Pappailu?

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Leila
Kitinän uhri
Viestit: 667
Liittynyt: 13.10.2006 10:12
Paikkakunta: Pohjois-Savossa

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja Leila »

exPertti kirjoitti: No irtosiko sillä konstilla kun ei suora puhe tehonnut? :)
Nää, emmä tajunnu vieläkään antaa... Mulle pitää vääntää nämä asiat ihan oikeesti rautalangasta.
Äiti ei tiedä
Geetzu

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

Leila kirjoitti:
exPertti kirjoitti: No irtosiko sillä konstilla kun ei suora puhe tehonnut? :)
Nää, emmä tajunnu vieläkään antaa... Mulle pitää vääntää nämä asiat ihan oikeesti rautalangasta.
Tyhmä kun ei näyttäny kuvaa vaimostaan.
daddykillkill

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja daddykillkill »

Joitakin vuosia sitten pidettiin kundikaverille polttareita tissibaarissa. Kustannettiin se privaan. Takaisin tullessa strippari oli hieman myrtyneen näköinen. Humalainen päivänsankari oli ruvennut esittelemään sille vaimonsa ja lapsensa valokuvia :D

Meidän pötköllä on menossa joku kasvupyrähdys kai. Toiset päiväunet on feidaantumassa veks. Iltainen nukkumaanmenokaan ei tahdo onnata kun ukko myllää sängyssä ja potkii peitot helkkariin opetellessaan kääntymistä.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja Mida »

^Unipussi on tosi kätevä.
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

saira kirjoitti:Ihan vinkiksi, ei ne lapset aina tule suunnitellusti, meillä lahja ilmoitti tulostaan muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, kyllä siinä meni aika ihan jotain muuta miettiessä kuin häiden pitopaikkaa...
Juuri näin täälläkin.. tai no ehkä reilu ½v mut asuttu ei oltu yhdessä ku muutama vko...
Riemumieli kirjoitti:Maistraatissa asia hoituu viikon sisällä (esteiden selvitys). joten ei siinä paljon tarvitse suunnitella tai mitään tehdä paitsi saapua maistraattiin. Onhan hommassa toki haulikkohäät-mentaliteetti, mutta kuka siitä välittää.
Ja juuri näin täälläkin.
daddykillkill kirjoitti:Lapsi väänsi tänään niin pahanhajuisen ja ison pythonin, että kaakelit irtosivat vessan seinästä, lumi suli pihalta ja isi meinasi pyörtyä. Onnestakin, osittain! Isin poika :h:
Onneks olkoon :lol: Me koettiin eilen eka kerran vaipanvaihto-ohiruiskutus.. Just ku vaippa oli otettu pois niin rupes suihkuaan pissaa ja heti perään kakkaa, oikein ruiskuamalla siis.. Iskän kylpytakille ja minun kylpytakille (valkoiselle!!) ja kylppärin matolle (valkoiselle!!) ja seinään ja oven ulkopuolelle eteiskäytävälle asti. Noh, mut meillä ei vielä onneks nuo ryynisontiaiset paljo haiskahtele. Eikun pesukone pyörimään..
Tsaari

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja Tsaari »

irmelianneli kirjoitti: Onneks olkoon :lol: Me koettiin eilen eka kerran vaipanvaihto-ohiruiskutus.. Just ku vaippa oli otettu pois niin rupes suihkuaan pissaa ja heti perään kakkaa, oikein ruiskuamalla siis.. Iskän kylpytakille ja minun kylpytakille (valkoiselle!!) ja kylppärin matolle (valkoiselle!!) ja seinään ja oven ulkopuolelle eteiskäytävälle asti. Noh, mut meillä ei vielä onneks nuo ryynisontiaiset paljo haiskahtele. Eikun pesukone pyörimään..
Samankaltainen muisto kättäriltä kun lastenlääkäri oli tarkastamassa esikoistamme. Päivän vanha nuori mies polkaisi sinapit paineella lääkärin valkealle takille. Huvittavaa oli se, että vaimon kanssa räjähdimme nauramaan mutta lääkäri oli hyvin harmistuneen oloinen ja hoitsu kiirehti hyvin vakavana hakemaan paperia alkoi pyyhkiä jätöksiä takilta, he eivät nauraneet.
daddykillkill

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja daddykillkill »

Tsaari ja IA kirjoitti:... kakkajuttuja ...
Kannattaa IA asennoitua siihen, että kakka ja pissa tulee roiskumaan. Päälle kuseminen tai käteen kakkiminen on ihan normaalia. Kakkafrekvenssi harvenee vähän kiinteään ruokaan siirryttäessä, mutta ensimmäiset neljä kuukautta paska lentää kuin varpusparvi, helposti neljästä kymmeneen kertaan päivässä. Pesukone pyörii meillä varmaan yhtä usein kuin Ninnin taloudessa.. mutta NIISTÄ en kyllä rupea raportoimaan. Jotain rajaa.

Tsemiä!

