Googlebot kirjoitti:Käsittelette molemmat tappamista yleisesti hyväksyttävänä ratkaisukeinona yhteiskunnallisiin ongelmiin, ainoastaan kriteerinne poikkeavat.
Älyllisesti epärehellistä retoriikkaa. Auvinen ei "käsitellyt ratkaisukeinoa yhteiskunnalliseen ongelmaan" vaan perusteli omaa henkilökohtaista tappamishaluaan itselleen jonain yhteiskunnallisena kannanottona. Mitään ongelmaa hän ei ollut ratkaisemassa lukuunottamatta omaa henkistä pahoinvointiaan.
Minulla ei ole sinänsä halua tappaa ketään. Pidän vain muiden elämää niin tärkeänä arvona, että sitä tietoisesti ja harkiten rikkovat täytyy rajata sen ulkopuolelle. On melkoinen ero siinä, yrittääkö perustella ja oikeuuttaa jonkin yhteiskunnallisen tavan ratkaista ongelma vaiko mahdollistaa oman tapansa ratkaista jokin ongelma.
Googlebot kirjoitti: Kuolemantuomioita perustellaan monesti jopa rahansäästön nimissä, eli että säästyttäisiin elinkautisvankien "hyysäämiseltä".
Se on myös yksi näkökulma. Kallista leikkiähän se on jotakuta pitää elossa ja kalterien takana koko ikänsä. Vielä kalliimpaa on se, että toistuvasti tappaneet ihmiset pääsevät vapaalle jalalle ja tappavat taas. Ja pääseväthän ne elinkautisvangitkin vapaalle. Valitettavasti.
Googlebot kirjoitti:Teit käsittääkseni yllä tarkan rajauksen että vain muita tappavat tulisi tappaa? Tai en tiedä ketkä kaikki luet "hulluiksi koiriksi" joista on uhkaa muille. Entä lastenraiskaajat? Aikuisten raiskaajat? Sadistiset pahoinpitelijät? Onko raja varmasti edelleen täysin tarkka? Eikö noitakin, ja monia muita rikollisia, voisi vaatia tapettaviksi yleisen edun nimissä?
Tietysti voisi vaatia, mutta jos ei vaadi, niin eikö tuo ole vain turhaa sanahelinää? Voisihan sitä vaatia vaikka ilmaisia kuulentoja kaikille kerran vuodessa.
Googlebot kirjoitti:Yhteiskunta joka käyttää tappamista hyväksyttävänä ratkaisukeinona ongelmien ratkaisuun viestittää sillä tavoin jäsenilleen että tappaminen voi olla tosiaankin hyväksyttävä ratkaisukeino, myös yksittäisiä ihmisiä kohtaavissa ongelmissa.
Millä lailla? Tarkoitatko, että puolustusvoimia ylläpitämällä (selkeästi tappamiseen tarkoitettu kokonainen laitos) yhteiskuntamme vihjaa, että yksilönkin on hyväksyttävää pommittaa naapuri tuusan nuuskaksi, jos tämä tulee tontille? Mistä tuollaisen päätelmän voi tehdä? Kuka päättää, että noin toimimalla yhteiskunta antaa sellaisen signaalin? Miksei ennemmin voi ajatella niin, että tuomitsemalla törkeimmät muiden turvallisuuteen kohdistuvat teot ankarimpaan mahdolliseen rangaistukseen yhteiskunta nimenomaan lähettää signaalin yksilöille, että tappaminen ongelmanratkaisukeinona on kaikken paheksuttavin vaihtoehto? Esität oman ajatuksesi asiasta ikään kuin jonain kiveen hakattuna totuutena.
Googlebot kirjoitti:Mitä enemmän yhteiskuntaan kuuluu laillistettua ihmisten (olivat ne sitten vaikka pähkähulluja massasurmaajaraiskaajapedofiilikeskustalaisia) tappamista, sitä vähemmän yhteiskunta kokonaisuudessaan arvostaa ihmiselämää arvona.
Tai, kuten yllä esitin, asian voi kääntää myös toisin päin. Mitä tuomittavampana yhteiskunta pitää ihmishenkeen kohdistuvia yksilön tekoja, sen enemmnä se arvostaa ihmishengen suojaa.
Googlebot kirjoitti:Olisi paradoksaalista (jihuu!) ajatella että laillinen tappaminen lisäisi arvostusta ihmiselämää kohtaan, siksi sitä ei voi ainakaan sillä perustella. Tai voi, mutta silloin on ihan tymä.
Ei se ole paradoksaalista, jos ei hyväksy niitä premissejä mitä olet päätelmillesi esittänyt. Ne nimittäin ovat hiukan tymiä ja heijastavat puhtaasti omia arvojasi ja käsityksiäsi, eivät mitään objektiivisilta yleisesti tunnustettuja totuuksia, kuten ehkä haluaisit kuvitella.
