Stadinarska kirjoitti:
P.S Jos joku voisi antaa mulle hymiön, kivan niin se voisi auttaa lievään kireyteeni ja varmaan sen tekeekin...
Siis rakastaa ei tarvii kunhan killaa (hyväksyy)!
Tässä pieni sympatiahymppä ihan täydestä sydämestä, kireyteen kannattaa kokeilla kävelyä siniseksi hiipuvassa illassa jossain missä linnut vielä laulavat. Ja kielojenkeruuta.
Omaan vaivaan tuo ei auttanut. Peukalossa on yhä jännetupintulehdus eivätkä viikon sairasloma, kipulääkekuuri, kylmähoidot ja rasituksen välttäminen ole auttaneet. Kai se tippuu kohta pois. Lisää lomaa uskoisin, valitettavasti raajarajoitteisena eivät edisty työt äkillisestä lisäajasta huolimatta vanhassa eivätkä uudessa kodissa.
Mahtavaa, hartiat alkaa olla niin jumissa, että kramppaa ja kädet alkaa täristä välillä kun pitää kantaa jotain .. tai vaikka syödä. Kaipaan hartiahierontaa.
Toinen ongelma on tuo leikattu polvi, tuntuu kuin joku olisi tunkenut jonnekin tuonne jotain ylimäräästä, polvi ei tunnu liikkuvan normaalisti, vaan tuntuu ihan kuin se vääntyisin vasemmalle. Siihen myös sattuu ja se on lukossa.
milli kirjoitti:Mahtavaa, hartiat alkaa olla niin jumissa...Kaipaan hartiahierontaa.
Kuulostaa siltä että punttisalia sinä tarvit. Mutta eihän se hierontakaan varmaan pahaa tee. Ainaki se tuntuu mukavalta
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Stadinarska kirjoitti:
P.S Jos joku voisi antaa mulle hymiön, kivan niin se voisi auttaa lievään kireyteeni ja varmaan sen tekeekin...
Siis rakastaa ei tarvii kunhan killaa (hyväksyy)!
Tässä pieni sympatiahymppä ihan täydestä sydämestä, kireyteen kannattaa kokeilla kävelyä siniseksi hiipuvassa illassa jossain missä linnut vielä laulavat. Ja kielojenkeruuta.
Omaan vaivaan tuo ei auttanut. Peukalossa on yhä jännetupintulehdus eivätkä viikon sairasloma, kipulääkekuuri, kylmähoidot ja rasituksen välttäminen ole auttaneet. Kai se tippuu kohta pois. Lisää lomaa uskoisin, valitettavasti raajarajoitteisena eivät edisty työt äkillisestä lisäajasta huolimatta vanhassa eivätkä uudessa kodissa.
Oi kiitos Melnais!! . Aivan ihana olet. kiitos +
Tuntui tietenkin hyvältä. Minulla ei ole mitään fyysistä ongelmaa edes nyt, paitsi ehkä hieman kankeutta alaselässä johtuen ehkä muutaman päivän liikkumattomuudesta. Tänään hieman tekemisten paine laskenut ja jokseenkin hyvä olo. Jokin asia vain tuolla vintissä tekee hieman levottoman olon. Minä luulen, että se johtuu ehkä tapahtuminen hetkellisestä paljoudesta. Vaikka se asia korjaantuu, koska en pidä epäjärjestyksestä niin etten hallitse kokonaisuutta.
Ihminen on tällainen, täys psykofyysinen kokonaisuus....sitä se on.
Toivoa sopii, ettei milloinkaan saisi pahempaa alakuloa, koska se on varmasti rasittavaa. Nyt tämä minun juttuni taitaa olla vain stressin mukanaantuomaa väsymystä....
Mutta voi että oli kivaa saada myötätuntoa, kiitos!
Tän siitä saa kun on korkea kipukynnys ja matala särkykynnys. Ensin ei satu ollenkaan, sit vituttaa niin pirusti.
Vein partsille pyykkejä kuivamaan, kun vasen jalka osui partsin ovenkulmaan, kirosin nopeasti ja jatkoin pyykkien kuljettamista. Nooh.. matkasin kauppaan ja pikkuhiljaa alkoi särkeä vasempaan jalkaan ulkosyrjälle.. matka kotiin oli mielenkiintoinen, ei kärsinyt paljon jalalla astua. Tulin kotiin, otin sukan pois ja VOILA! Vasemman jalan pikkuvarvas on luultavasti murtunut. Ihan kierossa, turvonnut ja hauskan värinen. Jesh - katotaan, jos huomenna näyttää vielä tolta, niin pitänee käydä tk:ssa teippauttamassa
The great club outshines the individual, always and forever.
Mua tehtäessä on tainnut lorahtaa aimo annos kusta sekaan, ekaksi oli polvi niin kipeä, ettei liikkumisesta meinannut tulla mitään.. nyt on alaselkä niin pistoksissa, että isä sai äsken nostaa mut ylös tältä tuolilta, mahtavaa.
