuksi vaan ainoastaan vie pienen askeleen verran oikeaan suuntaan. Jos oikeasta suunnasta ei saa minkäänlaista vihjettä, koska kaikki mahdollinen myönteinen palaute (ja sen tuoma pieni annos voimaa ja motivaatiota) pilataan ympäristön toimesta, niin en ihmettele että se pohja löytyy kerta toisensa jälkeen aina uudestaan.
Mieti jotakin omaa pahettasi (ei, en väitä että mikään niistä olisi yhtä vahingollinen ympäristölle kuin Gattacalla), josta sinun on ollut vaikea päästä irti. Sinulla on muistaakseni tyttöystävä - joko hän on alkanut huomautella sinulle mielestään ikävistä tavoistasi? Kykenetkö muuttamaan ne aivan yhtäkkiä muuksi? Ei sinun kuulukaan kyetä. Ihmisen ei ole helppoa murtautua ulos prosesseista, joiden mukaan on tottunut elämään. Moni tarvitsee siihen vähintään sitä positiivista palautetta, koska kyse toden totta on oppimisesta. En ymmärrä miksi kukaan
tietoisesti haluaisi pilata keneltäkään mahdollisuuden oppia.