Vähän jänskättää, miten poika pärjää. On tänään ensimmäistä kertaa koko päivän vanhemmistaan erossa, anopin hellässä huomassa...
bliss

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja bliss »

daddykillkill kirjoitti: Vähän jänskättää, miten poika pärjää. On tänään ensimmäistä kertaa koko päivän vanhemmistaan erossa, anopin hellässä huomassa...
Ennustan naarmua vanhempien ainutlaatuisuuteen ;)
Nuo tuppaavat pärjäämään vallan mainiosti myös isovanhempiensa kanssa.
daddykillkill

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja daddykillkill »

^ Sitähän mä toivon ja pelkään...
Toisaalta ihme olisi jos ei pärjäisi. Anoppi on kuitenkin kolme skidiä luukuttanut ja hoitanut. Hieman tunsin itseni hölmöksi, kun aamulla duuniin lähtiessä annoin hoito-ohjeita..
Geetzu

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

Joo. Annoin kans viimeks anopille pari ohjetta ja se naurahti, että eiköhän hän muista omat ohjeensa mutta hyvä kun olen ne minäkin sisäistänyt.
Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 14949
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

Geetzu kirjoitti:Joo. Annoin kans viimeks anopille pari ohjetta ja se naurahti, että eiköhän hän muista omat ohjeensa mutta hyvä kun olen ne minäkin sisäistänyt.
Ai niinku, et ei pleikkaria ilta kasin jälkeen 8)
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Geetzu

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

^ Nääh, nämä liitty tylsästi jäähypenkkeilyyn. Mut ei kyl mitään iltakasin jälkeen!
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja Elppis »

daddykillkill kirjoitti:^ Sitähän mä toivon ja pelkään...
Toisaalta ihme olisi jos ei pärjäisi. Anoppi on kuitenkin kolme skidiä luukuttanut ja hoitanut. Hieman tunsin itseni hölmöksi, kun aamulla duuniin lähtiessä annoin hoito-ohjeita..
:D Täällä on isä-hahmo vähän allapäin, kun ensin oli innoissaan että lähdetään kiinaan, kun on niin kauheasti töitä, ettei kotona ehtisi muutenkaan olemaan.. nyt alkaa todellisuus iskeä, 9 päivää ilman vaimoa (ruokaa) ja poikaa (hyvää seuraa). Eiköhän tuo pärjää, järkkäsi pokeri-illankin 12.12. parille ala-astekamulleen.
Mitäköhän poika sanoo kun "joutuu" olemaan äidin kanssa kokoajan?
The great club outshines the individual, always and forever.
Geetzu

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

exPertti kirjoitti:
Geetzu kirjoitti:^ Nääh, nämä liitty tylsästi jäähypenkkeilyyn. Mut ei kyl mitään iltakasin jälkeen!
Iltapuuroa on tarjolla sen jälkeen meillä. Ja möyrimistä allekirjoittaneen kanssa rauhoittumistarkoituksissa.
Meil onkin ihan höhlä rytmi. Sopii meille, muttei välttämättä tosiaan muille. Oon kuullu et jotkut äitiyslomalaiset esim. nukkuu kymppiin! Huh, meillä se on jo melkein päikkäriaikaa. :]
daddykillkill

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja daddykillkill »

Meidän jäbä kävi pitkään yöunille iltaseiskalta, mutta nyt kukkuu kasiin tai puoli ysiin. Siinä jääkin sitä "vanhempien" aikaa ruhtinaallinen tuntia tai alle, ennen kuin itse kaatuu petiin..
MGandhi

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja MGandhi »

Mä olen mietiskellyt, että onkohan lasten muutolla kotoa korrelaatiota avioerojen ajoituksen kanssa. Miettinyt tästä syystä:

- Lapset hommataan yleensä parisuhteen ollessa vielä suht nuori, jolloin kumppani on vielä jollain tavalla mielenkiinotoinen.
- Lapset pitävät vanhemmat liikkeellä (ja imevät kaiken huomion sillä iänikuisella huomionkipeydellään), jolloin toiseen ei voi keskittyä niin kuin keskittyä voisi ilman lapsia.
- Kun lapset sitten kasvavat ikään, jolloin he lentävät pesästä jäävät vanhemmat keskenään.
- Tulee shokki, että mitäs vittua mä nyt sitten ton kanssa tekisin. Toihan on tylsä kuin mikä...

VAI alkaako tuossa vaiheessa uusi tutustuminen ja hanimuuni, nyt kun sitä aikaa toiselle taas on?
daddykillkill

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja daddykillkill »

MGandhi kirjoitti:VAI alkaako tuossa vaiheessa uusi tutustuminen ja hanimuuni, nyt kun sitä aikaa toiselle taas on?
Joko noin tai sitten osapuolet tajuavat kasvaneensa erilleen ja päättävät erota. Meidän porukoilla tais käydä tuo jälkimmäinen.
Geetzu

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

Meillä myös erosivat kun vika muksu lähti pesästä. Niinhän nuo kirjoissakin sanovat, että se on se hetki kun päätetään ollaanko yhdessä hautaan asti vai eletäänkö vielä joku uus elämä.
RL Burnside

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja RL Burnside »