Rakkaat Kitinän immeiset, se on mojonen, ilmoittaa SA!
Mä olen melkolailla ristiriitaisessa olossa. Väsynyt ja samaan aikaan itseni puolesta kevääseen tyytyväinen. Eikö se riitä.
Pää särkee ja samalla tiedän että eräät pitää minusta kovastikin.
Muutamat eivät välitä tuon taivaallista.
Se on elämätä.
Onko se sitten se tärkein asia että pidetään? Siitähän sitä peistä taitetaan. No ei tietenkään ole. Minäkin pidän monista vastapainona.
Minä pidän teistäkin monista. Miksen pitäisi.
Pikkuvarvas on suurella todennäköisyydellä murtunut. En jaksa mennä lekuriin varmistamaan asiaa, kun ei ne sille mitään kuitenkaan tee. Olen arestissa, kun edes kenkää en voi laittaa jalkaan (enkä sukkaa, sillä se painaa). Lisäksi hyttyset ovat syöneet sääreni paukamille, joita (sääriä) olen angsteissani raapinut papiljontilla (en suosittele - jälki on aika pahaa).
Kreitsu kirjoitti:Lisäksi hyttyset ovat syöneet sääreni paukamille, joita (sääriä) olen angsteissani raapinut papiljontilla (en suosittele - jälki on aika pahaa).
Kahvikuppi puree. Ainakin heti piston jälkeen. Laske kuuma kahvikuppi (tai muu kuuma esine, joka ei kuitenkaan polta ihoa heti) piston päälle ja paina niin kauan kuin ilkeät. Hyttysen syljen allergisoivat ainesosat hajoavat kuumuudessa eikä paukamaa synny.
NegaDuck kirjoitti:
Kahvikuppi puree. Ainakin heti piston jälkeen. Laske kuuma kahvikuppi (tai muu kuuma esine, joka ei kuitenkaan polta ihoa heti) piston päälle ja paina niin kauan kuin ilkeät. Hyttysen syljen allergisoivat ainesosat hajoavat kuumuudessa eikä paukamaa synny.
Kiitos, Ankka. Vähän myöhässä tosiaan tuli, kun pistot ovat jo vanhoja. Enää ne eivät kutise, mutta minulla on jäljet edelleen säärissä. Toivottavasti lähtevät joskus. Varvas on kohtalaisen kookas edelleen. Nyyh.
Kreitsu kirjoitti:Pikkuvarvas on suurella todennäköisyydellä murtunut. En jaksa mennä lekuriin varmistamaan asiaa, kun ei ne sille mitään kuitenkaan tee.
Eikä sille edes voi, ellei ole kyseessä pottuvarvas. Hae urheiluteippiä ja länttää mokoma naapuriinsa kiinni. Monesti on itsellä mennyt varpaita tohjoksi treenatessa ja aina siitä on tuolla teipillä ja tahattomalla irvistelyllä selvitty.
Mulla taitaa olla joku angiinan tapainen nielutulehdus. Kolmatta päivää kovassa kuumeessa ja syöminen/juominen sattuu niin saatanasti kurkkuun. Eilen illalla meinasin rokkitähtityyliin tukehtua omaan oksennukseeni kun heräsin sohvalta köhimään, ja jokaisella rykäisyllä suuhun tuli iljettävä oksennuksenmaku joka puolestaan laukaisi aina yökkäysrefleksin. Siinä sitten pitkän aikaa vuorotellen ryin kurkkuani ja yökkäilin.
Ehkä se tästä, katsotaan nouseeko kuume taas huippulukemiin illaksi. Viime yönä ainakin vielä tärisin horkassa ja kylvin kylmässä hiessä kahden peiton alla.
Se hyvä tässä on että on hyvä tekosyy syödä kermajäätelöä, koska kuumetoipilas tarvitsee paljon energiaa. Ostin lakritsi- ja nougat-jäätelöä litran paketit.
Kolmatta päivää erittäin kuumeinen olo, mittari pysähtyy 37. Joka paikkaa särkee, silmät vuotaa ja päätä särkee. Tiedä sitten johtuuko taas tuosta unettomuudesta että kroppa ei jaksais toimia täydellä teholla..
Stinky kirjoitti:
Lääkärin kautta siis? Voisinpa vaikka mennäkkin. Kohta rupee keinot loppumaan ja mistään ei tuu tässä pöhnässä mitään. Ihan zombi-olo
Joo. Oli aika törkyisen kalliita (60 €?), mutta mulla ainakin toimi loistavasti. Ja sanoin lääkärille, että en halua varsinaisia nukahtamislääkkeitä.
