Kitinä

Storia kirjoitti: Kokeilin tuotakin jo. En vastannut puheluihin enkä meileihin kuukausiin, mutta niin vaan se piru löysi minut toisesta maastakin neljän miljoonan ihmisen kaupungista! Ei ole tarkoitus masentaa lisää ja neuvoisin, jos osaisin, mutta hiljaista on tässä suhteessa.

Tuo kuulostaa jo todella pahalta. Minua ei sinänsä haittaa, että hän lähetti mailia Facebookin kautta, koska tiedän, että sitä kautta hän ei saa minusta mitään tietoja. Tein vain sen virheen, että vastasin kolmanteen mailiin. Nyt hän kuitenkin on kaivanut numeroni jostain viiden vuoden jälkeen, turvakiellosta huolimatta ja siitä tulee jotenkin todella otto olo. En tiedä miksi vastasin siihen pirun viestiin. Nyt on todella ikävä tunne, että kohta alkaa tapahtua.

^ Viis vuotta, sitkeä on perkele!

Vihtahousu kirjoitti:^ Viis vuotta, sitkeä on perkele!

Ei hän ole tavannut minua viiteen vuoteen. Hävisin aikoinaan maan alle, mutta teknologia mahdollistaa taas kaikenlaista. Kaverini, joka on tavannut kyseisen ihmisen aikoinaan sanoi äsken ettei halua, että olen yksin kotona, mutta se on vähän sellainen juttu, että minä en omasta kodistani kenenkään takia lähde prkl. Enkä usko, että hän enää tekisi minulle mitään pahaa. En halua ottaa selvääkään, mutta en pidä sitä todennäköisenä.

Joo, sitkeät exät on jotain uskomattoman ahdistavaa. Mäkin sain siltä yheltä juoppohullulta viime viikolla jonku mahtavan rakkaudentunnustusviestin..vaikka muuten koko ihmisestä ei oo kuulunu mitään ikuisuuksiin. En vastannu, mut toisaalta ois tehny mieli kirjottaa parisen valittua sanaa. Hyvä näin, mut vähän ahdisti kuitenki.

Lucy kirjoitti:Nyt on todella ikävä tunne, että kohta alkaa tapahtua.

Toivotaan, että selviät pelkällä säikähdyksellä ja äijä taantuu!

Inhottavinta tällaisessa ahdistuksessa on se, että se estää myös itseä alitajuisesti uskaltamasta aloittaa mitään kenenkään muun kanssa. Ts. kyseessä on kuitenkin siinä määrin hullu tyyppi, että en halua kellekään toiselle miehelle ongelmia; jos näkisi mut jonkun toisen kanssa yhdessä, niin todennäköisesti matsi olisi tiedossa. Huokaus..

Lucy kirjoitti:Ei hän ole tavannut minua viiteen vuoteen.

Siis se kalliokiipeilykamu?

Storia kirjoitti: Toivotaan, että selviät pelkällä säikähdyksellä ja äijä taantuu!

Sain jo laadittua passelin sotasuunnitelman ja apua yllättävältä taholta eli nöy hätä.

Frederik Krueger kirjoitti: Siis se kalliokiipeilykamu?

No ei sentään. Siinä miehessä ei ole muuta vikaa kuin pieleen mennyt ammatinvalinta ja liian iso ego.

Sipsille tsemppiä. Hyvä kun maltoit olla vastaamatta mitään.

Tuollaiset sitkeät tapaukset ovat kyllä harmittavia. Minua lähestyi tuossa facebookissa kuukausi tai pari sitten yksi mies menneisyydestä, jolle tein selväksi pari vuotta sitten, etten halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan (uhkaili itsemurhalla, soitteli viilleltyään itseään ja lähetti vuotavasta kädestään minulle kuvia). Pyysin häntä poistamaan minun tietoni puhelimestaan. Silti sieltä tulee jouluna, syntymäpäivänä jne tekstiviestillä onnitteluja tms jotka on allekirjoituksella "mörkö menneisyydestä".