Geetzu kirjoitti:Meillä myös erosivat kun vika muksu lähti pesästä. Niinhän nuo kirjoissakin sanovat, että se on se hetki kun päätetään ollaanko yhdessä hautaan asti vai eletäänkö vielä joku uus elämä.
Onneksi mä tajusin ajoissa, etten juurikaan pidä lapsenkasvatuksen takia ylläpidettävästä kulissiavioliitosta. Ajoissa eroaminen oli parempi vaihtoehto kuin leikkiä perhettä puolivaloilla. Kaikille osapuolille paras vaihtoehto.
Geetzu

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

RL Burnside kirjoitti:Onneksi mä tajusin ajoissa, etten juurikaan pidä lapsenkasvatuksen takia ylläpidettävästä kulissiavioliitosta. Ajoissa eroaminen oli parempi vaihtoehto kuin leikkiä perhettä puolivaloilla. Kaikille osapuolille paras vaihtoehto.
Mun porukat on myöhemmin ollu tyytyväisiä omaan ratkaisuunsa, vaikka muistankin äidin joskus kännissä sanoneen, että ehkä sittenkin olisin voinut yrittää lähteä kun menit kouluun...

Tunteet pinnassa, eikä sais ruveta jossittelemaan. Äiti ei paljoa kerennyt uutta elämää elää, eikä se isikään nyt välttämättä enää opi. Lapsen silmin olen kiitollinen, en muista yhtä ainutta huonoa kautta lapsuudesta...
RL Burnside

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja RL Burnside »

Geetzu kirjoitti:Lapsen silmin olen kiitollinen, en muista yhtä ainutta huonoa kautta lapsuudesta...
Meillä tuo lapsi on ollut kiitollinen tästä ratkaisusta. Paremmaksi se on tullut kuin olisi tullut siinä ahdistuneessa ilmapiirissä. On ne tietenkin vaikeita asioita, isoja ratkaisuja joita ei tehdä päivässä tai parissa. Pitkä prosessi ja sen aikana asiat ehti hyvin käsitellä myös lapsen kanssa ennen kuin varsinainen erilleen muuttaminen tapahtui.
Rouva Pupu

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Uusimmassa Vauva-lehdessä on juttua siitä, että erotaanko vauva-aikana liian helposti. Luin yhden lauseen, jotain onko sen arvoista jättää näkemättä lapsensa ensijutut. Enempää en jaksanut. Pakko noitakin lehtiä oli tilata, en vaan saa luettua vaikka rahtaan ne aina suoriltaan vessaan, ainoa potentiaalinen lukutila. Mut kun ne aiheuttaa aina no voi nyt vittu, ei vittu, jeesuksen vittu, ei vittu oo todellista reaktioita. Eiks tollasesta lukemistosta pitäis olla extrainnoissaan, ainakin jos on noita julkaisuja uskominen. Pitäis silmät kiiluen lukea kymmeniä kirjoja, oon kyllä lukenut tässä kuukauden sisään, mutta kaikki on ollut Reijo Mäen tuotantoa.

Pappailuun liittyen, lupasin miehelle lopettaa kiroilun, ettei ensi sana vain ole ittu. Selvisin neuvolasta ulos vain yhdellä vitulla ja sekin oli muodossa vituttaa. Edistystä.
Geetzu

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

RL Burnside kirjoitti:Meillä tuo lapsi on ollut kiitollinen tästä ratkaisusta.
Mullakin jokainen vanhempien eron kokenu kaveri on ollu kiitollinen ratkasusta. Olisin varmaan itekin ollu mut niin oon tästäkin versiosta, jonka sain. Ihminen sopeutuu.
Geetzu

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

Rouva Pupu kirjoitti:...
Kumpikohan on yleisemmin vaikeampi pala, vauva-aika vai lasten pois muutto? Luoja mä toivon, että meillä se ois tuo eka nyt sitten. Toivollakin pötkii joskus pitkälle yrittäjäperheiden lapset, kuulin just!

ittu-sanan sain kitkettyä pois muksun puheista, nyt opittiin sitten tarhan pojilta perse. Kaunis r-sana. 8)

Lisäys: Taidanpa pitkästä aikaa ihan ostaakin vauvalehden! (luin viimeks 3v sit jotain neuvolassa, sit lakkasin olemasta Kunnon Äiti *g*)
RL Burnside

Re: Pappailu?

Viesti Kirjoittaja RL Burnside »

Liian usein noissa eroissa unohdetaan se, että se poislähtevä osapuoli käytännössä luopuu mahdollisuudesta osallistua itselleen rakkaan ihmisen jokapäiväiseen elämään. Pienistä asioista joista muodostuu isoja. Aamupaloista, iltapaloista, sohvalla lököttämisistä… Eihän erossa niistä haluaisi luopua. Se puoli painaa vaakakupissa ihan helvetisti. Ei sellaisesta ole helppo luopua. Kyllä mä kannan vieläkin huonoa omaatuntoa siitä, etten ole tytölleni noita hetkiä antamassa. Eikä se tunne poistu kauniilla korulauseilla, eikä lohduttavilla sanoilla. Sen kanssa on vaan opittava elämään ja otettava kaikki irti niistä hetkistä jotka tarjolla on.