Levyarvostelut

[pierupylly]

Oletko sä ostanut tuon silloin uutena?

Juu, Kajaanin S-marketista!

Mä ostin omani Seinäjoen Anttilasta (luulen) silloin uutena, mutta tuolla uudella kannella. Oli kyllä kulunut julkaisusta jo lähes vuosi kait.

Tuo levyhän lähti nousuun vasta pitkän aikaa julkaisun jälkeen, kyllä se varmaan oli kesällä 1988 kun levyn ostin, vaikka julkaisu oli 87. Mähän olin Duran Duran / Michael Jackson -poppipoika siihen asti kunnes kuulin Welcome to the Junglen radiossa. Se biisi muutti kaiken.

[masa]

Welcome to the Junglen radiossa.

Hiukkavaarassa vuonna 91, ammusvaraston vartioparakin seinässä oli kissan kokoisin kirjaimin kirjoitettu teksti:

"Take me down to the paradise city where the grass is green and the girls are pretty"

Sopi kuin nenä päähän siihen mestaan.

[Johnny Winter]

Myytiin juu. Parinsadan dollarin pintaan näkyvät kauppaavan parhaimmillaan.

Tuo löytyy kyllä hyllystä vinyylinä juuri tuolla kannella. Hyvin on noi hinnat pompsahtaneet. Esimerkiksi Jimin Electric Ladyland alastomilla naisilla on aika hyvissä hinnoissa myös. En myy! Turha yrittää!!

Edit:

Siis tämä: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/f ... dyland.jpg

[Haemaeraemies]

Myytiin juu. Parinsadan dollarin pintaan näkyvät kauppaavan parhaimmillaan.

Tuo löytyy kyllä hyllystä vinyylinä juuri tuolla kannella. Hyvin on noi hinnat pompsahtaneet. Esimerkiksi Jimin Electric Ladyland alastomilla naisilla on aika hyvissä hinnoissa myös. En myy! Turha yrittää!!

Edit:

Siis tämä: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/f ... dyland.jpg

Suomessa on mielenkiintoinen osa-alue tuolla räppi-hommissa:

nimittäin, alkuperäiset julkaisut on noussut ihan ihme-hintoihin: Petoksen itsepoltettua ekaa CD-R julkaisua myydään 70-100e hintaan, kun mies itse vaihtoi niitä tuoppeihin ja jointteihin aikoinaan.

Dj Kriddlockin ug soolo julkaistiin myös kasetilla, nyt sen hinta heiluu jossain 70 euron korvilla, alunperin sai 10 eurolla tms pari kuukautta sitten.

Ja monien räppäreiden oma kustanteet pyörii kovissa hinnoissa nykyään, mm: Raimo & muu Olari-porukan tuotanto.

[Johnny Winter]

Suomessa on mielenkiintoinen osa-alue tuolla räppi-hommissa:

nimittäin, alkuperäiset julkaisut on noussut ihan ihme-hintoihin: Petoksen itsepoltettua ekaa CD-R julkaisua myydään 70-100e hintaan, kun mies itse vaihtoi niitä tuoppeihin ja jointteihin aikoinaan.

Dj Kriddlockin ug soolo julkaistiin myös kasetilla, nyt sen hinta heiluu jossain 70 euron korvilla, alunperin sai 10 eurolla tms pari kuukautta sitten.

Ja monien räppäreiden oma kustanteet pyörii kovissa hinnoissa nykyään, mm: Raimo & muu Olari-porukan tuotanto.

Ensituotokset kai ylipäätään on sitä kysytyintä kauraa.

Asiasta myyjän haaroihin -> Itse olin yltiöonnellinen kun löysin tämän pikkukirppikseltä pari vuotta sitten. Oli ollut hakusessa jo vähän aikaa.

Mutta jotta oma osuuteni ei menisi aivan lässynlääksi, niin lupaan illan TV-pelin jälkeen tuupata analyysini yhtyeen The Black Keys uusimmasta tuotoksesta El Camino. Kutittaa ainakin mun palleja, muttei silleen homolla tavalla.

[Homeboy65]

Mä mietin tuossa aiemmin Gattacan albumi on taideteos -vaahtoamisen seurauksena sitä. josko avaisi ketjun jossa ideana olisi kaivella omasta musiikkihistoriasta ässäluokan albumeita, siis toimivia kokonaisuuksia omassa genressään. Sellaisia jotka kestivät koko levyn kuuntelua ja täytebiisit minmissä.

Sitten tulin siihen tulokseen, että omalla kohdalla lista on niin lyhyt, että olisin niin huono esimerkki etten viitsinyt ketjua avata. Mieleen tuli nimittäin vain 5 albumia, joista ei oikein muuttaisi mitään. Tästäkin näkee, että kaikki hyvä musiikki on tehty ennen aikuistumistani tai sitten sen, että kulutan musiikkia kovin vähän.

Metallica - Master of puppets
Metallica - Justice for all
Billy Idol - Whiplash smile
Dire Straits - Brothers in arms
U2 - Achtung Baby

Jos joku albumeita paljon kuunnellut näkee vaivaa ja kaivelee muistisoluistaan Täydelliset Albumit niin lupaan löytää aikaa paneutua niihin artisteihin ja albumeihin joihin en ole erityisemmin tutustunut. Ei mitään juutuubvideoita sitten tähänkin ketjuun, kiitos.

