Luultavasti suurin osa noista ihmisistä ei mieti näitä ollenkaan, tai ainakaan eivät ole oikeasti kiinnostuneita teologiasta, eivätkä ole uskonnoista (edes omastaan) kovinkaan tietoisia. Kunhan on tapana ajatella noin. Sama kuin vanhemmillani tai minullakin ainakin nuorempana.urpiainen kirjoitti:Mä voin hyvin ajatella hyviä syitä kuulua kirkkoon ilman hulluja uskomuksia. Sen sijaan kuolemanjälkeiseen elämään uskominen on nykyaikana - sai sitten kristillosen tai vaikka sielunvaellusopillisen tulkinnan - jo aika selkeästi mielenvikaisuuden tunnusmerkki.So Hard kirjoitti:Onhan se aika paljon vähemmän kuin eri kirkkojen jäsenmäärä antaisi olettaa.NuoriDaavid kirjoitti:
Toisaalta "kaksi viidestä suomalaisesta puolestaan uskoo kuolemanjälkeiseen elämään."
Minä en tosin enää oikein ymmärrä mitä "usko" tuossa tarkoittaa. Toivomista kyllä, mutta jotenkin juhlavammin sanottuna.
Nyttemmin minulla menee niin, että varsin hyvin tiedän että kaikki käsitykset kuolemanjälkeisestä elämästä tulevat eri uskontojen paljon vesitettyjä kansanuskomuksia tarkemmista dogmeista. Jotka taas on jäljitetty syntyneen ihan ihmistekoisesti kulloistenkin kulttuurihistoriallisten tarpeiden mukaan. Ja ne ovat keskenäänkin erilaisia. On jälleensyntyminen, eikä kristinuskossakaan ole yhtenäistä käsitystä jatkuuko elämä kuoleman jälkeen vai konkoilevatko raadot haudostaan Tuomiolle vasta maailmanlopussa. Lisäksi niiden kaikkien mukaan ikuinen elämä onkin kärsimystä, jos et ole juuri heidän opissaan. Joten mitä luultavimmin meille kävisi kuoltuamme tosi kehnosti. Alkuperäisessä juutalaisuudessa ei edes uskottu koko kuolemanjälkeiseen elämään, se keksittiin vasta 200-luvulla ekr. Lisäksi tietty oli kreikkalaisten Haades ja Elysium. Viikinkien Valhalla. Joten eipä siinä paljoa pohjaa ole uskoa mitään. Ihmisten juttuja kaikki.
En sanoisi tuollaisiin uskovia varsinaisesti mielisairaiksi. Ehkä laiskan mukavuudenhaluiseksi. Mutta joku epäsuhta siinä on, että esimerkiksi USA:n republikaanien presidenttikanditaateista toinen on hihhulikristitty ja toinen vakavissaan mormoni, ja kuitenkaan tuskin ovat ihan tyhmiä tai skitsofreenisia. Sitä sanotaan hienosti "uskonasiaksi". Joku epäluottamusta herättävä älyllinen epärehellisyys mielestäni. Ei ainakaan presidenttiainesta.
Jos nyt jätetään huomiotta kaikkien uskontojen kertoma worst case scenario, että vietämme ikuisen elämämme ikuisessa kidutuksessa, koska emme ole huomanneet kääntyä esim. muslimiksi tai Petriksi tai katoliseksi... niin ehkä voisi ajatella kuten Zenin popularisoija Alan Watts kertoi vanhasta itämaisesta mestaristaan. (En minä niiden nimiä muista, joku Ping Pong Tsing Tsong.) Watts kysyi ukolta mitä mieltä on kuolemanjälkeisestä elämästä. Vastasi suunnilleen: "Jaa, olisihan se mukavaa jos elämä jatkuisi. Mutta jos ei, niin eihän minua sitten enää ole siitä olemattomuudesta kärsimässä. Joten lieneekö tuolla niin väliä."