Sen takia hän otti minuun yhteyttä, kun kerran olin facebookissa. Ei kannata sääliä, pitää vain pysyä kylmänä ja olla vastaamatta.

Lucy kirjoitti:
Sipsille tsemppiä. Hyvä kun maltoit olla vastaamatta mitään.

Kiitos.
Joo, mua itseasiassa ärsyttää se, että mä ärsyynnyin siitä viestistä niin paljon. Mut ihan oikeesti: "Vaikka teit mulle pahaa, rakastan sua vieläkin". Meinasin vastata, että "sä et oo koskaan rakastanu mitään muuta ku alkoholia Sitäpaitsi mä seurustelen ja olen onnellinen, joten voisitko olla lähettelemättä noita viestejä?". Puhumattakaan siitä, kukahan teki ja kenelle pahaa.. Plääh. Pesen käteni koko jutusta. Ja ihmisestä.
Tsemppiä kaikille muillekin. Ärsyttävintä on tosin juurikin toi mitä Storia mainitsi..että on kovin hankalaa tutustua keneenkään uuteenkaan ku on painolastina jotain täysin hämärää historiaa.

Lukiessani tuossa ylläolevia kokemuksia näistä "menneisyyden möröistä", vahvistuu uskoni että poltetun maan taktiikka ja puhelintapsien katkominen suhteesta vetäytyessä on se kaikkein paras tapa.

Eipä sillä, joskus on ollut erittäin lähellä haksahtaa kaivamaan menneisyyden haamuja esille. Viime vkonloppuna kaveri esitteli exänsä kuvaa Facebookissa ja sorruin itse samaan. Eipä ollut sitäkään naamaa tullut varmaan viiteen vuoteen nähtyä. Eikä kyllä tarvitsisi seuraavaan viiteen vuoteenkaan.

Mikähän vittu mua vaivaa?
Soitan Kid Rockin "All Summer Longia" nonstoppina ja tuijotan ikkunasta ulos. Joku ihmeellinen kaiho menneeseen vaivaa. Jotenkin tuntuu, että talo-muija-penska-farmariauto on hommattu... ja tässäkö se elämä nyt vittu sitten olikin?

daddykillkill kirjoitti:Mikähän vittu mua vaivaa?

Olet puutteessa. Veikkaan kylmästi max. 6-12 kk, kun petät vaimoasi. Ja kas; enää ei vituta eikä tarvitse katsella haikeana ikkunasta ulos, kotielämä maistuu taas kummasti ja so called luonnonlaki on toiminut jälleen.

^Tulitpa todistaneeksi ainakin, että tuo nimimerkin alla olevan luonnehdinta nettipersoonastasi oli aika osuva

Haluamatta kuulostaa jeesustelijalta, tässä oli haussa kestävämpi ratkaisu. Huoraaminen aiheuttaa ongelmia enemmän kuin ratkoo niitä.

^Rispektiä sun ajattelutavalle ton huoraamisen suhteen! Kunhan vaan oisit myös toteuttaja etkä paskanpuhuja

^ Musta nyt ei saa Toteuttajaa tekemälläkään. Se ainoa Toteuttaja kun on Toteuttamassa tuolla downundassa

Äh. Ehkä tämä on jotain ennenaikaista neljänkympin kir.. KRIIsiä. Ans kattoo nyt. En kuvitellutkaan olevani ainoa vanha gubbe, joka tällaisia miettii. Olotila on vaan jatkunut sevverran pitkään, että seKIN alkaa jo vituttaa.

^Ei tarvitse olla edes vanha gubbe joka tollasia mietii. Niin ne tekee ne hehkeet nuoret leiditkin.
Pääasia on ettei petä. Nih.

daddykillkill kirjoitti:Äh. Ehkä tämä on jotain ennenaikaista neljänkympin kir.. KRIIsiä. Ans kattoo nyt. En kuvitellutkaan olevani ainoa vanha gubbe, joka tällaisia miettii. Olotila on vaan jatkunut sevverran pitkään, että seKIN alkaa jo vituttaa.