Tässä mun lista:

Neil Young:

Everybody knows this is nowhere
After the goldrush
Harvest
Zuma
American stars'n bars
Comes a time
Rust never sleeps
Live rust

Bob Dylan:

Blonde on blonde
Desire
Blood on the tracks
Street - legal

Bruce Springsteen:

Born to run
Darkness on the edge of town
Nebraska
Born in the USA

The Clash:

London calling

[Homeboy65]

Bruce Springsteen: Greetings from Asbury Park, N.J.
Hankin äskettäin CD:nä.
Kuten Jake Nyman kirjoitti Rocktieto 3:ssa: huonosti tuotettu. Sanoitukset ovat pitkiä, rönsyilevää katuromantiikkaa. Vähän liian pitkiä. BS ei vielä tajunnut punakynän merkitystä, tiivistämisen tärkeyttä. Pienin varauksin hyviä biisejä alusta loppuun. Tosin vain yksi (It's hard to be a saint in the city) on selvästi ja reippaasti keskinkertaisen yläpuolella. Raikas juttu on että tämä on aika selvästi ns. mainstreamin ulkopuolella.

[Homeboy65]

Rolling Stones: Get yer ya-yas out!
Live muistaakseni New Yorkissa. Livelevyjä tehdään koska yleisö on edessä, kaikki tapahtuu tässä ja nyt ja parhaimmillaan keikasta tulee Elämys. Aina se ei onnistu mutta tämä albumi onnistuu vähintään kohtuullisen hyvin. Eroa studioversioihin on selvästi.
Ensin esittely eli ylisanoja pursuavaa hehkutusta. Yleisö (jenkit) osaavat myös möyhkäämisen taidon. Sekin lisää fiilistä eikä mene liian överiksi.
Suositellaan.

[Homeboy65]

Nei Young: American stars*n bars
Yleisarvosana erinomainen. Kepeitä kantribiisejä ja Zuma-session aikana levytettyjä revitysbiisejä. Vain yksi täytebiisi ja pitkähkö. Annetaan anteeksi. Nicolette Larson ja Linda Ronstadt laulavat moitteettomasti taustoja. Varsinkin ensin mainittu klaaraa homman erittäin hyvin. Ehdoton kohokohta on Like a hurricane. Minulle se on Kaikkien Aikojen Biisi samoin kuin monille Led Zeppelinin Stairway to heaven. Crazy Horse jyrää raskasta komppia samalla kun Niilo ulvottaa kitaraansa kuin henkensä hädässä. Muut revitysbiisit kertovat että vain yhteen riffiin perustuva kappale voi osua niin hyvin tunnesuoneen että se ansaitsee arvosanan hyvä tai jopa erinomainen. Tätähän ei Klaus Järvinen tajunnut. Hänelle musiikki oli pelkkää tekniikkaa.

[Homeboy65]

David Bowie: Low

A-puoli ja B-puoli ovat (vinyylillä) täysin erilaisia. Yhtään täytekappaletta ei ole.
A-puoli on "tavallisia" rock-biisejä, sävyt ovat kylmiä, metallinhohtoisia. Kuten Bowiella yleensäkin mutta asuin- ja levytyskaupunki (Länsi-Berliini) teki ne varmaan vieläkin kylmemmiksi. Adjektiivilla kylmä on tässä positiivinen konnotaatio.
Low vertautuu seuraajaansa Heroesiin mutta Heroes ei ole niin ehjä ja tasaisen vaikuttava kuin edeltäjänsä.
Puhtaasti teknisesti äänitys ja miksaus on toteutettu erittäin hyvin.
B-puoli on elektronimusiikkia. Bowie tajuaa ihmisäänen voiman (sanatonta laulua) instrumenttina ja on myös erinomainen saksofonisti.
B-puoli voidaan lukea elektronimusiikin klassikoihin, luulen. Tunnelmat erittäin voimakkaita.

[Homeboy65]

Neil Young: Everybody's rockin'

Sarjassa NY:n aliarvostettuja kokeiluja 80-luvulla. Eli 50-luvun rock'n rollia. Albumi jakaantuu covereihin ja NY:n omiin biiseihin. Coverit ovat kiitettävästi kovin tuntemattomia eivätkä loppuunkaluttuja klassikkoja. Em. coverit ovat perin "mustia" ja blueshenkisiä. NY:n omat biisit ovat huvittuneita, kepeitä tyyliharjoitelmia.
Harmiton ja hyvä albumi. Ei muuta moittimista kuin että kesto on todella lyhyt, vain vajaat 25 minuuttia.

[Homeboy65]

Bruce Springsteen: Nebraska

BS käveli levy-yhtiöönsä, iski nauhat pöytään ja sanoi: "Olisikohan näistä mihinkään, olen äänittänyt ne kotini olohuoneessa 4-raitamankalla."
Olihan niistä. Nebraska on kokonaan akustinen. Sanoitukset on (vinyyliversiossa) mukana, myös saksaksi ja ranskaksi. Se on aivan paikallaan. Toteutus on erittäin pelkistetty, vain akustinen kitara, laulu ja huuliharppu. Silti teho on valtava. Ei yhtään täytebiisiä. BS:n kappaleet ovat hypnoottisen vangitsevia, tummasävyisiä.
Tämän avautuminen kesti silti kauan...