Meinasin pyörtyä äsken.. Menin erehdyksessä syömään ruisleivän yhtäkkiä pitkästä aikaa (eilen en pystynyt syömään juuri mitään kun oksetti ja särki ja migreeni aamusta iltaan, ihan ku pahimpia krapuloita --> päivystysreissu --> kaikki tärkeimmät oli kuitenkin ok) niin tuli yhtäkkiä äärimmäisen paha olo ja oksetti ja silmissä musteni ja kylmä hiki, sain raahauduttua sängylle just ja just ja rojahdin siihen. Pitäisköhän tota rautaakin hankkia ku hb 110.. (mutku pelkään ummetusta yli kaiken!) Onneks pääsin heti huomenna neuv.lääkärille, kiva th täällä. Ja onneks saan olla nyt ainakin 2pv kotona, ku ei meinaa tolpillaan pysyä.
No hyi saatana. Toivottavasti ei enää tuu moista! Ihan oikeesti luulin että kuolen. Edes alkukuukausina ei ollu tollasta, vain etomista ja kuvotusta mutta töissäkin kävin ihan normaalisti. Kertaakaan en oo ollu tämän takia pois töistä, nyt sitte näköjään.. jotenkin hävettää. Vaikka mitäpä hävettämistä siinä pitäis olla tietenkään. Oon vaan ollu niin vähän aikaakin tuolla töissä, että sinänsä katala temppu multa.
Yritän pistellä puoliväkisellä jäisiä mustikoita ja jugurttia naamariin tässä..
irmelianneli kirjoitti:No hyi saatana. Toivottavasti ei enää tuu moista! Ihan oikeesti luulin että kuolen. Edes alkukuukausina ei ollu tollasta, vain etomista ja kuvotusta mutta töissäkin kävin ihan normaalisti. Kertaakaan en oo ollu tämän takia pois töistä, nyt sitte näköjään.. jotenkin hävettää. Vaikka mitäpä hävettämistä siinä pitäis olla tietenkään. Oon vaan ollu niin vähän aikaakin tuolla töissä, että sinänsä katala temppu multa.
Yritän pistellä puoliväkisellä jäisiä mustikoita ja jugurttia naamariin tässä..
Mä vedin ton Hb:n nostoon puolukoita ja pinaattia(keittoa) kun Retafer ja se toinen vetäs kakan mustaksi ja kovaksi, hyvin nousti 2kk aikana 118 -> 135, plus sit tietty Multitabs x 2/pvä.
The great club outshines the individual, always and forever.
Homoglobiinista:
Nii mun isä (75 vee) suostui tuossa yli kaksi viikkoa sitten lopulta lääkäriin. Sillä oli yli vuoden esiintynyt väsymystä, selkäkipua ja varsinkin jalkojen voimattomuutta niin ettei jaksanut kävellä sataa metriä pitempään. Lääkäriin suostui vasta, kun alkoi tulla rintakipujakin.
Me kaikki pelättiin tietysti, että sydän on nyt lopulta kanttuvei. Sepelvaltimotauti kun on, ja ohitusleikkaus yhdeksän vuotta sitten. Vastaanotolla kuitenkin huomasivat, että hemoglobiini on vain 53!!! Ihminen voisi kuolla tuohon jos laskee äkkiä , mutta isäni elimistö oli vähitellen laskiessa sopeutunut.
Kiireellä, heti samana päivänä piti mun ajaa se Varkaudesta Kuopion Yliopistosairaalaan. Kuulemma ei saanut itse ajaakaan, vaikka joka päivä on muuten Mitsuaan ajellut.
Sydämestä ei löytynyt uutta vikaa, päättelivät, että menettää verta sisäisellä verenvuodolla. Luotasivat ensin mahalaukun. oli o.k. Sitten luotasivat perseen puolitoistametrisellä letkulla. Löytyi paksusuolesta monta haavautumaa (nistä on valokuviakin), jotka samantien poltettiin umpeen. Annettiin viisi pussia verta ja lisäksi pussista silkkaa rautaa suoneen. Vain rautapilleriresepti.
Ja siinä se. Isä kuntoutui hetkessä. Homoglobiini tarkastuksessa vasta 120, mutta on ihan toinen mies. Hyvä kun tuolla selvisi, paljon pahempaa pelättiin. Sydän, tai luotauksessa olisi voinut löytyä paksusuolen syöpä. Olisi nyt aikaisemmin suostunut lääkäriin.
ITSELLÄNI jatkuu nämä taju-menee-jos-päivällä-syö-oireet. Täytyisi kai mennä lääkäriin eikunmutkun..
Viimeksi muokannut Gat, 14.07.2008 12:18. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
Juu, ei se ollut sairaalassa kuin neljä päivää ja nyt ainakin kehuu miten kaikkea jaksaa, kävely sujuu ja mihinkään ei satu. Sydänkivutkin selittynee, että eihän sydänkään hengissä pysy, jos ei saa itsekään verta. Tällä perusteella yrittänen laistaa ainaisesta ostoskassin ja pyykkisäkinkantamisesta Nii ja se jo imuroikin mielellään
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
Tässä pieni sympatiahymppä ihan täydestä sydämestä, kireyteen kannattaa kokeilla kävelyä siniseksi hiipuvassa illassa jossain missä linnut vielä laulavat. Ja kielojenkeruuta. 
+ 
)
Hyvä kun selvisi!
Nii ja se jo imuroikin mielellään