Ajattele vaikka niin, että olet etuoikeutetussa asemassa niihin surkeisiin parikymppisiin pojankloppeihin nähden, jotka ovat ensirakkauden huumassa menneet naikkariin ja tehneet jo pari muksuakin. Niitä vasta ahdistaakin. Sähän olet jo, katsos, kokenut vaikka mitä

daddykillkill kirjoitti:^Tulitpa todistaneeksi ainakin, että tuo nimimerkin alla olevan luonnehdinta nettipersoonastasi oli aika osuva

Nyt vasta?

Olen vanha kyynikko yhdessä asiassa; siinä, etten usko monogamian onnelliseksi ja autuaaksi tekevään voimaan loppuelämä konteksissa. Ihailen toki kaikkia, jotka pitävät kädestä kiinni vielä kuusikymppisenäkin ja ovat toteuttaneet niin kaikki individualistiset haaveensa kuin perheenkin siinä sivussa ja yhä vannovat "aidan toisella puolella ruoho EI ole vihreämpää" mantran nimeen. Omat vaaleanpunaiset lasit ovat kuitenkin olleet kadoksissa jo kauan.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:-- jotka ovat ensirakkauden huumassa menneet naikkariin ja tehneet jo pari muksuakin. Niitä vasta ahdistaakin.

Mä oon just semmone ja mua kyllä huoratuttaa nyt ihan vimmatusti! Oikeestaan aika useinkin. Mies käy reissussa ihan kuumana kun tekstailen sille miten kotirouva sai huoltosedältä melaa ja miten illaks on taas eri geimit suunnitteilla. Nyt tarttis keksiä miten lavastan sille kuvamateriaalia.

Geep kirjoitti:Nyt tarttis keksiä miten lavastan sille kuvamateriaalia.

Hehee! Tiukka homma kyl. Onko muita mahdollisuuksia kuin photoshop?

Storia kirjoitti:

Geep kirjoitti:Nyt tarttis keksiä miten lavastan sille kuvamateriaalia.

Hehee! Tiukka homma kyl. Onko muita mahdollisuuksia kuin photoshop?

No joo yks juttu käy kokoajan mieles mut ei must taida olla siihen. Sitäpaitsi se etenis liian sujuvasti lavastuksesta mukavampaan puuhaan. Oon enempi paskanpuhuja ku toteuttaja.

Storia kirjoitti:

Geep kirjoitti:Nyt tarttis keksiä miten lavastan sille kuvamateriaalia.

Hehee! Tiukka homma kyl. Onko muita mahdollisuuksia kuin photoshop?

Tässä tapauksessa: todellakin!

^ Usko jo, ei musta ole siihen!! Mee silti munskupesulle.

Geep kirjoitti:^ Usko jo, ei musta ole siihen!! Mee silti munskupesulle.

Olet tylsimys ja moralisti, menee hyvä peto hukkaan!

Mä käyn sitten vaan kuuraamassa sen piippelin.

sipsi kirjoitti:Ärsyttävintä on tosin juurikin toi mitä Storia mainitsi..että on kovin hankalaa tutustua keneenkään uuteenkaan ku on painolastina jotain täysin hämärää historiaa.

Jokaisella ihmisellä on historiansa. Hämäryyden vivahdeasteissa on vain eroa. Itse en jotenkin jaksa murehtia siitä mitä joku uusi ihminen mahtaa miettiä elämästäni tai menneisyydestäni. Vasta siinä vaiheessa jos eletyn elämän möröt alkavat kiusata elämääni saapuvia uusia ihmisiä, niin alan nähdä punaista. Olen sillä kannalla, että se ihminen joka ei kykene ymmärtämään menneisyyttäni ei kuulu myöskään tulevaisuuteeni.